On kuin sydämeni ois särkymäisillään, se velloo tuskassaan, sitä kivistää.... ja saa mielenikin yhä vaan surkeammaks ja surkeammaks...
Olen kai kadottanut jotain hyvin hyvin kaunista. Jotain suurta. Tai se kaikki on yhä mun sydämessä, ajatuksissani... Kaikki ne ihanat sanat, se kaikki telepaattinen yhteys, mikä Meillä oli.
Pahinta on etten tiedä... mikä tämän katkaisi. En voi uskoa, että ne sanat oli vaan jotain lämmittelyä. Hän vaan on nyt "kadonnut". ...
Jättänyt minut hirveääkin hirveämpään epätietoisuuteen, käpristelemään ikävääni...
Tekis mieli huutaa, mut ei se auta.
Hän palaa jos palaa. Jos ei palaa, pakko todeta että olen tullut huijatuks.... ja jotenki, en usko siihen.....
Olen kai kadottanut jotain hyvin hyvin kaunista. Jotain suurta. Tai se kaikki on yhä mun sydämessä, ajatuksissani... Kaikki ne ihanat sanat, se kaikki telepaattinen yhteys, mikä Meillä oli.
Pahinta on etten tiedä... mikä tämän katkaisi. En voi uskoa, että ne sanat oli vaan jotain lämmittelyä. Hän vaan on nyt "kadonnut". ...
Jättänyt minut hirveääkin hirveämpään epätietoisuuteen, käpristelemään ikävääni...
Tekis mieli huutaa, mut ei se auta.
Hän palaa jos palaa. Jos ei palaa, pakko todeta että olen tullut huijatuks.... ja jotenki, en usko siihen.....
Vastaukset 9
Vanhimmat
*halaa* kunpa löytäisit rakkautesi luo uudestaan,toivon sinulle sitä,lämmin halaus,pois kaikki suru ja ikävä sydämmestä,tilalle rakkautta sylintäydeltä =)
Sinä tunnet...
niin miksi et tunnustele...
Ei Hän minnekkään ole kadonnut...
Ole vain rohkea...sitä tarvitaan...
toivoo "sinisilmäinen"
Niin lujasti sydämessäsi,
ettei kerralla saata irrottaa.
Niin kipeää sinne talletetun
lähteminen tekee.
Anna ajan hoitaa,
anna halukkaan mennä.
Kaipuusi voimaksesi käännä
ja iloitse siitä, että rakastit.
Kummallista itselläni on sama tilanne...Tammikuun jälkeen ajattelin,että tämä tunne tästä jotenkin rauhoittuu...mutta nähtyäni Hänet Huhtikuussa taas tämä kaipuu...ja ikävä! Ajattelen vain häntä päivittäin...pari sähköpostiviestiä olen hänelle lähettänyt...pari tekstiviestiä...yhden vastauksen sain ja luulen ettei hänkään oikein uskalla vastata!
oli kuin olisin lukenut omaa ajatustani ja huokaissut .
Ikävää kun ei voi reilusti sitte loppua on ikävää huomata tulleensa vain huijatuksi todella kurjaa
miehet on epäreiluja ja raukkoja kun eivät voi sanoa vaan huijaavat ja häipyvät .
siksihän niitä pettymyksiä tuleekin
Olen miettinyt tuota, että huijaakohan mies sittenkään? Ovatko meidän naisten tunteet vain niin voimakkaita, että se panee miehen seinää vasten. Olemmeko uhka huomaamattamme? Miehen tapa käsitellä tunteita poikennee meidän tavastamme. Sanat ovat väline rakkaudessa, kunpa olisi eronkin hetkellä.
... mutta haluammeko me kuulla.
Sanaton sanoma on sanomista
läpitunkevin.
Sanoiko hän sen mitä
kaipasin?
Sanoiko hän sen mitä
odotin?
Pelkäsin niin hänen sanovan sen mitä
en halunnut kuulla.
Että en kuullut
kun hän sanoi sen minkä
halusin kuulla.
Kuulin sen kun viimein heräsin tajuamaan kuulla ääntä täältä itsestäni,
täältä sydämestäni.
Mielenkiintoista matkaa omaan sisäiseen seikkailuun..
..TUNNETTA JOKA SANA...
NÄIN ENÄMÄN PITÄÄ OLLAA...
KIITOS...liseten to your heart..maggie reilly´n
sanomana ;))...
Viime keväänä ja kesänä virkosin elämään. Syynä olit Sinä. Sait ne kaikki toiveeni ja unelmani elämään ja tunsin että tekeminen on helppoa ja toteutin kaikkea suunnitelmien mukaan. Odotin innolla koulupäiviä ja tein tehtävät vaikka yöllä pyrkien täydellisyyteen.Sain Sinusta sitä tarvitsemaani voimaa. Ikävä vaan, että koulu loppui. Nyt päiväni täyttävät muut tehtävät, mutta en ole luopunut Sinusta. Vilkuilen jatkuvasti joka paikassa ympärilleni, jos Sinä sattuisit olemaan myös liikkeellä. Toisaalta taas välttelen paikkoja missä voisin törmätä Sinuun.
Tietenkin voisin ottaa yhteyttäkin Sinuun, mutta haluan pitää etäisyyttä.Tuleva kesä saa taas kaikki tapahtumat mieleen ja sisällä myllertää.Sinä itsekin jatko-opiskelet, toivon hyviä arvosanoja.