Onko täällä psykoosista toipuneita? Mulla oli psykoosi tossa vuos sitten ja pelkään nyt että se uusii. Kaikki vaan rauhottelee ettei oo mtn hätää, mutta mulla on selittämätöntä pelkoa ja turvattomuutta. Syön rauhottavia, mutta en enää kauaa, eikä ne tunnu auttavan. Lisäksi ajatukset alkaa mennä oudoiksi. Mitä ihmettä mun pitäis tehdä? Vanhemmat on jostain syystä vastaan sitä, että menisin käymään sairaalan päivystyksessä ja sanoo että pitää sinnitellä kotona rauhottavilla. Pelkään hajoavani tähän! Meneekö tää ohi vai ei? Tuntuu että olo pahenee koko ajan.
Pitäisikö marssia päivystykseen kysymään ottaisko ne mua sisään?
Pitäisikö marssia päivystykseen kysymään ottaisko ne mua sisään?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sairastin psykoosin v. 2005, jonka jälkeen söin vuoden psykoosilääkitystä. Tämän jälkeen lääkitys on muutamaan kertaan jätetty pois, mutta joka kerralla ovat heti tämän jälkeen alkaneet massiiviset uniongelmat, joiden vuoksi olen joutunut palaamaan psykoosilääkitykseen. Juuri tällä hetkellä en syö psykoosilääkitystä, minulla lääkitys vaikeaan masennukseen ja unilääkkeet. Yövalvomiset jatkuvat edelleen eivätkä unilääkkeetkään enää auta. Ajatukseni ovat ihme kyllä pysyneet koossa, vaikka olenkin nukkunut aivan olemattomasti viimeaikoina. Tosin olen melko neuroottinen terveydentilani suhteen, lähinnä juuri siksi, että pelkään psykoosin uusiutuvan. Minkään valtakunnan harhoja minulla ei kuitenkaan ole, ainoastaan koen itseni masentuneeksi ja unettomaksi, ja itseluottamuksen kanssa on pahoja ongelmia.
Ilmeisesti sinulla ei ole psykoosilääkitystä nyt käytössä. En voi sanoa kannattaisiko sinun syödä antipsykoottista lääkitystä. Itsekin olen kahden vaiheilla. Jos ajatuksesi tuntuvat hajoavan, menevän oudoiksi ja sinulla on pelkoja, antipsykoottinen lääkitys voisi olla paikallaan. Jos itse aloitan lääkityksen uudelleen, teen sen uniongelmieni vuoksi. Lääkityksen kanssa olo voi tuntua toki tasaisemmalta ja turvallisemmalta, ja jos sinulla on jatkuvia pelkoja psykoosin uusiutumisen vuoksi, käy ihmeessä lääkärille siitä juttelemassa.
Toipuminen ei tapahdu hetkessä. Minullakin jo pari vuotta tapahtuneesta, enkä edelleenkään ole oikein kunnossa. Mutta hiljaa hyvää tulee. Ja jos tuntuu, ettei ilman lääkitystä pärjää, niin takaisin siihen sitten vaan. Pääasia, että oma vointi on mahdollisimman hyvä. Hyvää jatkoa sinulle!
Kiitos vastauksesta.
Mulla on kyllä psykoosilääkitys, mutta sitä on
just vaihdettu uuteen ja tuntuu ettei se uusi auta (risperdal->abilify). Välissä söin puolet toista ja puolet toista lääkettä ja sillon oireet alko. Nyt olen syönyt uutta lääkettä suuremman määrän jo viikon ja olotila tuntuu vain pahentuneen.
Koko ajan tuntuu selittämätöntä pelkoa ja ahdistusta. Lisäksi mielessä pyörii harhaluuloisia ajatuksia johon liittyy henkimaailman juttuja. Olo on tosi väsynyt(exhausted)niin kuin taistelisin jotain vastaan jatkuvasti ja olisin häviöllä. Pelkään että joku tahtois tuhota mut.
Kävin eilen hoitajalle puhumassa, mutta jotenkin tuntuu etten saanu selitettyä kuinka vaikea mun olo oikeasti on. Jotenkin sitä ei tahtoisi antaa itsestään hullun vaikutelmaa ja sitten sitä antaa ajatuksistaan siistityn version. Vaikka suora puhe olisi varmaan parasta kaikille.
Lääkäriä olen nähnyt viimeksi viikko sitten eikä se ollut sillon huolissaan, antoi vaan rauhottavia. Soitellut olen viikolla, mutta se vaan kehotti sietämään oloa.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Nyt tuntuu etten jaksa elää tällaista elämää ja pelkään että masennun. Normaalien asioiden hoitaminen on vaikeampaa kun koko elämä pyörii pahan olon ympärillä. Kaikki sanoo että pitäisi keksiä tekemistä, mutta kun olen vailla työtä niin päivät on aika tyhjiä ja yksinäisiä.
Kiva kuulla että sinä olet selvinnyt etkä ole ainakaan sairastunut uudestaan psykoosiin. Toipuminen tuntuu vain olevan tuskastuttavan hidasta.
Hei vielä!
Miksi psykoosilääkitystäsi lähdettiin vaihtamaan? Itse söin Zyprexaa, mutta se väsytti niin paljon, (ja lihotti myös!) että se lopetettiin. Minun piti aloittaa tilalle Peratsin, mutta en sitten vaan omasta päätöksestäni aloittanut, koska minulla ei minkäänlaisia harhoja, ainoastaan uniongelmat. Lisäksi vaivanani ovat kyllä oudot fyysiset tuntemukset päässä (jotka kyllä lisääntyneet lääkityksen poisjättämisen seurauksena.) Onko sinulla ollut tällaisia fyysisiä päätuntemuksia psykoosin aikana tai sen jälkeen? Esim. paineentunnetta tietyssä kohtaa päätä, outoja lihasnykäyksiä päässä, tms. ihan mitä vaan tuntemuksia?
Jos sinulla on harhaisia ajatuksia (tunnistat niitä varmaankin aiemman psykoosin kokemusten perusteella) puhu hyvä ihminen niistä lääkärille rehellisesti siistimättä puhettasi. Sinun oma psyykkinen vointisi on tärkeintä, turha sitä on ajatella pitävätkö hulluna vai eivät. Itse olen joutunut jo tämän asian edessä nöyrtymään niin paljon, etten enää välitä, vaikka ihmiset tietävätkin minulla olevan psyykkisiä ongelmia.
Itselläni uniongelmat ja päätuntemukset niin voimakkaita, että joutunen ensiviikolla itsekin palaamaan psykoosilääkitykseen.
Pystytkö sinä nukkumaan hyvin? Riittävä uni todella tärkeää psyykkiselle terveydelle. Minulla tämä juuri se ongelmakohta.
Vielä yksi kysymys: sanoit että harhaluuloisiin ajatuksiisi liittyy henkimaailman juttuja. Näin oli psykoosin aikana itsellänikin. Olisin utelias kuulemaan, liittyykö taustaasi jotain johonkin uskontoon liittyvää. Itselläni lapsuuden kodissa oli fanaattinen uskonnollinen kasvatus, josta kai sitten kumpusivatkin nämä henkimaailmaan liittyvät harhat.
Toivon todellakin, että saat harhasi lääkityksen avulla kuriin, tiedän kyllä mitä niiden kanssa eläminen on. Jaksamista!
Lääkitystä vaihdettiin, koska Risperdal muutti hormonitoimintaa niin ettei tullu kuukautisia. Lisäksi se lihotti. Jo aikasemmin yritettiin vaihtaa Seroqueliin, mutta keho reagoi voimakkaasti siihen ja luulin kuolevani kun sydämessä oli outoja kipuja.
Mulla ei ollu päässä muuta kun oudon tuntuista päänsärkyä, joka ei johtunu niskojen jäykkyydestä niin kuin normaalisti. En osaa selittää sitä, ihan niinkun pää olisi taistellut jotain vastaan.
Mulla ei oo ollu uniongelmia ennen, mutta nykyään en pysty nukkumaan kunnolla. Illalla pelottaa ja olen jännittynyt, niin että otan nukahtamislääkkeen, mutta herään yöllä ja taas pelottaa ja joudun ottamaan lääkettä. Aamulla herätessä pelottaa joskus niin että voin pahoin. Sitä pelkoa ei välttämättä edes huomaa muuten kuin jännittyneisyytenä. Päivällä kuitenkin voin elää normaalia elämää, jopa nauttimaan siitä. Ja kukaan ei tunnu olevan huolissaan.
En oikein tiedä mitkä ajatukset on niitä harhaisia ja mitkä on järkeviä. Vaikeinta on, että mulla on epäilyksiä jotka on äärimmäisen ahdistavia. Niissä ei sinänsä ole kai mitään psykoottista, vai onko, en tiedä. Mutta harhaiseksi menee ainakin sitten, kun alan nähdä asioita hengellisinä, ja sitäkin tapahtuu helposti, koska uskon hengelliseen todellisuuteen.
Usko Jumalaan on suuri apu, mut tavallaan ongelmakin. Koti on uskonnollinen ja sieltä ja muualta oon saanu kaikenlaisia outojakin vaikutteita niin että mun käsitys heng. asioista ei ollu ihan terve sillon kun sairastuin. Ongelmallista uskossa on ehkä myös se, että uskon Jumalan voivan puhua ihmisille henkilökohtaisesti, Raamatun tai sisäisen puheen kautta (joka on aina lohduttavaa ja rohkasevaa). Ja on niin helppoa luisua siihen, että tulkitsee esim. Raamattua sairaasti, näkien sieltä vain tietyt asiat. Siksi en enää uskalla lukea Raamattua, pelkään sekoavani.
Nyt kun olen kirjoittanut tämän tuntuu että todella tarvitsen apua. Ei näin voi jatkaa elämää. Entä jos se lääke ei autakaan mua? Entä jos sairastunkin psykoosiin taas? Hoitaja ja lääkäri sanoo tän sotkun johtuvan vaan tekemisen puutteesta, että mulla on liikaa aikaa ajatella. Ja tottahan se on, että tekeminen auttaa, mutta sitten taas kun ei ole mitään tekemistä paha olo iskee.
Lääkitystä vaihdettiin, koska Risperdal muutti hormonitoimintaa niin ettei tullu kuukautisia. Lisäksi se lihotti. Jo aikasemmin yritettiin vaihtaa Seroqueliin, mutta keho reagoi voimakkaasti siihen ja luulin kuolevani kun sydämessä oli outoja kipuja.
Mulla ei ollu päässä muuta kun oudon tuntuista päänsärkyä, joka ei johtunu niskojen jäykkyydestä niin kuin normaalisti. En osaa selittää sitä, ihan niinkun pää olisi taistellut jotain vastaan.
Mulla ei oo ollu uniongelmia ennen, mutta nykyään en pysty nukkumaan kunnolla. Illalla pelottaa ja olen jännittynyt, niin että otan nukahtamislääkkeen, mutta herään yöllä ja taas pelottaa ja joudun ottamaan lääkettä. Aamulla herätessä pelottaa joskus niin että voin pahoin. Sitä pelkoa ei välttämättä edes huomaa muuten kuin jännittyneisyytenä. Päivällä kuitenkin voin elää normaalia elämää, jopa nauttimaan siitä. Ja kukaan ei tunnu olevan huolissaan.
En oikein tiedä mitkä ajatukset on niitä harhaisia ja mitkä on järkeviä. Mulla on ahdistavia ajatuksia joissa ei sinänsä ole mitään outoa. Mutta harhaiseksi menee ainakin sitten, kun alan nähdä asioita hengellisinä, ja sitäkin tapahtuu helposti, koska uskon hengelliseen todellisuuteen.
Usko Jumalaan on suuri apu, mut tavallaan ongelmakin. Koti on uskonnollinen ja sieltä ja muualta oon saanu kaikenlaisia outojakin vaikutteita niin että mun käsitys heng. asioista ei ollu ihan terve sillon kun sairastuin. Ongelmallista uskossa on ehkä myös se, että uskon Jumalan voivan puhua ihmisille henkilökohtaisesti, Raamatun tai sisäisen puheen kautta (joka on aina lohduttavaa ja rohkasevaa). Ja on niin helppoa luisua siihen, että tulkitsee esim. Raamattua sairaasti, näkien sieltä vain tietyt asiat. Siksi en enää uskalla lukea Raamattua, pelkään sekoavani.
Nyt kun olen kirjoittanut tämän tuntuu että todella tarvitsen apua. Ei näin voi jatkaa elämää. Entä jos se lääke ei autakaan mua? Entä jos sairastunkin psykoosiin taas? Hoitaja ja lääkäri sanoo tän sotkun johtuvan vaan tekemisen puutteesta, että mulla on liikaa aikaa ajatella. Ja tottahan se on, että tekeminen auttaa, mutta sitten taas kun ei ole mitään tekemistä paha olo iskee.
Se ei ensin meinannut ottaa tuota viestiä ja sitten se meni kahteen kertaan. Äh. Sori
Hyvä että soitat lääkärille. Ja sitten puhut vaan rehellisesti kaiken mitä tunnet.
Tuo mitä puhut asioiden hengellistämisestä tuntuu varsin tutulta. Itse sekosin samoihin aikoihin kun kelasin pakonomaisesti uskonnollisia teemoja ja koin myös tulleeni uskoon. Kuulin ääniä ja uskoin oikeasti Jumalan puhuvan minulle. Sitten maailmani kääntyikin ylösalaisin, enkä tiennytkään enää oliko kuulemani ääni omani, Jumalan, vaiko Saatanan ja sekosin lopullisesti. Nyt miellän kuulemani äänet vain harhoikseni.
Psykoosin aikana minulla oli voimakkaita pelkotiloja, pelkäsin demonisia minua vainoavia voimia, ja toisaalta välillä taas koin itse olevani se pahuus.
Olen kaiken kokemani jälkeen todennut, että asioiden hengellistäminen ei tee psyykeelleni yhtään hyvää, ja luulen, ettei sinullekaan. Mitä vähemmin ajattelen uskonasioita, sitä paremmin psyykkisesti voin. Vaikken koe uskossa sinällään olevan mitään pahaa, ahdistun voimakkaasti jos joku alkaa minulle uskonasioista puhumaan. Luulen, että meille molemmille on parasta keskittyä vain arkiasioihin, realiteetteihin, eikä lähteä hengellistämään asioita.
Itse kärsin pahoista muistiongelmista, ja olenkin menossa pian neurologille puhumaan tilanteestani. Vaikka psykiatrini onkin sitä mieltä, että psyyke- ja muistiongelmat kulkevat käsi kädessä, tahdon silti sulkea pois neurologisen sairauden mahdollisuuden. Onko sinulla muistiongelmia, tai vaikeuksia orientoitua aikaan, paikkaan, vaikeuksia keskittyä asioihin tms?
Olisi todella hyvä jos keksisit jotain mukavaa tekemistä itsellesi. Jos et saa töitä, aloita joku harrastus, josta nautit, ja liiku ulkona. Yritä myös nähdä ystäviäsi, netti ei koskaan korvaa ihmissuhteita. Minulla itselläni sama tekemättömyysongelma. Nyt olen toistaiseksi satunnaisesti töissä, mutta työtkin loppuvat pian, ja pitäisi löytää joku uusi suunta tälle elämälle. Kuitenkaan en koe olevani siinä kunnossa, että terapiani lisäksi kykenisin täyspäiväiseen työhön.
Olet selväsi fiksu ja ajatteleva ihminen - kuten monesti psykoottisista ongelmista kärsivät ovat -kirjoituksesi on hyvin ja selkeästi laadittu. Olet varmasti monella tavalla lahjakas. Oletko luova tai taiteellinen? Toivon todella että saisit lääkityksesi kuntoon. Itse en ole aloittanut vielä Peratsinia, olen pitkittänyt sen aloitusta, sillä haluan nähdä palauttaako masennuslääke yöunet. Mutta luultavasti joudun siihen palaamaan.
Rauhallista yötä sinulle!
Kiitos, nukuin hyvin. Mutta heräsin kummallisen väsyneenä ja tuntu ettei ajatukset oikein pysy koossa. Nyt on kuitenkin taas normaali olo. Juttelin lääkärin kanssa, mutta se sano, että pitää odottaa että uus lääke alkaa vaikuttaa ja jutella hoitajalle tapaamisessa huomenna. Ne varmaan ajattelee, että tässä on kyse siitä, että pelkään sairastuvani ja sitten näen kaikkia oireita itsessäni. Voihan se olla sitäkin, sekin on kai psykoosipotilaille aika tavallista?
Jotakin tuttua tossa sun kertomuksessas. Mutkin sai sekaisin nimenomaan uskonasioitten ja varsinkin Jumalan tuomion miettiminen. Ja sitten kuvittelin Jumalan puhuvan mulle, tosin ääntä en koskaan kuullut, mutta ikään kuin näin asioita uudessa valossa.Olen ihan samaa mieltä ettei asioita pitäisi hengellistää, ei varsinkaan jos on psykoosialtis. Silti en voi olla uskomatta Jumalaan ja hengelliseen todellisuuteen. Siinä on pieni ristiriita.
Yritän ajatella järkevästi. Ajattelen, että Jumala loi meidät ihmisiksi elämään ihmisten elämää, jota tietyt luonnonlait ohjaa, eikä elämään jossain hengellisessä ulottuvuudessa koko ajan miettien hengellisiä asioita ja hengellistäen. Ja tavallisessa elämässä Jumala toimii tavallisella tavalla esim. ihmisten kautta, eikä halua että käyn jotain ”hengellisiä taisteluita" saatanaa vastaan tms. mitä minä psykoosissa kävin. Se tapa millä silloin ajattelin on vaarallinen. Lisäksi hengellisiä asioita ei pitäisi miettiä liikaa varsinkaan yksin, vaan tehdä välillä jotain ihan muuta hauskaa.
Mä uskon, että on tervettäkin hengellisyyttä. Niin helposti se vaan menee sairaaksi jossain kohti(varsinkin jos on itse herkkä). Mutta ymmärrän kyllä että uskonasiat ahdistaa sua lujaa.
Mulla ei ole ollu mitään ongelmia muistin kanssa, ainakaan siinä määrin että olisin sitä huomannu, eikä keskittymisvaikeuksiakaan.
Yritän kuluttaa aikaani tekemällä kotitöitä, soittelemalla pianoa, käyttämällä koiraa, lenkkeilemällä joskus yms. Se ei vaan riitä. Aloittaisin jonkun uuden harrastuksen jos vaan saisin töitä ja vähän rahaa. Jos vaan saisin töitä! Ja sellasta että jaksaisin tehdä sitä. Töiden kautta sais myös olla tekemisissä ihmisten kanssa. Mulla on kyllä ystäviä, mutta liian vähän, tai nähdään liian harvoin. Taidan mä olla vähän luova, tykkään kirjoittaa, vaikka se onkin nyt jäänyt. Piirtää en oikein osaa.
Mutta se siitä, en enää jauha tyhjää.
Voimia sulle!
Nuo oireesi voivat johtua siitä uudesta lääkkeestä tai siitä että sillä on pienempi vaikutus, jolloin lääkkeissä ollut mielesi ei heti ole "tokkuran" jälkeen valmis selvempään olotilaan ja ajatuksen lentoon.
Yksi keino parantaa mieltä ja välttää uusi psykoosi on se ettet enää ala miettimään niitä psykoosiin johtanieta uskonnollisia asioita, ei vaikka ne kiinnostaisivatkin kovasti etkä olisi aivan varma että tapahtuma oli kuvittelua. On vain etsittävä sen "tupakan" tilalle uusi harrastus, eli etsittävä uusia kiinnostuksen kohteita jotka vievät ajatusta pois noista ylimaallisista asioista. Jos ajatus karkaa niin voit sen huomatessa tietoisesti alkaa ajatella muuta, joka vie ajatukset pois asiasta. Ystävät ovat tärkeitä ja hyvä seura vie ajatukset ihan muihin aiheisiin ja se pään sisäinen monologi rauhoittuu. Alussa tämä ajatuksen hallinta on vaikeaa, mutta sen oppii ajan kanssa. Myöhemmin edes psykoosiin johtaneiden asioiden ajattelu ei ole niin pelottavaa, kun muistaa ettei niihin ala uppoutua ja etsimään merkityskokemuksia ympäriltään.
Muista että vaikka nuo kokemukset tuntuivat todelta, olit kuitenkin psykoosissa. Toisekseen Jumala ei halua varmaan että psyykkeesi kärsii ja laita sinulle merkityselämyksiä tästä huolimatta.
Ja varmasti mahdollinen Jumala osaa hoitaa hommansa niin ettei sinun tarvitse pelastaa maailmaa yksin sekoittamalla mielesi. Anna siis mahdollisen Jumalan hoitaa hommansa ja elä sinä ihan omaa elämääsi pelkäämättä ja pähkäilemättä asioita joita et oikeasti voi koskaan selvittää, koska ne ovat yliluonnollisia asioita joihin ihminen ei voi löytää ratkaisuja vaikka psykoosissa mieli voi niin luulla.
Enkelit ja demonit häviävät kun niitä ei miettimällä tuo esiin, eli ajattelusi tavallaan manaa mielikuvituksestasi asioita kun liikaa keskityt niihin ja etsit niitä merkityksen metsästämisellä. Ihminen alkaa uskoa melkein mitä tahansa kun niitä tarpeeksi miettii ja etsii merkkejä.
Lääkkeet todella aiheuttavat kaikenlaisia tuntemuksia ja oloja, minulle esim Risperdal sai koko havaitomaailman sekaisin, vanne kiritsi, näin suppeasti, päässä viirasi monella tapaa ja olin osan aikaa kuin pään sisällä vankina. Välillä oli pihallaolon tuntemuksia. Kun Zyprexaan vaihdettiin niin lähes heti oireet hävisivät suurimmaksi osaksi, tosin sekin teki olon hieman erilaiseksi kuin perustila, eli olo oli hieman sellainen ettei ollut kiinni arjessa ihan täysillä, vaan mieli oli jotenkin ohuempi kuin tavallisempi.
Riski psykoosin uusimiseen on, koska sinulla on se psykoosiin johtanut ajatusmalli päässäsi, ajattelet siis tietyllä tapaa vahvasti, joka pahimmillaan johtaa psykoosiin. Kun tämän tiedostaa, ajatusmalliaan voi alkaa korjata siten että jättää psyykelle vaarallisen ajattelun vähemmälle ja nimenomaan ajattelun jossa etsii yliluonnollisia merkityksiä asioista koko ajan.
Kiitos viisaasta viestistäsi.
En tahtoisi miettiä mikä on johtanut psykoosiin, ja koko ajan yritän olla ajattelematta sitä, mutta ajatukset on kavalia. Mitä enemmän yrittää olla ajattelematta, sitä enemmän ajattelee ja ahdistuu. En mieti niinkään enää uskonnollista puolta, ymmärrän että se oli harhaa. Mutta sitten mietin että onko mun lapsuudessa jtn niin kipeitä muistoja etten pysty niitä käsittelemään vaipumatta psykoosiin, kuten aikanaan luulin. Mutta tämäkin ajatus on petollinen, koska psykoosin syyksi ei voi nimetä vain yhtä asiaa. Auttakaa nyt joku, mitä teen näiden ajatusteni kanssa?
En tahtoisi ajatella että on jotain uhkaavaa joka tulee pian ilmi. Sehän on psykoottinen ajatus, eikö niin? Ja mulla vielä Jumala liittyy tähän ajatukseen niin, että Jumala muka paljastaa jtn salattua. Mutta en voi uskoa Jumalan haluavan minun vaipuvan psykoosiin taas, ja uskon, että hän ei koskaan paljastaisi minulle mitään mikä tuhoaisi minut.
Se näissä ajatuksissa on petollista, että ne on niin järkeviä!
Mutta ehkä yritän niin kuin sanoit hallita ajatuksiani ja ajatella jotain ihan muuta. Se vaan on ongelmana kun ei ole töitä eikä oikeen mtn järkevää tekemistä. Ystäviä on ihan liian vähän ja jotenkin tuntuu vaikealta alkaa rakentaa uusia ystävyyssuhteita. Yhden kirkon opiskelijailloista niitä voisi saada, mutta jotenkin pelottaa mennä uuteen porukkaan, ja vaikka tiedänkin opetuksen olevan vaaratonta, yhtäkkiä pelottaa jonkun raamatunopetuksen kuunteleminenkin. Mutta toisaalta saisinpahan ainakin jtn muuta ajateltavaa ja lisäksi kaikki sanoo että pitäisi jatkaa mahdollisimman normaalia elämää...eli mitä pitäisi tehdä?
Mun uusi lääke, abilify on kuulemma vielä aktivoiva, niin että se varmaan aktivoi torjuttuja ja kiellettyjä ajatuksia. Kun olin ennen pienellä paikkakunnalla en saanut keskusteluapua ennen kuin nyt muutettuani. Ja oikeastaan koko sen ajan torjuin mielestäni koko psykoosin. Nyt liki vuoden päästä psykoosista mun mieli alkaakin käsittelemään tapahtunutta ja tuntuu että hajoan. Tai niin mä tän ittelleni selitän, en tiedä onko siinä mtn järkeä?
Ihana kun on olemassa lääkkeitä, joilla psykoosi pysyy kurissa, mutta mikään ei oikein tunnu olevan hyvä, kaikissa on jtn vikaa.
"En tahtoisi ajatella että on jotain uhkaavaa joka tulee pian ilmi. Sehän on psykoottinen ajatus, eikö niin? Ja mulla vielä Jumala liittyy tähän ajatukseen niin, että Jumala muka paljastaa jtn salattua. Mutta en voi uskoa Jumalan haluavan minun vaipuvan psykoosiin taas, ja uskon, että hän ei koskaan paljastaisi minulle mitään mikä tuhoaisi minut.
Se näissä ajatuksissa on petollista, että ne on niin järkeviä!"
Tämä kaikki on tuttua. Psykoottiset ajatukset tuntuvat tietenkin itsestä järkeviltä, eivät ne muuten aiheuttaisi psykoosia. Sinun on nimenomaan uskottava juttuusi tosissasi että voit psykoosiin joutua.
Nuo pian tapahtuvat salaisuuden paljastumiset ovat ihan tuttuja juttuja, sillä yliluonnollisista asioista psykoosiin joutuvan on luultava että hän on jonkin salaisuuden äärellä ja hän on jollakin tavalla valittu joka huomaa pian tapahtuvan ihmeen tai näkee merkit tai saa merkkejä. Esim. tästä syystä pian tapahtuva Toinen Tuleminen on yksi yleisemmistä psykoosin aiheista. Psykoosissa oleva kuvittelee olevansa profeetta tai jopa tuon tapahtuman keskushenkilö joka saa merkkejä ja ymmärtää mitä muut eivät tajua. Usein tähän liitetään muuta tietoa parapsykologiasta tai myyteistä, jota näistä asioista kiinnostunut on kerännyt ja jota mieli alkaa liittämään yhteen saadakseen sen uuden maailmankatsomuksen valmiiksi. Yleensä ihminen vielä kuvittelee että kaikki on hänestä jollakin tavalla kiinni ja ilman häntä maailma on mennyttä tai tapahtuu muuten jotain äärettömän pahaa. Tämä ajatus juuri ehkäsee psykoottisesta ajatuksesta pääsyä, koska ihminen syyllistää itsensä ja tästä syystä pakottautuu jatkamaan psykoottista ajattelua ajautuen yhä syvemmälle.
Näissä jutuissa ei auta muu kuin lopettaa vaarallinen ajattelu ja keskittyä muihin mielenkiinnon kohteisiin. Etsiä elämälleen muuta tekemistä. Työ ja ystävyyssuhteet ovat hyväksi, koska niissä pakostakin joutuu ajattelemaan muuta, jolloin psykoottinen ajattelu jää vähemmälle ja taaemmas, nimenomaan se sisäinen monologi jossa keksitään jatkuvasti uusia tulkintoja ja merkityksiä asioille ja tätä kautta ajaudutaan syvemmälle harhaiseen ajatteluun.
Jos nuo jutut ovat jollakin tavalla totta niin voi miettiä miksi monet ihmiset kokevat samanlaisia asioita ja kuitenkaan kukaan ei mitään ratkaisevaa maailmaa mullistavaa näe oikeasti tapahtuvan. Korkeintaan oma pää menee yhä sekaisemmin vaikka ympäristö ei huomaa mitään ihmeitä tapahtuneen.
Jos se Jumala on olemassa niin tuskin todellakaan hänen tarkoituksensa on saada päätä sekaisin sillä että paljastaa ihmeitä ja enteitä ihmiselle joka ei kestä näitä. Yksinkertaisempi selitys on että mieli kertakaikkiaan on vain järkkynyt ja psykoosi on pelkästään itse aiheutettu keskittymällä liikaa merkityksen metsästämiseen kun elämä on muuten todennäköisesti tylsää ja jollakin tavoin epätyydyttävää. Viimeinen psykoosin laukaiseva tekijä voi olla sitten joku epäonnistuminen, ihmissuhteen loppuminen, työttömyys, taloudellisesti ahtaalle joutuminen, muiden armoille joutuminen jne.
Yksi asia vielä mikä psykoottisesti ajatteleville usein tulee mieleen on se että näistä "ajattele muuta ja lopeta tuo ajattelu" asioista puhuvat ovat jollakin tapaa vastustajien riveissä ja koittavat houkutella pois maailmanpelastajan tehtävästään jotta maailma menisi persiilleen. Merkityksen metsästäjähän yrittää kaikesta löytää merkkejä myös toisten viesteistä.
Joten on aina vaikea sanoa miten tälläiset viestit käsitetään jos ollaan kohtuu syvällä psykoottisessa ajattelussa. Nämä jutut voivat siis auttaa tai viedä syvemmälle harhoihin.
Eli on mahdollisuus joko jatkaa asioiden kelaamista ja katsoa tapahtuuko jotain todellista, joka on hyvin epätodennäköistä, ja mahdollisesti joutua erittäin syvälle psykoosiin. Tai sitten ottaa uusi suunta ajattelulleen ja koittaa löytää merkitystä reaalimaailman asioista. Itse kallistun mielummin jälkimmäiseen että järki pysyy eikä mene taas vuotta psykoosin ja lääkehoidon vakaviin vaikutuksiin.
"En tahtoisi miettiä mikä on johtanut psykoosiin, ja koko ajan yritän olla ajattelematta sitä, mutta ajatukset on kavalia. Mitä enemmän yrittää olla ajattelematta, sitä enemmän ajattelee ja ahdistuu. En mieti niinkään enää uskonnollista puolta, ymmärrän että se oli harhaa. Mutta sitten mietin että onko mun lapsuudessa jtn niin kipeitä muistoja etten pysty niitä käsittelemään vaipumatta psykoosiin, kuten aikanaan luulin. Mutta tämäkin ajatus on petollinen, koska psykoosin syyksi ei voi nimetä vain yhtä asiaa. Auttakaa nyt joku, mitä teen näiden ajatusteni kanssa?"
Olen itse sitä mieltä että nuo psykoosiin johtaneet asiat on käsiteltävä jossain vaiheessa, koska ne ovat alitajuntaan piiloutuneita pelkoja ym. Tietenkään tätä käsittelyä ei voi tehdä pian ja toispuoleisesti eli keskittyen vain siihen harhanäkemykseen, vaan nimenomaan yrittää löytää asioita joiden takia noita pelkoja on kertynyt.
Lääkkeenkäytön aikana tulee helposti paineentunteita päähän ja päänsärkyä sekä voimakkaita pelästymisen tunteita pienistäkin asioista kun psykoosiin johtaneita asioita kohtaa, eli niitä aiheita jotka nostavat merkityksiä. Tämä johtuu lääkityksen estovaikutuksesta, et pysty käsittelemään asioita niin tunteella. Lääkityksen vähentäminen laajentaa ajattelua joka myös voi aluksi tuntua pelottavalta kun alkaa kelaamaan enemmän asioita ja myös psykoosiin johtavia asioita tulee pakostakin välillä mieleen.
Pikku hiljaa noiden asioiden kohtaaminen ei kuitenkaan enää aiheuta niin voimakkaita reaktioita tai pelkoja ja ihminen alkaa palata arkeen. Jos hän siis on omaksunut sen ajatuksen että oli psykoosissa, eivätkä ajatukset olleet totta.
Ihmisellä on vielä yksi lisäturva, se että hän tietää olleensä ajatuksineen psykoosissa. Tämä tieto estää helpommin uskomasta liikaa psykoosiin johtaneeseen asiaan. Ensimmäisen kerran psykoosiin joutuva ei yleensä voi edes kuvitella kulkevansa kohti psykoosia, osa ei edes psykoosista sen enempää tiedä, joten merkityksiä pitää tästä syystä tosina ja antautuu täysin merkitysten etsintään.
Kun tietää olleensä psykoosissa siihen johtaneiden ajatusten pohtimista voi rajoittaa ja olla etsimättä merkityksiä koko ajan asiansa tueksi. Kukaanhan ei psykoosiin joudu yhdestä ajatuksesta vaan kasautuneista ajatuksista pikku hiljaa. (Tietenkin päihteistä, tietyistä myrkyistä ja fyysisistä syistä aiheutuneeseen psykoosiin voi joutua piankin). Sen sijaan ajattelulla itse aiheutettuun psykoosiin joudutaan pikkuhiljaa väärien merkitysten kasautuessa ja mielen lopulta pettäessä liiasta stressistä ja ylikierrokilla käyvästä ajattelusta ja alitajunnasta.
Ja vielä sen verran psykoosista että oikeastaan kuka tahansa saadaan psykoosiin mm. valvottamalla, aivopesulla, eristämällä yksin(esim. kelluntatankki, vankila, erämaa) joten se ei ole mikään harvojen hullujen sairaus.
Suurimmalla osalla ihmisistä on ajattelussa aika tarkat rajat joiden yli ei mennä, monet eivät esim. katso tiettyjä elokuvia, uskalla ajatella avaruutta tai maailmankaikkeutta liikaa jne. Nämä ovat luonnollisia keinoja estää psykoosit olematta ajattelematta liian syvällisesti ja suurella intensiteetillä. Sen sijaan psykoosiin taipuvaiset ihmiset ovat niitä jotka ajattelevat ahkerasti ja syvällisesti ja joilla ei ole noita rajoja ajattelussa. Monet nerot ja tiedemiehet ovat kokeneet psykoosin, koska tieteenteossa ja uuden oivaltamisessa pitää olla juuri tuota syvällistä ajattelua ilman rajoja. Periytyykö siis psykoosialttius on samaa kuin kysyisi periytyykö tietynlainen ajattelutapa.
"En tahtoisi ajatella että on jotain uhkaavaa joka tulee pian ilmi. Sehän on psykoottinen ajatus, eikö niin? Ja mulla vielä Jumala liittyy tähän ajatukseen niin, että Jumala muka paljastaa jtn salattua. Mutta en voi uskoa Jumalan haluavan minun vaipuvan psykoosiin taas, ja uskon, että hän ei koskaan paljastaisi minulle mitään mikä tuhoaisi minut.
Se näissä ajatuksissa on petollista, että ne on niin järkeviä!"
Minullakin on iso joukko noita psykoosin "salaisuuksia" ja "ennusmerkkejä", joiden avulla saisin melko helpolla monet täällä kirjoittaneet psykoosin partaalle jos niitä alkaisin täällä jauhamaan. Uskon että monet maagiseen ajatteluun taipuvaiset ja uskonnollisilla asioilla päänsä sekaisin saaneet ajattelevat melko samalla tapaa ja löytävät samanlaisia merkityksiä ja symboleja oman maailmankuvansa rakenteiksi. Tästä syystä juuri vaikkapa nettiä liikaa koluava löytää samoin ajattelevia ja merkityksiä vahvistavia ajatuksia, jotka voivat syventää psykoottista ajattelua ja laukaista psykoosin.
Liittyykö juttuun Maya intiaanien kalenterin loppuminen 22.12.2012 (eli jonkinlainen maailmanloppu), maan magneettisten napojen vaihtuminen (eli jonkinlainen maailmanloppu), Uusi maailmajärjestys (NWO "New World Order")(Ilmestyskirjamaisuus), Illuminaatti(Pahan valta), Vapaamuurarit(Pahan valta), Kaikkinäkevä silmä ja USA:n dollarin sinetti(Ilmestyskirjamaisuus ja pahan valta), Pohjolasta tuleva Valo (Ilmestyskirjamaisuus), Cernin hiukkaskiihdytin ja sen synnyttämät mustat aukot (eli jonkinlainen maailmanloppu), hyvän ja pahan taistelu, toinen tuleminen, UFO-humanoidit, Peltokuviot.
Tässä on noita päitä sekottaneita asioita joita yhdistelemällä ja liikaa pohtimalla saadaan aikaan varsinainen sekasoppamaailmankatsomus joka sekoittaa herkän pään. Osuiko lähelle psykoosista toipuva? Luulen että kyllä, koska nuo asiat ovat täynnä uskontojen symboleja ja täynnä erilaisia merkityksiä. Lisäksi netti alkaa olla pullollaan asioita käsitteleviä sivuja joista voi imeä puuttuvat osat harhaa.
Lopettakaa tälläisten asioiden mässäily, niistä ei ole kuin haittaa varsinkin psykoosin kokeneille ja muille mielenterveysongelmaisille.
Lisäksi kannattaisi harkita että lopettaisi yhteydet kaiken maailman kristinuskolahkoihin ja liian uskonnollisiin piireihin. Eikö Jumalaan uskoa ja kristillisyyttä voi toteuttaa itsekseen toimimalla hyvin ja vaikka iltarukoilemalla. Tiedän ihmisiä jotka ovat joutuneet psykoosiin useamman kerran koska kerta toisensa jälkeen palaavat uskonnollisiin piireihin. Uskonto ei ole huono asia, mutta liiallisena se saattaa laukaista psykoosin uudelleen ja uudelleen.
Suosittelisin sinua käyttämään jotain omega-3 valmistetta sillä omega-3 rasvahappojen EPA on antipsykoottinen aine, siis luonnon oma sellainen ja DHA on myös tärkeässä osassa aivojen toiminnassa.
Itse käytän vahvaa nestemäistä Vitamar Omega-3 ADE -kalaöljyvalmistetta joissa EPA ja DHA rasvahappojen määrä on markkinoiden suurempia. Iso pullo maksaa siinä vajaa 20 euroa ja siitä riittää jo aika pitkäksi aikaa.
Omega-3 -rasvahappojen on suurimmassa osassa tutkimuksia todettu auttavan mielenterveysongelmissa; masennus, skitsofrenia, psykoosi jne.
Myös E-EPA on hyvä valmiste, koska osa EPA:sta muuttuu elimistössä DHA:ksi. Itse otan kuitenkin mielummin vahvempaa Omega-3 valmistetta jossa on sekä EPA että DHA, koska E-EPA valmisteissa on vähemmän vaikuttavaa ainetta ja tästä on tarkoitus muuttaa vielä osa DHA:ksi. Vaikka siis Omega-3 kalaöljyn imeytyvyys on hieman pienempi kuin E-EPA:n siinä olevat määrät EPA:a ja DHA:ta nostavat niiden pitoisuudet elimistössä suuremmiksi, joka on hyvä juuri mielenterveysongelmissa.
Kannattaa kokeilla.
sitäkö tämä vain on?
Jätin menemättä häihin toiselle paikkakunnalle, koska ajatus siitä oli niin stressaava, että pelkäsin hajoavani. Olin ihan oikeasti sairas ja psykoosioireinen. Nyt harmittaa, kun on taas ihan terve olo kun en mennytkään. Tuleeko sairaus vain pelosta sairastua? Ajaako sitä itsensä psykoottisesti pelkäämään sairastumista niin että onkin sitten lopulta psykoottinen
Jätin menemättä nuorteniltaan, koska ajatus tilanteesta jossa joutuu olemaan vieraitten ihmisten keskellä ainoana uutena ahdistaa.
Pianotunneilla olo ahdistaa ja koko ajan katsoo kelloa että milloin pääsee pois. Onko nää jotain lieviä paniikkihäiriön oireita?
Tuntuu että lääkkeenvaihdon jälkeen en kestä enää uusia sos.tilanteita. Stressinsietokyky on aika heikko.
SUUTUTTAA KUN SAIRAUS RAJOITTAA ELÄMÄÄ!!!
Harmittaa kun en päässyt häihin ja nuorteniltaan tutustumaan ihmisiin niin kuin olisin normaalisti tehnyt.
MIKSI EN VOI ELÄÄ NORMAALIA ELÄMÄÄ!!!!
pelkoa. Se on itse sairautta. Ollaankin tultu siihen hassuun tilanteeseen, että ihmiset tietää sairauksista liikaa, ja epäilevät/häpeävät/salaavat omia arvelujaan.
Elikkä tuo on puhtaasti ihmiskontakteista vetäytymistä. Jos olisit terve, menisit etkä ihmettelisi. Nyt kun on vaikeaa, haluat eristäytyä. Mutta mikäpä minä olen neuvomaan, arvoin itse psykoosiin saakka. Sitten olikin jo myöhäistä :(
"psykoottista sairaudenpelkoa
sitäkö tämä vain on?
Jätin menemättä häihin toiselle paikkakunnalle, koska ajatus siitä oli niin stressaava, että pelkäsin hajoavani. Olin ihan oikeasti sairas ja psykoosioireinen. Nyt harmittaa, kun on taas ihan terve olo kun en mennytkään. Tuleeko sairaus vain pelosta sairastua? Ajaako sitä itsensä psykoottisesti pelkäämään sairastumista niin että onkin sitten lopulta psykoottinen"
Psyykinen sairaus on osaksi juuri tätä sairaudenpelkoa ja itsensä jatkuvaa tarkkailua ja pähkäilyä. Sisäistä monologia siitä olenko nyt terve, ovatko nämä ajatukset sairaita jne.
Kun pääsee tuosta jatkuvasta pähkäilystä ja löytää elämälleen muuta mietittävää ja tekemistä, unohtaa ajatella että on sairas ollutkaan. Kaikki menee omalla painollaan ja elää. Merkityksen metsästys ja olotilansa jatkuva miettiminen kertovat että kaikki ei ole psyykkeessä kunnossa. Kun elämälleen saa sisältöä, tälläinen ajattelu unohtuu ja se on sitä tervettä psyykettä.
Hyvin usein psyykkinen sairastelu johtuu siitä ettei ole tyytyväinen elämäänsä, ei ole kavereita ainakaan sellaisia sydänystäviä eli yksinäisyys, on työttömyyttä tai epämiellyttävä ei arvostettu työ ja toisten armoilla oloa (esim. pokkan asiakkuus), se ettei pidä itsestään fyysisesti (vaikkapa ylipaino) jne. Tämä rasittaa psyykettä ja pakokeinona on tuo merkityksen metsästys ja pään sisäinen monologi, joka vie syvemmälle omaan mieleen ja lopulta esimerkiksi psykoosiin. Mielekäs työ, mielekkäät harrastukset ja toimivat ihmissuhteet niin suurin osa psyykkisistä sairauksista vältetään.
Monipuolinen terveellinen ruokavalio, liikunta ja ulkoilu sekä tietyt lisäravinteet (Omega-3 jne.) sekä ylipainoisilla laihduttaminen ovat yksi keino saada itseään parempaan kuntoon psyykkisesti, kun niistä ei tehdä uutta pakkoa joka stressaa taas liikaa mieltä. Hyvä fyysinen ulkonäkö lisää itsevarmuutta, joka auttaa luomaan uusia ihmissuhteita ja toimimaan päämäärähakuisesti tulevaisuuden suunnitelmien toteuttamiseksi, esim. paremman työpaikan hankkimiseksi.
Omaa ajatteluaan ja toimintaansa pitää viedä haluttuun suuntaan niin psyyke pysyy kunnossa.
Tietenkin vaikkapa skitsofreniaan sairastuneen on vaikea tai jopa mahdoton täysin parantua, mutta psykoosin kokeneet voivat parantua täysin.
Kukaan ei vaan tunnu uskovan, että mulla olis mitään hätää. Lääkäri rauhottelee ja neuvoo odottamaan että uusi lääke vaikuttaa. Ei vaan tunnu vaikuttavan ja yli kaksi viikkoa on jo mennyt. En jaksa enää kauaa elää tällaista elämää, varmaan romahdan taas. Tahdon olla normaali. Mitä pitäisi tehdä? En halua uutta psykoosia!
Toisaalta harhoja ei ole enää, tai iltaisin ajatukset alkaa mennä oudoiks, mutta taistelen sitä vastaan. Välillä tunnen oloni tosi terveeksi. Välillä taas vapisuttaa, ikäänkuin pelkäisin jotain tai poskia ja silmiä polttaa jännityksestä. Lääkäri tulkitsee nämä vaan sivuvaikutuksiksi. Miten saisin apua? Jospa se nyt ymmärtäis että jtn on pielessä kun en uskaltanu lähteä häihin.
Kauhean fiksun kuuloista, tunnistan itseni tuosta. Ei ole ollut töitä ja se on stressannut ja sitten on ollut paljon aikaa ajatella. Ja liian vähän kunnollisia ystäviä
Pitäisikö lopettaa sitten itsensä tarkkailu kokonaan ja jatkaa vaan elämää normaalisti, vaikka tuntuisi pahalta? Mutta kun jotkut asiat (esim. ne häät) tuntuu niin ylitsepääsemättömiltä ja stressaa niin valtavasti, että pelkään että en kestä sitä painetta. Ja sitten vetäydyn niistä tilanteista.
Ehkä joskus kannattaisi mennä ahdistusta ja pelkoa päin ja selvitä voittajana niin uskaltaisi sitten uudestaan mennä vaikeaan tilanteeseen. Nyt olen joutunut ja liian monta kertaa luovuttamaan. Mutta toisaalta, kai ihminen itse tuntee omat rajansa ja tietää, mikä on liikaa? Vaikka muut sanois että kyllä sinä jaksat. Pitäisikö luottaa omaan arvioonsa vai muiden?