on hyvin samankaltainen.
Esimerkkejä:
Uskon, että ufoja on olemassa/luulen, että ufoja on olemassa, merkitsevät hyvin pitkälti samaa
Uskon, että Jumala pelastaa/luulen, että Jumala pelastaa.
Usko ja tieto eivät ole merkitykseltään samankaltaisia.
Lause:uskon, että ufoja on olemassa, ei merkitse ollenkaan samaa kuin: tiedän, että ufoja on olemassa.
Esimerkkejä:
Uskon, että ufoja on olemassa/luulen, että ufoja on olemassa, merkitsevät hyvin pitkälti samaa
Uskon, että Jumala pelastaa/luulen, että Jumala pelastaa.
Usko ja tieto eivät ole merkitykseltään samankaltaisia.
Lause:uskon, että ufoja on olemassa, ei merkitse ollenkaan samaa kuin: tiedän, että ufoja on olemassa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
raamatunlauseita todisteeksi.
Koska Raamattu ei sisällä totuutta, ei Raamattua myöskään voi pitää totuuden todisteena.
Raamatussa toki on uskovien "totuus", mutta se on eri asia kuin tavallisen ihmisen totuus.
Uskovien "totuus" kas on sama kuin usko/luulo.
Lause: "Jumala pelastaa", on yhtä totta kuin lause:"jos kävelen tikapuiden alta, kukkaruukku putoaa päähäni".
Ts. jos on taikauskoinen ja uskoo, että tikapuiden alta käveleminen aiheuttaa onnettomuutta, niin kyseiselle henkilölle se on totuus. Meille muille sama asia on "totuus" = luulo = usko.
usko muuttuu todeksi, kun kopioit tänne oikein paljon raamatunlauseita?
Usko ja luulo = synonyymi tiede ja olettamus.
Minulla ei sinänsä ole mitään tiedettä vastaan, mutta jos tiedettä pidetään absoluuttisena totuutena, niin herää kysymys miksi tiede olettaa niin paljon.
Tiede absoluuttisena totuutena on fraasi, jota varsinkin uskovat hokevat hokemasta päästyään.
Tiede kuitenkin itse lähtee olettamasta, että se on erehtyväinen. Tieteen "perusyksikkö" on teoria. Ei totuus tai fakta.
Entäpä uskonnot? Uskonnot lähtevät aidosti siitä olettamasta, että ne (siis ne kaikki lukuisat erilaiset) ovat absoluuttisesti totta.
Jos tiedettä pidetään absoluuttisena totuutena on tällainen periaatteessa "vääräuskoisuutta" tieteen näkökulmasta. Tiede kehoittaa epäilemään ja kyseenalaistamaan. Vain näin tiede voi kehittyä. Ja näin useat tieteelliset läpimurrot ovatkin itseasiassa syntyneet.
Tarkoitatko että tiede saa erehtyä, mutta uskonto ei?
Tieteen uskottavuus ei kärsi virhearvioista (vääristä olettamuksista), mutta uskonnon voi heittää roskakoriin yhdenkin erehdyksen vuoksi?
Meneekö uskonnon uskottavuus erehdyksien myötä, toisin kuin tieteen?
Jos lähdetään siitä, että molemmat, sekä uskonnot, että tiede etsivät totuutta niin peruslähtökohdat tämän totuuden etsimiseen ovat varsin erilaiset.
Uskonnot ovat jo totuuden löytäneet. Siinä ei ole mitään muutettavaa, korjattavaa tai kyseenalaistettavaa ylipäätään. Uskontoihin sidottu käsitys on stabiili. Periaatteessa. Käytännössä se se ei aivan näin tietenkään mene.
Jos verrataan tiedettä ja uskontoa toisiinsa voidaan uskonnollisesta näkökulmasta katsoen hiukan kärjistäen sanoa, että tieteen loputon uteliaisuus ja asioiden tutkiminen, kyseenalaistaminen sekä teorisointi on turhaa ja voimavarojen haaskausta epäolennaiseen, koska tiedämme jo totuuden.
Tieteellisestä näkökulmasta se ei sitä ole. Tiede haluaa todisteita. Konkreettisesti käsiteltäviä asioita, jotka joko tukevat tai eivät tue jotakin teoriaa. Tiede ei itsekään välttämättä usko, että saamme totuutta koskaan selville (jo siksikin, että tieteen näkökulmasta totuus on subjektiivinen) mutta mitä sitten? Tarvitseeko meidän edes?
Jos tiede kykenisi absoluuttisesti määrittelemään totuuden maailmamme olisi yht'äkkiä kovin rajoittunut. Olisimme tilanteessa, jossa voisimme toimia tietyissä viitekehyksissä kuinka haluaisimme mutta emme ylittää niitä missään tapauksessa. Olisimme "täydellinen" laji, joka hallitsee kaiken mikä hallittavissa on mutta ei kykene oppimaan enää mitään uutta.
"Tarkoitatko että tiede saa erehtyä, mutta uskonto ei?"
Olet oikeassa siinä, ettei tieteen uskottavuus kärsikään virhearvioista ainakaan kokonaisuutta ajatellen. Yksittäisen teorian kohdalla virhearvioinnit voivat heikentää tieteen (ja tutkijoiden) uskottavuutta mutta vain tilapäisesti, sillä tiede on osoittanut varmasti riittävän usein olevansa myös oikeassa.
Otetaan esimerkki: Vielä keskiajallakin vallinnut maakeskeinen (geosentrinen) maailmankuva oli itseasiassa tieteellinen teoria, esitetty tosin jo yli 2000 vuotta aiemmin mutta silti. Se korvattiin lopulta heliosentrisellä maailmankuvalla (joka sekin oli tunnettu jo 500-300 eaa) ilman, että tieteen arvostus olisi siihen kaatunut. Päinvastoin, tuolloin elettiin aikoja, jolloin useat vanhat, sitkeästi eläneet teoriat korvattiin paremmilla ja tarkemmilla selityksillä. Ei sitä pidetty tieteen uskottavuuden kannalta ongelmana vaan tieteen läpimurtona. Toinen mullistava mutta virheellinen teoria oli gravitaatioteoria, jota jouduttiin korjaamaan melkoisesti. Romuttuiko tieteen arvostustus tähänkään? Ei. Se, että huomattiin, ettei gravitaatioteoria pädekään eräissä tietyissä tilanteissa oli itseasiassa portti uuteen tietoon. Esitettiin kysymys Miksi ja etsittiin vastaus, että siksi. Näinhän tieteessä usein käy: puutteellinen tai osittain virheellinen teoria tuottaa uutta tietoa, kun sen puutteellisuudet havaitaan.
"Meneekö uskonnon uskottavuus erehdyksien myötä, toisin kuin tieteen?"
Eiköhän historia osoita kyllin selkeästi, ettei uskonnonkaan uskottavuus virhearvioinneista juurikaan kärsi. Pientä "kapinaa" oli havaittavissa Euroopassa ehkä valistuksen saatua jalansijaa mutta siinäkin lähinnä hyökättiin kirkkoa vastaan instituutiona, joka käytti valtaa häikäilemättömästi, ei niinkään uskontoa vastaan.
niin kuin se on. Sinun ajatuksesi (Tarkoitatko että tiede saa erehtyä, mutta uskonto ei?)on sensijaan täyttä soopaa.
Tieteen teossa tutkimustulosten arvostelu on sääntö. Uskontoa ei saisi arvostella, koska koko totuus on kirjoitettu jo yli 2000 v sitten Raamattu- nimiseen kirjaan.
Tieteen tekee uskottavaksi juuri se, ettei tiedemiehet väitä tietävänsä koko totuutta tai absoluuttista totuutta. Samasta syystä, mutta kääntäen, uskontoja ei voi ottaa vakavasti.
oleva usko on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa ja sopivaa minulle.
Yrität ilmeisesti järkeillä uskoa.
Usko ja pelastus kuuluu ainoastaan ihmisen sielulle, ei ruumiille, eikä siis aivoillekaan.
Usko on Sielun olotila.
Taidat olla taas niitä hihhuleita, joilla menee vellit ja jauhot aina sekaisin.
Ihmisellä, niin ei millään muullakaan elollisella, ei ole mitään sielua.
Sielun olemassa olo lienee mahdotonta todistaa, mutta niin on sielun puuttuminenkin.
Totuus on uskon varassa.
juuri kyse Sielun pelastuksesta, ei mistään muusta.
Näen, että Sielun olemassa olo on sinulle kova pala, syykin siihen tiedän.
lapsen tasolla, jos uskot sielun olemassa oloon.
Jos kerrat tiedät millainen sielu on, niin annapa vastaus näihin kysymyksiin:
1) Missä sielu sijaitsee?
2) Mitä ainetta sielu on?
3) Mikä on sielun tehtävä?
4) Miten sielu toimii?
5) Miten sielu on saanut alkunsa?
6) Minkä kokoinen ja värinen sielu on?
7) Missä vaiheessa ihmisen pitkää evoluutiota ihmiseen tuli tuo ihmeellinen sielu?
8) Oliko siis niin, että on ollut olemassa ihminen, jonka vanhemmilla ei vielä ollut sielua (mutta heidän lapsella oli)?
9) Muuttuuko sielu (vauva/alzheimerin tautia sairastava vanhus)?
iänkaikkisuuden HÄN on pannut meidän sisimpäämme.
lasten kaltaiseksi..."Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi te ette pääse taivasten valtakuntaan.
1) Missä sielu sijaitsee? Ihmisruumiissa
2) Mitä ainetta sielu on? Henkeä jonka Jumala pani meihin asumaan
3) Mikä on sielun tehtävä? Lopullinen tehtävä on erottaa oletko 'plussaa', vai 'miinusta'.
4) Miten sielu toimii? Elää tietenkin. Etsii tietä takaisin Jumalan luo. Etsii rauhaa ja rakkautta. Etsii lepoa ja iloa.
5) Miten sielu on saanut alkunsa? Jumalasta
6) Minkä kokoinen ja värinen sielu on? Sielu on ainutlaatuinen, kahta samanlaista ei ole.
7) Missä vaiheessa ihmisen pitkää evoluutiota ihmiseen tuli tuo ihmeellinen sielu? Heti alussa, ihmisen ollessa ihminen.
8) Oliko siis niin, että on ollut olemassa ihminen, jonka vanhemmilla ei vielä ollut sielua (mutta heidän lapsella oli)? Ei ollut
9) Muuttuuko sielu (vauva/alzheimerin tautia sairastava vanhus)? Itse Sielu ei muutu.
jos tuollaiseen potaskaan uskot.
Vai on oikein "pantu sisimpäämme".
Miksei sitä siltä sitten keneltäkään löydy?
kysmyksistäni; harrastit vain viisastelua.
"Sielua on henkeä, jonka Jumala pani meihin asumaan" - onpa naurettavaa......plussaa vai miinusta.
Mikä tekee sieluista sitten "plussaa" tai "miinusta" - no satu-jumala tietenkn.
olla mitenkään ylimielilinen sinulle.
Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi.
Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua.
Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua.
Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
Herra, virvoita nimesi tähden, vanhurskaudessasi auta minun sieluni ahdistuksesta.
Pelastus kuuluu nimenomaan Sielulle, ei ruumiille.
Älä väheksy sitä mikä Sielussasi olet. Uskalla uskossa vastaanottaa Sielullesi Pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.
"Mikä tekee sieluista sitten "plussaa" tai "miinusta" - no satu-jumala tietenkn."
Ei satu-jumala, vaan sinä ja minä omissa elämän valinnoissa. Kysymyksessä oli oikeat ja väärät valinnat ja -teot.
vähän, miksi toiset tekevät "hyviä valintoja" ja toiset "pahoja".
Mikä on siis aiheuttanut tuon eron "sieluissa", jos ihminen ei ole millään tavoin voinut vaikuttaa siihen (olemattoman) sielunsa ominaisuuksiin.
vapaata tahtoa, se on pelkkä illuusio. Ihminen toimii, kuten kaikki muutkin eläimet, "aineen vaikutuksesta".
Geeniperimä, ravinto, ympäristö ( hankitut kokemukset) jne. ohjaavat ihmisen valintoja. Myös sattumalla on erittäin suuri osuus.
"Mieti xxxxx edes vähän, miksi toiset tekevät "hyviä valintoja" ja toiset "pahoja"."
Etkö lukenut äsken, ettei yksikään ole Vanhurskas Kaikkivaltiaan edessä.
Ei siis "hyvät valintammekaan" ole tarpeeksi hyviä.
" Mikä on siis aiheuttanut tuon eron "sieluissa", jos ihminen ei ole millään tavoin voinut vaikuttaa siihen (olemattoman) sielunsa ominaisuuksiin."
Kaikki sielut ovat tasavertaisessa lähtötilanteessa ja kaikilla sieluilla kokoajan tasavertainen mahdollisuus pelastukseen.
"Tuhlaajapojasielut" ovat aina erityisen toivottuja 'kolkuttajia'
Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
vapaa tahto. Sattumalla sen sijaan ei ole mitään vaikutusta sielumme valintoihin.
Esim. voit auttaa lähimmäistäsi ja olla hänelle ystävällinen, tai olla ilkeä ja satuttaa häntä.
"Geeniperimä, ravinto, ympäristö ( hankitut kokemukset) jne. ohjaavat ihmisen valintoja."
"( hankitut kokemukset)" Hyvä pointti. Omatunto on sielun varoituskello, kun teitoisesti tekee väärin omantunnon ääni vähitellen hiljenee ja lopulta häviää kokonaan. Jos hankitut kokemukset on kokoajan vääriä valintoja, omatunto lakkaa toimimasta ja tällöin oikeasta on helppo vääntää väärä ja päinvastoin.
kirjoittamaasi hölynpölyyn itsekään.
Kaikki ihmisen toiminnat voidaan redusoida aineellisiin toimintoihin ja vaikutuksiin.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos on olemassa esim. täsmälleen perimältäsi samanlainen ihminen kuin sinä, joka on kokenut täsmälleen samanlaiset kokemukset kuin sinä, syönyt samanlaista ravintoa jne., toimii vastaavissa elämän valinnoissa myös täsmälleen kuin sinä.
Elämä on siis vain aineen toimintaa; ei siinä mitään naurettavia jumalan puhaltamia henkiä ole.