Nationalismi ja kulttuurien arvottaminen on yhä vakava ongelma, mutta lääkkeitä löytyy:
"Ristiriitavaiheetta seuraa vastustusvaihe, jossa oman kulttuurin merkitys korostuu. Tässä vaiheessa ryhmän opettajista voidaan katsoa olevan noin kolmasosan. Suomalaisuutta pidettiin henkilökohtaisesti tärkeimpänä arvona. Päästäkseen eteenpäin opettajien tulisi pystyä tarkastelemaan asioita kriittisesti. Niin sanotussa itsetutkisteluvaiheessa pyritään arvioimaan asioita kiihkottomasti. Vsta tämän jälkeen voidaan saavuttaa integraatiovaihe, jossa eri kulttuureja ja niihin kohdistuvia käytäntöjä voidaan tarkastella monelta eri kannalta ja valikoida, mitä hyvää on uudessa ja mitä hyvää vanhassa kulttuurissa. Objektiivisempaan kulttuurin kohtaamiseen tarvitaan opettajien henkilökohtaista pohdintaa ja/tai ryhmätyöskentelyä esimerkiksi ulkopuolista apua käyttäen.
Vaikka opettajat korostavat suvaitsevaisuutta monikulttuurisen koulun tärkeimmäksi arvoksi, sen esteeksi nousi suomalaisuuden korostaminen. Opettajien kansallisuuden korostaminen on ristiriidassa koulutuksemme perusarvojen kanssa. Niissä korostetaan kansainvälisesti suuntautunutta moniarvoista kansalaista, joka ei arvota eri kulttuureja ja uskontoja, vaan kantaa vastuuta ihmiskunnan tulevaisuudesta (mm. Launonen 2000, 250). Pohtiessaan jälkihyvinvointiyhteiskuntaa Tomlinson (2001) puuttuu myös kansainvälisiin kysymyksiin. Hänen mukaansa globalisaation negatiivisia vaikutuksia voitaisiin minimoida koulutuksen keinoin. Tärkeitä koulutuksen tavoitteita olisivat tällöin muun muassa nationalismin vastustaminen, ihmisen persoonan kokonaisvaltainen kehittäminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen."
(Mirja-Tytti Talib, "Eksotiikkaa vai ihmisarvoa - opettajan monikulttuurisesta kompetenssista")
"Ristiriitavaiheetta seuraa vastustusvaihe, jossa oman kulttuurin merkitys korostuu. Tässä vaiheessa ryhmän opettajista voidaan katsoa olevan noin kolmasosan. Suomalaisuutta pidettiin henkilökohtaisesti tärkeimpänä arvona. Päästäkseen eteenpäin opettajien tulisi pystyä tarkastelemaan asioita kriittisesti. Niin sanotussa itsetutkisteluvaiheessa pyritään arvioimaan asioita kiihkottomasti. Vsta tämän jälkeen voidaan saavuttaa integraatiovaihe, jossa eri kulttuureja ja niihin kohdistuvia käytäntöjä voidaan tarkastella monelta eri kannalta ja valikoida, mitä hyvää on uudessa ja mitä hyvää vanhassa kulttuurissa. Objektiivisempaan kulttuurin kohtaamiseen tarvitaan opettajien henkilökohtaista pohdintaa ja/tai ryhmätyöskentelyä esimerkiksi ulkopuolista apua käyttäen.
Vaikka opettajat korostavat suvaitsevaisuutta monikulttuurisen koulun tärkeimmäksi arvoksi, sen esteeksi nousi suomalaisuuden korostaminen. Opettajien kansallisuuden korostaminen on ristiriidassa koulutuksemme perusarvojen kanssa. Niissä korostetaan kansainvälisesti suuntautunutta moniarvoista kansalaista, joka ei arvota eri kulttuureja ja uskontoja, vaan kantaa vastuuta ihmiskunnan tulevaisuudesta (mm. Launonen 2000, 250). Pohtiessaan jälkihyvinvointiyhteiskuntaa Tomlinson (2001) puuttuu myös kansainvälisiin kysymyksiin. Hänen mukaansa globalisaation negatiivisia vaikutuksia voitaisiin minimoida koulutuksen keinoin. Tärkeitä koulutuksen tavoitteita olisivat tällöin muun muassa nationalismin vastustaminen, ihmisen persoonan kokonaisvaltainen kehittäminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen."
(Mirja-Tytti Talib, "Eksotiikkaa vai ihmisarvoa - opettajan monikulttuurisesta kompetenssista")
Vastaukset 2
Vanhimmat
mitä sitten oikein halusit sanoa?
"Nationalismi ja kulttuurien arvottaminen on yhä vakava ongelma"
Joidenkin täytyy olla varsin pihalla asioista, jos laittaa nationalismin ja kulttuurien arvottamisen samaan lauseeseen. Nationalismi on aate, jonka mukaan yhteiskunnat järjestäytyvät parhaiten yhden kansan varaan. Mitä tällä on tekemistä kulttuurien arvottamisen kanssa? Monikulttuurisuus toimii vain, jos joku kulttuuri alistuu toisen alaisuuteen, kahta vahvaa kulttuuria on mahdoton saada elämään rinnakkain. Tässä tapauksessa tietysti suomalainen kulttuuri valuu jonnekkin mihin aurinko ei paista ja samalla Islam nousee yhä tärkeämmäksi tekijäksi. Islamin nousu ei taas ole mikään mitätön asia kansallisen turvallisuuden ja tasa-arvon kannalta, negatiivisessa mielessä.
Globaali monikulttuurisuus ja erilaisuus on rikkaus, mutta jos monikulttuurisuus tuodaan valtion sisälle niin tilanne muuttuu täysin päinvastaiseksi. Ja jos monikulttuurisuutta ihannoidaan noin valtavasti, voidaan samalla perustella miksi se on niin erinomainen ajatusmalli.