Mark. 3:28-29 sanotaan: "Kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin. Mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."
Mitä tarkoittaa "synti Pyhää Henkeä vastaan" jehovantodistajien virallisen opin mukaan? Mitä ihminen silloin tekee, noin ihan käytännössä? Löytyykö tähän maalaisjärjellä ymmärrettävää selitystä jt-kirjallisuudessa?
Mitä tarkoittaa "synti Pyhää Henkeä vastaan" jehovantodistajien virallisen opin mukaan? Mitä ihminen silloin tekee, noin ihan käytännössä? Löytyykö tähän maalaisjärjellä ymmärrettävää selitystä jt-kirjallisuudessa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja ne ovat hataria.
Odotellasi noita mahdollisia vastauksia kerron sitä ennen oman kantani asiasta.
Raamattuhan puhuu siitä kuinka Jeesus sanoi että Hän lähettää seuraajilleen "auttajan" joka johdattaa opetuslapset kaikkeen totuuteen.
Mitä ihminen tekee silloin kun hän kieltäytyy kuuntelemasta sanomaa Jeesuksesta ja syntien anteeksi saamisesta?
Hän kieltäytyy kuuntelemasta tuota Pyhää Henkeä.
Kun hän koko elämänsä aikana halveksii Pyhää Henkeä ja sen eri toimintamalleja on hän tehnyt anteeksiantamattoman synnin.
Entä jos hän halveksuu vain osaa Pyhän hengen toimintaa,kuten kielilläpuhumista,profetoimista tai sitä että Jeesus on uskomme peruskulmakivi?
Arvata vain saattaa mitä se on
.
Jos ihminen kuolee uskottomana on hän pahassa jamassa Tuomarin silmissä.
Mutta niin kauan kun on elämää on toivoa uskoon tulemisesta,mutta suurin osa ihmisistä ei tule koskaan herätykseen ja ovat siksi todennäköisesti tehneet anteeksiantamattoman synnin.
Ananias ja Safira raamatun sivuilla valehtelivat Jumalalle/Pyhälle Hengelle ja seurauksena oli kuolema.He taisivat olla "uskossa" vaikuttimien vuoksi joka oli ihan väärä.Heitä kiinnosti raha ja omaisuus ja se miltä he näyttivät muiden silmissä,ei Herran kirkastaminen ja srk:n alkuperäisen tarkoituksen kanssa sopusoinnussa eläminen.
Et tässä vähän alkupaloja.
Kiitos ajatuksistasi. Tämän pitäisi olla hyvin tärkeä asia selvitettäväksi, mutta useimmilla ei tunnu olevan harmaata aavistusta siitä, mikä oikeastaan on "syntiä Pyhää Henkeä vastaan", noin konkreettisesti. Kuitenkin kysymyksessä on kristinuskon mukaan niin vakava rikos, että sitä ei millään saa anteeksi.
Jos muistan vanhoilta jt-ajoiltani oikein, niin siellä selitys oli, että Vt-seuran kyseenalaistaminen oli erityisesti "syntiä Pyhää henkeä vastaan". Olihan Vt-seura jt-uskon mukaan Pyhän Hengen kanava maan päällä. En kuitenkaan voi olla varma jos muistan oikein, sillä siitä on jo kauan kun jätin jt-n ja oppihan on myös voinut muuttua.
Joten kysymys on edelleen avoin.
Vartiotornissa 15/7-2007 on kirjoitus"Oletko tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan"?
Jos vaikka yrittäisit lyhyesti kiteyttää kyseisen lehden sisällön OMIN SANOIN muutamalla lauseella?
Kyseinen julkaisu kun ei varmastikaan ole ihan jokaisen ulottuvilla tällä hetkellä.
>>Mitä tarkoittaa "synti Pyhää Henkeä vastaan" jehovantodistajien virallisen opin mukaan? Mitä ihminen silloin tekee, noin ihan käytännössä? Löytyykö tähän maalaisjärjellä ymmärrettävää selitystä jt-kirjallisuudessa?
Maalaisjärjestä en mene takuuseen, mutta lainaan muutaman otteen, joka käsittelee tätä asiaa.
*** it-1 s. 700 Henki ***
Toimimalla ulkokultaisesti voi ”valehdella” pyhälle hengelle, jonka avulla Kristus ohjaa seurakuntaa, ja ne, jotka tällä tavoin ’panevat koetukselle’ sen voiman, kulkevat tuhoon johtavaa tietä (Ap 5:1–11; vrt. Ro 9:1). Jumalan hengen selvän ilmenemisen harkittu vastustaminen ja sitä vastaan kapinoiminen voi merkitä tuon hengen rienaamista, anteeksiantamatonta syntiä (Mt 12:31, 32; Mr 3:29, 30; vrt. Hpr 10:26–31).
- - -
*** it-2 s. 1380-1381 Ylösnousemus ***
Synti pyhää henkeä vastaan. Jeesus Kristus sanoi, että sille, joka tekee syntiä pyhää henkeä vastaan, ei anneta anteeksi tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa (Mt 12:31, 32). Ihminen, jonka Jumala on tuominnut synnistä pyhää henkeä vastaan nykyisessä asiainjärjestelmässä, ei näin ollen hyötyisi ylösnousemuksesta, koska hänen syntejään ei anneta koskaan anteeksi, minkä vuoksi ylösnousemus olisi hänelle hyödytön. Jeesus lausui tuomion Juudas Iskariotia vastaan nimittäessään häntä ”tuhon pojaksi”. Lunnaat eivät soveltuisi häneen, ja koska hänen tuhonsa oli jo laillisesti langetettu tuomio, hän ei saisi ylösnousemusta. (Joh 17:12.)
Jeesus sanoi vastustajilleen, juutalaisten uskonnollisille johtajille: ”Kuinka te pakenisitte Gehennan [ikuisen tuhon vertauskuva] tuomiota?” (Mt 23:33; ks. GEHENNA.) Hänen sanansa viittaavat siihen, että jos nuo ihmiset eivät kääntyisi Jumalan puoleen ennen kuolemaansa, he joutuisivat kohtaamaan lopullisen epäsuotuisan tuomion. Siinä tapauksessa ylösnousemuksesta ei olisi heille mitään hyötyä. Tämä näyttäisi pitävän paikkansa myös ”laittomuuden ihmisestä” (2Te 2:3, 8; ks. LAITTOMUUDEN IHMINEN).
Paavali sanoo sellaisten, jotka ovat tunteneet totuuden, olleet osallisia pyhästä hengestä ja sitten luopuneet, joutuneen tilaan, missä heitä on mahdotonta ”elvyttää jälleen katumukseen, koska he itse panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi”. Lunnaat eivät voisi enää auttaa heitä, joten he eivät saisi ylösnousemusta. Apostoli jatkaa vertaamalla heitä peltoon, joka kasvaa vain orjantappuroita ja ohdakkeita ja joka sen vuoksi hylätään ja lopulta poltetaan. Tämä kuvaa heidän tulevaisuuttaan: täydellistä tuhoa. (Hpr 6:4–8.)
Paavali sanoo edelleen niistä, jotka ’tahallaan harjoittavat syntiä saatuaan totuuden täsmällisen tuntemuksen’, että ”ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus ja tulinen kiivaus, joka kuluttaa ne, jotka ovat vastaan”. Sitten hän valaisee asiaa: ”Jokainen, joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee säälittä kahden tai kolmen henkilön todistuksen perusteella. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulette sen ansaitsevan, joka on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitänyt tavallisen arvoisena liiton veren, jolla hänet pyhitettiin, ja häväissyt ylenkatseellisesti ansaitsemattoman hyvyyden henkeä? – – On pelottavaa joutua elävän Jumalan käsiin.” Tuo tuomio on ankarampi siten, että heitä ei pelkästään surmata ja haudata Šeoliin, kuten Mooseksen lain rikkojille tehtiin. He menevät Gehennaan, josta ei ole ylösnousemusta. (Hpr 10:26–31.)
Pietari kirjoittaa veljilleen ja tähdentää, että he ovat ”Jumalan huoneena” tuomittavina, minkä jälkeen hän lainaa Sananlaskujen 11:31:tä (LXX) ja varoittaa heitä tottelemattomuuden vaarasta. Hän viittaa tässä siihen, että heidän nykyinen tuomintansa voi päättyä heidän tuomitsemiseensa ikuiseen tuhoon, kuten Paavali oli kirjoittanut. (1Pi 4:17, 18.)
Apostoli Paavali kertoo myös joistakuista, jotka ”joutuvat kärsimään ikuisen tuhon rangaistustuomion pois Herran edestä ja hänen voimansa kirkkaudesta siihen aikaan, jolloin hän tulee kirkastettavaksi pyhiensä yhteydessä” (2Te 1:9, 10). Nämä eivät siis säilyisi elossa Kristuksen tuhatvuotiskaudelle, ja koska heidän tuhonsa on ”ikuinen”, he eivät saisi ylösnousemusta.
- - -
*** it-2 s. 726 Rienaus ***
Lisäksi koska pyhä henki eli vaikuttava voima on lähtöisin Jumalasta ja liittyy läheisesti Jumalan persoonaan, niin Jeesus saattoi puhua myös ”hengen rienaamisesta”. Sen sanotaan olevan anteeksiantamaton synti. (Mt 12:31; Mr 3:28, 29; Lu 12:10.) Rienauksen osoitetaan saavan alkunsa sydämestä (Mt 15:19; Mr 7:21, 22), joten hengen rienaamiseen täytyy liittyä sellainen sydämentila, joka käy ilmi teon tahallisuudesta. Tapaus, joka sai Jeesuksen puhumaan sellaisen synnin anteeksiantamattomuudesta, osoittaa sen viittaavan Jumalan hengen toiminnan vastustamiseen, ei petoksen, inhimillisen heikkouden tai epätäydellisyyden vuoksi, vaan tieten tahtoen ja harkitusti. Fariseukset näkivät selvästi Jumalan hengen toimivan Jeesuksessa ja saavan aikaan hyvää, mutta itsekkäistä syistä he sanoivat tämän voiman kuuluvan Beelsebubille, Saatana Panettelijalle, ja rienasivat siten Jumalan pyhää henkeä. (Mt 12:22–32; vrt. Hpr 6:4–6; 10:26, 27.)
Jeesuksen tavoin Stefanoskin kärsi marttyyrikuoleman rienauksesta syytettynä (Ap 6:11–13; 7:56–58). Saulina ollessaan Paavali oli ollut rienaaja ja oli yrittänyt pakottaa kristityt tekemään ”peruutuksen” (kirjm. ”rienaamaan”), mutta tultuaan itse opetuslapseksi hän kärsi juutalaisten rienaavia vastaväitteitä, ja Efesoksessa jotkut mahdollisesti katsoivat hänen opetuksensa rienaavan pakanajumalatar Artemista (Ap 13:45; 19:37; 26:11; 1Ti 1:13). Erottamalla Hymenaioksen ja Aleksandroksen Paavali luovutti heidät ”Saatanalle, jotta heidät opetettaisiin kurin avulla olemaan rienaamatta” (1Ti 1:20; vrt. 2Ti 2:16–18). Jaakob osoitti, että rikkaat luokkana olivat taipuvaisia ’rienaamaan sitä hyvää nimeä’, jonka mukaan opetuslapsia oli kutsuttu (Ja 2:6, 7; vrt. Joh 17:6; Ap 15:14). ”Viimeisinä päivinä” olisi runsaasti rienaajia (2Ti 3:1, 2), kuten Ilmestyskirjakin sanoin ja vertauskuvin ennustaa (Il 13:1–6; 16:9–11, 21; 17:3).
- - -
*** w92 15/9 s. 9-10 Jehovalla on paljon anteeksiantamusta ***
Anteeksiantamattomia syntejä
5 Jotkin synnit ovat anteeksiantamattomia. Jeesus Kristus sanoi: ”Kaikenlainen synti ja jumalanpilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta pilkkaa henkeä vastaan ei anneta anteeksi.” (Matteus 12:31.) Pilkkaa Jumalan pyhää henkeä eli vaikuttavaa voimaa vastaan ei siis anneta anteeksi. Apostoli Paavali viittasi sellaiseen syntiin, kun hän kirjoitti: ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu – – mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen, koska he panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun itselleen ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi.” (Heprealaisille 6:4–6.)
6 Vain Jumala tietää, onko ihminen tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Paavali kuitenkin valaisi tätä asiaa kirjoittaessaan: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus.” (Heprealaisille 10:26, 27.) Itsepäinen ihminen toimii harkitusti eli on ”oman päänsä pitävä, – – jääräpäinen” (Suomen kielen perussanakirja). Kenellekään, joka tahallisen itsepäisesti jatkaa synnin harjoittamista opittuaan totuuden, ei anneta anteeksi. Synti itsessään ei siis niinkään vaikuta siihen, voidaanko se antaa anteeksi vai ei, vaan enemmän on merkitystä sydämentilalla, sillä kuinka tahallista synti on. Toisaalta miten on asian laita todennäköisesti silloin, jos hairahtunut kristitty on hyvin levoton väärintekonsa vuoksi? Hänen syvä huolestuneisuutensa luultavasti ilmaisee, ettei hän olekaan tehnyt anteeksiantamatonta syntiä.
Heidän syntinsä olivat anteeksiantamattomia
7 Jotkut Jeesusta vastustaneet juutalaiset uskonnolliset johtajat tekivät syntiä aivan tahallaan ja täten syyllistyivät anteeksiantamattomaan syntiin. Vaikka nuo pappismiehet näkivät Jumalan pyhän hengen toimivan Jeesuksen välityksellä hänen tehdessään hyviä tekoja ja ihmeitä, he katsoivat hänen voimansa olevan lähtöisin Beelsebubista eli Saatana Panettelijasta. Tehdessään syntiä he olivat täysin selvillä Jumalan hengen kiistattomasta toiminnasta. He tekivät näin ollen syntiä, jota ei voitu antaa anteeksi, sillä Jeesus sanoi: ”Sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi, ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.” (Matteus 12:22–32.)
8 Myös Juudas Iskariotin synti oli anteeksiantamaton. Hänen ulkokultainen ja epärehellinen menettelynsä huipentui siihen, että hän tahallaan, täysin harkitusti kavalsi Jeesuksen. Esimerkiksi kun Juudas näki Marian voitelevan Jeesusta kallisarvoisella öljyllä, hän kysyi: ”Minkä vuoksi tätä hyvänhajuista öljyä ei myyty kolmestasadasta denaarista ja annettu köyhille?” Apostoli Johannes lisäsi: ”[Juudas] ei sanonut tätä kuitenkaan siksi, että hän välitti köyhistä, vaan siksi, että hän oli varas ja piti hallussaan kassalipasta ja hänellä oli tapana viedä, mitä siihen oli pantu.” Pian sen jälkeen Juudas kavalsi Jeesuksen 30 hopearahasta. (Johannes 12:1–6; Matteus 26:6–16.) On totta, että Juudas sai tunnonvaivoja ja teki itsemurhan (Matteus 27:1–5). Hän ei kuitenkaan saanut anteeksi, koska hänen harkittu, itsepintaisen itsekäs menettelytapansa ja petollinen toimintansa kertoivat hänen tehneen syntiä pyhää henkeä vastaan. Jeesus sanoikin Juudasta erittäin sopivasti ”tuhon pojaksi”. (Johannes 17:12; Markus 3:29; 14:21.)
He saivat syntinsä anteeksi
9 Tahalliset synnit ovat jyrkkänä vastakohtana niille hairahduksille, jotka Jumala antaa anteeksi. Otetaanpa esimerkiksi Israelin kuningas Daavid. Hän teki aviorikoksen Uurian vaimon Batseban kanssa ja myöhemmin sai Jooabin taktikoimaan siten, että Uuria sai surmansa taistelussa (2. Samuelin kirja 11:1–27). Miksi Jumala osoitti Daavidille armoa? Pääasiassa Valtakuntaa koskevan liiton vuoksi mutta myös Daavidin oman armollisuuden ja aidon katumuksen vuoksi (1. Samuelin kirja 24:5–8; 2. Samuelin kirja 7:12; 12:13).
10 Mietihän myös apostoli Pietaria. Hän syyllistyi vakavaan syntiin kieltämällä Jeesuksen toistuvasti. Miksi Jumala antoi anteeksi Pietarille? Toisin kuin Juudas Iskariot, Pietari oli ollut rehellinen Jumalan ja Kristuksen palveluksessa. Tämä apostolin synti johtui lihan heikkoudesta, ja hän katui sitä todella ja ”itki katkerasti” (Matteus 26:69–75).
11 Edellä kerrotut esimerkit osoittavat, että jopa vakavaan syntiin syyllistynyt ihminen voi saada Jehova Jumalalta anteeksi. Mutta millainen asenne on anteeksi saamisen edellytyksenä? Aito katumus on ehdottoman välttämätöntä, jotta Jumala voi antaa anteeksi hairahtuneelle kristitylle. Sana ”katua” merkitsee ”kääntyä pois synnistä siksi, että katuu menneitä väärintekojaan” (Webster’s Third New International Dictionary) tai ”tuntea mielipahaa tai itsesyytöstä jostakin tekemästään tai aiheuttamastaan, toivoa jotakin tekemäänsä tekemättömäksi” (Nykysuomen sanakirja). Aidosti katuvalla olisi tunnonvaivoja kaiken häpeän, surun tai ongelmien tähden, joita hänen syntinsä on tuottanut Jehovan nimelle ja järjestölle. Katuva väärintekijä tuottaisi myös katumuksen mukaista hedelmää, tekisi katumukseen sopivia tekoja (Matteus 3:8; Apostolien teot 26:20). Jos hän olisi esimerkiksi pettänyt jotakuta, hän ponnistelisi kohtuullisesti korvatakseen tuon menetyksen (Luukas 19:8). Sellainen katuva kristitty voi pätevin raamatullisin perustein luottaa siihen, että Jehovalla on paljon anteeksiantamusta. Mitä nämä perusteet ovat?
- - -
*** w95 15/12 s. 28-29 Vanhurskaus korottaa kansakunnan ***
Miksi jotkut erotetaan
Vaikka kristillisestä seurakunnasta erotetaankin tuhansia joka vuosi, heitä on prosenttisesti, maailman lähes viiteen miljoonaan todistajaan verrattuna, vain vähän. Miksi jotakuta kristilliseen seurakuntaan kuuluvaa vastaan täytyy ryhtyä näin koviin toimiin? Ratkaiseva seikka on muun muassa se, millaisesta väärinteosta on kyse. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, katuuko väärintekijä aidosti sitä vakavaa väärää tekoa, johon hän on syyllistynyt. Jos hän on katunut todella sydämestään, kääntynyt Jehovan puoleen hartaassa rukouksessa, anonut anteeksi Häntä vastaan tekemäänsä syntiä ja etsinyt seurakunnan vastuullisten veljien apua, häntä voidaan auttaa pääsemään takaisin Jumalan suosioon ja pysymään seurakunnan jäsenenä (Sananlaskut 28:13; Jaakobin kirje 5:14, 15).
Kun lapsi, jolla on hyvä, terve suhde isäänsä, tekee jotakin, mikä murehduttaa isää, kummankin tulee nopeasti pyrkiä palauttamaan tuo kallisarvoinen suhde ennalleen. Samalla tavoin mekin astumme mitä kallisarvoisimpaan suhteeseen Jehovan kanssa vihkiessämme elämämme hänelle. Sen vuoksi kun teemme jotakin, mikä murehduttaa taivaallista Isäämme, meidän tulee toimia nopeasti palauttaaksemme ennalleen suhteemme häneen.
Onneksi joidenkuiden erotettujen sydämeen on vaikuttanut kuvaus tuhlaajapojasta. Jehovaa verrataan siinä rakkaudelliseen Isään, joka on valmis ottamaan takaisin katuvan syntisen, jos tämä kääntyy ja pyytää Jumalalta anteeksi. (Luukas 15:11–24.) Jehovan suosioon ja kristilliseen seurakuntaan on ollut mahdollista palata, kun on katunut aidosti ja hartaasti ja kääntynyt pois pahasta. Jotkut katuvat väärintekijät, jotka ovat tunteneet murskaavana syyllisyytensä taakan, ovat halunneet katua ja ottaa askeleita palatakseen kristillisen seurakunnan rakkaudelliseen ilmapiiriin. He ovat oppineet näin arvostamaan Jesajan 57:15:ssä olevia Jehovan sanoja.
Saatana haluaa uskotella, ettei tehtyjä syntejä voi saada anteeksi, ja estää näin ihmisiä palaamasta Jehovan rakkaudelliseen huolenpitoon. Kristuksen Jeesuksen lunastusuhri riittää kuitenkin peittämään kaikkien katuvien synnit – tosiaankin jopa ”koko maailman” perityn syntisyyden (1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Ainoastaan Jumalan pyhää henkeä vastaan tehtyä syntiä eivät lunnaat voi peittää; tuo synti on tahallista kapinaa Jumalan hengen toimintaa vastaan, kuten Juudas Iskariotin sekä monien kirjanoppineiden ja fariseusten tekemät törkeät synnit olivat (Matteus 12:24, 31, 32; 23:13, 33; Johannes 17:12).
- - -
*** w92 15/9 s. 9-10 Jehovalla on paljon anteeksiantamusta ***
Anteeksiantamattomia syntejä
5 Jotkin synnit ovat anteeksiantamattomia. Jeesus Kristus sanoi: ”Kaikenlainen synti ja jumalanpilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta pilkkaa henkeä vastaan ei anneta anteeksi.” (Matteus 12:31.) Pilkkaa Jumalan pyhää henkeä eli vaikuttavaa voimaa vastaan ei siis anneta anteeksi. Apostoli Paavali viittasi sellaiseen syntiin, kun hän kirjoitti: ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu – – mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen, koska he panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun itselleen ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi.” (Heprealaisille 6:4–6.)
6 Vain Jumala tietää, onko ihminen tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Paavali kuitenkin valaisi tätä asiaa kirjoittaessaan: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus.” (Heprealaisille 10:26, 27.) Itsepäinen ihminen toimii harkitusti eli on ”oman päänsä pitävä, – – jääräpäinen” (Suomen kielen perussanakirja). Kenellekään, joka tahallisen itsepäisesti jatkaa synnin harjoittamista opittuaan totuuden, ei anneta anteeksi. Synti itsessään ei siis niinkään vaikuta siihen, voidaanko se antaa anteeksi vai ei, vaan enemmän on merkitystä sydämentilalla, sillä kuinka tahallista synti on. Toisaalta miten on asian laita todennäköisesti silloin, jos hairahtunut kristitty on hyvin levoton väärintekonsa vuoksi? Hänen syvä huolestuneisuutensa luultavasti ilmaisee, ettei hän olekaan tehnyt anteeksiantamatonta syntiä.
Heidän syntinsä olivat anteeksiantamattomia
7 Jotkut Jeesusta vastustaneet juutalaiset uskonnolliset johtajat tekivät syntiä aivan tahallaan ja täten syyllistyivät anteeksiantamattomaan syntiin. Vaikka nuo pappismiehet näkivät Jumalan pyhän hengen toimivan Jeesuksen välityksellä hänen tehdessään hyviä tekoja ja ihmeitä, he katsoivat hänen voimansa olevan lähtöisin Beelsebubista eli Saatana Panettelijasta. Tehdessään syntiä he olivat täysin selvillä Jumalan hengen kiistattomasta toiminnasta. He tekivät näin ollen syntiä, jota ei voitu antaa anteeksi, sillä Jeesus sanoi: ”Sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi, ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.” (Matteus 12:22–32.)
8 Myös Juudas Iskariotin synti oli anteeksiantamaton. Hänen ulkokultainen ja epärehellinen menettelynsä huipentui siihen, että hän tahallaan, täysin harkitusti kavalsi Jeesuksen. Esimerkiksi kun Juudas näki Marian voitelevan Jeesusta kallisarvoisella öljyllä, hän kysyi: ”Minkä vuoksi tätä hyvänhajuista öljyä ei myyty kolmestasadasta denaarista ja annettu köyhille?” Apostoli Johannes lisäsi: ”[Juudas] ei sanonut tätä kuitenkaan siksi, että hän välitti köyhistä, vaan siksi, että hän oli varas ja piti hallussaan kassalipasta ja hänellä oli tapana viedä, mitä siihen oli pantu.” Pian sen jälkeen Juudas kavalsi Jeesuksen 30 hopearahasta. (Johannes 12:1–6; Matteus 26:6–16.) On totta, että Juudas sai tunnonvaivoja ja teki itsemurhan (Matteus 27:1–5). Hän ei kuitenkaan saanut anteeksi, koska hänen harkittu, itsepintaisen itsekäs menettelytapansa ja petollinen toimintansa kertoivat hänen tehneen syntiä pyhää henkeä vastaan. Jeesus sanoikin Juudasta erittäin sopivasti ”tuhon pojaksi”. (Johannes 17:12; Markus 3:29; 14:21.)
- - -
*** w70 1/5 s. 214-215 Lukijain kysymyksiä ***
Lukijain kysymyksiä
● Mikä on anteeksiantamaton synti? – E. M., USA.
Sen laatuinen synti, joka mainitaan Raamatussa anteeksiantamattomana, ei kuulu vain sellaiseen luokkaan kuin varkaus, valehtelu tai sukupuolinen moraalittomuus. Nämä ovat kuitenkin vakavia ja saattavat olla anteeksiantamattomia syntejä. (Ilm. 21:8) Mutta anteeksiantamaton synti on tahallinen synti Jumalan hengen ilmeistä vaikutusta vastaan. Se lähtee sydämestä, joka on perusteellisesti ja ainaisesti vieraantunut Jumalasta.
Juutalaiset uskonnolliset johtajat, jotka tulivat Galileaan katsomaan ja kuulemaan Jeesusta Kristusta eräässä tilaisuudessa, olivat jo neuvotelleet, miten voisivat surmata hänet. (Matt. 12:14) He näkivät Galileassa Jeesuksen parantavan miehen, joka ei kyennyt puhumaan ja joka oli sokea ja demonien riivaama. Sen sijaan että fariseukset olisivat myöntäneet sen ilmeisen tosiasian, että Jeesus suoritti ihmetöitä Jumalan pyhän hengen avulla, he ilkeämielisesti syyttivät hänen tekevän sen Saatanan voimalla. Osoitettuaan, kuinka väärässä he olivat, Jeesus sanoi:
”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” – Matt. 12:31, 32; Mark. 3:28, 29; Luuk. 12:10.
Ei ollut kysymys ainoastaan siitä, että Kristuksen opetukset ja työt eivät saaneet näitä uskonnollisia johtajia vakuuttuneiksi. Korasinin ja Beetsaidan asukkaat olivat uppoutuneet siinä määrin omaan elämäntapaansa, etteivät he ottaneet vastaan Jeesusta eivätkä katuneet; mutta he tulevat kuitenkin ilmeisesti saamaan hyötyä Jumalan armosta ja ylösnousemuksen sekä tulevaisuudessa tilaisuuden oppia tuntemaan vanhurskauden tien. (Matt. 11:20–24) Fariseukset eivät herjanneet ja vastustaneet tosi palvojia siksi, että olisivat olleet tietämättömiä Jumalan tahdosta. Saulus Tarsolainen oli ollut sellainen, mutta hänelle osoitettiin armoa ja annettiin anteeksi. (1. Tim. 1:13–16) Nämä uskonnolliset johtajat olivat sen sijaan turmeltuneita sydämeltään läpikotaisin, ja Jeesus tiesi sen. Toisin kuin yhteisellä kansalla heillä oli huomattavasti tietoa Jumalan sanasta. Nyt he olivat nähneet ilmeisen todisteen Jumalan hengestä. Siitä huolimatta he hylkäsivät täysin sen, mitä oli Jehovan hengellä suoritettu, ja pitivät herjaten Jeesuksen ihmetöitä Saatanan voiman ansiona. Miten pahaksi ihminen voikaan tulla!
Oliko heidän syntinsä vakava? Jeesus ”tiesi heidän ajatuksensa” ja totesi heidän tahallaan – silmät avoinna tosiasioitten edessä – tekevän syntiä pyhän hengen toiminnan tuntemusta vastaan. Hän osoitti heidän olevan ’vikapäitä iankaikkiseen syntiin’. (Matt. 12:25; Mark. 3:29) Näiden sanojen tekstiyhteyden perusteella ja ottaen huomioon sen, että Jeesus myöhemmin sanoi monien sen ajan uskonnollisten johtajien olevan menossa ikuiseen hävitykseen Gehennassa, näyttää siltä, että he olivat tehneet anteeksiantamattoman synnin. (Matt. 23:15, 33) Heidän syntinsä oli anteeksiantamaton, koska he olivat sivuuttaneet katumisrajan eivätkä enää olleet palautettavissa, eikä siksi, ettei Jehova olisi anteeksiantava Jumala. Heidän syntinsä jätti heidät täydelliseen epäuskoon Jehovan tosi palvontaan nähden. Tällaiseen syntiin syypäälle ei voida antaa anteeksi tulevassakaan asiainjärjestelmässä.
Voisiko joku nykyään tehdä syntiä pyhää henkeä vastaan ja siten sivuuttaa anteeksisaamismahdollisuuden? Kyllä se on mahdollista. Ihminen saattaisi tulla niin toivottoman turmeltuneeksi mieleltään ja sydämeltään, että hän veisi synnintekemisensä siihen asti, että se olisi syntiä pyhää henkeä vastaan. Eikä ihmisen tarvitse olla hengellä voideltu kristitty tehdäkseen siten. Muista, etteivät nuo fariseukset olleet voideltuja kristittyjä, ja kuitenkin he tekivät anteeksiantamattoman synnin.
Miten joku voi tietää, onko hän tehnyt anteeksiantamattoman synnin?
Tällaisesta synnistä luemme Hepr. 10:26:sta (Um): ”Jos me tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme täsmällisen totuuden tuntemuksen, ei ole enää olemassa uhria syntien edestä.” Tällaisessa synnissä on siis harkintaa eli tahallisuutta. Asianomainen tekee paatuneesti syntiä, täysin tietoisena siitä, että hän toimii suoraan vastoin Jumalan hengen vaikutusta ja Hänen vanhurskaita lakejaan. Me olemme tosin kaikki syntisiä ja tarvitsemme Kristuksen lunastusuhria saadaksemme anteeksi, mutta sille ”ei ole enää olemassa uhria syntien edestä”, joka tietää sen ja joka ”tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren”, jonka hän vuodatti. Sellainen ”pilkkaa armon Henkeä”. (Hepr. 10:29) Hän ei kadu koskaan eikä etsi nöyrästi Jumalan anteeksiantoa synnistään ja Kristuksen lunnaitten hylkäämisestään. Hän on ylittänyt katumisrajan.
Mutta yksi tärkeä kohta tulee muistaa: Jeesus tiesi juutalaisten sisimmät ajatukset ja sydämentilan, joten hän voi olla varma, että he olivat tehneet syntiä pyhää henkeä vastaan. Epätäydelliset ihmiset eivät nyt voi lukea kenenkään sydäntä niin kuin Jehova ja Jeesus voivat, joten me emme voi ratkaista, milloin joku on vienyt synnin siihen asti, että on tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan. (Matt. 12:25; Hepr. 4:13) Se on Jumalan ratkaistava.
Sekään, että joku on erotettu kristillisestä seurakunnasta, ei välttämättä merkitse hänen tehneen anteeksiantamatonta syntiä. Hän voi myöhemmin katua. Korinton varhaisessa seurakunnassa piti eräs voideltu kristitty erottaa, koska hän oli ollut moraaliton eikä hänessä ollut ilmennyt todistetta katumuksesta. Tuo mies otettiin kuitenkin ilmeisesti myöhemmin takaisin seurakuntaan, mikä osoittaa, ettei hän ollut tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan. – 1. Kor. 5:1–5; 2. Kor. 2:6–8.
Kuitenkin pelkästään sen seikan, että on mahdollista tehdä syntiä pyhää henkeä vastaan, pitäisi tehdä meidät valppaiksi. Koska me olemme epätäydellisiä luomuksia, niin me teemme joka päivä huomaamattamme syntiä. Jos joku on sydänjuuriaan myöten murheellinen ja todella katuva syntiensä vuoksi, niin se on todiste, ettei hän ole tehnyt anteeksiantamatonta syntiä. Kuinka tärkeätä onkaan näin ollen säilyttää nöyrä henki, myöntää erehdyksemme ja etsiä Jumalan anteeksiantoa! (1. Joh. 1:9; Miika 7:18) Ja koska me ymmärrämme, että iankaikkinen hävitys on niiden osa, jotka ovat ’vikapäitä iankaikkiseen syntiin’, syntiin pyhää henkeä vastaan, niin meidän tulee pyrkiä välttämään synnin tekemistä tottumukseksi tai Jumalan hengen ilmeisen toiminnan kieltämistä.
- - -
Eiköhän tämä jo riitä.
tekstirivi hyökkäys mutta mielestäni kohtuullisen asiallinen sisältö.
Kiitos nyt ensin sinulle vaivannäöstäsi. Luin tuon läpi ja huomasin että suurin piirtein on sisältö sitä, mitä olin odottanut.
Kiinnostavaa on että "totuus" johon viitataan tässä - "tahallaan harjoittavat syntiä saatuaan totuuden täsmällisen tuntemuksen", - tarkoittaa aina kyseessä olevan uskonsuunnan tarjoamaa tulkintaa totuudesta. Jt-usko tarkoittaa tuolla viittauksella omaansa, joku muu fundamentalistinen ryhmä omaansa.
Keskustelin tästä erään lahkoihin perehtyneen henkilön kanssa ja hän sanoi että on hyvin tyypillistä että fundamentalistisesti Raamattua tulkitsevat lahkot käyttävät juuri tuota käsitettä "synti Pyhää Henkeä vastaan" voimakeinona pitääkseen jäsenensä pelon kourissa. Tällainen synti voi sitten olla kaikkea maan ja taivaan väliltä, vapaasti lahkojohdon tulkinnan mukaan. Tämä henkilö oli erityisesti perehtynyt täällä Ruotsissa tunnetuksi tulleeseen Knutby-lahkoon, jossa tuota käsitettä käytettiin/käytetään tehokkaasti valtakeinona.
Konstit on samat jt-maailmassa. Jos erotettu/eronnut henkilö ei kadu ja ryömi takaisin jt-seurakuntaan, on hän tehnyt tuon kauhistuttavan synnin, koska ei katunut jt-järjestön sääntöjen mukaisesti. Mutta tälla tavalla se asia on vain heidän tulkintansa mukaan. Jossain toisessa lahkossa sanotaan että heillä on tuo exklusiivinen totuus ja sen mukaan jt-usko on syntiä ja niin edelleen. Kysymyksessä on siis vallanharjoitus lahkomaailmassa. Lahkoja taas on pilvin pimein ja jokaisella oma totuutensa ja tulkintansa synnistä ja sen palkasta.
Näin minun maalaisjärkeni asian ymmärsi.
Vastasin aikaisemmin tähän viestiin, mutta se hävisi jonnekin.
No, kiitos paljon tästä materiaalista. Oli mielenkiintoista lukea, vaikka suunnilleen sitä se on, mitä muistelin jt-ajoiltani.
Pari kommenttia lukemaani:
>>>jotka "tahallaan harjoittavat syntiä saatuaan totuuden täsmällisen tuntemuksen"
.. Tutkijoilla on paljon sanottavaa tämän >Synti< sanan, -sekä historiasta, että -käsitteestä;
mutta jokainen saa ne asiat esille Goooglen sivuilta itse,
Kumminkin koko käsite on ihan samanlaisena Babylonian jumaluuksien palvonnassa, ja he ovat perineet ne Sumereilta, jotka ovat perineet ne Ishtar- tai muut Jumaluudet- ties mistä.
Käsite on sekava; millään osapuolella ei ole selkeää selitystä koko asiaan, enempää kuin Mesopotamialaisillakaan Abramin aikoina;
Abram hikeentyi loputtomiin selityksiin -kateellisista jumalista, ja otti perheensä ja muutti Heettien maahan. perinne seurasi kuitenkin häntä, ja perilliset kohta taas pelkäsivät -Mardukia, Siniä ja muita pahanilkisiä jumalia; niimpä niille keksittiin Uusi nimi.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta omaa kokemustani sanan "totuus" käytöstä.
Jonkin aikaa sitten jouduin soittamaan erään toisen asian tiimoilta eräälle jt-vanhimmalle.
Olimme vuosia sitten olleet yhdessä ovelta-ovelle työssä ja keskusteluumme puhelimessa vilahti tuo sana "totuus."
"Kyllä sinä tiedät mikä on totuus" oli fraasi jonka kuulin sen muutaman minuutin aikana ainakin kahdesti.
En malttanut olla muistuttamatta,että silloin vuosia sitten kenttäpalveluksen lomassa puhuimme tästä "totuudesta" ja sanoimme kuinka hienoa oli saada taas uusi hieno "totuus",joka oli että:"ennenkuin tämä vuosituhat päättyy tulee saarnaamis ja evankelioimistyö päätökseen.Oliko se totuus?"
Eli miksi meidän pitäisi uskoa että Pyhä Henki kertoo jt:lle erityistä totuutta?
Kun otetaan koko jt historia huomioon viimeisen esim.80 vuoden ajalta,niin miksi,siitä huolimatta että Pyhä Henki olisi kertonut heille totuuden,ei enää uskota noihin totuuksiin?
Onko mitään oikeutta mennä muuttamaan Pyhän Hengen ilmoittamaa totuutta?
Eikä siinä kaikki.Joitain totuuksia on muutettu ja sitten palattu myöhemmin alkuperäiseen käsityksiin,kuten m.m. Sodoman ja Gomorran asukkaitten ylösnousemusmahdollisuudesta.
Mielestäni tälläinen "totuus" mitä jt:lla on ei ole mistään kotoisin.
Jättäisivät kokonaan mainitsematta Pyhän Hengen niin eivät ainakaan syyllistyisi pilkkaan.
Sanoisivat suoraan:"tämän asian kanssa ei ole mitään tekemistä Jumalalla tai Pyhällä Hengellä.Uskokoon ken tahtoo!"
Joillakin on omat toimet, ja lainataan lainalaisuksia toisista toimista. Ennenkaikkea esitellään mitä virheitä muut ovat tehneet, ja tämän jälkeen.....perustelaan, mihin itse ei ole sotkeuduttu.
Tarkoitan on mukava pelata jääkiekkoa antamillasi pesäpallosäännöillä.
Ainahan voipi valittaa vaikka hoviin. Tuskin tuomio vain valittamalla paranee. Ehkäpä todellinen toiminta voisi olla avain, joukkueeseen pääsyyn.
;-)
>>> "Kyllä sinä tiedät mikä on totuus" oli fraasi jonka kuulin sen muutaman minuutin aikana ainakin kahdesti
Koska monet ovat ryhtyneet kirjoittamaan tästä hyvin tärkeästa ja monia askarruttavasta aiheesta ajattelin minäkin kirjoittaa oman käsitykseni asiasta.
Jumala on Henki (Joh 4:24). Jumala on Pyhä (Jes 6:3).
Jumalan Henki on näin ollen Pyhä Henki ja Jumalan syvin olemus. Siis Pyhä Henki on Jumala.
Ensiksi on todettava että Pyhän Hengen pilkkaan ei voi syyllistyä vahingossa. Sen täytyy olla tahallista ja tietoista Hengen pilkkaamista. Ihminen joka ei tunne Pyhää Henkeä ja Hänen olemustaan ei voi pilkata niin ettei sitä annettaisi anteeksi, koska hän ei tiedä mitä tekee. Jos näin kuitenkin on käynyt jossakin tapauksessa on pilkan täytynyt olla hyvin törkeätä ja tahallista. Joku yksittäinen sana tai teko ei ole heti PH:n pilkkaa. Se joka on tullut tuntemaan Pyhän Hengen persoonana ja sitten luopuu uskosta pois ja alkaa tahallisesti rienaamaan Hengen olemusta, työta ja vaikutusta syyllistyy tähän anteeksiantamattomaan syntiin. Seurauksena on että hänestä tulee täysin kylmä uskon asioille.
Uskova ei pilkkaa Pyhää Henkeä. Jumalan Henki asuu hänessä ja hän kunnioittaa Jumalan Henkeä.
Mutta, -joka tahallisesti pilkkaa Pyhää Henkeä ei voi saada anteeksi koska on pilkannut Jumalan syvintä olemusta, Henkeä. Nyt näyttäisi siltä että Raamattu on ristiriitainen tässä asiassa. Ramattu näet sanoo:
"Jos me tunnustamme syntimme hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1 Joh 1:9).
Jumalan Sana ei ole ristiriitainen tässä asiassa niin kuin ei missään muussakaan asiassa.
Ongelma on juuri tässä: "Jos me tunnustamme syntimme". Tahdon painottaa sanoja "JOS ME TUNNUSTAMME SYNTIMME ... niin hän antaa anteeksi".
On nimittäin niin että se joka on tehnyt tämän anteeksiantamattoman synnin ei tunusta että on syntiä tehnyt. Hän ei myöskään ole aralla tunnolla Jumalan edessä eikä pelkää tehneensä tätä syntiä. Koska hän ei tunnusta tehneensä syntiä ei hän myöskään voi saada syntiään anteeksi. Anteeksiantamisen ehtohan on TUNNUSTAMINEN. Hän on täysin kylmä ja välinpitämätön synnille ja uskon asioille. Jos tällaiselle ihmiselle menee puhumaan Jeesuksesta ja syntien tunnustamisesta ja anteeksisaamisesta niin hän nauraa ja pilkkaa vielä enempi. Tällaisia ihmisiä ikävä kyllä on. Heille on turha puhua evankeliumia.
Jos sinä pelkäät tehneesi tämän anteeksiantamattoman synnin ja tunnustat että olet tehnyt syntiä ja olet aralla tunnolla Jumalan edessä niin sinulle kuuluu Jumalan sana:
"hän on uskollinen ja vanhurskas niin että hän antaa synnit anteeksi ja puhdistaa sinut kaikesta väärydestä"
Se että tunnustat syntisi ja olet aralla tunnolla Jumalan edessä todistaa että et ole tehnyt tätä anteeksiantamatonta syntiä.
Jeesus lupaa myöskin: "sitä, joka tulee minun luokseni minä en ikinä heitä ulos (Joh 6:37)."
Jos siis tulet Jeesuksen luokse ja tunnustat syntisi niin Hän ottaa sinut vastaan ja sinä saat jäädä hänen luokseen ja Jeesus antaa sinulle kaikki synnit anteeksi.
Kiitä Herraa Jeesusta anteeksiantamuksesta ja jatka iloiten matkaa Herrasi kanssa.
Hän rakastaa sinua.
Siunausta
jaikal
Ahaa
Korkein oikeus vastaa kysymkseen, kysyttäessä henkilökohtaisesti.
Juu
Joskus on pakko lainata edesmenneitä ihmisiä..
Melekosta ropinaa sano akka kun tuohelle kusi.
T:akka