Tammikuun 14 p:nä 1941
Kun te olette pyhitetyt,olette erotetut olemaan Minun sauraajani,pyhitetyt hengen,sielun ja ruumiin puolesta palvellaksenne minua koko elämällänne. Silloin ette vain puhu pyhityksestä,vaan elätte pyhitettyinä, s.t.s. olette voittajia jokaisen synnin yli.
Tätä ette suinkaan vielä ole,mutta tähän olen Minä saattava teidät,viimeisen ajan seurakuntani valitut. Kilvoitelkaa tähän uskon kautta. Älkää kuitenkaan pyhityksestä kyseen ollen,tyytykö vain tunnustamaan pyhitystä suunne sanoilla,vaan pyrkikää elämään ja taistelemaan niin,että omissa ruumiissannekin,sen monissa synnillisissä taipumuksista saavuttaisitte voiton ja tulisitte pyhitetyiksi,sillä tahtoni on päästä asumaan teissä,sädehtien katseistanne,kaikuen puheissanne,kaunistaen pyrkimyksiänne. Jos näin on keskellänne,olette saavuttaneet pyhyyden hengessänne,mihin pyritte myöskin ruumiillanne. Ja silloin on keskuudessanne ilmenevä pyhille kuuluvat ominaisuudet,seurakunnan suuret ja pyhät lahjat ja usko,joka ei mitään pelkää,eikä lihalta ja vereltä neuvoa kysele,vaan on valmis ristin tielle,pyhityksen Herralta ajalliset sekä iäiset lahjansa kiittäen anomaan. Pyhitetty sielu ei ole palkkapaimen,eikä liikekristitty,vaan uskon varassa elävä,todellista pyhitystä etsivä,apostolisen seurakunnan rakkautta janoava,kärsiviä palveleva ja itsensä unohtava.Tälläinen on pyhitetty sielu. Varsin vähän on keskuudessanne tälläisiä ja hekin usein väärin ymmärrettyjä,jopa halveksittuja.
(Tässä tarkoitetaan morsiusjoukkoa,joka elävänä otetaan ylös Kristuksen tullessa.)
14.2.41.Joka rakastaa Minua,hän myöskin tottelee Minua ja tekee ilolla Minun tahtoni,ei ainoastaan sanoissa,vaan teossa ja totuudessa,ei vain tunnustaen suullaan pyhyyttä,vaan eläen pyhyydelle,antaen altiiksi henkensä,sielunsa ja ruumiinsa pyhyyden alttarilla.
Kuinka usein olenkaan syvällä surulla todennut teidän lopunajan seurakuntalaisten,maan lasten,puhuvan pyhyydestä korkeassakin äänilajissa,kuitenkaan omistamatta sitä omassa elämässänne! Ja suuri osa on keskuudessanne niitä,jotka kokonaan kieltävät pyhityksen,jopa opettavat toisillekkin,ettei sellaista voida koskaan ajassa saavuttaa.Kuinka väärin tuo kaikki onkaan! He sivuttavat minun sanani pyhän kirjan lehdiltä: "Olkaa pyhät,sillä Minä olen pyhä".Jos pyhäksi pääseminen vanhassa maassa ei olisi mahdollista,enhän tuollaista lausetta teille,maan lapset,olisi lausunut milloinkaan! Jo tämän yksinään tulisi kyetä selventävästi todistamaan pyhyyden saavuttamisen mahdollisuus ajan rajojen sisäpuolella ollessanne. Kuinka onnellisia ovatkaan ne valittuni vanhassa maassa,joille pyhäksi pääsemisen korkea aste myöskin näkyvässä elämässään on korkea päänmäärä.
Synnin turmeltuneisuuden tähden tämän korkean lahjan saavuttaminen käy sangen hitaasti lapsissani,mutta asteittain se käy kuitenkin heissä. Ja niin vähitellen he eivät enää elä itselleen,vaan Minulle,joka olen pyhä. Ja hetkittäin he oppivat yhä kiinteämmin ja kiinteämmin luomaan luottavan katseensa Minuun,avoimesti ja lapsenmielisesti. Yhä enenevässä rakkaudessa he uskon avulla Minua katsellessaan kirkastuvat,ja yhden asian kerrallaan voittaen he helmiportille tullessaan ovat täydellisen pyhyyden saavuttaneet.Ken ei tätä usko,hän ei ole Minun seuraajani eikä uskollinen ystäväni.Jokainen,joka Minua rakastaa,hän on uskollinen ja nöyrä,aina eteenpäin pyrkivä,korkeampia tavoitteleva,rakkauden tulessa hehkuva,kuumakuin tulikekäle palaen Minunasian puolesta.
Kuinka hartaasti Minä soisin,että pyhityksen tuli jo palaisi teissä,lopunajan seurakuntani!
Kun te olette pyhitetyt,olette erotetut olemaan Minun sauraajani,pyhitetyt hengen,sielun ja ruumiin puolesta palvellaksenne minua koko elämällänne. Silloin ette vain puhu pyhityksestä,vaan elätte pyhitettyinä, s.t.s. olette voittajia jokaisen synnin yli.
Tätä ette suinkaan vielä ole,mutta tähän olen Minä saattava teidät,viimeisen ajan seurakuntani valitut. Kilvoitelkaa tähän uskon kautta. Älkää kuitenkaan pyhityksestä kyseen ollen,tyytykö vain tunnustamaan pyhitystä suunne sanoilla,vaan pyrkikää elämään ja taistelemaan niin,että omissa ruumiissannekin,sen monissa synnillisissä taipumuksista saavuttaisitte voiton ja tulisitte pyhitetyiksi,sillä tahtoni on päästä asumaan teissä,sädehtien katseistanne,kaikuen puheissanne,kaunistaen pyrkimyksiänne. Jos näin on keskellänne,olette saavuttaneet pyhyyden hengessänne,mihin pyritte myöskin ruumiillanne. Ja silloin on keskuudessanne ilmenevä pyhille kuuluvat ominaisuudet,seurakunnan suuret ja pyhät lahjat ja usko,joka ei mitään pelkää,eikä lihalta ja vereltä neuvoa kysele,vaan on valmis ristin tielle,pyhityksen Herralta ajalliset sekä iäiset lahjansa kiittäen anomaan. Pyhitetty sielu ei ole palkkapaimen,eikä liikekristitty,vaan uskon varassa elävä,todellista pyhitystä etsivä,apostolisen seurakunnan rakkautta janoava,kärsiviä palveleva ja itsensä unohtava.Tälläinen on pyhitetty sielu. Varsin vähän on keskuudessanne tälläisiä ja hekin usein väärin ymmärrettyjä,jopa halveksittuja.
(Tässä tarkoitetaan morsiusjoukkoa,joka elävänä otetaan ylös Kristuksen tullessa.)
14.2.41.Joka rakastaa Minua,hän myöskin tottelee Minua ja tekee ilolla Minun tahtoni,ei ainoastaan sanoissa,vaan teossa ja totuudessa,ei vain tunnustaen suullaan pyhyyttä,vaan eläen pyhyydelle,antaen altiiksi henkensä,sielunsa ja ruumiinsa pyhyyden alttarilla.
Kuinka usein olenkaan syvällä surulla todennut teidän lopunajan seurakuntalaisten,maan lasten,puhuvan pyhyydestä korkeassakin äänilajissa,kuitenkaan omistamatta sitä omassa elämässänne! Ja suuri osa on keskuudessanne niitä,jotka kokonaan kieltävät pyhityksen,jopa opettavat toisillekkin,ettei sellaista voida koskaan ajassa saavuttaa.Kuinka väärin tuo kaikki onkaan! He sivuttavat minun sanani pyhän kirjan lehdiltä: "Olkaa pyhät,sillä Minä olen pyhä".Jos pyhäksi pääseminen vanhassa maassa ei olisi mahdollista,enhän tuollaista lausetta teille,maan lapset,olisi lausunut milloinkaan! Jo tämän yksinään tulisi kyetä selventävästi todistamaan pyhyyden saavuttamisen mahdollisuus ajan rajojen sisäpuolella ollessanne. Kuinka onnellisia ovatkaan ne valittuni vanhassa maassa,joille pyhäksi pääsemisen korkea aste myöskin näkyvässä elämässään on korkea päänmäärä.
Synnin turmeltuneisuuden tähden tämän korkean lahjan saavuttaminen käy sangen hitaasti lapsissani,mutta asteittain se käy kuitenkin heissä. Ja niin vähitellen he eivät enää elä itselleen,vaan Minulle,joka olen pyhä. Ja hetkittäin he oppivat yhä kiinteämmin ja kiinteämmin luomaan luottavan katseensa Minuun,avoimesti ja lapsenmielisesti. Yhä enenevässä rakkaudessa he uskon avulla Minua katsellessaan kirkastuvat,ja yhden asian kerrallaan voittaen he helmiportille tullessaan ovat täydellisen pyhyyden saavuttaneet.Ken ei tätä usko,hän ei ole Minun seuraajani eikä uskollinen ystäväni.Jokainen,joka Minua rakastaa,hän on uskollinen ja nöyrä,aina eteenpäin pyrkivä,korkeampia tavoitteleva,rakkauden tulessa hehkuva,kuumakuin tulikekäle palaen Minunasian puolesta.
Kuinka hartaasti Minä soisin,että pyhityksen tuli jo palaisi teissä,lopunajan seurakuntani!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.