Istun Huoneen Pimeässä aatoksissa synkimmissä, jaksa en.Ohitseni paljon kulkee, ovet avaan jälleen suljen itkien.Sydämmessä toive palaa odottaa ja hiljaa halaa rakkauteen.Luonani Hän on nyt juuri joka kaataa tuskan muurit murtaen. Sä luoksenu jää kun, ilta saa ja varjot peittää huoneeni mun Sä luokseni jää kun yksin mä oon lämmin niin taakoitetun.Sä murtaaa voit jään sä elämän saat lämpimän ja murheeni mun pois kuljettaa armosi sun.Elämäni tuskan takaa ääni kuuluuu varma vakaa lämpöinen.Vaikka myrskysi on suuri auttaa voin sua tässä juuri siunaten.Ohjaan sua elämässä pimeässä myrsky säässä vaalien.Ystävä oon luonas silloin kun mua tarviit missä milloin kantaen.Sä luokseni jää kun ilta saa ja varjot peittää huoneeni mun Sä luokseni jää kun yksin mä oon lämmin niin taakoitetuin sä murtaa voit jään sä elämän saat lämpimän ja murheeni pois kuljettaa armosi Sun.
Sä Luokseni Jää!!!
Pelastunut
0262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.