Onko olemassa jokin paikka, johon ihmishenki menee tai joutuu kuoleman jälkeen?
-Aika ja paikka ovat olemassa vain aineellisella tasolla.Paikkaa ja aikaa ei siten voi olla olemassa ns.tuonpuoleisessa.Ei ole olemassa mitään henkien maailmaa, jossa ollaan yhteydessä muihin henkiin maanpäällisen elämän tapaan.
-Henki voi kuitenkin luoda aineellista maailmaa elävästi muistuttavan subjektiivisen maailman, kuten unet ja erityisesti selkounet meille osoittavat.Tuossa henkilökohtaisessa maailmassa kaikki on mahdollista, kuten normaali unissakin.
-Taivas ja helvetti ovat VAIN JA AINOASTAAN mielen/hengen/tietoisuuden kokemuksellisia tiloja.
Mielipiteitänne asiasta, kiitos.
-Aika ja paikka ovat olemassa vain aineellisella tasolla.Paikkaa ja aikaa ei siten voi olla olemassa ns.tuonpuoleisessa.Ei ole olemassa mitään henkien maailmaa, jossa ollaan yhteydessä muihin henkiin maanpäällisen elämän tapaan.
-Henki voi kuitenkin luoda aineellista maailmaa elävästi muistuttavan subjektiivisen maailman, kuten unet ja erityisesti selkounet meille osoittavat.Tuossa henkilökohtaisessa maailmassa kaikki on mahdollista, kuten normaali unissakin.
-Taivas ja helvetti ovat VAIN JA AINOASTAAN mielen/hengen/tietoisuuden kokemuksellisia tiloja.
Mielipiteitänne asiasta, kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taivas ei ole paikka jossain vaan tajunnan tila. Ihminen voi "päästä" taivaaseen jo maanpäällisen elämänsä aikana mutta hänen tulee ensin kitkeä itsestään kaikki itsekkyys ja kiintymys aineellisiin asioihin ja hänen tulee oppia rakastamaan.
Ajattelepa ensin kuinka paljon rakastat esimerkiksi pientä suloista lastasi. Sen jälkeen ajattelet jotain renttua joka potkii pienen lapsesi kuoliaaksi silmiesi edessä. Sitten kun pystyt rakastamaan tätä renttua niin kuin rakastit hänen potkimaansa lasta olet oikealla tiellä. Kuulostaa rankalta ja on sitä. Tämä vain osoittaa miten kaukana me siitä taivaasta ollaan. Taivas on puhdas hyvyys ja rakkaus.
Helvetti on väliaikainen olotila johon me kaikki joudumme kuoleman jälkeen. Kun ihminen kuolee sanotaan että hän menettää henkensä. Tämä ei pidä paikkaansa, hän ei menetä henkeään vaan ruumiinsa. Muuten hän on edelleen sama ihminen kaikkine haluineen ja himoineen. Helvetti muodostuu juuri näistä himoista koska ne kohdistuvat aina aineellisiin asioihin ja niiden tyydyttämiseksi tarvitaan sitä ruumista jota ei enää ole. Eli helvetti on siis itse asiassa sama asia kuin vierotusoireet.
Jos haluaa läpäistä helvetin mahdollisimman sulavasti kannattaa täällä maan päällä pyrkiä kaikista himoistaan eroon. ( No ei nyt ihan kaikista :-)
Taivaassa ei ole himoja, siellä ei ole mitään mihin se voisi kohdistua eikä mitään miten se voisi ilmetä. Siellä on kaikkea kaikille niin paljon kuin kukakin tarvitsee. Ja tämä kaikki on luonnon laki, pyhiä kirjoja voi ahdasmieliset tulkita miten lystäävät, se ei muuta asiaa.
Jos siis haluatte päästä taivaaseen lakatkaa haluamasta mitään muuta. Niin yksinkertaista se on.
"Sen jälkeen ajattelet jotain renttua joka potkii
pienen lapsesi kuoliaaksi silmiesi edessä.Sitten kun pystyt rakastamaan tätä renttua niin kuin rakastit hänen potkimaansa lasta olet oikealla tiellä".
Kommetti:Ei tuollaiseen tekoon syyllistynyttä ihmistä tarvitse rakastaa, vaan hänet tulee saattaa mitä pikimmin vastuuseen teostaan. Ihminen, joka rakastaa lapsensa hengiltä silmiensä edessä potkinutta "renttua", on mieleltään kieroutunut.
Aivan totta, renttu pitää saattaa vastuuseen. Mutta ajattelepa asiaa näin: Renttu, sinun potkittu lapsesi, sinä ja kaikki me muutkin täällä ollaan vain pieniä häivähdyksiä siitä mitä me todellisuudessa ollaan. Ihminen on henkinen olento ja elää ja asuu, sanotaan nyt vaikka taivaassa koska parempaa määritelmää ei ole. (Itse asiassa taivas on alemmalla tasolla kuin missä henki on.)
Tämä henki joistain meille käsittämättömistä syistä haluaa vaikeuttaa olemistaan ja vääntää itsestään pieniä onnettomia säikeitä joiden elämän rajoittaa mahdollisimman vaikeaksi olemassaolon alimmille tasoille ja antaa säikeen nokkaan pienen mitättömän palan itsenäistä tietoisuutta joka on eristettynä isommasta tietoisuudesta. Nämä ovat meidän tuntemiamme eläviä olentoja ja niihin kuuluu ihminen.
Nämä olennot sitten poukkoilevat täällä ja keräävät kokemuksia eikä mikään mitä niille tapahtuu ole sattumaa tai tarkoituksetonta. Henki itse haluaa että yksi hänen säikeistään potkitaan kuoliaaksi. Ja tämä potkija on samanlainen elämähitunen kuin se lapsikin, aivan yhtä tärkeä ja arvokas.
Siksi sitä pitää rakastaa. Siihen vain ei pysty ennen kuin on karsinut itsestään pois kaiken muun paitsi hyvyyden ja rakkauden koska meidän ihmisten (minun siinä kuin muidenkin) suhtautuminen potkimiseen ja potkijaan perustuu vain siihen pieneen lepattavaan tietoisuuden liekkiin joka meille on annettu ja joka kaiken lisäksi vielä koostuu pääasiassa tunteista jotka ovat vailla mitään kontrollia ja heittelevät ihmisiä miten haluavat. Oikea hyvyys ja rakkaus eivät ole tunteita vaan elämää itseänsä. (Huono ilmaisu mutta kun taas puuttuu käsitteet)
Tämä on sellainen asia josta sanotaan ettei se ole mahdollista mutta katsotaan miljoonan vuoden kuluttua uudelleen, ihminen kasvaa ja kehittyy.
Sitä odotellessa pitää sanoa että ihminen erehtyy pahasti kun pitää itseään älykkäänä olentona
"Helvetti on väliaikainen olotila johon me kaikki joudumme kuoleman jälkeen."Missä kohtaa Raamatussa noin sanotaan vai perustatko sanomaasi Raamattuun. Nimittäi Raamatun mukaan helvetisä ei pääse pois ja joka uskoo Jeesukseen ei joudu edes käymään helvetissä.
Toivottavasti tapaamme taivaassa.
Jumalan siunausta!
Miksi tätä(kään) keskustelua ei voida käydä ilman käännyttämismentaliteettia? Jos joku haluaa uskoa, että helvetti on välitila, johon jokainen joutuu, miksi hänelle ei sitä suoda?
Hyvä Hellari! Et sinäkään pitäisi siitä, että sanoisin, että "missä kohtaa maailmankaikkeuden ikuisessa kirjassa sanotaan, että joku muka pääsisi suoraan taivaaseen, eikä joutuisi käymään helvetissä?" Ja tuo kirja olisi vielä Raamattua ylempänä. Eikö Raamatussa myös sanota siihen malliin, että "älä tuomitse, jotta sinua ei tuomittaisi".
Enkeleitä ja onnen häivähdyksiä kaikkien keskustelijoiden elämänpoluille! =)
pitäisi oppia ajattelemaan siltä kantilta ettei edes lapseni tänne kuulu , vaan taivaaseen josta minäkin olen tullut. Kiitos murhamies kun päästit lapseni kärsimyksestään. Kiitos taivaan isä kun otit rakkaani huomaasi ettei hänen tarvitse kärsiä tätä kamalaa paikkaa jossa minä joudun elämään.
Ja anteeksi jos ajattelen välillä toisin.
helvettini on tämä elämä jota joudun täällä maan päällä elämään ja tänne joudun sitten takaisin jos en tee kuten minun kuuluu tehdä. Toiselle se helvetti saattaa olla sodassa, toiselle kidutuskammiossa, toiselle Nälänhädästä kärsivässä maassa. Mutta tekojemme mukaan kullekkin. Miten se sitten siellä mitataankaan, siellä minne matkamme täältä johtaa. No minä olen päättänyt etten takaisin tule ja toivottavasti onnistun siinä.