"Mutta hänen ( Jeesuksen ) luokseen tulivat kaikki Publikanit ja pahaa harjoittaneet, kuunnellakseen häntä. Pharisealaiset ja kirjanoppineet ärsyyntyivät ja sanoivat:
"Tämä mies ottaa syntisiä luokseen ja syö heidän kanssaan".
Jeesus esitti heille vertauksen :
"Kuka teistä on se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen etsimään kadonnuttaan aina siihen asti että löytää sen ? Ja kun hän löytää kadonneensa, niin hän panee sen olalleen, iloiten.
Ja kuin hän palaa kotiin kadonneensa kanssa, hän kutsuu kokoon ystävänsä ja sanoo heille: " Iloitkaa yhdessä minun kanssani ; minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.
- - niin taivaassa iloitaan yhdestä pahaa harjoittaneesta, joka ryhtyy harjoittamaan hyvää ; tästä yhdestä iloitaan enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa."
( Kuvaus Luukkaan evankeliumista, 15.luvusta )
Mitä myötätunto on ?
Mielestäni yllä olevasta Luukkaan evankeliumin kuvauksesta ilmenee, ettei myötätuntoinen sydän tuomitse pahantekijää, ei painota hänen tekemiään vääriä tekoja eikä vastaa vihaan vihalla.
Myötätuntoinen sydän ymmärtää kärsivällisyyden suuren arvon ; Jeesuksen kuvaama mies etsi kärsivällisesti kadonnutta lammastaan aina siihen asti, kunnes löysi sen. Henkilökohtaisesti koen, että tässä on esimerkki meille kaikille jäljiteltäväksi.
Ajattelen että myötätunto on yhtä kuin toivomus, etteivät muut kärsisi. Aito myötätunto kannustaa meitä, näin uskon, automaattisesti toimimaan niin että aivan arkisistakin yksittäisistä teoistamme ja valinnoistamme koituisi mahdollisimman suuri hyöty niin ihmisille kuin eläimillekin, sekä meitä ympäröivälle luonnolle.
Nähdäkseni, mutta tiedostaen että voin hyvin olla väärässäkin, aivan ensimmäinen askel myötätuntoisemman sydämen kehittämiseksi on kehittää läheisyyttä toinen toistamme kohtaan. En tarkoita tässä fyysistä läheisyyttä, enkä edes sitä että meidän pitäisi pyrkiä ajattelemaan asioista samalla tavalla. Tarkoitan, että meidän ehkä pitäisi nykyistä innokkaammin nähdä, että olemme todellakin "jäseniä yhdessä ruumiissa". Tämä tarkoittaa käytännössä, että jos yksi jäsen tässä "ruumiissa" katkaistaan, tai jos yksi jäsen sairastuu ja jätetään hoidotta (kuvaannoillisesti sanoen), kaikki muut jäsenet kärsivät myös, ennemmin tai myöhemmin. Näin itse ajattelen ; joku toinen voi ajatella toisella tapaa ja hänellä on siihen täysi oikeus.
Ajattelen, että meidän pitäisi kenties nykyistä useammin pysähtyä miettimään mitä haluamme elämältämme, ja miten voimme saavuttaa haluamamme. Puhun nyt henkisistä arvoista, sillä jokainen tietää että jos haluaa elämältä uuden Mersun joka toinen vuosi, tiilitalon ja rotukoiran, on vain tehtävä lujasti työtä ja ansaittava rahaa :-).
Pohjimmiltaan jokainen, ainakin itse uskon näin, haluaa olla omalla tavallaan onnellinen. Luulen että jokainen meistä haluaa tuntea mielenrauhaa ja olla tekemisissä miellyttävien ihmisten kanssa omassa elämässään. Ei ole olemassa kepulikonsteja tai "pikakaistoja", jotka veisivät meitä kohti henkilökohtaista onnea ilman että juurikaan ponnistelisimme itse. Jotta voisimme olla tyytyväisiä ja jotta voisimme kokea aitoa rauhaa, eli rauhaa joka ei ole riippuvainen siitä mitä omistamme, minkälainen ammatillinen titteli meillä on jne., meidän on tunnettava vastuuntuntoa toisten hyvinvoinnista. Meidän pitäisi nähdä, kuinka ihmiset ovat meitä kohtaan miellyttäviä ja pitävät meistä siksi, että me olemme itse huolehtivaisia heitä kohtaan ja osoitamme heidän olevan arvokkaita, ainutlaatuisia yksilöitä. Meidän pitäisi ymmärtää kuinka kärsimme eniten itse, jos annamme itsekeskeisyyden, tuomitsemishalun, ylimielisyyden ja vihan määrätä meitä, sen sijaan että ottaisimme nousevat negatiiviset tunteet loogisen tarkastelun alle ja kysyisimme itseltämme, kannattaako esiin noussut negatiivinen tunne päästää valloilleen vahingoittamaan meitä itseämme ja omaa mielenrauhaamme, sekä ennen kaikkea muiden ihmisten mielenrauhaa ja oikeutta tuntea onnea.
Ajattelen, että meidän pitäisi ymmärtää( kuuluimmepa johonkin uskontoon tai emme ), että Raamatussakin esitetty "tee toisille, mitä toivoisit itsellesi tehtävän", pätee meidän kaikkien kohdalla. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", tuumasi vanha kansa.
Luulen, että jos ajattelemme asiaa, tulemme jossain elämämme vaiheessa huomaamaan kuinka toisten hyvinvoinnin vaaliminen antaa meille itsellemme sisäisen rauhan ja tyytyväisyydentunteen.
"--Valaisemaan niille, jotka istuvat pimeissä kuoleman varjoissa, ja ojentamaan jalkamme rauhan tielle."
"-- ja kaikki mikä minun on, se on sinun."
( - Luukas )
"Tämä mies ottaa syntisiä luokseen ja syö heidän kanssaan".
Jeesus esitti heille vertauksen :
"Kuka teistä on se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen etsimään kadonnuttaan aina siihen asti että löytää sen ? Ja kun hän löytää kadonneensa, niin hän panee sen olalleen, iloiten.
Ja kuin hän palaa kotiin kadonneensa kanssa, hän kutsuu kokoon ystävänsä ja sanoo heille: " Iloitkaa yhdessä minun kanssani ; minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.
- - niin taivaassa iloitaan yhdestä pahaa harjoittaneesta, joka ryhtyy harjoittamaan hyvää ; tästä yhdestä iloitaan enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa."
( Kuvaus Luukkaan evankeliumista, 15.luvusta )
Mitä myötätunto on ?
Mielestäni yllä olevasta Luukkaan evankeliumin kuvauksesta ilmenee, ettei myötätuntoinen sydän tuomitse pahantekijää, ei painota hänen tekemiään vääriä tekoja eikä vastaa vihaan vihalla.
Myötätuntoinen sydän ymmärtää kärsivällisyyden suuren arvon ; Jeesuksen kuvaama mies etsi kärsivällisesti kadonnutta lammastaan aina siihen asti, kunnes löysi sen. Henkilökohtaisesti koen, että tässä on esimerkki meille kaikille jäljiteltäväksi.
Ajattelen että myötätunto on yhtä kuin toivomus, etteivät muut kärsisi. Aito myötätunto kannustaa meitä, näin uskon, automaattisesti toimimaan niin että aivan arkisistakin yksittäisistä teoistamme ja valinnoistamme koituisi mahdollisimman suuri hyöty niin ihmisille kuin eläimillekin, sekä meitä ympäröivälle luonnolle.
Nähdäkseni, mutta tiedostaen että voin hyvin olla väärässäkin, aivan ensimmäinen askel myötätuntoisemman sydämen kehittämiseksi on kehittää läheisyyttä toinen toistamme kohtaan. En tarkoita tässä fyysistä läheisyyttä, enkä edes sitä että meidän pitäisi pyrkiä ajattelemaan asioista samalla tavalla. Tarkoitan, että meidän ehkä pitäisi nykyistä innokkaammin nähdä, että olemme todellakin "jäseniä yhdessä ruumiissa". Tämä tarkoittaa käytännössä, että jos yksi jäsen tässä "ruumiissa" katkaistaan, tai jos yksi jäsen sairastuu ja jätetään hoidotta (kuvaannoillisesti sanoen), kaikki muut jäsenet kärsivät myös, ennemmin tai myöhemmin. Näin itse ajattelen ; joku toinen voi ajatella toisella tapaa ja hänellä on siihen täysi oikeus.
Ajattelen, että meidän pitäisi kenties nykyistä useammin pysähtyä miettimään mitä haluamme elämältämme, ja miten voimme saavuttaa haluamamme. Puhun nyt henkisistä arvoista, sillä jokainen tietää että jos haluaa elämältä uuden Mersun joka toinen vuosi, tiilitalon ja rotukoiran, on vain tehtävä lujasti työtä ja ansaittava rahaa :-).
Pohjimmiltaan jokainen, ainakin itse uskon näin, haluaa olla omalla tavallaan onnellinen. Luulen että jokainen meistä haluaa tuntea mielenrauhaa ja olla tekemisissä miellyttävien ihmisten kanssa omassa elämässään. Ei ole olemassa kepulikonsteja tai "pikakaistoja", jotka veisivät meitä kohti henkilökohtaista onnea ilman että juurikaan ponnistelisimme itse. Jotta voisimme olla tyytyväisiä ja jotta voisimme kokea aitoa rauhaa, eli rauhaa joka ei ole riippuvainen siitä mitä omistamme, minkälainen ammatillinen titteli meillä on jne., meidän on tunnettava vastuuntuntoa toisten hyvinvoinnista. Meidän pitäisi nähdä, kuinka ihmiset ovat meitä kohtaan miellyttäviä ja pitävät meistä siksi, että me olemme itse huolehtivaisia heitä kohtaan ja osoitamme heidän olevan arvokkaita, ainutlaatuisia yksilöitä. Meidän pitäisi ymmärtää kuinka kärsimme eniten itse, jos annamme itsekeskeisyyden, tuomitsemishalun, ylimielisyyden ja vihan määrätä meitä, sen sijaan että ottaisimme nousevat negatiiviset tunteet loogisen tarkastelun alle ja kysyisimme itseltämme, kannattaako esiin noussut negatiivinen tunne päästää valloilleen vahingoittamaan meitä itseämme ja omaa mielenrauhaamme, sekä ennen kaikkea muiden ihmisten mielenrauhaa ja oikeutta tuntea onnea.
Ajattelen, että meidän pitäisi ymmärtää( kuuluimmepa johonkin uskontoon tai emme ), että Raamatussakin esitetty "tee toisille, mitä toivoisit itsellesi tehtävän", pätee meidän kaikkien kohdalla. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", tuumasi vanha kansa.
Luulen, että jos ajattelemme asiaa, tulemme jossain elämämme vaiheessa huomaamaan kuinka toisten hyvinvoinnin vaaliminen antaa meille itsellemme sisäisen rauhan ja tyytyväisyydentunteen.
"--Valaisemaan niille, jotka istuvat pimeissä kuoleman varjoissa, ja ojentamaan jalkamme rauhan tielle."
"-- ja kaikki mikä minun on, se on sinun."
( - Luukas )
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taas kirjoitit niin hienosti myötätunnosta.
Ihminen vain on inhimillinen
eikä aina näe itsessään myötätunnon puutetta.
On paljon juuri sitä "oman napansa tuijottelua".
Nykyaikana tarvitaan hirvittävän vahva minä,
että kestää tässä oravanpyörässä.
Aina on niitä, jotka kertovat mikä on absoluuttinen totuus.
Jos on hiemankin "heikko" minä kuva, ajattelee,
että tuo ihminen on varmasti oikeassa.
Hän tietää, miksi siis alkaisin itse päättelemään,
koska tuolla ihmisellä on vahvat kannat,
sitäpaitsi jos en tee niinkuin hän neuvoo,
yhteisö hylkää ehkä minut.
Ja tuo yksinjäämisen pelko on hauhea.
Meiltä puuttuu kyky vuorovaikuttaa rakenteellisesti.
Näemme, että jos emme ole samaa mieltä,
on vastassa heti vihollinen.
En suinkaan tarkoita,
että kaikki ihmiset ovat tällaisia vaan,
että meitäkin on.
Oikeanlainen myötätunto on oikeanlaista vuorovaikutusta.
Nähdään toinen ihminen ja arvostetaan häntä.
Mutta se, että arvostamme toisia ihmisiä ei tarkoita,
että meidän pitäisi "arvostaa" heidän mielipiteitään ja hyväksyä
ne ainoina oikeina vaihtoehtoina.
Oikeanlainen arvostaminen on juuri myötätuntoa ja vuorovaikutusta.
Raamatusta ja varsinkin Jeesuksen sanomasta löytyy paljon viisaita ja oikeita neuvoja kanssakäymiseen toistemme kanssa.
Tulkitsemme vaan jokainen niitä niin eritavalla.
Toinen "vikamme" on,
että kun olemme löytäneet itsellemme oikean Jumala suhteen,
alamme tuomaan sitä kaikille ainoana oikeana vaihtoehtona.
Joku tarvitsee seurakuntaa, saarnaajaa ja sääntöjä,
hänellä on rauha siinä ilmapiirissä.
Toinen taas haluaa etsiä itse.
Kumpikin tapa on aivan yhtä kunnioitettava.
Kummankin tapaa pitää arvostaa.
Ja muistaa se, että Jumala on kaiken yläpuolella.
Hän on kaiken alkulähde,
ja jos siitä lähteestä juo,
ei varmasti janoa enää.
Kun löydämme Jumalan löydämme samalla
nuo tärkeät asiat;
rakkaus,
myötätunto,
toisen arvostaminen,
tyyneys,
rauha
ja ilo.
Löydämme elämän.
Kirjoitit :"Kun löydämme Jumalan, löydämme samalla nuo tärkeät asiat : rakkaus, myötätunto,
toisen arvostaminen, tyyneys, rauha
ja ilo. Löydämme elämän."
Varmasti asiat etenevät monen ihmisen kohdalla juuri noin ; hän etsii Jumalaansa, löytää hänet ja sen myötä rakkauden elämäänsä. Ja rakkaus tekee hänet sitten valppaaksi havaitsemaan muiden tarpeet ja vastaamaan niihin omien resurssiensa rajoissa. On hienoa, jos näin käy :-)
Itse ajattelen myös, että maailman miljoonat ei-uskovat ihmiset, jotka kokevat ateismin itselleen parhaiten sopivaksi elämänkatsomukseksi, ovat halutessaan aivan yhtä kyvykkäitä harjoittamaan eettisiä hyveitä kuin johonkin uskontoon kuuluvat ihmiset. Kaikki ihmiset, elämänkatsomuksesta riippumatta, voivat mielestäni toteuttaa lähimmäisenrakkautta elämässään ja tuntea tätä kautta syvää iloa ja henkistä tyydytystä :-)
"Itse ajattelen myös, että maailman miljoonat ei-uskovat ihmiset, jotka kokevat ateismin itselleen parhaiten sopivaksi elämänkatsomukseksi, ovat halutessaan aivan yhtä kyvykkäitä harjoittamaan eettisiä hyveitä kuin johonkin uskontoon kuuluvat ihmiset. Kaikki ihmiset, elämänkatsomuksesta riippumatta, voivat mielestäni toteuttaa lähimmäisenrakkautta elämässään ja tuntea tätä kautta syvää iloa ja henkistä tyydytystä :-)"
Niin ateistillakin on Jumala.
Hänen elämänkatsomuksensa on Jumala.
Kaikilla on hyvä Jumala jos toteutaa "lähimmäisenrakkautta elämässään ja tuntee tätä kautta syvää iloa ja henkistä tyydytystä"
Tässä totean taas kerran:
"Heidän hedelmistään te heidät tunnette..."
Siunausta;)
Kirjoitit hyvin. Kiitos sinulle.
Kun mies liittyy vaimoonsa, niin he tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis ole enää kaksi, he ovat yksi. Eli jos mies rakastaa vaimoaan, hän rakastaa myös itseään, koska he ovat yhtä.
"Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema - -.
Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi talonsa kaikki tavarat rakkauden hinnaksi, hän olisi halveksittu."
- Salomo
Lapsena uskoen,kasvot loistaen katsoin Jeesukseen.
Häntä seuratan,kaikille kertoen,
miten ihmeellinen,on valo-voima-rakkauden..
Tuli päivä synkkä pimeyden,
eksyin luota rakkauden.
Hapuillen lähdin kulkemaan,
riippuvuuksiin tartuin vaan.
Kiinni ihmisten ikeiden
roikuin maailman reunalla horjuen,
rakkautta kerjäsin,kaiken menetin..
yksin kuljin,en muistanut Jeesustain!
Eksyin,eksyin synkkään pimeyteen
tuskassa huusin:Auta JUMALA!
en jaksa elää näin!!
syvyyden kuiluun,pimeyteeen jäin.
Herra kuuli huudon,
joka nousi sydämestäin
ei ollut hyljännyt,
ei irrottanut kädestäin.
Syntini hyljäten,anteeksi sain..
armon sateen alla,rakastain.
JEESUS mua ohjaa läpi myrskyjen
käsi kädessä kuljemme luokse
Isän,Iankaikkisen rakkauden.
Myötätunto toisia kohtaan tulee vasta kun on vapaa rakastamaan,ja itse ei voi"puristaa" rakkautta itsestään,jos ei pysty rakastamaan itseään..
Kaikki on vain sananhelinää ja jää ilmaan roikkumaan jos ei Henki tee sanaa eläväksi:)
Minä annan teille uuden sydämen ja sisimpäänne
uuden hengen.
Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois
ja annan tilalle elävän sydämen.
Nehemia.36:26
Kaunis ja lämmin runo sinulta taas kerran :-)
--------------------------------------------------
www.valleyskeptic.com/ jesus_children.html.
Kristillistä rakkautta - myös sitä - ja ennen muuta rakkauden sanelemia tekoja tarvitaan maailmassa, jolla on myös tämännäköiset kärsivät / skeptiset kasvot.
( en ota ko. sivujen tekijöiden mielipiteisiin kantaa - kuvat sen sijaan voivat useinkin olla herättäviä niin, ettei sanoja juuri tarvita )
Kukaan ei voi pelastaa maailmaa, mutta jokainen voi tehdä jotain yhteisen kärsimyksemme vähentämiseksi, eikö voikin ?
että löytää joskus tosi rakkauden :)-------*muiskis*
Totta :-)
Kiitos viisaista sanoistasi.