Mikä varatuissa miehissä

Elät valheessa kuten pettäjäkin. Kumpikin samanlaisia ressukoita jotka pettää itseään enemmän kuin ketään muita. Jos rakastuu niin silloinhan se johtaa edellisen suhteen purkuun!!!

Missä ihmeen harhassa oikein elät? Olet vaan ilmainen huora, siis todellakin säälittävä tapaus. Siis et halua kokopäivästä suhdetta kun vaan käy panemassa...ei voi olla totta...Kuinka joku voi itsensä noin alas arvostaa? Kuka kunnon mies voi arvostaa noin alhaiseksi itsensä alentavaa naista jos tietäisi totuuden?

Onhan se tosi helppoa mutta voiko ihminen kunnioittaa itseään noin alhaisiin keinoihin lähtemällä? Itseesi voit huijata muka rakastumisilla ja kuvittelemalla että äijällä on muka joku "äiti" suhde vaimoonsa. Kaikenmoisilla kuvituksilla voikin itseensä lohduttaa kun on ainoastaan HUORA!

Minkä tyyppiset muka rakastuu varattuihin? Ne ovat ylijäämä tavaraa joita kukaan ei huoli!

Ota totuus käteen ja katso itseäsi silmiin...huolisiko kukaan sinua ilman että heti levität jalkasi? Pitääkö sinua ihmisenä kukaan jos ei saa pillua? Lyöppä haarovälisi kiinni ja katso kiinnostuuko kukaan persoonastasi?

Jos mies ei lähde liitostaan niin hän ei ole rakastunut sinuun. Olet vaan ilmainen panokone. ota edes maksu nainnista jos et muuta saa!

hylkiö kirjoitti:

Elät valheessa kuten pettäjäkin. Kumpikin samanlaisia ressukoita jotka pettää itseään enemmän kuin ketään muita. Jos rakastuu niin silloinhan se johtaa edellisen suhteen purkuun!!!

Missä ihmeen harhassa oikein elät? Olet vaan ilmainen huora, siis todellakin säälittävä tapaus. Siis et halua kokopäivästä suhdetta kun vaan käy panemassa...ei voi olla totta...Kuinka joku voi itsensä noin alas arvostaa? Kuka kunnon mies voi arvostaa noin alhaiseksi itsensä alentavaa naista jos tietäisi totuuden?

Onhan se tosi helppoa mutta voiko ihminen kunnioittaa itseään noin alhaisiin keinoihin lähtemällä? Itseesi voit huijata muka rakastumisilla ja kuvittelemalla että äijällä on muka joku "äiti" suhde vaimoonsa. Kaikenmoisilla kuvituksilla voikin itseensä lohduttaa kun on ainoastaan HUORA!

Minkä tyyppiset muka rakastuu varattuihin? Ne ovat ylijäämä tavaraa joita kukaan ei huoli!

Ota totuus käteen ja katso itseäsi silmiin...huolisiko kukaan sinua ilman että heti levität jalkasi? Pitääkö sinua ihmisenä kukaan jos ei saa pillua? Lyöppä haarovälisi kiinni ja katso kiinnostuuko kukaan persoonastasi?

Jos mies ei lähde liitostaan niin hän ei ole rakastunut sinuun. Olet vaan ilmainen panokone. ota edes maksu nainnista jos et muuta saa!

Lue lisää

ihan petetyn naisen purkaukselta....

hylkiö kirjoitti:

Elät valheessa kuten pettäjäkin. Kumpikin samanlaisia ressukoita jotka pettää itseään enemmän kuin ketään muita. Jos rakastuu niin silloinhan se johtaa edellisen suhteen purkuun!!!

Missä ihmeen harhassa oikein elät? Olet vaan ilmainen huora, siis todellakin säälittävä tapaus. Siis et halua kokopäivästä suhdetta kun vaan käy panemassa...ei voi olla totta...Kuinka joku voi itsensä noin alas arvostaa? Kuka kunnon mies voi arvostaa noin alhaiseksi itsensä alentavaa naista jos tietäisi totuuden?

Onhan se tosi helppoa mutta voiko ihminen kunnioittaa itseään noin alhaisiin keinoihin lähtemällä? Itseesi voit huijata muka rakastumisilla ja kuvittelemalla että äijällä on muka joku "äiti" suhde vaimoonsa. Kaikenmoisilla kuvituksilla voikin itseensä lohduttaa kun on ainoastaan HUORA!

Minkä tyyppiset muka rakastuu varattuihin? Ne ovat ylijäämä tavaraa joita kukaan ei huoli!

Ota totuus käteen ja katso itseäsi silmiin...huolisiko kukaan sinua ilman että heti levität jalkasi? Pitääkö sinua ihmisenä kukaan jos ei saa pillua? Lyöppä haarovälisi kiinni ja katso kiinnostuuko kukaan persoonastasi?

Jos mies ei lähde liitostaan niin hän ei ole rakastunut sinuun. Olet vaan ilmainen panokone. ota edes maksu nainnista jos et muuta saa!

Lue lisää

En ole ylijäämätavaraa, vaan ehkä enemmänkin ronkeli, joka ei ole löytänyt rakkautta.

Sitten tulee yksi mies, joka vie jalat alta.

Lakanoiden välissä mies antaa enemmän kuin ottaa. Joskus vain antaa, mutta ei ota.
Joten miehen "panemassa käyminen" on kyllä vähän kaukaa haettu.

varatun miehen pokaaminen on ikään kuin isompi saavutus, kaksi kärpästä yhdellä iskulla -saa miehen kiinnostumaan itsestään ja samalla "voittaa" kilpailijan, tässä tapauksessa siis vaimon...

Paitsi ettei, ukkomies palaa yleensä vaimonsa luokse kuitenkin, mikäs voitto se on, että mies kuitenkin mielummin menee kotiin?

että ne varatut äijät ravaavat naisten perässä ja ovat aktiivisia seuranhaussa. Monet vaittävät olevansa avioerovaiheessa. Sinä haluat jostain syystä nähdä asian noin.

sitä en ymmärrä, että miten "toinen" nainen, edes aloittaa suhteen varattuun mieheen? Sitten kun alkuhuuman jälkeen tulee järki koputtamaan sydämeen, niin on melkoisen vaikeaa enää pyristellä vastaan ja kun on antanut tunteillensa vallan ei olekaan helppoa päästää irti....päästää tavallaan mies vaimonsa luo. Toisaalta jotkut miehet yrittävät peittää sen, että ovat varattuja ja siksi vastaaminen kysymyksiini joita esitin ei ole yksinkertaista. Kysyisin vielä, onko se luonteen heikkoutta vastustaa kiusausta? Voisiko tunneälyllä estää suhdetta jatkumasta, kun tulee ilmi, että mies onkin varattu? Eihän tällainen suhde perustu reaaliteetteihin, se ei ole oikeanlaista, vaikka siitä kuinka yrittää tehdä sellaista.
Siksi kirjoitin aiheesta, koska itse olen/olin se varatun miehen vaimo.

koralli kirjoitti:

sitä en ymmärrä, että miten "toinen" nainen, edes aloittaa suhteen varattuun mieheen? Sitten kun alkuhuuman jälkeen tulee järki koputtamaan sydämeen, niin on melkoisen vaikeaa enää pyristellä vastaan ja kun on antanut tunteillensa vallan ei olekaan helppoa päästää irti....päästää tavallaan mies vaimonsa luo. Toisaalta jotkut miehet yrittävät peittää sen, että ovat varattuja ja siksi vastaaminen kysymyksiini joita esitin ei ole yksinkertaista. Kysyisin vielä, onko se luonteen heikkoutta vastustaa kiusausta? Voisiko tunneälyllä estää suhdetta jatkumasta, kun tulee ilmi, että mies onkin varattu? Eihän tällainen suhde perustu reaaliteetteihin, se ei ole oikeanlaista, vaikka siitä kuinka yrittää tehdä sellaista.
Siksi kirjoitin aiheesta, koska itse olen/olin se varatun miehen vaimo.

Lue lisää

Kyllä kiusausta voi vastustaa, sillä rakastaa voi vaikkei sitä edes kohteelle ilmaisisi. Totta on että kun antaa tunteiden viedä, se vaatii aikamoista sisua katkaista suhde.

Mitä tiedän näitä tapauksia, aika usein on kyse siitä että varattu itse haluaa suhteen jatkumista. Tavallaan suhteen ulkopuolisin silmin katsottuna, tulee ajatus että jos mies kerran itse haluaa, niin suhteelle ei ole estettä. Koska mies on kerran valmis ottamaan riskin, niin kai se tietää mitä on tekemässä, vapaalla sitä riskiä kun ei ole.

Kysyn vaan, miksi miehet leikkivät näillä asioilla vaikka tietävät vaimojensa tuomitsevan ne jyrkästi ja pettämisen satuttavan heitä? Onko riski todella sen arvoinen?

Moni pelkkä seksisuhde tahtoo kääntyä romanttiseksi tahtomattaan. Mutta ken peliin ryhtyy se leikin kestäköön. Eli jos on tehty jo alunperin sopimus miehen kanssa, että suhde on intiimi mutta etäinen, niin kukin käyköön rehellisen keskustelun siitä, on oikeasti valmis sellaiseen.

Voi toki olla kopea ja kieltäytyäkkin, mutta harvemmin miehet edes sellaislta kyselevät suhteen mahdollisuudesta. Sillä kyllä nämä varatut aika suoraan ehdottelevat - "sellaista aikuisten luottamuksellista leikkiä"! hyvin usealle naiselle, kunnes löytävät sen. Ovat valmiit tekemään uskomattoman sitkeästi ja määrätietoisesti tätä työtä! Ja kuinka paljon näkevät vaivaa sen suhteen takia - kaikki ne salailut, valheet ja tapaamisten järjestelyt?

Oikeanlainen suhde siis määräytyy näiden kahden osapuolen tarpeiden mukaan. Jos on hakemassa vakampaa suhdetta, en minkään suosittele varattuja. Vaikka itse tein niin, vaatii se aika tavalla rehellisyyttä itselle ja toisille, sekä rohkeutta ottaa vastaan tuskallisiakin asioita.

Eli avioliiton ulkopuolinen suhde on kahden kauppaa sekin! Ei sitä yksin se toinen nainen päätä tai määrää!

ole yksinkertaista. kirjoitti:

Kyllä kiusausta voi vastustaa, sillä rakastaa voi vaikkei sitä edes kohteelle ilmaisisi. Totta on että kun antaa tunteiden viedä, se vaatii aikamoista sisua katkaista suhde.

Mitä tiedän näitä tapauksia, aika usein on kyse siitä että varattu itse haluaa suhteen jatkumista. Tavallaan suhteen ulkopuolisin silmin katsottuna, tulee ajatus että jos mies kerran itse haluaa, niin suhteelle ei ole estettä. Koska mies on kerran valmis ottamaan riskin, niin kai se tietää mitä on tekemässä, vapaalla sitä riskiä kun ei ole.

Kysyn vaan, miksi miehet leikkivät näillä asioilla vaikka tietävät vaimojensa tuomitsevan ne jyrkästi ja pettämisen satuttavan heitä? Onko riski todella sen arvoinen?

Moni pelkkä seksisuhde tahtoo kääntyä romanttiseksi tahtomattaan. Mutta ken peliin ryhtyy se leikin kestäköön. Eli jos on tehty jo alunperin sopimus miehen kanssa, että suhde on intiimi mutta etäinen, niin kukin käyköön rehellisen keskustelun siitä, on oikeasti valmis sellaiseen.

Voi toki olla kopea ja kieltäytyäkkin, mutta harvemmin miehet edes sellaislta kyselevät suhteen mahdollisuudesta. Sillä kyllä nämä varatut aika suoraan ehdottelevat - "sellaista aikuisten luottamuksellista leikkiä"! hyvin usealle naiselle, kunnes löytävät sen. Ovat valmiit tekemään uskomattoman sitkeästi ja määrätietoisesti tätä työtä! Ja kuinka paljon näkevät vaivaa sen suhteen takia - kaikki ne salailut, valheet ja tapaamisten järjestelyt?

Oikeanlainen suhde siis määräytyy näiden kahden osapuolen tarpeiden mukaan. Jos on hakemassa vakampaa suhdetta, en minkään suosittele varattuja. Vaikka itse tein niin, vaatii se aika tavalla rehellisyyttä itselle ja toisille, sekä rohkeutta ottaa vastaan tuskallisiakin asioita.

Eli avioliiton ulkopuolinen suhde on kahden kauppaa sekin! Ei sitä yksin se toinen nainen päätä tai määrää!

Lue lisää

En kyllä lukenut edes kaikkia, mutta alku riitti jo tämän kirjoittamiseen.

Mä en allekirjoita näistä väitteistä mitään. Pikkasen täytyy olla huono itsetunto, jos luulee jonkin "tyydytyksen" saavansa siitä, että vie toisen miehen ja että ilo olisi kaksinkertainen, kun vie kilpailijalta. Voi jessus, tota järjen köyhyyttä. Alentuuko naiset ajattelemaan edes näin?

Kyllä kyse on vaan siitä yhdestä asiasta. Se on niin vanhanaikaista, kuin rakkaus - josta teillä nykyaikana ei ole enää mitään käsitystä. Viedään vaan jonkun mies ihan leikillään, vailla tunteita- tulee jännitystä peliin . On varmasti näitäkin tapauksia.

Sitten on valitettavasti niitä, jotka oikeasti etsivät kumppania ja rakastuvat, kunnes jossain välissä paljastuu, että mies onkin ollut ilman sormusta ja kertoo joskus noin niinkus sattumalta olevansa varattu. Sydän on voitu jo siinä vaiheessa viedä. Tällaisia miehiä on vaikea erottaa, ne ovat hyviä valehtelemaan-Sikoja ovat lähinnä omalle vaimolleen. Muillahan on vapaus valita, vaikka jossain vaiheessahan se tekee kipeää, mutta aika parantaa haavat. Ja tulevaisuus on edessänne.

Yksi mielipide kirjoitti:

En kyllä lukenut edes kaikkia, mutta alku riitti jo tämän kirjoittamiseen.

Mä en allekirjoita näistä väitteistä mitään. Pikkasen täytyy olla huono itsetunto, jos luulee jonkin "tyydytyksen" saavansa siitä, että vie toisen miehen ja että ilo olisi kaksinkertainen, kun vie kilpailijalta. Voi jessus, tota järjen köyhyyttä. Alentuuko naiset ajattelemaan edes näin?

Kyllä kyse on vaan siitä yhdestä asiasta. Se on niin vanhanaikaista, kuin rakkaus - josta teillä nykyaikana ei ole enää mitään käsitystä. Viedään vaan jonkun mies ihan leikillään, vailla tunteita- tulee jännitystä peliin . On varmasti näitäkin tapauksia.

Sitten on valitettavasti niitä, jotka oikeasti etsivät kumppania ja rakastuvat, kunnes jossain välissä paljastuu, että mies onkin ollut ilman sormusta ja kertoo joskus noin niinkus sattumalta olevansa varattu. Sydän on voitu jo siinä vaiheessa viedä. Tällaisia miehiä on vaikea erottaa, ne ovat hyviä valehtelemaan-Sikoja ovat lähinnä omalle vaimolleen. Muillahan on vapaus valita, vaikka jossain vaiheessahan se tekee kipeää, mutta aika parantaa haavat. Ja tulevaisuus on edessänne.

Lue lisää

nämä eivät olleet mitään väitteitä!?? Ovathan vain asian tarkastelua eri kulmilta.

En myöskään ymmärrä tätä viemistä? Ne naiset jotka pitävät siitä, että miehet heitä ihailevat ja tuntevat heihin seksuaalista intohimoa, myöntyvät usein varatun ehdotuksiin. En usko että yhtäkään varattua saa väkisin seksiin - kyllä se on tahdon heikkoutta jos mies antaa periksi houkutuksille (joita maailma on täynnä).

Epäilemättä on kilpailunhaluisia naisia, ruokkiihan tätä halua jo muutenkin kilpailukeskeinen aika. Täytyy "voittaa". Se on asia jota en itse ymmärrä, mutta se on tunnustettava olemassa olevana totena. Niin naiset kuin miehetkin leikkivät tätä murkkuikäistä leikkiä ja tulevat haavoittamaan syvästikkin toisiaan.

Mutta kyllä nämä vieraissa käynnit tarvitsevat kahta ihmistä - ei ketään viedä, ellei toinen edes jollain tasolla halua niin - jotkut miehet jopa tykkäävät olla vieteltävinä.

tuota... kirjoitti:

nämä eivät olleet mitään väitteitä!?? Ovathan vain asian tarkastelua eri kulmilta.

En myöskään ymmärrä tätä viemistä? Ne naiset jotka pitävät siitä, että miehet heitä ihailevat ja tuntevat heihin seksuaalista intohimoa, myöntyvät usein varatun ehdotuksiin. En usko että yhtäkään varattua saa väkisin seksiin - kyllä se on tahdon heikkoutta jos mies antaa periksi houkutuksille (joita maailma on täynnä).

Epäilemättä on kilpailunhaluisia naisia, ruokkiihan tätä halua jo muutenkin kilpailukeskeinen aika. Täytyy "voittaa". Se on asia jota en itse ymmärrä, mutta se on tunnustettava olemassa olevana totena. Niin naiset kuin miehetkin leikkivät tätä murkkuikäistä leikkiä ja tulevat haavoittamaan syvästikkin toisiaan.

Mutta kyllä nämä vieraissa käynnit tarvitsevat kahta ihmistä - ei ketään viedä, ellei toinen edes jollain tasolla halua niin - jotkut miehet jopa tykkäävät olla vieteltävinä.

Lue lisää

syy on molempien "toisen" naisen ja varatun miehen. Varattu mies voi estää tällaisen petturuuden kohtaamalla puolisonsa kanssa suhdeongelmat (jos ongelmien takia pettää ja näin pakenee niitä toisen naisen syliin) ja koettaisi puolisonsa kanssa löytää ratkaisua siihen/niihin, jos esim. ongelmien ilmaantuessa vaimo ei seksiä halua. Syythän voivat olla moninaiset tai siten hyvin yksinkertainen. Peräänkuulutankin myös moraalia.

koralli kirjoitti:

sitä en ymmärrä, että miten "toinen" nainen, edes aloittaa suhteen varattuun mieheen? Sitten kun alkuhuuman jälkeen tulee järki koputtamaan sydämeen, niin on melkoisen vaikeaa enää pyristellä vastaan ja kun on antanut tunteillensa vallan ei olekaan helppoa päästää irti....päästää tavallaan mies vaimonsa luo. Toisaalta jotkut miehet yrittävät peittää sen, että ovat varattuja ja siksi vastaaminen kysymyksiini joita esitin ei ole yksinkertaista. Kysyisin vielä, onko se luonteen heikkoutta vastustaa kiusausta? Voisiko tunneälyllä estää suhdetta jatkumasta, kun tulee ilmi, että mies onkin varattu? Eihän tällainen suhde perustu reaaliteetteihin, se ei ole oikeanlaista, vaikka siitä kuinka yrittää tehdä sellaista.
Siksi kirjoitin aiheesta, koska itse olen/olin se varatun miehen vaimo.

Lue lisää

olemassa - ja alkuvaiheessa, ja miksei useasti myöhemminkin on juuri se tunne että tuntuu pirun pahalta - kun ei todellakaan halua olla mikään avo-/avioliiton rikkoja. Eihän me "toiset" naiset tyhhmiä olla! Kyllähän liitossa jotain on rakoillu jo ennenkuin mies alkaa katseleen muita! Jos suhde on ok. niin tuskinpa "tarvitsee" hakea seuraa muualta? Ja niinkuin minunkin tapauksessa - olemme olleet suhteessa jo 5vuotta! En ole mikään epätoivoinen, perässä juoksija. Olemme sekä hyviä ystäviä ym. Ja KUKA loppujen loppuksi voi OMISTAA jonkun toisen? Hänestä riittää hyvin meille molemmille :) Mustasukkaisuus ei ole rakkautta - se on sairautta

on siltikin kirjoitti:

olemassa - ja alkuvaiheessa, ja miksei useasti myöhemminkin on juuri se tunne että tuntuu pirun pahalta - kun ei todellakaan halua olla mikään avo-/avioliiton rikkoja. Eihän me "toiset" naiset tyhhmiä olla! Kyllähän liitossa jotain on rakoillu jo ennenkuin mies alkaa katseleen muita! Jos suhde on ok. niin tuskinpa "tarvitsee" hakea seuraa muualta? Ja niinkuin minunkin tapauksessa - olemme olleet suhteessa jo 5vuotta! En ole mikään epätoivoinen, perässä juoksija. Olemme sekä hyviä ystäviä ym. Ja KUKA loppujen loppuksi voi OMISTAA jonkun toisen? Hänestä riittää hyvin meille molemmille :) Mustasukkaisuus ei ole rakkautta - se on sairautta

Lue lisää

hei, nama jutut on varmasti tosi tapauskohtaisia, mutta en ihan usko, etta tasta tyypista "riittaa teille molemmille". Onko rakastajasi puoliso asian nain ilmaissut?? Olen itse naimisissa ja minulla on tosi ihana mies ja olemme tosi onnellisia. Olen kuitenkin ollut myos kiinnostunut eraasta toisesta miehesta, joka on naimisissa, sanoisin onnellisesti, mutta tiedan, etta han on ollut kiinnostunut myos minusta. Olen tehnyt elamassani nyt sen oivalluksen, etta liitossa ei tarvitse olla mitaan pahasti pielessa, kun joku ihminen vaan alkaakin kiinnostaa. Mitaan ei tule tapahtumaan, ollaan taman jepen kanssa kavereita ja se siita. Minun mies tuntee taman miehen ja olen ihastumisasiasta kertonut omalle miehelleni. Han on ottanut sen tosi hyvin, me voidaan puhua kaikesta, ja niin on sovittukin, etta asiat puhutaan halki. Ei muut ihmiset lakkaa olemasta puoleensavetavia, vaikka itse onkin varattu. Tunteita voi tulla, mutta mita sen jalkeen tekee, se on eri asia. Minulle avioliitto on myos tahdon asia. Olen sopinut, etta olen toisen kanssa ja hanta rakastan, en vain kertonut sukulaisten ja lahimpien edessa, etta milta musta nyt juuri tuntuu. Sorry vaan, mutta jokin skenaario jostain hataisista panoista jossain hotellihuoneissa tuntuu minusta jo ajatuksena niin allottavalta, etta ei kiitos! Ja jos talla sinun rakastajalla on lapsia, niin kuka sina heille olet, "isin ystava"?? tai jos olisit mies, niin sitten "aidin kaveri"...Jos sinulla olisi/on itsellasi lapsia, haluaisitko, etta heita kohdellaan nain? Vaikka lapset eivat kaikkea ymmarrakaan, niin he itse asiassa ymmartavat aika paljon, ja ovat myos aika haavoittuvaisia.

koralli kirjoitti:

sitä en ymmärrä, että miten "toinen" nainen, edes aloittaa suhteen varattuun mieheen? Sitten kun alkuhuuman jälkeen tulee järki koputtamaan sydämeen, niin on melkoisen vaikeaa enää pyristellä vastaan ja kun on antanut tunteillensa vallan ei olekaan helppoa päästää irti....päästää tavallaan mies vaimonsa luo. Toisaalta jotkut miehet yrittävät peittää sen, että ovat varattuja ja siksi vastaaminen kysymyksiini joita esitin ei ole yksinkertaista. Kysyisin vielä, onko se luonteen heikkoutta vastustaa kiusausta? Voisiko tunneälyllä estää suhdetta jatkumasta, kun tulee ilmi, että mies onkin varattu? Eihän tällainen suhde perustu reaaliteetteihin, se ei ole oikeanlaista, vaikka siitä kuinka yrittää tehdä sellaista.
Siksi kirjoitin aiheesta, koska itse olen/olin se varatun miehen vaimo.

Lue lisää

jos suhde kunnossa KUKAAN ei voi tulla siihen väliin. Ja 40 v kokemuksella voin sanoa, että puolet miehistä haluaa avioliiton ulkopuolista seksiä ihan vaan vaihtelun halusta.
Miehet on Marsista ja naiset Venuksesta.
Yhden illan hairahdus voi sattua kenelle tahansa, myös madonnalle. Jos suhde syntyy, sen haluaa jatkuvan, ja se on eri juttu.

Jaa-a...mitähän mahtaa kuulua sille petetylle ja jätetylle vaimolle tänään...?

eräs. kirjoitti:

Jaa-a...mitähän mahtaa kuulua sille petetylle ja jätetylle vaimolle tänään...?

ex vaimolle kuuluu todellakin hyvää. surutyötä hän tekee, nyt jo helpottaa. Hän on saanut opetella hiljakseen itsenäistä elämää, ja pitää siitä. On löytänyt mukavan kaverin itselleen.

Olemme auttaneet häntä arjen askareissa. Apua annamme yhdessä aina kun sitä tarvitaan. Heidän lapsensa (isoja jo) käyvät kylässä molemissa paikoissa.

Arvostan ex vaimoa ja olemmekin jutelleen eron jälkeen "syntyjä" syviä. Ainoa asia mistä en hänen kanssaan keskustele on heidän keskinäiset välinsä aikoinaan. Ne ovat heidän asioitaan, eivätkä kuulu minulle.

Toki mekin kävimme aikoinaan viha ja syyttelyvaiheen läpi. Sen jälkeen otimme järjen käteen ja tunnustimme tosiasiat. Paljastui että vaimokin oli pohtinut jo vuosia eron mahdollisuutta. Aikuiset ihmiset pystyvät puhumaan rehellisesti ilman teini-ikäisiä draamoja. Toista on kunnioitettava, vaikka se vaikeaa aluksi olisikin. En koskaan ole halveksinut tai alentamut ex vaimoa - miksi olisin? Hyvä ja mukava ihminen, ei häntä huonoksi tee se, että heidän avioliittonsa lakkasi toimimasta. Ehkä olivat vain liian erilaisia elämään yhdessä?

Yksi mielipide kirjoitti:

En kyllä lukenut edes kaikkia, mutta alku riitti jo tämän kirjoittamiseen.

Mä en allekirjoita näistä väitteistä mitään. Pikkasen täytyy olla huono itsetunto, jos luulee jonkin "tyydytyksen" saavansa siitä, että vie toisen miehen ja että ilo olisi kaksinkertainen, kun vie kilpailijalta. Voi jessus, tota järjen köyhyyttä. Alentuuko naiset ajattelemaan edes näin?

Kyllä kyse on vaan siitä yhdestä asiasta. Se on niin vanhanaikaista, kuin rakkaus - josta teillä nykyaikana ei ole enää mitään käsitystä. Viedään vaan jonkun mies ihan leikillään, vailla tunteita- tulee jännitystä peliin . On varmasti näitäkin tapauksia.

Sitten on valitettavasti niitä, jotka oikeasti etsivät kumppania ja rakastuvat, kunnes jossain välissä paljastuu, että mies onkin ollut ilman sormusta ja kertoo joskus noin niinkus sattumalta olevansa varattu. Sydän on voitu jo siinä vaiheessa viedä. Tällaisia miehiä on vaikea erottaa, ne ovat hyviä valehtelemaan-Sikoja ovat lähinnä omalle vaimolleen. Muillahan on vapaus valita, vaikka jossain vaiheessahan se tekee kipeää, mutta aika parantaa haavat. Ja tulevaisuus on edessänne.

Lue lisää

Kovin on raasuja miehiä, jos ovat tuosta noin vain naisen vietävissä...ihmeellistä että kuvailemiltasi miehiltä tuntuu puuttuvan täysin oma tahto?
Tunnetko siis tälläisiä miehiä?
Onneksi en ole moisiin törmännyt.
Enkä sellaista kelpuuttaiskaan.

hyvin kiteytetty :)

tuon omistamisen kanssa. Pitäisikö sinun todella omistaa joku ihminen. Jokainen omistaa vain itsensä ja jokainen on vastuussa itse omista tekemisistään ja velvoitteidensa täyttämisestä sopimussuhteissa.

ei älyä jättää miestään.

selittelyä.
Ei senpuoleen, etteikö se vastuu ole etupäässä pettäjällä, mutta moraalinen vastuu kuuluu myös sille, joka siihen väliin työntyy.
Käytetään hyväksi toisten mahdollista parisuhdekriisiä.
Vai minkä takia sellaisia äijiä vedetään herkästi lättyyn, jotka käyvät varatun pesällä.
Sentakia, että se on röyhkeää. Varsinkin jos on vielä tuttu.

Itsekästä kirjoitti:

selittelyä.
Ei senpuoleen, etteikö se vastuu ole etupäässä pettäjällä, mutta moraalinen vastuu kuuluu myös sille, joka siihen väliin työntyy.
Käytetään hyväksi toisten mahdollista parisuhdekriisiä.
Vai minkä takia sellaisia äijiä vedetään herkästi lättyyn, jotka käyvät varatun pesällä.
Sentakia, että se on röyhkeää. Varsinkin jos on vielä tuttu.

Lue lisää

Väärin.

Minä ainakaan en ala sälyyttämään vastuuta suhteestani kenellekään muulle kuin omalle kumppanilleni tai itselleni. Miksi pitäisi? Omaan kumppaniinsa ON VOITAVA LUOTTAA - myös kriisien aikana.

Hyvällä kumppanilla on se selkäranka joka ei valitse kriisitilanteessa toista ihmistä vaan valitsee ratkaista sen kriisin tavalla tai toisella. Tällöin niiden vaikeiden asioiden kohtaaminen, tilanteesta neuvoittelu, ratkaisut ja muutokset on taas vain ja ainoastaan parisuhteessa olevilla ja heidän välillään.

Hyvässä parisuhteessa oleva hyvä kumppani on IMMUUNI vokottelulle... noh - ainakin sille että vokottelu johtaisi mihinkään; nimittäin viehättyminen ja muut positiiviset tunteet tietenkin toimivat myös parisuhteessa oleville - mutta ne jätetään omaan arvoonsa (ei edes tarvi olla vihainen moisesta, mutta vain valita vetää suhdetta kohti)... ja tämän on pädettvä myös kriisiaikoina. Vaikka tunnetta ei olisi niin järjen on toimittava pro-parisuhde, olla tekemättä sitä virhettä joka loukkaa parisuhdetta jonka kuitenkin haluaa olevan olemassa.

Kysymys on: Kenelle antaa sellaiset avaimet jotka päästävät niihin asioihin jotka satuttavat itseä? Kenelle ne avaimet kuuluvat?

Kumppanille. Vain ja ainoastaan kumppanille. Jos hän "lainaa" niitä kolmannelle osapuolelle joka sitten hyödyntää tilannetta ei se mielestäni ole kolmannen osapuolen vika. Ihmisen luonto on opportunistinenkin; yhtä hyvin voin haluta kuuta taivaalta kuin että hyvää kumppania ei kukaan muu haluaisi. Järjetön ajatus.

ja ihan muuta...

Ja verkkokissa, kuules... tuollainen suora tekstieni lainailu on suoraansanottuna älyllinen suihinotto. Huhhuh. Tuntuu hyvältäääääääaaaah.

Kukkomies kirjoitti:

Väärin.

Minä ainakaan en ala sälyyttämään vastuuta suhteestani kenellekään muulle kuin omalle kumppanilleni tai itselleni. Miksi pitäisi? Omaan kumppaniinsa ON VOITAVA LUOTTAA - myös kriisien aikana.

Hyvällä kumppanilla on se selkäranka joka ei valitse kriisitilanteessa toista ihmistä vaan valitsee ratkaista sen kriisin tavalla tai toisella. Tällöin niiden vaikeiden asioiden kohtaaminen, tilanteesta neuvoittelu, ratkaisut ja muutokset on taas vain ja ainoastaan parisuhteessa olevilla ja heidän välillään.

Hyvässä parisuhteessa oleva hyvä kumppani on IMMUUNI vokottelulle... noh - ainakin sille että vokottelu johtaisi mihinkään; nimittäin viehättyminen ja muut positiiviset tunteet tietenkin toimivat myös parisuhteessa oleville - mutta ne jätetään omaan arvoonsa (ei edes tarvi olla vihainen moisesta, mutta vain valita vetää suhdetta kohti)... ja tämän on pädettvä myös kriisiaikoina. Vaikka tunnetta ei olisi niin järjen on toimittava pro-parisuhde, olla tekemättä sitä virhettä joka loukkaa parisuhdetta jonka kuitenkin haluaa olevan olemassa.

Kysymys on: Kenelle antaa sellaiset avaimet jotka päästävät niihin asioihin jotka satuttavat itseä? Kenelle ne avaimet kuuluvat?

Kumppanille. Vain ja ainoastaan kumppanille. Jos hän "lainaa" niitä kolmannelle osapuolelle joka sitten hyödyntää tilannetta ei se mielestäni ole kolmannen osapuolen vika. Ihmisen luonto on opportunistinenkin; yhtä hyvin voin haluta kuuta taivaalta kuin että hyvää kumppania ei kukaan muu haluaisi. Järjetön ajatus.

ja ihan muuta...

Ja verkkokissa, kuules... tuollainen suora tekstieni lainailu on suoraansanottuna älyllinen suihinotto. Huhhuh. Tuntuu hyvältäääääääaaaah.

Lue lisää

tuon peräkaneetin oikein :). Mutta jos, niin: Ilo oli kokonaan.... molemminpuolinen.

Verkkokissa kirjoitti:

tuon peräkaneetin oikein :). Mutta jos, niin: Ilo oli kokonaan.... molemminpuolinen.

Uskon että tulkkaat oikein, en muuten olisikaan noin roisisti sanojani laittanut... :)

Kukkomies kirjoitti:

Väärin.

Minä ainakaan en ala sälyyttämään vastuuta suhteestani kenellekään muulle kuin omalle kumppanilleni tai itselleni. Miksi pitäisi? Omaan kumppaniinsa ON VOITAVA LUOTTAA - myös kriisien aikana.

Hyvällä kumppanilla on se selkäranka joka ei valitse kriisitilanteessa toista ihmistä vaan valitsee ratkaista sen kriisin tavalla tai toisella. Tällöin niiden vaikeiden asioiden kohtaaminen, tilanteesta neuvoittelu, ratkaisut ja muutokset on taas vain ja ainoastaan parisuhteessa olevilla ja heidän välillään.

Hyvässä parisuhteessa oleva hyvä kumppani on IMMUUNI vokottelulle... noh - ainakin sille että vokottelu johtaisi mihinkään; nimittäin viehättyminen ja muut positiiviset tunteet tietenkin toimivat myös parisuhteessa oleville - mutta ne jätetään omaan arvoonsa (ei edes tarvi olla vihainen moisesta, mutta vain valita vetää suhdetta kohti)... ja tämän on pädettvä myös kriisiaikoina. Vaikka tunnetta ei olisi niin järjen on toimittava pro-parisuhde, olla tekemättä sitä virhettä joka loukkaa parisuhdetta jonka kuitenkin haluaa olevan olemassa.

Kysymys on: Kenelle antaa sellaiset avaimet jotka päästävät niihin asioihin jotka satuttavat itseä? Kenelle ne avaimet kuuluvat?

Kumppanille. Vain ja ainoastaan kumppanille. Jos hän "lainaa" niitä kolmannelle osapuolelle joka sitten hyödyntää tilannetta ei se mielestäni ole kolmannen osapuolen vika. Ihmisen luonto on opportunistinenkin; yhtä hyvin voin haluta kuuta taivaalta kuin että hyvää kumppania ei kukaan muu haluaisi. Järjetön ajatus.

ja ihan muuta...

Ja verkkokissa, kuules... tuollainen suora tekstieni lainailu on suoraansanottuna älyllinen suihinotto. Huhhuh. Tuntuu hyvältäääääääaaaah.

Lue lisää

pettämisestä on itse pettäjällä, mutta ei se voi tuntua oikealta sinustakaan, koska se on väärin. Vai eikö omatunto yhtään kolkuta, kun nait varattua?
Mulla ainakin tulee morkkikset, jos olen ollut varatun kanssa.
Tulee nimenomaan se tunne, että tungen toisten väliin.
Ei niinkään yhdenyönjutuissa, mutta silloin, kun tunteet ovat mukana.

Löytyy niitä fiksujakin muitakin= hyvä me:). Tästä on hyvä jatkaa ilman, että tarvitsisi huonoa omaatuntoa kantaa.

näin on..

Rakastumisen tahdonalaisuuden mahdottomuuden ymmärtää, kun kerran rakastuu vastavuoroisesti niin syvästi, ettei järjen valo näy.

Ei se ole välttämättä "pahuutta" rakastua varattuun mieheen, vaan se on niin sokeaa rakastumista, ettei pysty näkemään realiteetteja. Se on tunne, jonka jokaisen pitäisi kokea edes kerran elämässään - mieluummin tietysti ei varatun ihmisen kanssa.

Alabaster kirjoitti:

Rakastumisen tahdonalaisuuden mahdottomuuden ymmärtää, kun kerran rakastuu vastavuoroisesti niin syvästi, ettei järjen valo näy.

Ei se ole välttämättä "pahuutta" rakastua varattuun mieheen, vaan se on niin sokeaa rakastumista, ettei pysty näkemään realiteetteja. Se on tunne, jonka jokaisen pitäisi kokea edes kerran elämässään - mieluummin tietysti ei varatun ihmisen kanssa.

Lue lisää

tunteeseen tuntuu monet pääsevän ainoastaan silloin, kun kyseessä on varattu tai joku jota et muuten vaan voi saada. Moni rakastuu siihen haavekuvaan, mitä voisi olla. Saavuttamattomaan.

siihen kirjoitti:

tunteeseen tuntuu monet pääsevän ainoastaan silloin, kun kyseessä on varattu tai joku jota et muuten vaan voi saada. Moni rakastuu siihen haavekuvaan, mitä voisi olla. Saavuttamattomaan.

Lue lisää

Mutta puhuinkin tuosta tunteesta vastavuoroisena, eli ei vain yhden ihmisen haavekuvana, vaan kahden jakamana haaveena, oli se sitten mahdollinen tai mahdoton.

Romanttinen rakastuminen on mielestäni enemmän juuri tuota, että voi vain toinenkin olla rakastunut yksin. Siinä romanttiset haavekuvat pysyvät ehjinä, koska mitään realistista pintaa sille, mitä yhdessä olo olisi, ei synny.

Rakastuminen saavuttamattomaan on tuskallista. Jos todella on kyse rakastumisesta, eikä vain halusta hakea jännitystä "salasuhteesta", sen rakkauden tunnustaminen on tuskallista johtuen juuri siitä ristiriidasta, että rakkauden kuuluu olla kahden keskistä, täysin puhdasta ja kaunista. Miten tilanteessa, jossa toinen kuitenkin elää toisen kanssa, se olisi mahdollista?

Mieheni eräs ystävä purki kerran tästä aiheesta meille sydäntään. Hän eli liitossa vaimonsa kanssa, heillä yksi 5-vuotias lapsi. Lapsi oli ja on hänelle erittäin tärkeä ja rakas, mutta liitto täysin kuivettunut kokoon. Mies kertoi olleensa pitkään syvästi onneton, intiimiä suhdetta ei ollut enää olemassa ja hän koki asemansa alistetuksi. Hän oli vaimolleen yrittänyt puhua asioista, mutta tämä ei hänen kokemuksensa mukaan ollut kuunnellut yhtään mitä hänellä oli sanottavaa, ainoastaan puhunut päälle, miten asiat hänen mielestään olivat. Miehen kokemus oli, että vaimo ei ymmärtänyt/kuullut/halunnut ymmärtää, että hän ei ollut onnellinen. Vaikea ymmärtää, miten toinen sitten olisi onnellinen, jos toinen ei ole.

No, tämä samainen mies kertoi sitten rakastuneensa naiseen, joka työskenteli samassa tehtaassa kuin hän. Hän kertoi päättömän syvästä hyvänolon tunteesta, kun vain näkikin tämän naisen. Kertoi tietäneensä hänet jo entuudestaan, mutta nyt kun olivat samassa työpisteessä päivittäin, niin paremman tutustumisen myötä hän koki tunteita, joita ei koskaan ennen ollut kokenut. Mies oli tuskainen, koska ei tiennyt mitä tehdä. Hän kertoi miten oli aivan varma siitä, että vaimonsa kanssa ei pysty enää normaaliin parisuhteeseen, mutta lapsen takia suretti. Miestä suretti sekä se, että lapsi joutui seuraamaan heidän riitojaan ja kylmää yhteiseloa, mutta samalla sitä, että toinen vaihtoehto olisi lapsen perheen hajoaminen. Ainoa neuvo minkä osasimme antaa, oli että miehen ja vaimon tulisi mennä parisuhdeterapeutille neuvottelemaan siitä, mikä heidän yhteinen tulevaisuutensa on. Jos vaimo ei kuuntele miestään, ehkä sitten ulkopuolinen apu olisi parempi keino saada faktat esille myös toisen näkökulmasta.

Muutamia kuukausia myöhemmin mies tuli jälleen kylään. Hän oli maininnut parisuhdeterapiasta vaimolleen, mutta tämä oli lähinnä nauranut hänelle, koska hänenhän näkökulmastaan kaikki oli hyvin, joten miehen näkökulman täytyi olla väärä. Mies kertoi että tasavertaisuuden puutteesta ja kommunikointi häiriöistä johtuen hän oli tullut siihen tulokseen, ettei vaimolle ollut oikeastaan mitään väliä, millainen heidän parisuhteensa oli, kunhan puitteet olivat kunnossa. Joten hän oli antanut itselleen luvan tuntea niitä ihania syviä tunteita työpaikkansa naista kohtaan. Hän oli näistä tunteista tälle naiselle kertonut, josta seurauksena nainen oli myöntänyt tuntevansa täysin samoin. Nainen ei ollut tuonut tunteitaan julki vain siksi, että missään tapauksessa ei halunnut aiheuttaa mitään pahaa toisen parisuhteelle. Kuultuaan kuitenkin siitä, missä tilassa miehen parisuhde miehen näkökulmasta oli, hän koki, ettei hänen tunteillaan ollut merkitystä sen parisuhteen tilanteeseen. He siis rakastuivat syvästi vailla järjen valoa siitä tosiasiasta, että jossain vaiheessa joku kuitenkin loukkaa.

Muutamia kuukausia tästä eteenpäin, mieheni ystävä tuli kylään tämän naisen kanssa. Nainen oli meitä kohtaan ensin hyvin arka ja anteeksipyytelevä, koska varmaankin luuli, että tuomitsisimme hänet suoralta kädeltä. Me kuitenkin näimme sen vierailun aikana, miten onnellisia he olivat toistensa seurasta. Ainoa kipukohta oli siis se, että mies ei ollut saanut vaimoaan samalle sivulle eron vireille panossa, koska vaimon mielestä siihen ei ollut aihetta, sekä miehen murhe siitä, miten lapsen asiat järjestyisivät kun ero tulisi.

No, mitäs me ystävät (mieheni on siis tämän esimerkin miehen pitkäaikainen lapsuudenystävä), jotka kuitenkin tunsimme jonkin verran tätä vaimoakin, emmekä tietysti pitäneet siitä, että selän takana tällaista tapahtui, mutta ymmärsimme, miksi varattu mies oli antautunut rakastumiseen vastavuoroisesti, olisimme sitten voineet tehdä. Parisuhdeneuvojalle vaimo ei ollut suostunut lähtemään ajoissa, ja nyt oli ilmiselvästi liian myöhäistä, - mieheni ystävä ja tämä uusi nainen olivat todella rakastuneita. Erosta vaimo ei halunnut kuulla puhuttavankaan. Ainoaksi keinoksi siis jäi se, että mies kertoi rehellisesti rakastuneensa uuteen naiseen. Tänä päivänäkin (tapahtumasta pian 3 vuotta) tämän miehen ex-vaimo levittää juttua siitä, että heidän täysin onnellisen liittonsa rikkoi kolmas osapuoli. Totuus kuitenkin on tässä tapauksessa se (en siis väitä että kaikilla olisi niin), että avioliitto oli onneton ja rikki, mutta vaimo ei halunnut asiaa nähdä, ennen kuin kuuli uudesta naisesta.

Mieheni ystävä ja tämä työpaikan sussu ovat yhä yhdessä, ja ovat onnellisia.

Kaikilla asiat eivät varmasti mene noin, mutta tässä yksi esimerkki siitä, mitä tarkoitin sillä, että rakastuu niin syvästi, ettei järjen valo näy. Ei siinä aina välttämättä käy huonosti, mutta valitettavasti joku aina loukkaa, jos mukana on varattu ihminen.

siihen kirjoitti:

tunteeseen tuntuu monet pääsevän ainoastaan silloin, kun kyseessä on varattu tai joku jota et muuten vaan voi saada. Moni rakastuu siihen haavekuvaan, mitä voisi olla. Saavuttamattomaan.

Lue lisää

En oikein jaksa uskoa, että toisen varattuna oleminen olisi tunteiden syttymisen kannalta ratkaisevaa. Kyllä se on toisen ihmisen persoona, joka sen aiheuttaa.

Ja mitä haavekuva-asiaan tulee, niin tilannehan ei mitenkään poikkea mistä tahansa rakastumisesta. Eivät avioliittoon päätyneet paritkaan ole alussa toisiaan tunteneet. Ihan samalla lailla he ovat aluksi "kuvitelmien varassa". Osa herää vasta jo avioliitossa ollessaan, osa jo ennen. Osa huomaa, että rakastaa "todellista" kumppaniakin, osa ei. Alkutilanne on aina sama, hyppy tuntemattomaan.

siihen kirjoitti:

tunteeseen tuntuu monet pääsevän ainoastaan silloin, kun kyseessä on varattu tai joku jota et muuten vaan voi saada. Moni rakastuu siihen haavekuvaan, mitä voisi olla. Saavuttamattomaan.

Lue lisää

Ei kukaan rakastu mihinkään haave kuvaan,kyllä sitä rakastutaan ihan ihmiseen,miksi juuri siihen ihmiseen niin siihen ei kukaan tiedä vastausta..

tyhmä..kö..?? kirjoitti:

Ei kukaan rakastu mihinkään haave kuvaan,kyllä sitä rakastutaan ihan ihmiseen,miksi juuri siihen ihmiseen niin siihen ei kukaan tiedä vastausta..

ymmärtää, mitä tarkoitin.
Jos sinä et ymmärrä jotain asiaa, niin ei kai se sitä tarkoita, että toinen olisi tyhmä.

Uskon vakaasti että jokainen on houkuteltavissa, kun palaset on ihan kohdallaan. Uskon myös että jokainen jo elämää nähneenä tietää sen. Siksi täällä pitää kovasti arvostella, jotta se oma pelko heikkenisi, ja samalla pönkittäisi itsetuntoa. Samalla saatetaan kuvitella etten nyt ainakaan voi niin tehdä kun itse sen kovasti tuomitsen.

niin kuin uskon kirjoitti:

Uskon vakaasti että jokainen on houkuteltavissa, kun palaset on ihan kohdallaan. Uskon myös että jokainen jo elämää nähneenä tietää sen. Siksi täällä pitää kovasti arvostella, jotta se oma pelko heikkenisi, ja samalla pönkittäisi itsetuntoa. Samalla saatetaan kuvitella etten nyt ainakaan voi niin tehdä kun itse sen kovasti tuomitsen.

Lue lisää

Tätä mielipidettä osasin odottaa. Aina se tulee, ennemmin tai myöhemmin:

Kun joku sanoo, ettei ole kiinnostunut varatuista miehistä eikä ymmärrä sitä, miksi jotkut ehdoin tahdoin lähtevät tällaiseen mukaan, niin aina joku "fiksu" tulee sanomaan: "Haluat itsekin, mutta et myönnä, siksi tuomitset muut."

Kuule, tutustupa ihmisiin vähän paremmin, elä elämääsi muuallakin kuin pääkaupunkiseudun "lihatiskeillä", niin tiedät, että maailmaan mahtuu vielä ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita varatuista henkilöistä. Elämäkokemuksesi ei ole kovin laaja, jos et vielä ole kohdannut kaltaistani ihmistä.

Kysynkin sinulta: Miksi on niin vaikea uskoa, että joku ihminen haluaa löytää nimenomaan vapaan ihmisen? (Kun esitänkin tämän kysymyksen, tulee kummallinen olo siitä, että tällainen kysymys täytyy ylipäänsä jollekin esittää.)

niin kuin uskon kirjoitti:

Uskon vakaasti että jokainen on houkuteltavissa, kun palaset on ihan kohdallaan. Uskon myös että jokainen jo elämää nähneenä tietää sen. Siksi täällä pitää kovasti arvostella, jotta se oma pelko heikkenisi, ja samalla pönkittäisi itsetuntoa. Samalla saatetaan kuvitella etten nyt ainakaan voi niin tehdä kun itse sen kovasti tuomitsen.

Lue lisää

...että olet itse sekoillut varattujen kanssa.

Et ehkä tajua (= et halua uskoa), että on ihan oikeasti olemassa ihmisiä joilla on ihan oikeasti periaatteita.

Miksi tähän on nykymaailmassa niin vaikea uskoa? No vastauskin löytyy: Ihmiset elävät kuin viimeistä päivää, millään muulla kuin omalla välittömällä tunnereaktiolla ei ole merkitystä. Tsätä ajattelusta kertoo oivasti käyttämäsi lause: "Jokainen on houkuteltavissa...". Eli, mielestäsi ihmiset vain "houkutellaan" tuosta noin varattujen matkaan. Se tapahtuu ikään kuin emme itse pystyisi asiaan millään tavalla vaikuttamaan.

Enpä usko elämänkokemuksesi ulottuvan kovinkaan paljoa pääkaupunkiseudun iskupaikkoja kauemmas. Et muuten voisi täällä esittää mitään noin älytöntä.

Olen sitä mieltä, että kun ihmiset eroavat, he hakevat liian helpolla syitä eroon kaikkialta muualta kuin omasta itsestään. Siksi tulee näitä älyttömiä uskomuksia, että joku avioliiton ulkopuolinen vain veisi toisen mukanaan. Ehkä vie ehkä ei, mutta edelleenkin vastuu asiasta on sillä, joka on lupautunut avioliitossa toiselle. Kolmas osapuoli joka on sinkku, ei ole lupautunut kenellekään. Mitä sitten kertoo ihmisestä se, että hänelle kelpaa lupauksensa rikkoja, on toinen asia.

Läheltäni kerron tämän esimerkin. Nainen sinkku, mies varattu. Mies rakastui, ehdotteli, kertoi liittonsa huonosta tilasta. Nainen suostui pelkkään ystävyyteen, totesi moraalisen selkärankansa mukaisesti, ettei ryhdy mihinkään intiimiin suhteeseen, jos toinen on naimisissa ja palaa aina toiseen sänkyyn takaisin. Nainen ei siis ollut valmis siihen. Miespä oli valmis paljon enempään, otti ja erosi vaimostaan ja huonosta liitostaan. Eli teki juuri niin kuin muutamat täällä peräänkuuluttavat, ei pettänyt ensin, vaan erosi ensin. Minkä arvelette olevan lopputuloksen. Vapaa mies kelpasi kyllä sinkulle naiselle, ja exvaimon mukaan jälleen kerran kolmas osapuoli tuli ja rikkoi avioliiton.

Jossakin on pahasti vikaa, kun aina joka tapauksessa syy vieritetään avioliiton ulkopuolisen ihmisen harteille. Kyllä ne syyt löytyvät paljon lähempää kuin vieraista ihmisistä.

Joo, tahdon asiahan se on tietyllä tavalla.
Toinen todellisuus voi olla tätä:

Valvottuja öitä, fyysistä kipua rinnan alla päivästä toiseen. Painajaisia ja levottomia unia. Aamulla heräät tukka märkänä. Itkua. Raamatun lukemista, jotta saisi jostain vastauksia. Alkoholillakin yrittä turruttaa tuskaansa. Työnteosta ei tule mitään.

Yrittää olla vastaamatta tekstiviesteihin, ei vastaa puheluihin. Ei uskalla aina katsoa kännykkäänsä, joko siellä taas on joku viesti.

Kun tätä kestää viikkokaupalla, se ei enää ole kivaa. Tai kuukausikaupalla.

Ja sitten tulee vastaan se tahdon asia. Haluaako todellakin upota, muuttua eläväksi luurangoksi
sen takia, että kyse on tahdon asiasta?

Ja sitten lopulta lankeaa.

Miten sitä lasten kärsimystä voitaisiin ennalta ehkäistä, jos avioliitossa on kaikilla koko ajan paha olla, pettämisestä tulee vielä pahempi sotku ja erotessa on jomman kumman luovuttava suuresta osasta aikaansa lastensa kanssa...

Voitaisiinko sopia nyt niin, ettei niitä lapsia aina sotkettaisi tähän soppaa, on paskapuhetta, että kukaan jatkaisi yhdessä pelkästään lasten takia, kyllä silloin on vielä jotain tunteita myös puolisoaan kohtaan jäljellä, tai muuten eroaa.

Että onko se sitten yhtään moraalisesti oikeampaa olla ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia, jos tältä pohjalta lähdetään?

Eikö jotain perkhuleen parisuhdekurssitusta pitäisi valtion järjestää niille jotka lapsia haluavat tehdä, ettei tarvitsisi kalliisti maksaa siitä kun on pian ne lapsiperheet hajalla ja valtion tukien varassa. Viisi vuotta kestävä parisuhdekoulutus, josta erotta selviävät saisivat lapsienhankkimisluvan. :)

Olen samaa mieltä kanssasi: periaate on se, joka estää aloittamasta suhdetta ukkomieheen, vaikka tämä ukkomies olisikin viehättävä ihminen.

En ole kiinnostunut miehestä, joka pettää paitsi vaimoaan myös ennen kaikkea itseään. Itseään pettävät ihmiset ovat epäkiinnostavia ja kypsymättömiä. En kaipaa tällaisia ihmisiä tuttavapiiriini.

Ihmettelen vilpittömästi näiden ketjujen tapaa tuoda tällainen asia esiin; varattuihin miehiin sekoamista pidetään sääntönä, ja jos poikkeat tästä säännöstä, olet outo.

Mihin tämä maailma on menossa, kysyn vain?!?

e-k. kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi: periaate on se, joka estää aloittamasta suhdetta ukkomieheen, vaikka tämä ukkomies olisikin viehättävä ihminen.

En ole kiinnostunut miehestä, joka pettää paitsi vaimoaan myös ennen kaikkea itseään. Itseään pettävät ihmiset ovat epäkiinnostavia ja kypsymättömiä. En kaipaa tällaisia ihmisiä tuttavapiiriini.

Ihmettelen vilpittömästi näiden ketjujen tapaa tuoda tällainen asia esiin; varattuihin miehiin sekoamista pidetään sääntönä, ja jos poikkeat tästä säännöstä, olet outo.

Mihin tämä maailma on menossa, kysyn vain?!?

Lue lisää

Vertauksesi säännöstä varattuihin miehiin sekoamisen suhteen tässä aloituksessa on sama kuin jos menisit ihmettelemään pyöränkorjauspalstalle miksi joku paikkaa pyöränsä purukumilla ja toisin ajatteleva on outo poikkeus, kun viestiketju on aloitettu "hei kaikki te jotka paikkaatte pyöränne purukumilla, olkaa hyvä ja vastatkaa".

Tähän maailmaan mahtuu monenlaista ja tärkeintä on ymmärtää, että jokaisella samasta asiasta on oma kokemuksensa, joka ei tee siitä automaattisesti väärää tai oikeaa. Mikään ei ole niin mustavalkoista. Helppoahan elämä olisi, jos niin olisi.

lasten vanhempi? kirjoitti:

Miten sitä lasten kärsimystä voitaisiin ennalta ehkäistä, jos avioliitossa on kaikilla koko ajan paha olla, pettämisestä tulee vielä pahempi sotku ja erotessa on jomman kumman luovuttava suuresta osasta aikaansa lastensa kanssa...

Voitaisiinko sopia nyt niin, ettei niitä lapsia aina sotkettaisi tähän soppaa, on paskapuhetta, että kukaan jatkaisi yhdessä pelkästään lasten takia, kyllä silloin on vielä jotain tunteita myös puolisoaan kohtaan jäljellä, tai muuten eroaa.

Että onko se sitten yhtään moraalisesti oikeampaa olla ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia, jos tältä pohjalta lähdetään?

Eikö jotain perkhuleen parisuhdekurssitusta pitäisi valtion järjestää niille jotka lapsia haluavat tehdä, ettei tarvitsisi kalliisti maksaa siitä kun on pian ne lapsiperheet hajalla ja valtion tukien varassa. Viisi vuotta kestävä parisuhdekoulutus, josta erotta selviävät saisivat lapsienhankkimisluvan. :)

Lue lisää

Parisuhdekoulutusta ylä-asteelle... onhan koulutusta myös työpaikkojen sosiaalisille suhteille esim. kuinka olla hyvä työkaveri jne. Kuinka olla hyvä puoliso...miten selviän ongelmatilanteissa avio-/avoliitossa, kun tuntuu, että ongelmaratkaisukyky on hukassa tai yrittämisenhaluko se on, joka on hukassa?

Lueppa tuo aloitus uudelleen kirjoitti:

Vertauksesi säännöstä varattuihin miehiin sekoamisen suhteen tässä aloituksessa on sama kuin jos menisit ihmettelemään pyöränkorjauspalstalle miksi joku paikkaa pyöränsä purukumilla ja toisin ajatteleva on outo poikkeus, kun viestiketju on aloitettu "hei kaikki te jotka paikkaatte pyöränne purukumilla, olkaa hyvä ja vastatkaa".

Tähän maailmaan mahtuu monenlaista ja tärkeintä on ymmärtää, että jokaisella samasta asiasta on oma kokemuksensa, joka ei tee siitä automaattisesti väärää tai oikeaa. Mikään ei ole niin mustavalkoista. Helppoahan elämä olisi, jos niin olisi.

Lue lisää

En ole missään väittänyt mitään oikeasta ja väärästä. Sinun vastauksesi kertoo, ettet itse ole sujut asian kanssa.

Etpä myöskään näytä ymmärtävän, että maailmaan mahtuu niitäkin, jotka eivät pettämistä hyväksy.

Älä siis itse tuomitse meitä "toisinajattelijoita".

Ap. puhuu rakastumisesta. Siihen otan kantaa, ja sanon, että varattu mies voi olla viehättävä (- ja häneen voi siis vaikkapa ihastua, mutta pidemmälle ei tarvitse mennä). Me emme ole pelkästään tunteidemme vietävissä, vaikka moni näyttää näin nykyaikana kuvittelevan.

kantani edelleen sama kirjoitti:

En ole missään väittänyt mitään oikeasta ja väärästä. Sinun vastauksesi kertoo, ettet itse ole sujut asian kanssa.

Etpä myöskään näytä ymmärtävän, että maailmaan mahtuu niitäkin, jotka eivät pettämistä hyväksy.

Älä siis itse tuomitse meitä "toisinajattelijoita".

Ap. puhuu rakastumisesta. Siihen otan kantaa, ja sanon, että varattu mies voi olla viehättävä (- ja häneen voi siis vaikkapa ihastua, mutta pidemmälle ei tarvitse mennä). Me emme ole pelkästään tunteidemme vietävissä, vaikka moni näyttää näin nykyaikana kuvittelevan.

Lue lisää

Missään kohtaa en tuominnut "toisinajattelijoita". Minä olen asiasta aivan samaa mieltä nimittäin, pidän sitä hyvin surullisena, jos mieluummin ratkaisua oman parisuhteen ongelmiin haetaan uudesta rakkaudesta, kuin että haluttaisiin tehdä jotain sen oman parisuhteen ongelmien eteen.

Mutta rakkaus ei ole mielestäni sama asia kuin pettäminen. Rakastua voi kuka tahansa keneen tahansa. Se mitä sen jälkeen tapahtuu, voi olla rumaa tai voi olla kaunista. On oikeasti myös parisuhteita, joilla ei ole onnellista tulevaisuutta, on esim. menty vääristä syistä yhteen alunperin. Voin omakohtaisesti kertoa, että esim. lapsen asema liitossa, joka ei ole onnellinen, ei ole onnellista myöskään. Enkä tarkoita jokaisessa suhteessa vastaan tulevia alamäkiä, kyllähän niistä noustaan. Tarkoitan vuodesta toiseen jatkuvaa alamäkeä.

Omat vanhempani elivät meidän lasten takia yhdessä pitkän elämän, joka oli kaikkea muuta kuin onnellinen. Kerran he riitelivät ja puhuivat avioerosta niin että minäkin kuulin, ja muistan hyvin elävästi, miten ajattelin tuolloin, kumpa eroaisivatkin, ettei tätä ainaista riitelyä tarvitsisi vuodesta toiseen kestää. Kyse ei ollut alkosta tai vieraista, kyse oli ja on vain niin täysin erilaisista persoonista, että yhä vieläkin räiskyy ja ilkeily ja naljailu kuuluu asiaan.

Sitä sitten vaan miettii, että mikäli oma elämäni siihen pisteeseen näyttäisi kulkeutuvan, eikä helpotusta toisi edes pariterapia, en minä kyllä koko elämääni katkeraan vanhuuteen asti siihen tuhlaisi.

Siksi ajattelen, ettei mikään ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista.

kantani edelleen sama kirjoitti:

En ole missään väittänyt mitään oikeasta ja väärästä. Sinun vastauksesi kertoo, ettet itse ole sujut asian kanssa.

Etpä myöskään näytä ymmärtävän, että maailmaan mahtuu niitäkin, jotka eivät pettämistä hyväksy.

Älä siis itse tuomitse meitä "toisinajattelijoita".

Ap. puhuu rakastumisesta. Siihen otan kantaa, ja sanon, että varattu mies voi olla viehättävä (- ja häneen voi siis vaikkapa ihastua, mutta pidemmälle ei tarvitse mennä). Me emme ole pelkästään tunteidemme vietävissä, vaikka moni näyttää näin nykyaikana kuvittelevan.

Lue lisää

ne toisinajattelijat.
Viesti mihin vastasit käsitteli sitä, että miksi yleistät tämän viestiketjun pohjalta olevasi outo lintu oman mielipiteesi kanssa. Eiköhän suurin osa kuitenkin ihmisistä ajattele juuri noin, ja suurin osa haluaa löytää nimenomaan vapaan ihmisen rakkautensa kohteeksi.

Tässä viestiketjussa aihe nyt vain oli tämä.

ja kantani myös sama kirjoitti:

Missään kohtaa en tuominnut "toisinajattelijoita". Minä olen asiasta aivan samaa mieltä nimittäin, pidän sitä hyvin surullisena, jos mieluummin ratkaisua oman parisuhteen ongelmiin haetaan uudesta rakkaudesta, kuin että haluttaisiin tehdä jotain sen oman parisuhteen ongelmien eteen.

Mutta rakkaus ei ole mielestäni sama asia kuin pettäminen. Rakastua voi kuka tahansa keneen tahansa. Se mitä sen jälkeen tapahtuu, voi olla rumaa tai voi olla kaunista. On oikeasti myös parisuhteita, joilla ei ole onnellista tulevaisuutta, on esim. menty vääristä syistä yhteen alunperin. Voin omakohtaisesti kertoa, että esim. lapsen asema liitossa, joka ei ole onnellinen, ei ole onnellista myöskään. Enkä tarkoita jokaisessa suhteessa vastaan tulevia alamäkiä, kyllähän niistä noustaan. Tarkoitan vuodesta toiseen jatkuvaa alamäkeä.

Omat vanhempani elivät meidän lasten takia yhdessä pitkän elämän, joka oli kaikkea muuta kuin onnellinen. Kerran he riitelivät ja puhuivat avioerosta niin että minäkin kuulin, ja muistan hyvin elävästi, miten ajattelin tuolloin, kumpa eroaisivatkin, ettei tätä ainaista riitelyä tarvitsisi vuodesta toiseen kestää. Kyse ei ollut alkosta tai vieraista, kyse oli ja on vain niin täysin erilaisista persoonista, että yhä vieläkin räiskyy ja ilkeily ja naljailu kuuluu asiaan.

Sitä sitten vaan miettii, että mikäli oma elämäni siihen pisteeseen näyttäisi kulkeutuvan, eikä helpotusta toisi edes pariterapia, en minä kyllä koko elämääni katkeraan vanhuuteen asti siihen tuhlaisi.

Siksi ajattelen, ettei mikään ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että elämä on monimutkaista, ja avioliiton kuviot usein vaikeat.
Ja asioihin ei voi suhtautua mustavalkoisesti.

Olen itse enemmänkin ottanut kantaa aloittajan viestiin, joka minusta on lievästi "provokatiivinen"; siinä selvästi voi rivien välistä löytää ajatuksen, että on olemassa joukko naisia, jotka nimenomaisesti rakastuvat aina varattuihin miehiin. Ja ap. hakee vastausta siihen, miksi näin käy.

Hänen oma kantansa tulee ilmi vastineissa, joissa käy siis ilmi, että hän ei välttämättä katso hyvällä tällaista naisten käytöstä. Näitä aloituksiahan on ollut täällä ennenkin, ja usein aloittaja on avioliitossa oleva nainen, jonka mies on ehkä pitänyt sivusuhdetta.

Minusta tuntuu, että asenneilmapiiri on nykyään vähän se, että otetaan sitten varattu, jos vapaata ei löydy. Eli että varattu aina parempi kuin ei mitään. Tätä asennetta en ymmärrä. Ja siksi minusta nämä aloitukset ovat hyviä ja aiheellisia.

hyvin perusteltu Kukkomies :)
enpä olisi itse osannut paremmin kirjoittaa :)

siitä, että ihminen on tunneperäisten impulssien vietävänä. Se, että rakastuu, ei sinänsä ole ongelma, vaan ongelma on se, että kuvittelee, että tämä rakastuminen on niin merkityksellistä, että on lähdettävä pettämään. Tässä tilanteessa mikään periaate, ns. järki, ei sano mitään, vaan ihminen menee tunneimpulssinsa vietävänä, ja kokee, että näin pitää tehdä, koska oma tunne on tärkein.

Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ajattelevat, että omia tunneimpulsseja pitää totella, se on oikein. Ennenkin on petetty, mutta ainakin minusta näyttää, että pettämisestä on tullut nykyaikana normi, jota ei kyseenalaisteta, koska järjen käyttöä pidetään huonona asiana. Ihmisten kuuluu nykyaikana saada toteuttaa omia välittömiä halujaan. Tätä kutsutaan myös narsismiksi.

e-k. kirjoitti:

siitä, että ihminen on tunneperäisten impulssien vietävänä. Se, että rakastuu, ei sinänsä ole ongelma, vaan ongelma on se, että kuvittelee, että tämä rakastuminen on niin merkityksellistä, että on lähdettävä pettämään. Tässä tilanteessa mikään periaate, ns. järki, ei sano mitään, vaan ihminen menee tunneimpulssinsa vietävänä, ja kokee, että näin pitää tehdä, koska oma tunne on tärkein.

Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ajattelevat, että omia tunneimpulsseja pitää totella, se on oikein. Ennenkin on petetty, mutta ainakin minusta näyttää, että pettämisestä on tullut nykyaikana normi, jota ei kyseenalaisteta, koska järjen käyttöä pidetään huonona asiana. Ihmisten kuuluu nykyaikana saada toteuttaa omia välittömiä halujaan. Tätä kutsutaan myös narsismiksi.

Lue lisää

oman suhteen tilasta?

Esimerkissäni en puhunut panemisesta/pettämisestä mitään, vaan siitä, että toisen kanssa avioliitossa elävä (tai miksei avoliitossakin) RAKASTUU eri ihmiseen kuin puolisoonsa. En maininnut tunneimpulssien seuraamisesta, vaan halusin tietää mistä tämä kertoo muiden mielestä.

On totta että osa ihmisistä on enemmän tunteittensa vietävissä kuin toiset. Heitä ei minun teoriani koske. Mutta ne ihmiset, jotka naimisiinkin mennessään ja elämänsä varrella muuten ovat olleet ihan tavallisia puolisoita, isejä/äitejä, työntekijöitä, ystäviä. Ei siis mitään persoonallisuushäiriöisiä narsisteja, kuten viittasit. Vaan tavallisia ihmisiä.

Toimivatpa he tunteittensa mukaan tai eivät, niin edelleenkään en kysynyt pettämisestä, vaan siitä, MIKSI joku RAKASTUU eri ihmiseen kuin puolisoonsa.

Se mistä se minusta kertoo, on avioliiton huonosta tilanteesta. Ihastuminen viehättävään ihmiseen ei ole rakastumista. Rakastuminen toiseen ihmiseen kuin puolisoonsa, ei ole mahdollista jos rakastaa omaa puolisoaan. Panemisen ja pettämisen tarve taas ei ole rakkautta ketään kohtaan, se on puhdasta himoa.

Jos itse rakastuisin tai puolisoni rakastuisi syvästi johonkuhun vaikka elämme avioliitossa, minusta se kertoisi siitä, että liittoni on huonossa tilassa, parisuhteessamme on ongelmia. Emme tyydytä toistemme tarpeita henkisellä ja fyysisellä tasolla. Silloin MEILLÄ olisi ongelma.

...omassa liitossa on jotain pielessä. Sitten pitäisi tehdä jotain sen eteen, että ei olisi, koska samat tilanteet tai pahemmat tilanteet voivat vastaavasti tulla eteen uudessa suhteessa yhtä lailla. Tarkkaan pitäisi punnita, mikä on tarpeeksi huono suhde, että siitä on parempi luopua kuin säästää.

e-k. kirjoitti:

siitä, että ihminen on tunneperäisten impulssien vietävänä. Se, että rakastuu, ei sinänsä ole ongelma, vaan ongelma on se, että kuvittelee, että tämä rakastuminen on niin merkityksellistä, että on lähdettävä pettämään. Tässä tilanteessa mikään periaate, ns. järki, ei sano mitään, vaan ihminen menee tunneimpulssinsa vietävänä, ja kokee, että näin pitää tehdä, koska oma tunne on tärkein.

Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ajattelevat, että omia tunneimpulsseja pitää totella, se on oikein. Ennenkin on petetty, mutta ainakin minusta näyttää, että pettämisestä on tullut nykyaikana normi, jota ei kyseenalaisteta, koska järjen käyttöä pidetään huonona asiana. Ihmisten kuuluu nykyaikana saada toteuttaa omia välittömiä halujaan. Tätä kutsutaan myös narsismiksi.

Lue lisää

Miten sitten ne tarinat, kuten tuolla yllä, jossa toinen puoliso on yrittänyt ja yrittänyt, mutta toinen torpeedoi kaikki liiton ongelmia koskevat puheenaiheet, koska mielestään on oikeassa siinä, että kyse on niin vähäpätöisistä asioista, ettei niihin tarvitse paneutua.

Kutsutaanko sitä myös narsismiksi, että liiton toinen osapuoli ei halua kuunnella ja kuulla toisen tarpeita ja toiselle tärkeitä asioita, olivatpa ne sitä hänen omasta mielestään tahi eivät?

Millaiseksi luokittelisit sellaisen puolison, jonka sylistä sitten päädytään toiseen syliin, kun mitään tarttumapintaa asioiden ratkaisemiseksi ei löydy?

Kyllä, pettäminen on moraalisesti väärin. Mutta eikö olisi realistisempaa tarkastella mitä sen takaa löytyy, kuin automaattisesti tuomita se, joka teki näkyvämmin väärin?

Eikö avioliittolupauksessa kumpikin lupaa mm. kilpailla siitä, miten toinen osapuoli tehdään onnelliseksi? Eikö silloin kumpikin ole epäonnistunut tehtävässään, jos kerran toisiaan rakastanut pari hajoaa pettämiseen? Toisen voi pettää niin monella tapaa.

Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että pettäminen on väärin, parempi olisi sitten erota ensin, jos ei puolisoaan kestä.

e-k. kirjoitti:

siitä, että ihminen on tunneperäisten impulssien vietävänä. Se, että rakastuu, ei sinänsä ole ongelma, vaan ongelma on se, että kuvittelee, että tämä rakastuminen on niin merkityksellistä, että on lähdettävä pettämään. Tässä tilanteessa mikään periaate, ns. järki, ei sano mitään, vaan ihminen menee tunneimpulssinsa vietävänä, ja kokee, että näin pitää tehdä, koska oma tunne on tärkein.

Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ajattelevat, että omia tunneimpulsseja pitää totella, se on oikein. Ennenkin on petetty, mutta ainakin minusta näyttää, että pettämisestä on tullut nykyaikana normi, jota ei kyseenalaisteta, koska järjen käyttöä pidetään huonona asiana. Ihmisten kuuluu nykyaikana saada toteuttaa omia välittömiä halujaan. Tätä kutsutaan myös narsismiksi.

Lue lisää

No ehkei se laulu ihan noin mennyt.

Mietein vain, miksi joku menee narsistin kanssa naimisiin?

Vai miten se sitten kesken kaiken muuttuu narsistiksi?

Miten siitä narsismista selviää, että ei ole tasavertainen kumppani liitossa, eikä sitä tulisi koskaan olemaankaan? Onko se niin, että sen toisen on oltava samaa mieltä liitosta, vaikka perustelut eri mielipiteeseen olisivat? Onko se sitten narsisti, joka haluaa toisen täyttävän vain omat tarpeensa, mutta ei ole valmis samaan toiselle? JA kun se toinen lähtee sitten hakemaan muualta sitä mitä ei narsistiselta puolisoltaan saa, hänestäkin tulee narsisti?

eikä varsinkaan rakastunut omaan puolisoonsa.

se ei kerro kirjoitti:

oman suhteen tilasta?

Esimerkissäni en puhunut panemisesta/pettämisestä mitään, vaan siitä, että toisen kanssa avioliitossa elävä (tai miksei avoliitossakin) RAKASTUU eri ihmiseen kuin puolisoonsa. En maininnut tunneimpulssien seuraamisesta, vaan halusin tietää mistä tämä kertoo muiden mielestä.

On totta että osa ihmisistä on enemmän tunteittensa vietävissä kuin toiset. Heitä ei minun teoriani koske. Mutta ne ihmiset, jotka naimisiinkin mennessään ja elämänsä varrella muuten ovat olleet ihan tavallisia puolisoita, isejä/äitejä, työntekijöitä, ystäviä. Ei siis mitään persoonallisuushäiriöisiä narsisteja, kuten viittasit. Vaan tavallisia ihmisiä.

Toimivatpa he tunteittensa mukaan tai eivät, niin edelleenkään en kysynyt pettämisestä, vaan siitä, MIKSI joku RAKASTUU eri ihmiseen kuin puolisoonsa.

Se mistä se minusta kertoo, on avioliiton huonosta tilanteesta. Ihastuminen viehättävään ihmiseen ei ole rakastumista. Rakastuminen toiseen ihmiseen kuin puolisoonsa, ei ole mahdollista jos rakastaa omaa puolisoaan. Panemisen ja pettämisen tarve taas ei ole rakkautta ketään kohtaan, se on puhdasta himoa.

Jos itse rakastuisin tai puolisoni rakastuisi syvästi johonkuhun vaikka elämme avioliitossa, minusta se kertoisi siitä, että liittoni on huonossa tilassa, parisuhteessamme on ongelmia. Emme tyydytä toistemme tarpeita henkisellä ja fyysisellä tasolla. Silloin MEILLÄ olisi ongelma.

Lue lisää

Se voi kertoa myös oman suhteen tilasta, tottakai.
Näkökulmani on yksi monien joukossa. Vaihtoehtoja on monia.

Jos tarkoitit sitä, miksi ihminen ylipäänsä rakastuu naimisissa ollessaan toiseen ihmiseen, niin sitten keskustelu voidaan viedä aivan toiselle tasolle. Silloin voidaan puhua siitä, miksi joku on valinnut väärän puolison ja onko ihmisillä ylipäänsä vääriä odotuksia avioliitolta yms. En ymmärtänyt aloituksen käsittelevän aihetta näin yleisesti.

Mitä tulee tunneimpulssien suraamisen ja rakastumisen väliseen eroon, en sanoisi, että näillä kahdella on välttämättä mitään eroa. On ihmisiä, joille tunneimpulssi on sama kuin rakastuminen. Jotkut ovat viidessä avioliitossa elämänsä aikana ja pitävät tätä täysin normaalina. Jollekin jo pelkkä sana "avioero" on kauhistus.

Kysymys kuuluukin, mitä oikeastaan tarkoitat RAKASTUMISELLA? Et määrittele sitä mitenkään tarkemmin. Tarkoitatko tunnetta, joka on niin voimakas, että se saa vaihtamaan puolisoa?

e-k. kirjoitti:

Se voi kertoa myös oman suhteen tilasta, tottakai.
Näkökulmani on yksi monien joukossa. Vaihtoehtoja on monia.

Jos tarkoitit sitä, miksi ihminen ylipäänsä rakastuu naimisissa ollessaan toiseen ihmiseen, niin sitten keskustelu voidaan viedä aivan toiselle tasolle. Silloin voidaan puhua siitä, miksi joku on valinnut väärän puolison ja onko ihmisillä ylipäänsä vääriä odotuksia avioliitolta yms. En ymmärtänyt aloituksen käsittelevän aihetta näin yleisesti.

Mitä tulee tunneimpulssien suraamisen ja rakastumisen väliseen eroon, en sanoisi, että näillä kahdella on välttämättä mitään eroa. On ihmisiä, joille tunneimpulssi on sama kuin rakastuminen. Jotkut ovat viidessä avioliitossa elämänsä aikana ja pitävät tätä täysin normaalina. Jollekin jo pelkkä sana "avioero" on kauhistus.

Kysymys kuuluukin, mitä oikeastaan tarkoitat RAKASTUMISELLA? Et määrittele sitä mitenkään tarkemmin. Tarkoitatko tunnetta, joka on niin voimakas, että se saa vaihtamaan puolisoa?

Lue lisää

...että on realistinen.

Että löytää toisesta joka tavalla sielunkumppanin. Että tietää realistisesti sekä toisen heikkouksia että vahvuuksia, ja silti kokee suurta onnellisuutta aina toisen kanssa ollessaan. Että pelkästään toisen näkeminen saa suunnattoman hyvänolon tunteen aikaan, kuten jokaisella ennen avioliittoa seurustelun alkaessakin (kaiketi/toivottavasti) käy. Että mieltyy sekä ulkoiseen että sisäiseen ihmiseen. Että voi sanoa, tuntevansa olevansa kotona toisen seurassa. Tämä siis rakastumisen tunne, joka kestää myös ristiriidat, joita väistämättä tulee joka suhteessa eteen. Ja sitten rakastaminen on sitä, kun alkuhuuman hälvettyä hyväksyy toisen ihmisen kaikkine puolineen, rakastaa heikkouksista huolimatta, TAHTOO sitoutua toiseen vaikka aina ei siltä tuntuisikaan, koska rakastamiseen mielestäni sisältyy myös negatiivisista hetkistä yli pääseminen. Että toinen on hyvä juuri sellaisena kuin on, eikä "sitten kun muuttuu". Rakastamisen onnistuessa olemaan vastavuoroista, on pari onnellinen. Kun ei olla kilpakumppaneita siinä mitä kumpikin saa, vaan ollaan tiimi joka tekee töitä yhteisen hyvän eteen, halutaan toinen toiselleen hyvää, en usko kenenkään ulkopuolisen pääsevän sellaisen suhteen väliin.

Niin, että jos on sitten varattu, kokee tilanteen niin elämää mullistavana, että eroaakin. Enkä tarkoita tässä tosiaankaan sitä, että vain ihastuu johonkin ulkoiseen piirteeseen tai johonkin puoleen minkä toisesta näkee, vaan kokee toisen olevan ns. "sen oikean", jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa. Jos näin käy, mielestäni ei ole voinut kokea tuota samaa tunnetta aikaisemmin puolisonsa kanssa, muutenhan kyse olisi vain helposti syttyvästä tyypistä, joka vaihtaa puolisoa kuin sukkaa. Kyllä minäkin näkisin näin, että silloin ollaan menty muista syistä kuin todellisesta syvästä rakkaudesta ja halusta sitoutua ja elää toisen kanssa elämänsä yhteen. Esim. kumppani on tullut raskaaksi, ollaan oltu liian nuoria ja keskeneräisiä persoonia, eikä oikeastaan tunnistettu omia tarpeita, eikä kyetty vastaamaan toisen tarpeisiin. Tai että persoonan kehittyessä suhteen vanhetessa ollaankin tultu liian erilaisiksi persooniksi, joiden välille syntyy vakavia kommunikointi ongelmia. Tai ollaan menty naimisiin, koska eroahdistus olisi liian suuri ja vaikea käsitellä, vaikka alitajunnassa olisikin tieto, että tunne toiseen ei nyt niin syvä olekaan. Että ollaan yhdessä koska sen kuuluu olla niin, kuuluu perustaa perhe ja elää "kuten muutkin".

Tunneimpulssin seuraamisessa varsinkin miehillä en usko kovinkaan usein olevan kyse mistään muusta kuin seksuaalisesta vetovoimasta ja puhtaasta himosta. Himoa, joka kuuluu myös rakkauteen oman kumppanin kanssa, ei mielestäni voi yksin ollessaan kuitenkaan sekoittaa todelliseen rakkauteen. Parisuhteessa se on tärkeä osa (varsinkin miehille) elämää, mutta todellinen rakkaus kyllä kestää ne kaudetkin (esim. kun lapset ovat pieniä ja kotona lapsia hoitava äiti on useimmiten väsynyt seksi-innokkuuden sijaan), kun intohimo on pienemmällä liekillä. Tosiasiassa uskon että ne jotka lähtevät toiseen petiin vailla rakastumisen tunnetta, ovat miehiä (miksei naisiakin), joille intohimo on niin suuri asia elämässä, että niitä vaimeita kausia ei kestetäkään oman puolison kanssa. He tuskin kuitenkaan eroavat itse toisen takia, vaan joutuvat eron eteen jäätyään kiinni. Ja sitten eletään liitosta toiseen (kuten kuvasit) , koska ainahan se ensimmäinen intohimo tulee hiipumaan jonkin verran, ja intohimottomia kausia tulee eteen. Näiden ihmisten kanssa yhteen menneet eivät onnistu "pitämään" miestään muutoin kuin pitämällä jatkuvaa intohimon liekkiä yllä, tuntuipa itsestä miltä tahansa. Sekään ei mielestäni ole oikein. Rakastumisesta ja rakastamisesta intohimon vietävissä oleva persoona ei tiedä juuri mitään, hän on juuri tuollainen tunneimpulssiensa vietävissä oleva yksilö, jonka ei oikeastaan koskaan tulisi sitoutua kehenkään vaan elää sinkkuna, koska muuten päätyy vain loukkaamaan joka kerta kumppaneitaan.


Avioero on kauhistus. Se on raskas prosessi, joka hajottaa ihmistä, tämän olen työni kautta tullut tuntemaan. Osa ihmisistä on läheisriippuvaisia, osa seksiriippuvaisia ja osa sitten tasapainoisia aikuisia. Kahden ensimmäisen kanssa naimisiin mennessään on yleensä aina jotain ongelmia tiedossa. Niissä kummassakaan harvoin puhutaan todellisesta rakastumisesta, vaan niissä toinen pyrkii olemaan sitä mitä toinen haluaa, jotta saisi omat tarpeensa tyydytettyä. Joku pelkää yksinäisyyttä, joku tarvitsee seksiä päivittäin.

No, menipä tämä selitys nyt pitkälle. Mutta ehkä kuitenkin vastasin kysymykseesi, mitä tarkoitan rakastumisella, ja miten se mielestäni eroaa tunneimpulssien seuraamisesta.

Itse olen sitä mieltä, että vaikeudet omassa liitossa kannattaisi aina ensisijaisesti yrittää selvittää, ja mieluiten ulkopuolisen "erotuomarin" avustuksella. Mutta ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka todella ovat menneet täysin vääristä syistä yhteen, että on vaikea luoda mitään kestävää, jos aloitustilanne on ollut jo heti kaikkea muuta kuin todellista rakkautta. Tällaiset ihmiset kokemukseni kautta ovat kaikkein alttiimpia löytämään sielunkumppanin ja rakastumaan toiseen kuin puolisoonsa, vaikka ovat niistä vääristä syistä aikoinaan sitoutuneet toiseen.

Siksi olisikin tärkeää, että alun perin avioliittoon mentäisiin tarpeeksi aikuisina persoonina ja oikeista syistä. Ja huom. toinen osapuoli on voinut olla tätä, vaikka toinen ei olisikaan ollut.

Joo, kieltämättä aihe laajeni ja yleistyi, mutta se johtuu vain siitä, että mielestäni mikään ei koskaan ole niin yksiselitteistä, eikä kenenkään elämä ja valinnat samankaltaisia kuin toisen. Ihmiset ovat erehtyväisiä, kukaan ei ole täydellinen. Pointti onkin siinä, että parisuhteessaan sen hyväksyy sekä itsessään että toisessa, ja silti näkee positiiviset asiat suurempana, rakastaa ja HALUAA rakastaa ja olla sitoutunut.

Esimerkki 2 on kuin suoraan omasta elämästäni vaan sillä erolla etten halua varatun mieheni eroavan,vaikka häntä rakastankin... Tietäisin hänen eroavan minun vuokseni,häntä kiduttaa tunne siitä miten suurta tuskaa minä koen siitä että olen suhteesta varattuun. Se on vastoin kaikkia moraalisia käsityksiäni. Olen sitä mieltä että hän eroaa jos kokee liittonsa tulleen tiensä päähän,ettei heillä ole enää mitään mahdollisuuksia. Ja mitäs jos tänä onkin ohimenevä huuma,mitä jos minä olenkin vaan hakenut hänestää turvaa erittäin raskaassa eroprosessissa. EI kaikki kakkoset nauti tilanteesta,päin vastoin pelko toisten liiton rikkomisesta ei ole mikään ylpeilyn aihe..

Kauniita lauseita, hienoja selityksiä....mut ken uskoo? Kakkonen on kakkonen, huuma tulee huuma menee...kyllähän tämän pitäisi kaikki tietää????

järkipäinen kirjoitti:

Kauniita lauseita, hienoja selityksiä....mut ken uskoo? Kakkonen on kakkonen, huuma tulee huuma menee...kyllähän tämän pitäisi kaikki tietää????

...vaan kaksi tosielämän esimerkkiä itselleni läheisistä ihmisistä.

Kuten huomasit, esimerkeistä kumpikin oli rakastunut varattuun, ja ohimenevyys riippui siitä, mitä se varattu tunsi takaisin. Toiselle kyse oli pelkästä huumasta ja ystävättäreni sai siipeensä, toiselle kyse oli kummankin rakastumisesta, mikä johti uuden alkuun heidän kohdallaan ja vanhojen loppuihin molemmilla.

Mitäs selityksiä siinä tarvitaan? Ottaako lujille, ettei kaikki esimerkit olekaan niin yksiselitteisiä, eivätkä ainakaan nämä minun tuntemani naiset kumpikaan jotain kavalia vamppeja, jotka vain tulivat ja veivät miehen onnellisesta liitosta, kuten niin monet seli selittäjät jätetyt haluavat uskoa.

Ihan tavallisille ihmisille voi tietyissä raskaissa elämäntilanteissa tulla eteen tällaista, vaikka aina olisivat ajatelleet, että juuri se on vihoviimeisintä mihin ryhtyisivät.

Lisäksi koville voi ottaa tuokin, että kyllä vaan ne varatut miehet ovat aika hanakoita itse sen suhteen aloittamaan. Minusta itsestäni eniten väärin tekee se, joka on toiselle lupautunut, eikä siis tee hommaa selväksi, vaan pettää selän takana. Ei sille vaimolle / miehelle kukaan muu mitään luvannut ole kuin oma puoliso.

Silti tiedän, että jos minun rakas aviomieheni jonkun matkaan lähtisi, varmastikin myös aluksi kiroaisin sen naisen alimpaan kattilaan, sitten vasta miettisin, mikä meillä kahdella oli niin paljon pielessä, että tähän tultiin. Ja sitten vasta suuttuisin miehelleni, koska ei ensin tehnyt asioita selväksi vaan ryntäsi pelinpitoon selkäni takana. Että sikäli ymmärrän kyllä.

Sellaista vielä, että jos olette petettyjä, teillähän on kaikki oikeus olla vihaisia koko maailmalle. Silti oma kokemuksenne ei ole dsamankaltainen jokaisen muun kanssa, ja lisäksi sen pettäjän aivoitukset liitostanne ovat voineet poiketa erittäin huomattavasti omista ajatuksistanne. Tai sitten olette menneet naimisiin aikoinaan toivottoman tuuliviirin kanssa. Joka tapauksessa, olkaa nyt helvetti tyytyväisiä, ettei tarvitse koko elämää kuluttaa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei osannut tuoda esiin näkemyksiään niin ajoissa että niille jotain olisi voinut tehdä, tai oli vain yksinkertaisesti niin petollinen, että lähti ilman selityksiä ja erityistä syytä. Mitä sellaisella huithapelilla kukaan tekisikään? Tuskimpa kovin onnellista pitkää eloa yhdessä on sellaisella kenenkään kanssa, jos lähtökohdat ovat tuollaiset.

selityksiä olleet kirjoitti:

...vaan kaksi tosielämän esimerkkiä itselleni läheisistä ihmisistä.

Kuten huomasit, esimerkeistä kumpikin oli rakastunut varattuun, ja ohimenevyys riippui siitä, mitä se varattu tunsi takaisin. Toiselle kyse oli pelkästä huumasta ja ystävättäreni sai siipeensä, toiselle kyse oli kummankin rakastumisesta, mikä johti uuden alkuun heidän kohdallaan ja vanhojen loppuihin molemmilla.

Mitäs selityksiä siinä tarvitaan? Ottaako lujille, ettei kaikki esimerkit olekaan niin yksiselitteisiä, eivätkä ainakaan nämä minun tuntemani naiset kumpikaan jotain kavalia vamppeja, jotka vain tulivat ja veivät miehen onnellisesta liitosta, kuten niin monet seli selittäjät jätetyt haluavat uskoa.

Ihan tavallisille ihmisille voi tietyissä raskaissa elämäntilanteissa tulla eteen tällaista, vaikka aina olisivat ajatelleet, että juuri se on vihoviimeisintä mihin ryhtyisivät.

Lisäksi koville voi ottaa tuokin, että kyllä vaan ne varatut miehet ovat aika hanakoita itse sen suhteen aloittamaan. Minusta itsestäni eniten väärin tekee se, joka on toiselle lupautunut, eikä siis tee hommaa selväksi, vaan pettää selän takana. Ei sille vaimolle / miehelle kukaan muu mitään luvannut ole kuin oma puoliso.

Silti tiedän, että jos minun rakas aviomieheni jonkun matkaan lähtisi, varmastikin myös aluksi kiroaisin sen naisen alimpaan kattilaan, sitten vasta miettisin, mikä meillä kahdella oli niin paljon pielessä, että tähän tultiin. Ja sitten vasta suuttuisin miehelleni, koska ei ensin tehnyt asioita selväksi vaan ryntäsi pelinpitoon selkäni takana. Että sikäli ymmärrän kyllä.

Sellaista vielä, että jos olette petettyjä, teillähän on kaikki oikeus olla vihaisia koko maailmalle. Silti oma kokemuksenne ei ole dsamankaltainen jokaisen muun kanssa, ja lisäksi sen pettäjän aivoitukset liitostanne ovat voineet poiketa erittäin huomattavasti omista ajatuksistanne. Tai sitten olette menneet naimisiin aikoinaan toivottoman tuuliviirin kanssa. Joka tapauksessa, olkaa nyt helvetti tyytyväisiä, ettei tarvitse koko elämää kuluttaa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei osannut tuoda esiin näkemyksiään niin ajoissa että niille jotain olisi voinut tehdä, tai oli vain yksinkertaisesti niin petollinen, että lähti ilman selityksiä ja erityistä syytä. Mitä sellaisella huithapelilla kukaan tekisikään? Tuskimpa kovin onnellista pitkää eloa yhdessä on sellaisella kenenkään kanssa, jos lähtökohdat ovat tuollaiset.

Lue lisää

olihan se selittämistä, miksi on tuossa tilanteessa...ja mitä miettii tilanteesta, johon on itsensä laittanut. Minusta, jos varattua ihmistä tapailee, niin puheet siitä ja sen puolesta ovat selityksiä kaikki tyynni. En edes yritä nähdä uskottomuudessa mitään positiivista, koska uskottomuus on minusta VÄÄRIN. Eroaminenkin on reilumpaa.

sullekin kirjoitti:

olihan se selittämistä, miksi on tuossa tilanteessa...ja mitä miettii tilanteesta, johon on itsensä laittanut. Minusta, jos varattua ihmistä tapailee, niin puheet siitä ja sen puolesta ovat selityksiä kaikki tyynni. En edes yritä nähdä uskottomuudessa mitään positiivista, koska uskottomuus on minusta VÄÄRIN. Eroaminenkin on reilumpaa.

Lue lisää

Olen samaa mieltä. Mitä turhaan selittelemään: kysehän on opitusta avuttomuudesta ja kyvyttömyydestä ottaa vastuu itsestä ja omasta tilanteesta.

Otsikolla "Tyypittelyä" paapoo näitä ystäviään ja asettuu samalla heidän yläpuolelleen selittelemällä ystäviensä tekoja tyyliin: "he olivat heikoilla" jne. Hän puhuu heistä kuin lapsista puhuisi.

Rohkea ihminen kantaa jokasesta tilanteesta vastuun eikä alennu surkuttelmaan kohtaloaan ja selittelemään ukkomiehiin sekaantumistaan omalla "heikkoudellaan". Johan Hemingwaykin sanoi:" Rohkeus on tyyliä paineessa".

sehän se kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Mitä turhaan selittelemään: kysehän on opitusta avuttomuudesta ja kyvyttömyydestä ottaa vastuu itsestä ja omasta tilanteesta.

Otsikolla "Tyypittelyä" paapoo näitä ystäviään ja asettuu samalla heidän yläpuolelleen selittelemällä ystäviensä tekoja tyyliin: "he olivat heikoilla" jne. Hän puhuu heistä kuin lapsista puhuisi.

Rohkea ihminen kantaa jokasesta tilanteesta vastuun eikä alennu surkuttelmaan kohtaloaan ja selittelemään ukkomiehiin sekaantumistaan omalla "heikkoudellaan". Johan Hemingwaykin sanoi:" Rohkeus on tyyliä paineessa".

Lue lisää

yläpuolelle, tai puhu kuten lapsista, nämä ovat asioita, joita ystävättäreni itse ovat minulle kertoneet. Vastasin näkemäni/kuulemani perusteella ap:n kysymykseen siitä, miksi joku RAKASTUU varattuun mieheen.

Toinen noista ystävättäristäni ei muuten osallistunut pettämiseen selän takana, vaikka rakastunut olikin, hän toimi juuri noin mitä peräänkuulutitte, ensin erotaan ja sillä sipuli.

Mielestäni osa "jätetetyistä" näitä kirjoituksia seurailemalla ovat yhtä lailla juuri noita avuttomia itsestään ja omasta tilanteestaan vastuuta ottamattomia naisia, jotka eivät kykene käsittelemään oman toimintansa merkitystä tapahtuneeseen. Joko on naitu täysi m****u mies, joka lentää kukasta kukkaan, tai sitten on oma suhde myös omasta syystä ajautunut pahasti metsään, eikä olla kyetty tekemään yhtään mitään sen korjaamiseksi.

Pettäjä on se joka on lupautunut toiselle, ja silti pettää. Pettäjä ei ole siis se toinen nainen. Ei toinen nainen ole luvannut yhtään mitään kirkossa sille pettäjän puolisolle, vai onko teillä käynyt niin?

Jokainen voi sieltä peilistä nähdä sen ihmisen, joka omassa elämässä tapahtuviin asioihin eniten vaikuttaa. Vai onko jollakin päävastuu omasta elämästä lahjoitettu toiselle ihmiselle?

"Rohkeus on tyyliä paineessa". Mitä rohkeutta vaatii jätetyltä väittää, että itsessä ei ole ollut mitään vikaa, vaan kaikki vika löytyy aina muualta kuin itsestä. Rohkeus ei ole täydellisyyttä. Rohkeutta on myöntää myös oma heikkoutensa. Paljonko rohkeutta vaatii esittää muuta kuin mitä on, kovaa kuorta? Entä paljonko rohkeutta vaatii paljastaa sisimpänsä sellaisena kuin se on?

Niin, siinäpä miettimistä.

En ole tuominnut ystävättäriäni, koska en koe olevani niin heidän yläpuolellaan, että voisin sen tehdä. Ihminen on erehtyväinen, ihminen tekee virheitä, ihminen on inhimillinen. Se ei tee kenenkään ukkomiehen tai akkanaisen petosretkistä yhtään hyväksyttävämpiä, eikä heihin "sekaantujista" moraalisesti fiksumpia. Päinvastoin, mielestäni kakkoseksi ryhtyvä lyö väistämättä omaa päätään seinään, mutta hänen se on valintansa. Ja pettäjän valinta on myös täysin hänen oma valintansa ryhtyä sille tielle. Petollisen ihmisen moraalia ei rakenna kukaan ulkopuolinen, jos sellainen puoliso on messissä, niin suruvalittelut sellaisen valinneelle.

sehän se kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Mitä turhaan selittelemään: kysehän on opitusta avuttomuudesta ja kyvyttömyydestä ottaa vastuu itsestä ja omasta tilanteesta.

Otsikolla "Tyypittelyä" paapoo näitä ystäviään ja asettuu samalla heidän yläpuolelleen selittelemällä ystäviensä tekoja tyyliin: "he olivat heikoilla" jne. Hän puhuu heistä kuin lapsista puhuisi.

Rohkea ihminen kantaa jokasesta tilanteesta vastuun eikä alennu surkuttelmaan kohtaloaan ja selittelemään ukkomiehiin sekaantumistaan omalla "heikkoudellaan". Johan Hemingwaykin sanoi:" Rohkeus on tyyliä paineessa".

Lue lisää

on nähdä asiat musta valkoisena..Rohkea ihminen kantaa vastuun muistakin kuin itsestää,miettii tekojensa seuraukset tarkkaan,ei riennä viemään eropapereita heti,katsoo hetken onko uusi tuntenus aitoa vai ohimenevää. Ei hetken odottelu pilaa sitä loppua jota liitosta on jäljellä,se on "pilaantunut" jo ennen uskottomuutta. Hän miettii myös ehkä mahdollisuutta pelastaa liittonsa.

:D en asettaudu kirjoitti:

yläpuolelle, tai puhu kuten lapsista, nämä ovat asioita, joita ystävättäreni itse ovat minulle kertoneet. Vastasin näkemäni/kuulemani perusteella ap:n kysymykseen siitä, miksi joku RAKASTUU varattuun mieheen.

Toinen noista ystävättäristäni ei muuten osallistunut pettämiseen selän takana, vaikka rakastunut olikin, hän toimi juuri noin mitä peräänkuulutitte, ensin erotaan ja sillä sipuli.

Mielestäni osa "jätetetyistä" näitä kirjoituksia seurailemalla ovat yhtä lailla juuri noita avuttomia itsestään ja omasta tilanteestaan vastuuta ottamattomia naisia, jotka eivät kykene käsittelemään oman toimintansa merkitystä tapahtuneeseen. Joko on naitu täysi m****u mies, joka lentää kukasta kukkaan, tai sitten on oma suhde myös omasta syystä ajautunut pahasti metsään, eikä olla kyetty tekemään yhtään mitään sen korjaamiseksi.

Pettäjä on se joka on lupautunut toiselle, ja silti pettää. Pettäjä ei ole siis se toinen nainen. Ei toinen nainen ole luvannut yhtään mitään kirkossa sille pettäjän puolisolle, vai onko teillä käynyt niin?

Jokainen voi sieltä peilistä nähdä sen ihmisen, joka omassa elämässä tapahtuviin asioihin eniten vaikuttaa. Vai onko jollakin päävastuu omasta elämästä lahjoitettu toiselle ihmiselle?

"Rohkeus on tyyliä paineessa". Mitä rohkeutta vaatii jätetyltä väittää, että itsessä ei ole ollut mitään vikaa, vaan kaikki vika löytyy aina muualta kuin itsestä. Rohkeus ei ole täydellisyyttä. Rohkeutta on myöntää myös oma heikkoutensa. Paljonko rohkeutta vaatii esittää muuta kuin mitä on, kovaa kuorta? Entä paljonko rohkeutta vaatii paljastaa sisimpänsä sellaisena kuin se on?

Niin, siinäpä miettimistä.

En ole tuominnut ystävättäriäni, koska en koe olevani niin heidän yläpuolellaan, että voisin sen tehdä. Ihminen on erehtyväinen, ihminen tekee virheitä, ihminen on inhimillinen. Se ei tee kenenkään ukkomiehen tai akkanaisen petosretkistä yhtään hyväksyttävämpiä, eikä heihin "sekaantujista" moraalisesti fiksumpia. Päinvastoin, mielestäni kakkoseksi ryhtyvä lyö väistämättä omaa päätään seinään, mutta hänen se on valintansa. Ja pettäjän valinta on myös täysin hänen oma valintansa ryhtyä sille tielle. Petollisen ihmisen moraalia ei rakenna kukaan ulkopuolinen, jos sellainen puoliso on messissä, niin suruvalittelut sellaisen valinneelle.

Lue lisää

ratkaisua ongelmiinsa muiden ihmisten kautta.

Tyypillistä on, että "heikossa tilanteessa" oleva ihminen hakee onnettomalle ololleen lohdutusta siitä (- ukkomiehestä?), joka sitä kulloinkin voi tarjota. Ihminen voi tehdä toisinkin, eli olla ryhtymättä suhteeseen vaikkapa nyt sen varatun miehen kanssa, josta täällä puhutaan, ja selvitä jopa ongelmatilanteestaan helpommalla.

En ota kantaa siihen, mikä on moraalista mikä ei. Olen samaa mieltä kanssasi, että jokainen vastaa omasta moraalistaan. Kyse ei ole siitä mikä on oikein tai väärin. Enkä myöskään väitä ettet olisi vastannut ap:n kysymykseen, vastasit toki.

Olen vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että uusi (epätoivoinen) suhde ei välttämättä ole se ratkaisu henkilölle, joka parhaallaan käy läpi vaikkapa erokriisiään tai on muuten "onneton". On muitakin keinoja selvitä elämässä eteenpäin. Parempia keinoja. Ihmiset kuvittelevat, että jokaiseen kriisiin pitää saada se "lohduttaja".

hae... kirjoitti:

ratkaisua ongelmiinsa muiden ihmisten kautta.

Tyypillistä on, että "heikossa tilanteessa" oleva ihminen hakee onnettomalle ololleen lohdutusta siitä (- ukkomiehestä?), joka sitä kulloinkin voi tarjota. Ihminen voi tehdä toisinkin, eli olla ryhtymättä suhteeseen vaikkapa nyt sen varatun miehen kanssa, josta täällä puhutaan, ja selvitä jopa ongelmatilanteestaan helpommalla.

En ota kantaa siihen, mikä on moraalista mikä ei. Olen samaa mieltä kanssasi, että jokainen vastaa omasta moraalistaan. Kyse ei ole siitä mikä on oikein tai väärin. Enkä myöskään väitä ettet olisi vastannut ap:n kysymykseen, vastasit toki.

Olen vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että uusi (epätoivoinen) suhde ei välttämättä ole se ratkaisu henkilölle, joka parhaallaan käy läpi vaikkapa erokriisiään tai on muuten "onneton". On muitakin keinoja selvitä elämässä eteenpäin. Parempia keinoja. Ihmiset kuvittelevat, että jokaiseen kriisiin pitää saada se "lohduttaja".

Lue lisää

...aivan samaa mieltä kanssasi.