Rankaiseeko jumala pöpejä kun he tekevät
syntiä koska he eivät tiedä mitä tekevät
ja heitä ei voi syyntakeettomia.
syntiä koska he eivät tiedä mitä tekevät
ja heitä ei voi syyntakeettomia.
pöpit ja synti
jari963
221127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
semmoisia ketkä ovat pöpejä päässään? Jos niin, niin vastaus on "Ei!", Jumala ei rankaise heitä.
Heidän laita on sama kuin pienet lapset, ketkä kuolevat ennen kuin he ovat vastuullisia teoistaan. He eivät tarvitse kastetta, koska he eivät ole tehneet syntiä. Tiedämme ilmoituksen kautta että he pelastuvat.
V.Mayfield
Mutta tiedätkö miksi pöpi ei parane
vaikka hän rukoilee mitkä ovat ehtona
paranemiselle?
Kukaan ihminen ei ole 100% mieleltään terve, terveyden määrä vain vaihtelee yksilöstä toiseen. On myös persoonallisuushäiriöisä, neuroottisia ja muuten vain mielenterveydeltään vajaita, joita ei kuitenkaan voi pitää mielisairaina.
Jokainen lapsi syntyy ympäristöön, jossa on sairastuttavia/terveyttä vähentäviä piirteitä. Jos ei muuten, niin sodat, julmuudet, luonnononnettomuudet ja sairaudet koettelevat. Aivan pienetkin lapset vammautuvat, koska heidän huoltajansa ovat vammautuneita - kuka mitenkin. Tätä on perisynti.
Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat mielenterveyssyistä eläkkeellä. Yhteiskunta on siis katsonut heidät niin sairaiksi, että heille on myönnetty eläke. Näistä tuntemistani ei löydy henkilöitä, jotka eivät erottaisi oikeaa väärästä ja hyvää pahasta. Sen sijaan esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö voi olla niin vakava, että se vääristää ihmisen todellisuudentajua ja kykyä erottaa oikea väärästä.
Mielestäni olemme vastuussa siinä määrin, kuin ymmärrämme tekojemme vaikutuksen ja silti ymmärryksestämme huolimatta valitsemme pahan, menemme pahan puolelle. Näin voi tehdä sekä mielisairas, persoonallisuushäiriöinen että ns. terve.
tahto.
V.Mayfield
> Mielestäni olemme vastuussa siinä määrin, kuin ymmärrämme tekojemme vaikutuksen ja silti ymmärryksestämme huolimatta valitsemme pahan, menemme pahan puolelle.
He ketkä ymmärtävät tekojensa vaikutuksen ja silti valitsevat väärin, eivät ole siinä "automaattisesti pelastettujen" joukossa, vaan heidän täytyy tehdä parannus. Tähän ryhmään kuulun minä.
Onneksi Jeesus Kristus tulee olemaan tuomarimme.
V.Mayfield
Oletko voimakas esirukoilija
esa matti?
Tai tunnetko yhtään?
Kristusta, sillä Hänen ikeensä on sopiva ja kuormansa kevyt...
"Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut" (Amos 3,6)
Jumalan suunnitelmat ovat meille ihmisille arvoituksellisia, kuka niitä voisi täysin ymmärtää, mutta kaikkien tapahtumien takana on Jumala. Hiuskarvakaan ei putoa päästämme Hänen sallimattaan ja tietämättään.
"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta" (Matteus 10,29)
En tiedä, miksi jotkut meistä sairastuvat mieleltään, ovat enemmän pöpejä kuin toiset. Mutta "Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" (Room. 8,28)
Voi siis täysin luottaa siihen, että jokin Jumalan salainen armo ja tarkoitus sisältyy siihen, että jotkut meistä ovat saaneet kannettavakseen mielen sairauden raskaan ristin. Uskon, että Jumala rakastaa juuri tällaisia ihmisiä erityisen paljon, sillä Hän näkee sisimpämme ja tuntee tuskamme.
Voisiko ajatella niin, että myös mieleltään sairas voi hellittää ja antaa Jumalan ohjata. Hänen ei 'tarvitse' tulla terveeksi, Jumala rakastaa häntä kaikkinensa ja jos se kuuluu Hänen suunnitelmiinsa, voi muutos parempaan tapahtua - mutta vain Hänen armostaan, Hänen salliessaan, Hänen tahdostaan.
Rukous ja esirukous on suuri voima, mutta rukoillessamme pyydämme myös "Tapahtukoon Sinun tahtosi". Siihen meidän on iloisina tyytyminen kaikkina elinpäivämme.
Milloin aiot tehdä parannuksen ja erota pedofiilin perustamasta lahkosta?
Kannattaako jumalalle käännyttää sieluja?
Ajattelin pistää tälläisen tekstin foorumille.
Pyytäkää välillä syntejänne anteeksi vaikka kerran kuussa rukouksella.
Nimittäin ne ovat tärkein syy pääseekö taivaaseen.
Myös rikkaana ei saa kuolla.
Ettette joudu helvetin tuleen se on täysin kestämätöntä kipua.
Kannaatko jumalle käännyttää sieluja
hyötyykö tästä jotenkin.
Kannattaako jumalalle käännyttää sieluja?
Miksi pöpi ei parane jos hänen puolesta on rukoiltu?
Aikoinaan jumalan hulluja on pidetty hyvinkin arvostettuna, mikäli heidät on todettu vilpittömiksi. Lähihistoriassa omana aikanaan arvostettuja ja merkittävimpiä jumalan hulluja ovat olleet Joseph Smith Aameeriikassa ja Grigori Rasputin Venäjällä, jota kumpaakin on myöhemmin pidetty huijareina. Molemmilla on myös samankaltainen seksuaalitausta. Kumpikin heistä tuli lopulta tapetuksi varsin samankaltaisista syistä.
Molemmat olivat myös poliittisia henkilöitä, Rasputin vaikutti Venäjän hovissa. Smith taas toimi kuvernöörinä ja oli pyrkimässä Aameeriikan presidentiksi. Sotilasarvoltaan Smith oli kenraaliluutnantti. Rasputinilla ei ollut suoranaista sotilaallista arvoa, taustalla hän kyllä oli huomattava vaikuttaja tsaarinhovin politiikassa ja sodankäynnissä.
Jumala yksin tietää onko heillä palastusta.
Turust
Rasputinilta jäänyt jälkeen filosofisia kirjoituksia?
Merkintöjä Rasputinin mahdollisesta oamasta kirjallisesta tuotannosta.
Grigori Jefimovitš Rasputin (s. 10. tammikuuta 1869? – k. 16. joulukuuta 1916) oli venäläinen mystikko, profeetta ja väitetty ihmeparantaja, verenseisauttaja.
Wikipediasta löysin kyllä varsin hyvän tiivistelmän hänen elämästään ja lopullisesta kortalostaan jossa on todellakin runsaasti yhtymäkohtia Aameeriikkalaisen, niin ikään profetaksi kutsutun Joseph Smithin kanssa.
Kas tässä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Grigori_Rasputin
Turust
ei siis ilmeisesti ollut filosofi lainkaan. Tätä pidän nyt alkuun tärkeimpänä eroavaisuutena.
kummankin mainitun profetan filosofisten ajatusten täydellistä puuttumista yhdistävänä tekijänä heidän välillään.
Nyttemmin pietarilainen lääketieteen tohtori Igor Knjazkin on ehdottanut, että Pietariin pystytettäisiin pronssipatsas munkki ja profeetta Grigori Rasputinille.
Projektin kustannusarvio on kymmenen tuhatta dollaria ja se on tarkoitus rahoittaa vapaaehtoisin avustuksin. Pystytyspaikaksi on ehdotettu Petrovin sillan läheisyyttä (tällä paikalla Rasputinin ruumis hukutettiin), Jusupovin palatsia (Rasputinin kuolinpaikka) tai Tsarskoe Selon Aleksandrovskin palatsia (rasputinin hautapaikka).
Tästä voimme päätellä, että tämä "jumalan hullu" nauttii yhä laajojen piirien arvostusta.
Tohtori Knjazkin kertoo, että hän on onnistunut löytämään alkuperäisen pistoolin, jolla Rasputinia ammuttiin, sekä joitain hänen tavaroistaan: Rasputinin turkin ja lahjan jota hän oli viemässä Irina Jusupovalle yönä, jona hänet murhattiin.
Profeetta munkki Rasputin oli "Starets", eli edusti ns. "vanhaa uskoa", Venäjän ortodoksisesta kirkosta eronnutta suuntausta. Näin kyseessä oli kirkon ja uskon palautus.
Turust
naurata!
filosofi ja Paavali oli kirjallisuuskriitikko. Eivät tälläiset ansiot vähennä sinänsä mitään hienoista persoonista. Eivät kumpikaan mitään akateemikkoja olleet, mutta ei se tarkoita, etteivätkö heidän intellektuellit saavutuksensa olisi tunnustettavissa.
kumpaakaan profeettaa, sen paremmin Joseph Smithiä kuin Grigori Rasputiniakaan varsinaisina filosofeina.
Paremminkin heidän toimensa voidaan nähdä meemisinä. Erityisesti heidän luomansa uskonnolliset suuntaukset ovat selkeästi runsastumaan pyrkiviä systeemejä, joiden menestyminen riippuu niiden kehittelemistä fenotyyppisistä jekuista ja siitä, miten hyvin ne ovat valjastaneet kopioitumistapoja palvelukseensa.
Erityisesti Joseph Smith mekanisoi uskon sellaiseen muotoon jossa yksittäisen uskovan valinnan mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Hänen kehittämänsä usko on myös toiset kokonaan poissulkeva (vrt. pappeuden valtuus) ja pyrkii vaikuttamaan, paitsi maallisessa, jopa tuonpuoleisessa elämässä (sijaistoimitukset).
Meemiteoria edustaa tapaa käyttää biologiasta lainattua mallinnusta. Meemi tarkoittaa osapuilleen kulttuuripiirrettä, ideaa, joka siirtyy kantajalta toiselle jäljittelyn tai muun ei-geneettisen transmission kautta.
UT:n apostoli Paavalia en ottaisi mukaan tähän vertailuun. Kirjallisuutta hän toki tulkitsi, mutta ei minun mielestäni kriittisesti. Voimakas ideologi ja periaatteen mies Paavali kyllä oli, joka levitti Jeesuksen tuomaa uuden liiton sanomaa nimenomaisesti pakanoille, siis ei juutalaisille. Paavali loi itse asiassa kristillisen lähetystyö mallin jossa sanomaa ei viedä aikaisemmin uskoville.
Turust
en voi sanoa, koska en tunne hänen kirjoitustyötään. Smith sen sijaan kirjoitti paljon elämänfilosofista, yhteiskuntafilosofista ja osittain myös metafyysistä aineistoa. Ongelmana on joskus sanan "filosofi" yksipuolistaminen. Jos haluamme luokitella esim. Marcus Aureliuksen (elämänfilosofi), Marxin (yhteiskuntafilosofi), Austinin (loogikko) ja Platonin (metafyysikko) samaan filosofien ryhmään, pitää käsityksen olla suht vapaa.
Smithin ajatuksia elämän tarkoituksesta on tälläkin foorumilla tahkottu kovin ahkerasti. Niissä on ilmeisesti siis purtavaa pitemmäksikin aikaa. Materialistisesta metafysiikasta on myös puhuttu (sikäli kuin termi on oikea - kunnon filosofit jättävät aina jälkeensä pari huonosti selitettyä ajatusta tai termiä)
kirjallisuuteen kriittisesti. Hänen tulkintansa kirjoituksista olivat vahvassa ristiriidassa ajan dogmaattisten käsitysten kanssa. (kriittinen ja dogmaattinen nähdään usein vastakohtaisina lähestymistapoina - itse näen usein dogmaattisen asenteen pikemminkin "etääntymistapana") Jos Gal.4:21-31 ei ole syvällistä ja älykkään lennokasta kirjallisuuskritiikkiä, en tiedä mikä on. Monet Paavalin tulkinnat muistuttavat Marsianin tapaa lukea vanhoja tekstiä ikään kuin niitä itseään vastaan; Marsian ei vain osannut perustella aivan yhtä onnistuneesta - hän esim. tulkitsi VT:n kiellon olla syömättä hyeenan lihaa kieltävän olemasta hyeenan kaltainen (mikä viittasi sitten tiettyyn seksin muotoon).
Paavalin typologia on mielestäni erityisen kiehtovaa ja se on pohjana keskiajan neljän tason tulkintakaavalle. Typologisia tulkintoja löytyy miltei jokaisesta kirjeestä; minusta tämä on jo varsin huimaavaa, kun ajattelee että tuskin kovin suurta osaa Paavalin kirjoituksista on meille säilynyt.
tönö