Pelastuiko pahantekijä? Meneekö taivaaseen vai paratiisiin?

Luuk. 23:43
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

UM (Jt raamatun mukaan) käännös kääntää kyseisen paikan näin:

Totisesti minä sanon sinulle tänään: Sinä tulet olemaan kanssani paratiisissa.

Todistajat sanovat raamatun lauseen tukevan ajatusta, että pahantekijä herätettäisiin paratiisissa, eikä siis mennyt taivaaseen, koska ei voisi olla millään "tänään" Jeesuksen kanssa paratiisissa, koska Jeesus herätettiin vasta kolmantena päivänä.

Jos otamme tekstiyhteyden kuitenkin huomioon niin oli pilkku missä tahansa ( jotkut oppineet sanovat kirkkokäännöksen pilkun olevan oikeassa paikkaa), niin pahantekijä kysyi edelliseessä jakeessa "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".

Mielestäni on turhaa kiistellä pilkun paikasta, sekä siitä missä paratiisi olisi, koska aiheesta voisi kinastella niinkin, että Jeesus "kuninkaana" ei todistajienkaan mukaan ole enää aineelliseesa ruumiissaan paratiisissa, vaan "hallitsijana" taivaassa. Kohtaa ei kannata vääntää kumpaankaan suuntaan. Sana paratiisi viittaa varmaankin siihen, että mies pelastuisi siinä merkityksessä kuin olisi mahdollista pelastua raamatullisessa mielessä ja olisi läsnä, joka tapauksessa paratiisissa.

Raamatun mukaan "Jumalan paratiisi" on pelatuneitten paikka.

Ilm. 2:7
Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.

Ilmestyksen 21 luku kuvaa tuota paikkaa:

1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
9 Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
11 ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi;
12 siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
13 idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14 Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15 Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16 Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17 Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
18 Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
20 viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21 Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23 Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24 Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
25 Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26 ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.


Vaikka kolmannessa jakeessa sanotaan että "Jumalan teltta olisi ihmisten keskellä" niin jakeesta 23 eteenpäin huomannee, että paikka ei olisi "aineellinen".
Yleisesti kristillisyydessä viitataan juuri siihen, että paratiisi olisi taivaassa, ja sinne tuokin pahantekijä sai ylösnousemuksen.

Itse en ota kantaa siihen missä tuo paratiisi on vaan tärkeintä on mitä Jumala ajattelee minusta ihmisenä ja siitä onko minulla sijaa siinä paikassa josta Jeesus sanoi:
Joh. 14:2
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

Epäilemättä Jumalalla on paljon tilaa teltassaan sillä Ilm 7 luku kertoo sen meille:

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10 ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
11 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
12 sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."

   
Vartiotorniseuran opetus ”taivaallisesta” tai ”maallisesta” toivosta on pelkkää sananpyörittelyä, vailla mitään perustaa. Vastoin Raamattua kahta erilaista toivoa opettavalle sananpyörittelijälle tuottaa vaikeuksia selittää, miksi nöyrät ”perivät maan”, mutta hengellisesti köyhät ”taivasten valtakunnan”. Hän on aivan hukassa seliselittäessään, miten Aabraham, Iisak, Jaakob ja kaikki profeetat ovat Jumalan valtakunnassa, mutta eivät kuitenkaan Jumalan valtakunnassa. Jos hyväksymme, että on yksi lauma, ja yksi toivo, voidaan myös ymmärtää, että taivasten valtakunta on ilman muttia myös Johanneksen, profeetoista suurimman. Mikään täällä ei ole verrattavissa siihen kirkkauteen, jonka Jumala on luvannut lapsilleen:

   Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia,
   eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee.
   Me tiedämme tulevamme Hänen kaltaisikseen,
      kun Hän ilmestyy,
   sillä me saamme nähdä Hänet sellaisena, kuin Hän on.
   

Pahantekijää voidaan pitää viimeisenä Vanhan liiton pelastuneena. Tuon allaolevankin mukaan hän oli uudestisyntynyt - hänhän otti Jeesuksen vastaan Herranaan. Uudestisyntyminen on Jumalan vaikuttama mielenmuutos. Mies, joka hetkeä aiemmin oli vielä ilkkunut vieressään riutuvaa juutalaisten kuningasta astumaan alas ristiltä, näkikin Hänessä nyt Kirkkauden Herran, jonka kädessä hänenkin elämänsä lopulta oli.

   Hän tuli omiensa tykö,
   ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
   Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,
   Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
   niille, jotka uskovat Hänen Nimeensä,
   jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta
   eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Jeesuksen vertauksessa viinitarhan työntekijöistä, jokainen työntekijä sai saman palkan – niin aamusta asti ahertanut kuin vähän ennen päivän päätöstä pestattukin. Taivaan valtakuntaan ei mennä omalla maineella, vaan Kristuksessa. Ryöväri pani toivonsa Jeesukseen – Häneen, jolla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi. Tämä Jumalan pyhä Kristuksessa, ei ehtinyt työskentelemään kauaa Herransa viinitarhassa, mutta juuri hänen todistuksensa kautta on moni pelastunut.


Kasteessa (lue: ristiäisissä) tapahtuva uudestisyntyminen on katolinen harhaoppi, jonka nojalla kirkko tehtailee ”kristittyjä” tilastojaan koristamaan. Asia on juuri päin vastoin – kaste kuvaa ja on seuraus uudestisyntymästä. Sen lisäksi kaste on vielä paljon muutakin.


Minulla ei ole oikeutta sanoa, että kastamaton ei pelastuisi, mutta ei myöskään lupaa hyssytellä, että kaste olisi tarpeeton. Huomattava osa Suomenkin uskovaisista on kastamattomia. Heitä tulee kehottaa menemään kasteelle. Siis: ”Mitä viivyttelet...”

Ajatellaan vaikka vainon alaista seurakuntaa, jonka kokouksessa on joku saanut uskon Herraan Jeesukseen. Kesken kokouksen kaikki riistetään ulos. Uskomattomat ja Herransa kieltävät pääsevät menemään mutta tämä pääsee monien ohella veritodistajaksi. Pelastuiko? Kokonaan eri tilanne voi olla sellainen, jossa kirkon perinnäissääntöön vedoten ehdoin tahdoin kieltäydytään kasteelle menosta.


Tulkintoja on monia suoranaisesta vääristelystä täysin perusteltuun. Syitäkin on monia. Esim. puoluemielisyys – ei edes välitetä kuunnella muita eikä tutkia itse, vaan mennään side silmillä oman puolueen mielipiteen mukaan. Sellaisesta on lukemattomia esimerkkejä näilläkin palstoilla – kierrellään, kaarrellaan ja jopa valehdellaan, mutta ei myönnetä puolueen oppia vääräksi. Jos näistä puolueista luovuttaisiin ja kuljettaisiin yhdessä samaa Tietä, on Jumala luvannut näyttää, miten asiat ovat.