Joka vuosi noin 10 000 aikuista liittyy kirkkoon. Miksi ? Tässä muutama tarina:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C726C47A030A6A61C225731300355069?OpenDocument&lang=FI
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C726C47A030A6A61C225731300355069?OpenDocument&lang=FI
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaveri pariskunta olivat molemmat eronneet kirkosta. Heille syntyi vauva ja kun omallemme aiemmin syntyneelle pidimme nimiäiset kyselin kummat aikovat itse pitää. Silloin oli mielipide selkeä että ei mitään ristiäisiä, nimiäiset ovat hyvät.
Vaan niinpä vaan olivat kuitenkin ennen juhlan aikaa jompikumpi tai molemmat liittyneet kirkkoon ja järjestivät ristiäiset. Tässä tapauksessa oli helppo ymmärtää että kyse oli vain ja ainoastaan vauvan isovanhempien painostuksesta. Mistään sen uskonnollisemmasta perheestä ei ole kyse, mutta tiedätkö siinä 45-50 aikoina syntyneet ja "siis mitä, miten niin ette järjestä ristiäisiä?! TOTTAKAI vauvalle sellaiset on pidettävä..." Niin on aina järjestetty.
Ei kaikki jaksa olla niin edelläkävijöitä ja tehdään sitten vain kuten aina ennenkin tehty, varsinkin kun asia itselle ei ole sen merkityksellisempi. Ei olla uskovia, mutta ei se suuremmin ateistiksi itseään tiedostettuja, kirkosta erottu lähinnä rahan vuoksi ja koska se koetaan turhaksi, asiaksi joka ei liity tai kosketa omaa elämää mitenkään. Ristiäisten suhteen nn vain helpompi tehdä kuten aina ennenkin.
Jostain syystä siviilivihkiminen on lyönyt paljon paremmin läpi ja ns. yleisesti hyväksyttyä. Väitän että ristiäiset iso syy nuorelle sukupolvelle liittyä takaisin kirkkoon. Ainakin väliaikaisesti. En tiedä ovatko kaverini eronneet uudestaan.
jostain syystä. Minä lykin kuukauden ikäisen lapseni maistraattiin ja ilmoitin sinne nimen. Ei se sen kummempaa tarvitse olla, ei lapsi siitä mitään tiedä.
Erosin kansasnkirkostamme palataksemme jälleen Pyhän katolisen kirkon huomaan. PROSESSI KESTI 4 VUOTTA. Joten mistään päähänpistostaa ei liene kyse. Nyt olen onnellinen ja Kristuksen huomasssa. Kiitos Jumalalle.
Pax et bonum,
Martti.
Tunnen montakin kirkkoon liittynyttä, mutta yhdenkään liittymisen syynä ei ole ollut uskonto. Onko tutkittua tietoa, kuinka monta tuhatta noista kymmenestä tuhannesta eroaa seuraavan viiden vuoden aikana?
En tiedä onko ikinä tutkittu, mutta olisi mielenkiintoista tietoa.
Ystävänikin oli jopa aavistuksen huvittava kun ristiäisistään puhuimme. Tai siis en tiennyt että olivatkin pitäneet nimenomaan ristiäiset ja kyselin sitten päivämäärän jälkeen että kuinka nimiäiset meni ja mitä nimeksi tuli?
Nimi oli tietenkin kiva kertoa, mutta aavistuksen vaivautuneesti ja ikään kuin asiaa minulle tarvisi selitellä sieltä sitten tuli että niin, meillä oli kyl sittenkin ristiäiset, mutta ne oli kyllä tosi kivat ja pappi oli tosi mukava ja kaikki oli mennyt tosi hyvin...
No enhän minä nyt sitä epäile :) Hyviä kavereita pitkän ajan takaa ollaan ja oli vain niin selvääkin selvemmin rivien välistä kuultavissa että vauvan isovanhempien painostuksesta se kirkkoon takaisin liittyminen ja ristiäiset oli sitten pidetty. Tajuaahan kaverini tietysti itsekin että onhan se nyt hölmöä edestakaisin hypätä, kun varmaan sitten kuitenkin taas seuraavina vuosina kaikessa hiljaisuudessa eroavat uudestaan... :)
Tavallaan sitä toivoisi että kaikilla olisi rohkeutta ja positiivista itsekkyyttä pitää päänsä ja jaksaa muuttaa ajatustapoja, mutta ymmärrän toki että kaikki ei vain viitsi ja tällaisessa asiassa helppo mennä siitä missä aita matalin.
Sain toki itsekin mieheni jossain määrin uskovalta äidiltä kuulla mielipiteensä että kyllä ne ristiäiset ihan ehdottomasti olla pitäisi, mutta kun asia ei miehelle itselleen taas seitsemännelläkään kysymis- ja keskustelukerralla ollut mitenkään merkityksellinen niin pidin pääni ja järjestettiin nimiäiset. Kauniit olivatkin :)