Uudessa Sana-lehdessä on Tanja Kukkulan tekemästä gradusta aukeaman kokoinen juttu sekä lehden takana vielä sivun kokoinen artikkeli.
Aiheena "Uskonnollinen painostus on vaiettu ja kipeä aihe".
Tässä muutamia otteita:
"Painostuksen taustalla on usein auktoriteettinen yhteisön johtaja tai tuikat normit, joihin jokaisen on sopeuduttava kyseenalaistamatta. Ahdistava tunne ei siis synny itse uskonnosta, vaan toisen ihmisen toiminnasta ja tavasta, jolla uskontoa ja sen sääntöjä sovelletaan käytäntöön."
"Uskonnollisesta painostuksesta ei välttämättä näy merkkejä yhteisön ulkopuolelle."
"Ahdistavaa oloa voi tuottaa se, etteivät ihmiset uskalla sanoa omia mielipiteitään ilman pelkoa yhteisöstä erottamisesta tai syrjimisestä."
"Yleistä on myös se, että Raamatusta löydetään se, mitä halutaan ja normit perustellaan tietyillä Raamatun kohdilla näkemättä niiden asiayhteyttä."
"Yhteisö voi sallia vain tietyt harrastukset tai raportoida yhteisön johtajille esimerkiksi toistensa alkoholi- tai seksuaalikäyttäytymistä."
"Tyypillistä oli myös se, ettei jäsenten omalle ajattelulle ja harkinnalle ollut tilaa."
"Jos työkaluksi otetaan vain valta, voi syntyä pahaa jälkeä."
"Perheestä tuleva painostus voi ilmetä myös pakkona osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin tai tiukkoina käyttäytymisnormeina."
"Osa vastaajista koki painostavana odotukset seurakunnan toimintaan osallistumisesta: oli kierrettävä tietty määrä ovelta ovelle, käytettävä todistuspuheenvuoroja tai rukoiltava tilaisuuksissa ääneen tai kotona riittävän paljon."
"Eräs -- kertoi lapsena kokemastaan ruumiillisesta kurituksesta uskonnon nimissä ja siitä johtuvasta masennuksesta ja pelkotiloista. Hän kävi tapahtumien takia edelleen terapiassa, vaikka niistä oli aikaa jo yli 30 vuotta."
"Kun uskonnollinen painostua kärjistyy, uskonto ei välttämättä enää tuota elämään iloa, vaan ryhmään kuulumisen ainut syy voi olla pelko."
"Kun painostavasta ryhmästä pääsee eroon, moni katkeroituu entistä yhteisöään kohtaan ja tuntee vastenmielisyyttä ylipäätään kaikkeen uskontoon liittyvään."
"Painostuksen tunne on aina henkilökohtainen. Samassa yhteisössä toinen voi tuntea olonsa painostetuksi, toinen ei. Kukkulasta tärkeää on se, miten tunne ahdistavuudesta käsitellään yhteisössä ja onko sitä lupa sanoa ääneen vai ei.
-Jos sanoo ääneen pahan olonsa ja se mitätöidään tai sille ei anneta tilaa, voi ajatella, ettei yhteisössä kaikki ole kohdallaan."
*************************************************
Otteita Tanja Kukkulan saamista vastauksista:
"Seurakuntien pyhiä olentoja ovat vanhimmat ja avustavat palvelijat ja varsinkin näiden vaimot.
Huonompia statuksia saavat osakseen yksinhuoltajat ja ulkopuolisten kanssa naimisissa olevat. Tällaisia ei esimerkiksi pyydetä kylään.
Jos joku pyytääkin, mitään yhteisiä asioita ei paljasteta. Ei kerrota kuulumisia vaan pidetään välimatkaa. Näin osoitetaan kullekin paikkansa ja varmistetaan oma suosiollinen asema muiden joukossa.
Sääntönä oli, että kuinka kutakin oli kohdeltava, piti katsoa kuinka vanhemmisto tätä kohteli."
"Olen joskus miettinyt, että olisin voinut jäädä uskontoon mukaan, jos olisin saanut olla rivijäsenenä eikä olisi tarvinnut käydä kentällä saarnaamassa eikä pitää puheita, mutta ei se piisannut heille, joten lopetin ja hyvä näin."
KOMMENTTEJA? Herättikö ajatuksia?
***
***
***
Otteet Sana-lehden 35/30.8.2007 artikkeleista (sivut 14-15 ja 30).
T.Kukkula luennoi aiheesta "Mikä tekee uskonnosta painostavan" Helsingin Humanistiyhdistys ry:n avoimessa keskustelutilaisuudessa to 8.11. klo 18 Monikulttuuriyhdistys Familia Clubilla Vilhonkadulla.
Aiheena "Uskonnollinen painostus on vaiettu ja kipeä aihe".
Tässä muutamia otteita:
"Painostuksen taustalla on usein auktoriteettinen yhteisön johtaja tai tuikat normit, joihin jokaisen on sopeuduttava kyseenalaistamatta. Ahdistava tunne ei siis synny itse uskonnosta, vaan toisen ihmisen toiminnasta ja tavasta, jolla uskontoa ja sen sääntöjä sovelletaan käytäntöön."
"Uskonnollisesta painostuksesta ei välttämättä näy merkkejä yhteisön ulkopuolelle."
"Ahdistavaa oloa voi tuottaa se, etteivät ihmiset uskalla sanoa omia mielipiteitään ilman pelkoa yhteisöstä erottamisesta tai syrjimisestä."
"Yleistä on myös se, että Raamatusta löydetään se, mitä halutaan ja normit perustellaan tietyillä Raamatun kohdilla näkemättä niiden asiayhteyttä."
"Yhteisö voi sallia vain tietyt harrastukset tai raportoida yhteisön johtajille esimerkiksi toistensa alkoholi- tai seksuaalikäyttäytymistä."
"Tyypillistä oli myös se, ettei jäsenten omalle ajattelulle ja harkinnalle ollut tilaa."
"Jos työkaluksi otetaan vain valta, voi syntyä pahaa jälkeä."
"Perheestä tuleva painostus voi ilmetä myös pakkona osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin tai tiukkoina käyttäytymisnormeina."
"Osa vastaajista koki painostavana odotukset seurakunnan toimintaan osallistumisesta: oli kierrettävä tietty määrä ovelta ovelle, käytettävä todistuspuheenvuoroja tai rukoiltava tilaisuuksissa ääneen tai kotona riittävän paljon."
"Eräs -- kertoi lapsena kokemastaan ruumiillisesta kurituksesta uskonnon nimissä ja siitä johtuvasta masennuksesta ja pelkotiloista. Hän kävi tapahtumien takia edelleen terapiassa, vaikka niistä oli aikaa jo yli 30 vuotta."
"Kun uskonnollinen painostua kärjistyy, uskonto ei välttämättä enää tuota elämään iloa, vaan ryhmään kuulumisen ainut syy voi olla pelko."
"Kun painostavasta ryhmästä pääsee eroon, moni katkeroituu entistä yhteisöään kohtaan ja tuntee vastenmielisyyttä ylipäätään kaikkeen uskontoon liittyvään."
"Painostuksen tunne on aina henkilökohtainen. Samassa yhteisössä toinen voi tuntea olonsa painostetuksi, toinen ei. Kukkulasta tärkeää on se, miten tunne ahdistavuudesta käsitellään yhteisössä ja onko sitä lupa sanoa ääneen vai ei.
-Jos sanoo ääneen pahan olonsa ja se mitätöidään tai sille ei anneta tilaa, voi ajatella, ettei yhteisössä kaikki ole kohdallaan."
*************************************************
Otteita Tanja Kukkulan saamista vastauksista:
"Seurakuntien pyhiä olentoja ovat vanhimmat ja avustavat palvelijat ja varsinkin näiden vaimot.
Huonompia statuksia saavat osakseen yksinhuoltajat ja ulkopuolisten kanssa naimisissa olevat. Tällaisia ei esimerkiksi pyydetä kylään.
Jos joku pyytääkin, mitään yhteisiä asioita ei paljasteta. Ei kerrota kuulumisia vaan pidetään välimatkaa. Näin osoitetaan kullekin paikkansa ja varmistetaan oma suosiollinen asema muiden joukossa.
Sääntönä oli, että kuinka kutakin oli kohdeltava, piti katsoa kuinka vanhemmisto tätä kohteli."
"Olen joskus miettinyt, että olisin voinut jäädä uskontoon mukaan, jos olisin saanut olla rivijäsenenä eikä olisi tarvinnut käydä kentällä saarnaamassa eikä pitää puheita, mutta ei se piisannut heille, joten lopetin ja hyvä näin."
KOMMENTTEJA? Herättikö ajatuksia?
***
***
***
Otteet Sana-lehden 35/30.8.2007 artikkeleista (sivut 14-15 ja 30).
T.Kukkula luennoi aiheesta "Mikä tekee uskonnosta painostavan" Helsingin Humanistiyhdistys ry:n avoimessa keskustelutilaisuudessa to 8.11. klo 18 Monikulttuuriyhdistys Familia Clubilla Vilhonkadulla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
>>"Painostuksen taustalla on usein auktoriteettinen yhteisön johtaja tai tuikat normit, joihin jokaisen on sopeuduttava kyseenalaistamatta. Ahdistava tunne ei siis synny itse uskonnosta, vaan toisen ihmisen toiminnasta ja tavasta, jolla uskontoa ja sen sääntöjä sovelletaan käytäntöön."
Näin on. Vanhinten toiminta on oman kokemukseni mukaan julmaa, ylimielistä, vallanhimon täyttämää ja Jeesuksen opetusten vastaista.
>>"Uskonnollisesta painostuksesta ei välttämättä näy merkkejä yhteisön ulkopuolelle."
Siitä ei saa kertoa "ulkopuolisille". Siksi sitä ei yleensä näy.
>>"Ahdistavaa oloa voi tuottaa se, etteivät ihmiset uskalla sanoa omia mielipiteitään ilman pelkoa yhteisöstä erottamisesta tai syrjimisestä."
Aivan oikein. Kun minä uskalsin sanoa myös omia käsityksiäni, kimppuuni hyökättiin, ja lopulta sain kenkää.
>>"Yleistä on myös se, että Raamatusta löydetään se, mitä halutaan ja normit perustellaan tietyillä Raamatun kohdilla näkemättä niiden asiayhteyttä."
Tässä Vartiotorniseura on mestari.
>>"Yhteisö voi sallia vain tietyt harrastukset tai raportoida yhteisön johtajille esimerkiksi toistensa alkoholi- tai seksuaalikäyttäytymistä."
Ja niille "harrastuksille" ei jätetä paljon aikaa, kun viisi kokousta viikossa ja pakollinen ovikellojen soittelu vie valtaosan.
>>"Tyypillistä oli myös se, ettei jäsenten omalle ajattelulle ja harkinnalle ollut tilaa."
Juuri näin. Omia aivoja ei saa käyttää ilman Vartiotorniseuran lupaa.
http://img522.imageshack.us/my.php?image=vpsyyskuubb6.jpg
>>"Jos työkaluksi otetaan vain valta, voi syntyä pahaa jälkeä."
Ei näin. Vaan näin: "Jos työkaluksi otetaan vain valta, syntyy pahaa jälkeä." Pahan jäljen syntyminen on väistämätöntä, se tapahtuu aina, kun ainoa työkalu on valta.
>>"Perheestä tuleva painostus voi ilmetä myös pakkona osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin tai tiukkoina käyttäytymisnormeina."
Ja siksi myös monet joutuvat totaalisen karttamisen ja eristämisen kohteiksi.
>>"Osa vastaajista koki painostavana odotukset seurakunnan toimintaan osallistumisesta: oli kierrettävä tietty määrä ovelta ovelle, käytettävä todistuspuheenvuoroja tai rukoiltava tilaisuuksissa ääneen tai kotona riittävän paljon."
Riittämättömyyden tunne on yksi vallitsevista perustunteista Jehovan todistajilla.
>>"Eräs -- kertoi lapsena kokemastaan ruumiillisesta kurituksesta uskonnon nimissä ja siitä johtuvasta masennuksesta ja pelkotiloista. Hän kävi tapahtumien takia edelleen terapiassa, vaikka niistä oli aikaa jo yli 30 vuotta."
Monet eivät toivu lapsuuden traumaattisista kokemuksista koskaan. Se näkyy loppuelämän persoonallisuuden arvissa.
>>"Kun uskonnollinen painostua kärjistyy, uskonto ei välttämättä enää tuota elämään iloa, vaan ryhmään kuulumisen ainut syy voi olla pelko."
Toinen syy pelon lisäksi monille on se, että saa olla edes jonkin verran yhteydessä JT-sukulaisiin, jos itse on seurakunnan sisäpuolella.
>>"Kun painostavasta ryhmästä pääsee eroon, moni katkeroituu entistä yhteisöään kohtaan ja tuntee vastenmielisyyttä ylipäätään kaikkeen uskontoon liittyvään."
Minulle oli lopulta helpotus, kun minut erotettiin. Se selkeytti elämääni. Nyt saan olla rauhassa. Vanhimmat eivät enää suorita paimennuskäyntejään "auttaakseen" minua. :) Omatuntoni on puhdas; on itse asiassa "kunniakasta" tulla erotetuksi väärin perustein, kun ei ole tehnyt mitään väärää. Yritin vain selvittää asiat ja että vanhimmat olisivat toimineet oikeudenmukaisesti. Mutta se ei Betelille sopinut. No, nyt he saavat sitä, mitä tilasivat. Syyskuun loppu lähenee joka päivä. Se ei myöhästy. Joko Betelissä ollaan valmiita antamaan vastauksia? Nyt teidän on pakko. :) Kerron tarkemmin lisää myöhemmin syksyllä. :)
>>"Painostuksen tunne on aina henkilökohtainen. Samassa yhteisössä toinen voi tuntea olonsa painostetuksi, toinen ei. Kukkulasta tärkeää on se, miten tunne ahdistavuudesta käsitellään yhteisössä ja onko sitä lupa sanoa ääneen vai ei.
-Jos sanoo ääneen pahan olonsa ja se mitätöidään tai sille ei anneta tilaa, voi ajatella, ettei yhteisössä kaikki ole kohdallaan."
Voi ajatella, että yhteisössä juuri mikään ei ole kohdallaan.
>>KOMMENTTEJA? Herättikö ajatuksia?
Herätti ajatuksia. Tuo kaikki oli asiaa.
Luterilaisen Kirkon ,ja Kansan Raamattuseuran lehdellä olisi annettavana ahdistavan Uskonnon karkoittamiseksi?
Sillä on täsmälleen samat -Auktoriteettiongelmat, ja oppiongelmat kuin muullakin uskonnolla kaikkine -Kolminaisuusoppeineen ja Sotarovasteineen.Ja muutkin ongelmat.
Gradussa oli tutkittu ahdistavia USKONTOJA. Koitko jotenkin, että kyseiset artikkelista poimitut tekstit liittyivät vain ja ainoastaan jt-lahkoon?
Jos koit, niin miksi sinusta tuntui siltä?
. Kukin toistemme ohi tällä palstalla: Olemme - J-todistajuus-palstalla, mutten koskaan ole ollut JT;
..Ei minulla ole silloin mitään ns. kannustavia intressejä JT;Seuraan päin .
Uskonnon , varsinkin Luterilaisten oppineiden, on aina ollut taipumus pukeutua Tieteen- ja yliopiston kaapuun, ja puhua muka "Puolueettomasti."
Suom. Elokuvassa "Päämaja," Mannerheim,v.-44- kesällä, juuri ennen suurhyökkäystä, kuulustelee ja kovistelee pidätyttämiään korkeita upseereita lehtiartikkelin, joka sisälsi väitteen , että kannaksen linjat on jätetty auki, johdosta, että hän ei salli upseeriensa politikoivan; kun kirjoittanut eversti puolustautui sillä, ettei hän ole politikoinut, vastasi Mannerheim";
.."kun te kirjoitatte poliittiseen lehteen, niin on ihan sama vaikka kirjoittaisitte lapsenpäästöstä. Politiikkaa se on!
Kun kirjoittaa Uskonnolliseen Lehteen, niin Uskontopolitiikkaa se on. Ei siit mihkään pääse.
No, siis tarkoitus oli sanoa, että kyseinen artikkeli ja gradu käsittelevät useita eri uskonnollisia yhteisöjä.
Kohdat jotka poimin sivuilta olivat niitä, jotka mielestäni liittyvät juuri jt-lahkoon.
Jt-lahko ei todellakaan ole ainut rampauttava uskonnollinen yhteisö. Se nyt vain on tällä palstalla esillä siksi, että palstan aihe on jehovantodistajuus.
Vapauteen Kristus vapautti meidät - Raamatun mukaan. Missä ja mitä se vapaus on jt-opissa? Vapaus ajatella itse? Vapaus erota, jos haluaa ajatella itse? Vapaus tulla karteuksi jos haluaa ajatella itse ja eroaa yhteisössä?
Vapaus noudattaa kaikkia pikkumaisia sääntöjä tai olla noudattamatta ja tulla silmätikuksi?
Miten jt määrittelee kristitynvapaden?
>>Vapaus erota, jos haluaa ajatella itse?
No ei se tarkkaan ottaen kirkossakaan aivan helppoa ole. Erottuani vähän yli 20 vuotiaana reilut 30 vuotta sitten kirkosta, kirkkoon kuuluvat sukulaiseni aloittivat minua vastaan voimakkaan paheksumiskampanjan. Isoäitini tilasi jopa erään kirkon lehden minulle lupaa kysymättä, ja monet sukulaiset alkoivat karttaa minua, ja se on jatkunut jo pidempään kuin tämä nykyinen JT-ihmisten karttamisjärjestely, kun minut erotettiin JT-seurakunnasta. Tosin luterilaisten sukulaisten karttamistoiminta ei ole niin totaalista. Se ei ole kerrasta poikki -systeemi, niin kuin jehovantodistajilla. Joku luterilaisista karttajista jopa on joskus keskustellut minun kanssani.
Olin nyt elokuussa 2007 eräissä hautajaisissa. Kirkon naispappi kesken puheensa sanoi seurakuntatalossa läsnäolijoille, että "tämä luterilainen kirkko on meidän paikkamme", ja sitten hän kielsi ketään eroamasta kirkosta.
Hieman ihmettelin, mitä tämä asia kuului tähän yhteyteen, kun juuri oli kuollut eräs läheinen ihminen, jota me muistelimme surullisina.
Mutta tämä palsta on nimeltään "keskustele jehovantodistajuudesta", ja siksi emme nyt puutu kirkon ongelmiin tällä palstalla. Siitä voidaan keskustella muualla.
Muistan aikoinaan parikymmentä vuotta sitten, kun tapasin ovelta ovelle työssä erään pienen paikkakunnan kirkkoherran. Hän totesi omasta kirkostaan melko realistisesti, että "luterilainen kirkko on kuin vanha sairaala, jossa jotkut paranevat, mutta suurin osa kuolee".
Jehovan todistajien johtomiehet yrittävät vakuuttaa sen sijaan, että "keskuudessamme vallitsee hengellinen paratiisi", mutta toki tiedämme tuon olevan täyttä puppua.
Kyse ei ollut mistään jt-gradusta vaan yleisesti eri uskontoja ja lahkoja käsittelevästä tekstistä.
>>No ei se tarkkaan ottaen kirkossakaan aivan helppoa ole. Erottuani vähän yli 20 vuotiaana reilut 30 vuotta sitten kirkosta, kirkkoon kuuluvat sukulaiseni aloittivat minua vastaan voimakkaan paheksumiskampanjan.>>
Jokaisessa uskonnollisessa yhteisössä on varmasti näitä mielipiteitä laidasta laitaan.
Luterilaisilla seurakunnilla ei kuitenkaan ole ohjeistusta hylätä taikka karttaa kirkosta eronneita.
Jt-seurakunnissa ne jotka eivät karta ovat poikkeuksia ja tekevät vastoin seuran ohjeita.
..Että Jokainen on jostain "Kotoisin," myös Uskonnon suhteen; Useimmissa Uskonnoissakin on ollut kautta aikain hyviä tutkijoita, jotka ovat tarvittaessa myöntäneet ongelmat, vaikka karvaatkin. Ja huomanneet, että ihmiset ovat samanl. joka paikassa:
Lehdistön puolella on menossa keskustelu, jossa pohditaan lukioissa käytävää ns. "Mopotusta," uusia oppilaita kohtaan.
Se näyttää toimintatavaltaan olevan samanlainen kuin täällä keskustellut ongelmat uskontoyhteisöjen piirissä. Aiemmin oli puhetta "koulukiusaamisesta, ja näitä alistusongelmia ei ole saatu ratkaistua.
TV;ssa oli ohjelma, jossa esitettiin ihmisen lähimmät "sukulaiset; Simpanssi ja Bonobo. Simpanssi oli samanl. kuin ihminen yhteisöissään, riitainen, hallitsemis-ja kiusaamishaluinen; Bonobo taas ei. Siilä on tutk. mukaan sellainen hormoni, jota ihmisellä ja simp. ei ole, ja se tekee Bonobosta yhteisöllisen pennuistaan huolta pitävän, ja ennenk. hyvin rauhan, -ja yhteisöhaluisen.
Että jospa se Ratkaisu näihin -Harma-Hommiin löytyisikin tuolta juuri tutkimuksen -ja -tieteen puolelta..
..Aikanaan.
>>Jt-seurakunnissa ne jotka eivät karta ovat poikkeuksia ja tekevät vastoin seuran ohjeita>> Huom!vastoin Raamatun ohjeita!
>>>Luterilaisilla seurakunnilla ei kuitenkaan ole ohjeistusta
..Lut; Kirkossa, häätilaisuudessa, Ja täytyy myöntää, varsinkin Ohdakkeelle, että on Heillä hiotut menot ja Komeet kirkot; Naispappikin oli, ja oikein lujahermoinen: seisomisen aikana Wanha pappa pyörtyi, ja amb, väki tuli heti, Tätipappi jatkoi vihkimistä samaan aikaan , kun Potilasta virvoitettiin . Tyylikäs esitys; sekä vihkiminen että virvoitus, Onneksi ei käynyt pahemmin.
Tästä rivin aiheesta; Kannatan kaikenlaista tutkimista; joten aiheena oleva Gradu- on mielenkiintoinen -ja luettava. Sen ilmestyminen -Sana-Lehdessä vain taisi liittää sen tähän -Uskontojen -väliseen kähinään, Tuo -Humanistiliitossa luennointi on ollut sille oikea paikka.
>>Huom!vastoin Raamatun ohjeita!>>
Ketkä tässä maassa ovat sinulle "pakanoita" ja "publikaaneja"? Miten kohtelet heitä? Karttamalla ja haukkumalla valehtelijoiksi?
Kuis on?
Jt-lahkon TULKINTA kyseisistä raamatunkohdista on rankasti ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa, jotka liittyvät lähimmäisen rakastamiseen.
On perin kummallista, että jt-lahkon sanakirjassa karttaminen, hylkääminen ja panettelu on synonyymi rakkauden osoittamisen kanssa.
Jos jt-osoittaa rakkauttaan hylkäämällä ja karttamalla, niin voidaan vain miettiä, miten negatiiviset tunteet näkyvät?
Jotain vielä epäinhimillisempää kuin omien lasten hylkääminen?
Sitten vielä:
Onko siis sinun mielestäsi niin, että Raamattu kehottaa karttamaan ja hylkäämään erotetun, mutta jt-seurakunta kehottaa olemaan tällaisen henkilön kanssa?
Jt-lahkoko siis ei neuvo karttamaan erotettua? Niinkö todella?
Soveltuu hyvin Vt seuran uskontoon, joka pyrkii olemaan raamatun opetuksen vastaisesti toisen "uskon herra".
1. Piet. 5:3
ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina
Kai tuo "herrana" oleminen tekee lahkoista juuri niin painostavia kuin ne ovat.
>>Kai tuo "herrana" oleminen tekee lahkoista juuri niin painostavia kuin ne ovat.
Tämä on varmaankin asia numero yksi.
Toinen voisi olla se, että Vartiotorniseuran itse keksimänsä säännöt ahdistavat täysin tarpeettomasti ihmisiä. Lauma-kirja on tästä hyvä esimerkki.