olemassaoloa?
Saako helluntailainen
epäillä Jumalan
11268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko helluntailaisella sarvet päässä ?
Saako helluntailainen lukea Helsinginsanomaa ?
Saako helluntailainen katsella kauniita ja rohkeita ?
Entä saako foorumille kirjoittaja hiukan itsekin omilla aivoillaan ajatella ? Vai valvooko joku koko ajan vieressä ja sen estää ?
kun noin hermostuit.
Tämä palsta ei näköjään olekaan tarkoitettu keskusteluun helluntailaisuudesta.
Mitä minun kantani tai ajattelemiseni tähän kysymykseen kuuluu?
Taitava vastaus.
ja laittomuus on noituuden syntiä. Epäusko on synneistä suurimpia, Jumala ei mielisty epäuskoiseen, vaan uskovaiseen.
-"Uskokaa Jumalaaan ja uskokaa minuun", sanoo Jeesus, ei ole Jumalan mielenmukaista olla epäuskoinen. Ei seurakunnassa mitään tuollaista ole, "saako helluntailainen epäillä Jumalaa?"
-Mistä tuo tuollainen käsitys yleensä on lähtöisin, "älä maista, älä koske, älä tee sitä taikka tätä, älä älä älä!!! Ei se ole tuollaista ollenkaan.
-"Missä on Herran Henki, siellä on vapaus"! "Kenet Poika tekee vapaaksi, hän on todella vapaa"! "Rakkaudessa ei ole pelkoa"! Joka on sisäisesti vapaa, on vapaa vaikka olisi vankilassa muurin sisässä, sielläkin voi olla vapaa Jeesuksessa Kristuksessa !
ei ja kyllä.
Eikö voi vastata suoraan ja lyhyesti: ei tai kyllä?
uskovaiseen eikä epäuskoiseen, ei Jumalaa voi miellyttää olemalla vahva uskova jolla ei ole epäilyksiä. Minä uskon, auta minun epäuskoani... Jehovan todistajat pyrkivät miellyttämään Jumalaa, mitä tekopyhyyttä. Jokainen on syntinen ja vain ja ainoastaan Jeesuksen työn varassa (kun sen hyväksyy) taivaskelpoinen... Eiköhän useimmilla uskovilla ole joskus epäilyksiä, se on luonnollista.
*
En ajattele tätä asiaa ensisijaisesti saako - eikö saa -kysymyksenä. Luulen, että jos jollain on pitkään kestäviä vahvoja epäilyksiä Jumalan olemassaolosta, niin tuskin hän kovin paljoa viihtyy seurakunnan keskellä.
Itselläni oli joskus viisitoista vuotta sitten sellainen vähän aikaa kestänyt kausi, että en ollut varma, onko Jumalaa olemassa. Se oli muutenkin sellaista aikaa, että kävin läpi uskoni keskeisimpiä ajatuksia. Mutta kaikkien niiden epäilysten ja "mistä oikeestaan voin tietää?" -kysymysten kautta Jumala vain vahvisti uskoani.
Omasta kokemuksestani voinkin todeta, että joskus Jumala herättää päähämme tällaisia ajatuksia, joilla kyseenalaistamme aikaisemmat ajatuksemme ja uskomme. Kyyniseltä filosofiselta puolelta lähtevään hyökkäävään ja aktiiviseen kaiken kyseenalaistamiseen en silti välttämättä usko. Kyyninen ihminen kun on oikeastaan jo etukäteen päättänyt, mitä hän on valmis uskomaan.
*
aiheesta.
On huvittava todeta, että uskovat arvelevat Jumalan jopa tahallaan kylvävän uskovan päähän epäluuloa itseään kohtaan.
Mitä uskonnottomiin tulee, niin ylivoimaisesti suurin osa heistä suhtautuu jumaluskoon välinpitämättömästi. He eivät usko jumaliin, mutta eivät ajattele sitä, eivätkä tuo epäuskoaan esiin. Käyvät kirkossakin, jos siellä on häät, hautajaiset tai kastetilaisuus.
Uskoa kohtaan heillä on kuitenkin selvä näkemys: sillä ei ole mitään virkaa heidän elämässään.
Muussa mielessä uskonnottomat ovat yleensä epäilijöitä, joille valmiina syötetty "totuus" on punainen vaate. Tästä mm. johtuu heidän uskonnottomuutensa.
Uskonnottomat ovat useinkin järkiperäisiä ihmisiä, jotka muodostavat maailmankuvansa eri lähteistä saamansa tiedon perusteella, mutta ovat valmiit muuttamaan sen, jos saavan uutta, hyvin perusteltua tietoa.
Uskovat uskovat yhteen ainoaan muuttumattomaan Raamatun "totuuteen", jolla itse asiassa on erittäin vähän totuuden kanssa tekemistä.
*
Ajatuksia ja omia kokemuksia siitä, saattaako Jumala joskus kylvää uskovan päähän epäluuloa itseään kohtaan...
Itse olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ns. uskovaisessa kodissa. Jumalan olemassaolo ym. oli kaiken kuulemani perusteella koko ajan tavallaan itsestään selvää.
Sitten lukioaikoina tuli sellainen vaihe elämässä, että aloin pohtia, mistä oikeastaan tiedän, että asiat ovat niin kuin olen aina uskonut niiden olevan. Kävin läpi monet perustavaa laatua olevat asiat, mm. ajatuksen Jumalan olemassaolosta.
Itse etenin tämän noin puolen vuoden aikana niin paljon Jumalan tuntemisessa, että jo pelkästään se kertoo itselleni siitä, että Jumala oli näiden kyseenalaistavien ajatusten takana.
*
Vahvistusta sille, että Jumala oli näiden kyseenalaistavien ajatusten takana sain myös, kun yksi mua ennestään tuntematon tyyppi rukoili puolestani silloin, kun nämä häiritsevät ajatukset tekivät elämän välillä aika raskaaksikin.
Hän sanoi rukoillessaan, minkälaisia ajatuksia mulla oli päässä liikkunut edellisten kuukausien aikana. (En ollut ajatuksista tarkkaan kenellekään kertonut.) Hän sanoi, että Jumalan henki oli näiden ajatusten takana.
*
MIKSI JUMALA SAATTAA KYSEENALAISTAA USKOMUKSIAMME?
Jos vielä ajattelee asiaa Jumalan kannalta... Jumala aivan varmasti haluaa tehdä kristityistä sellaisia, jotka tietävät vahvasti mihin uskovat ja miksi uskovat. Jotta ihmisestä kasvaa uskossaan vahva, hänen on parasta saada uskonsa Jumalalta.
Jos kristitty on pelkästään sen varassa, mitä muut ovat hänelle Jumalasta sanoneet ja mitä muut kertovat Jumalasta kokeneensa, hänestä tuskin voi kasvaa niin vahvaa, että hän voisi auttaa muita kunnolla eteenpäin Jumalan tuntemisessa.
*
Joka Jumalan tykö tulee, hänen täytyy uako että Jumala on, ja että hän voimallisesti auttaa niitä, jotka häneen turvaavat. Joka ei usko Jumalan olemassaoloon, ei voi tulla Jumalan tykö. Älköön sellainen luulko Herralta mitään saavansa.
Jotenkin näin se menee.
Olisi oikein kysellä, miksi myös helluntailainen epäilee.