Olen pahoillani kaikesta mitä olen sanonut sinulle eron jälkeen. Vielä enemmän olen pahoillani kaikesta siitä mitä jätin tekemättä ja sanomatta kun olimme vielä yhdessä. En koskaan pitänyt sinua itsestäänselvyytenä, mutta tiedän sen että en tosiaankaan näyttänyt rakkauttani sinua kohtaan niin selvästi kuin olisi pitänyt.
Se mitä yritän sanoa on että vaikka sinä olit se joka petit ja jätit, syytä oli minussakin. Totuushan on ettei niin olisi käynyt jos suhteemme olisi ollut kunnossa, ja itse olin se joka torpedoi sen alas. Olin paikalla, mutta en välttämättä läsnä. Seksi oli mitä oli, olihan se hyvää, silloin harvoin kun itse satuin olemaan sillä päällä että sitä teki mieli. Viime kesän vain... olin. Stressasin remontista, töistä, opinnoista, oikeastaan ihan kaikesta. Tuntui että mikään ei sujunut, ja sitten sinäkin aloit loitontua. Kaikki kaatui päälle, eikä kumpikaan meistä nähnyt että toisella oli paha olla.
Tämän kirjoittaminen on yhtä tyhjän kanssa, tuskinpa luet näitä palstoja. Naamakkain en tule koskaan tätä sanomaan, ylpeyteni estää sen, ja pikkulinnut lauloivat että haikailet yhä ihastuksesi perään ja ymmärtääkseni olette yhä jonkunlaisessa suhteessa. Mutta totuus on, että ikävöin sinua ja sitä mitä meillä oli yhdessä. Se pääsi luisumaan varsinkin loppuaikana liikaa kaverisuhteeksi, mutta jos olisimme tajunneet sen ajoissa, se olisi voinut parantua. Ja luonnollisesti niin kauan kuin ajattelen näin ja suren tätä eroa, ei meistä voi tulla kavereitakaan. Asiat on periaatteessa vieläkin selvittämättä, ja näillä näkymin ne jäävät selvittämättäkin kun emme puhu.
Tämä on kai periaatteessa jäähyväiseni sinulle, aion jälleen katkaista yhteyteni sinuun koska minun on pakko. Ja tällä kertaa se välien katkaisu taitaa olla lopullista. Olen pahoillani, mutta en halua olla ystäväsi. En voi olla ystäväsi, en tämän jälkeen.
Anteeksi. Kaikesta.
Se mitä yritän sanoa on että vaikka sinä olit se joka petit ja jätit, syytä oli minussakin. Totuushan on ettei niin olisi käynyt jos suhteemme olisi ollut kunnossa, ja itse olin se joka torpedoi sen alas. Olin paikalla, mutta en välttämättä läsnä. Seksi oli mitä oli, olihan se hyvää, silloin harvoin kun itse satuin olemaan sillä päällä että sitä teki mieli. Viime kesän vain... olin. Stressasin remontista, töistä, opinnoista, oikeastaan ihan kaikesta. Tuntui että mikään ei sujunut, ja sitten sinäkin aloit loitontua. Kaikki kaatui päälle, eikä kumpikaan meistä nähnyt että toisella oli paha olla.
Tämän kirjoittaminen on yhtä tyhjän kanssa, tuskinpa luet näitä palstoja. Naamakkain en tule koskaan tätä sanomaan, ylpeyteni estää sen, ja pikkulinnut lauloivat että haikailet yhä ihastuksesi perään ja ymmärtääkseni olette yhä jonkunlaisessa suhteessa. Mutta totuus on, että ikävöin sinua ja sitä mitä meillä oli yhdessä. Se pääsi luisumaan varsinkin loppuaikana liikaa kaverisuhteeksi, mutta jos olisimme tajunneet sen ajoissa, se olisi voinut parantua. Ja luonnollisesti niin kauan kuin ajattelen näin ja suren tätä eroa, ei meistä voi tulla kavereitakaan. Asiat on periaatteessa vieläkin selvittämättä, ja näillä näkymin ne jäävät selvittämättäkin kun emme puhu.
Tämä on kai periaatteessa jäähyväiseni sinulle, aion jälleen katkaista yhteyteni sinuun koska minun on pakko. Ja tällä kertaa se välien katkaisu taitaa olla lopullista. Olen pahoillani, mutta en halua olla ystäväsi. En voi olla ystäväsi, en tämän jälkeen.
Anteeksi. Kaikesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
luuserin jälkikäteisviisautta. Vast'edes tunnusta rakkautesi heti kun tunnet aitoa rakkautta. Ylpeys on pelkkää tyhmyyttä rakkausasioissa.
... mutta joskus ylpeys on ainoa mitä jää käteen rakkausasioissa. Ikävää, mutta niin se on.
Olen IHAN samaa mieltä kanssasi...
Viisas ei vaikene näissä asioissa...
Onhan MEILLE elämä annettu ja sen elämme vain kerran...miksi sitä "tuhlaamaan"...*hymy*...
...sinua koskaan pettänyt tai sitten olet aivan väärä henkilö!!!Taasko heität minut sivuun?...Unohdat?Olet kaikkeni ollut aina ja tulet sitä myös olemaan...Miksi muuten sinun perääsi aina itkisin???!!! *sad*
Pahoillani, mutta et ole se jolle kirjoitin tämän. Tiedän sen varmasti.
Minusta kirje oli kaunis.
Hetken jopa luulin, että viestin oli lähettänyt minun äitini.
Vaikka tuskinpa se olisi mahdollista, hänen ylpeytensä ei kestäisi sitä.
Äitini sanoin isämme huijasi meidät ensin muuttamaan ja sitten jätti meidät toisen naisen takia, niinhän se periaatteessa kävikin, ehkä en vain halua uskoa sitä koska isäni on aina ollut mukava mies.
En enää tiedä mitä ajattelen isästäni, minulle hän on mukava, mutta saa siskoni aina itkemään, hän on pettänyt äitiä ja tehnyt muutakin väärää.
Hän on rangaissut veljeäni useasti liian kovasti, se tuntuu kaikkein pahimmalta, nyt kun isoveljeni joka oli 12vuotta on kuollut.
Vielä kerran, tekstisi oli kaunis.