Miten teillä rytmihäiriöt haittaavat elämänne? Minulla haittaa niin paljon että olen oikeastaan työkyvytön :(
Rytmihäiriöni on tutkittu monta kertaa ja todettu vaarattomiksi. Kärsin tiheälyöntisyydestä ja kammiolisälyönneistä.
Mutta pelkään niitä niin paljon että en pysty oikein tekemään mitään.
Olen kärsinyt niistä yli kymmenen vuotta, mutta en ole tottunut niihin vieläkään. Joskus niitä ei ilmene päiväkausiin, mutta sitten pahat ajat ovat että sydän laukkaa ihan miten sattuu päiväkausia.
Olen ajatellut hakea töitä tai kouluun mutta sitten alan miettimään että entäs jos eka työpäivänä sydän rupeaa temppuilemaa enkä pysty jatkamaan töitä, pyörryn tms.
Koska aina suurimmat rytmihäiriöt tulee kun olen kodin ulkopuolella ja aina jossain tilaisuudessa, juhlissa, kyläilemässä. AINA!
Tiedän että jännitys tuo ne esiin kun olen muutenkin arka ja silloin ne sattuu juuri noihin tilanteisiin.
Rytmihäiriössä pelkään pyörtymistä ja tulee kamala kuolemanpelko.Kertokaa, onko siihen mitään keinoa että lopettaisin niiden sairaalloisen pelkäämisen ja pystyisin joskus edes nauttimaan tästä elämästäni. En pysty itse sitä pelkäämistä lopettamaan ja olenkin nyt lopettanut melkein kokonaan ulkona liikkumisen ja se ei ole tervettä.
Onko jotain hypnoosihoitoa tai jotain jolla minun pääkoppaani saisi iskostettua että ei haittaa vaikka rytmi on sekaisin välillä, et kuole, et pyörry jatka vaan elämääsi rauhassa.
En tiedä osasinko selittää tämän mutta tulen kohta hulluksi ja tekisin mitä vaan että minulle ei ikinä olisi tullut noita häiriöitä sydämeen.
Ensimmäinen kohtaus oli dramaattinen, sydän sekosi kesken kavereitten kanssa viettämäni uimareissun,ambulanssilla sairaalaan jne. olisi siitä jäänyt tämä pelko...en tiedä... lääkärit sanoo vaan unohda koko sydän :)
Rytmihäiriöni on tutkittu monta kertaa ja todettu vaarattomiksi. Kärsin tiheälyöntisyydestä ja kammiolisälyönneistä.
Mutta pelkään niitä niin paljon että en pysty oikein tekemään mitään.
Olen kärsinyt niistä yli kymmenen vuotta, mutta en ole tottunut niihin vieläkään. Joskus niitä ei ilmene päiväkausiin, mutta sitten pahat ajat ovat että sydän laukkaa ihan miten sattuu päiväkausia.
Olen ajatellut hakea töitä tai kouluun mutta sitten alan miettimään että entäs jos eka työpäivänä sydän rupeaa temppuilemaa enkä pysty jatkamaan töitä, pyörryn tms.
Koska aina suurimmat rytmihäiriöt tulee kun olen kodin ulkopuolella ja aina jossain tilaisuudessa, juhlissa, kyläilemässä. AINA!
Tiedän että jännitys tuo ne esiin kun olen muutenkin arka ja silloin ne sattuu juuri noihin tilanteisiin.
Rytmihäiriössä pelkään pyörtymistä ja tulee kamala kuolemanpelko.Kertokaa, onko siihen mitään keinoa että lopettaisin niiden sairaalloisen pelkäämisen ja pystyisin joskus edes nauttimaan tästä elämästäni. En pysty itse sitä pelkäämistä lopettamaan ja olenkin nyt lopettanut melkein kokonaan ulkona liikkumisen ja se ei ole tervettä.
Onko jotain hypnoosihoitoa tai jotain jolla minun pääkoppaani saisi iskostettua että ei haittaa vaikka rytmi on sekaisin välillä, et kuole, et pyörry jatka vaan elämääsi rauhassa.
En tiedä osasinko selittää tämän mutta tulen kohta hulluksi ja tekisin mitä vaan että minulle ei ikinä olisi tullut noita häiriöitä sydämeen.
Ensimmäinen kohtaus oli dramaattinen, sydän sekosi kesken kavereitten kanssa viettämäni uimareissun,ambulanssilla sairaalaan jne. olisi siitä jäänyt tämä pelko...en tiedä... lääkärit sanoo vaan unohda koko sydän :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on myös noita kammioperäisiä rytmihäiriöitä, välillä enemmän ja vähemmän. Olen puhunut tästä lääkärin sekä terapeuttini kanssa, ja yleensä syy rytmihäiriöihin on ahdistus (joka voi olla esim pelko tai jännitys jostakin asiasta) joka saa aikaa sydämmessä näitä häiriöitä. Terapeuttini kertoi, että olisi hyvä jutella mikä mieltä painaa ja aiheuttaa sitä, eli syy ja seuraus. Ja jos sydäntä alkaa liiaksi kuuntelemaan (mitä juuri olen tehnyt) niin sitä alkaa stressaamaan ja ongelma jatkuu.
Sinun oireesi kuullostavat hyvin pitkälti paniikkihäiriöltä, johon löytyy apua sekä terapiasta että lääkkeistä. Vaikkapa terveyskeskuksen omalääkäri osaa neuvoa eteenpäin, mutta sinun pitää itse tuoda selvästi esiin, ettet kerta kaikkiaan selviä pelkällä järkeilyllä ja "unohtamalla".
Miten sellainen terapia voi auttaa? Onko se sellaista keskustelua asiasta?
En usko että kukaan ihminen voi minua keskustelemalla auttaa. On minulle moni yrittänyt, mutta jotenkin en vain usko ketään ja vatvon vaan asiaa mielessäni.
Olenkin saanut vain vähättelevää osanottoa ja olenkin lopettanut puhumisen asiasta. Kukaan ei ota sitä tosissaan että ne rytmihäiriöt voi haitata jotakuta niin paljon, varsinkin kun ne on todettu vaarattomiksi.
Mutta ne haittaa. Onhan sitä olemassa vaikka minkälaisia fobioita ja tämä sydän on kyllä minulle muodostunut sellaiseksi :(
Tuo sun tekstisi oli kuin suoraan mun elämästä. Olen 29-vuotias nainen ja kärsinyt sydämen rytmihäiriöistä jo hieman yli 11 vuotta. Niitä on tutkittu monta kertaa ja joka kerta todettu vaarattomiksi. Lääkkeeksi sain propral 10 mg, mutta en ole sitä paljoakaan halunnut käyttää. Mulle tulee lisälyöntejä päivittäin useita, jopa kymmeniä. Ne haittaavat elämää aika paljon. Esim. baarireissut ovat lähes mahdottomia kun niitä tulee tosi paljon. Olen jännittäjätyyppi ja ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Ja stressi, väsymys ym. lisäävät niitä. Elämä olisi paljon iloisempaa ja rennompaa jos ei noita rytmäreitä tulisi noin paljon ja joka paikassa. Mutta ei kai se auta kuin yrittää elää niitten kans. Kiva kuulla etten ole ainoa joka kärsii rytmihäiriöistä.
Uskon, että voi tuntua todella vaikealta mutta kannattaa ainakin yrittää terapiaa. Siellä mennään ihmisen sieluun niin syvälle, että uskoisin, että sinun mieltä painaviin asioihin voisi ainakin pientä helpotusta löytyvän. En väitä, että kokonaan loppuisivat mutta jokin ne aina laukasee. Tiedän, että siitä voi tulla noidankehä.
Olen kohta 40 ja mulla on koko elämäni ajan ollut rytmihäiriöitä ja siihen kun vielä lisätään kauheen voimakas tiheälyöntisyys, niin olo ei ole häävi.
Muutamaan otteeseen on viety ambulanssilla, kun
ei mikään auta ja se kun ei katso edes kelloa, voi tulla yöllä kolmelta tai aamulla seiskalta.
Aina on sanottu ,että vaarattomia, olkoon sitten niin, mutta kyllä se vaikuttaa elämään.
Aina miettii, että mitä sitä uskaltaa tehdä, ettei sydän vaan ota nokkiinsa.
Ei sais stressata, ei sais sitä eikä tätä, sellasta se on mun elämä! Niinkuin elämässä vois olla stressaamatta tai murehtimatta, hehe!
Olipas kamalaa luettavaa! Kyllä sinun rakas ihminen on mentävä keskustelemaan tuosta pelostasi ammatti-ihmiselle.
Käsitin että olet nuori ja arvelehan että sinun koko "paras" aika elämästäsi menee neljän seinän sisällä kykkimiseen!
Jos varsinkin on sinut tutkittu ja todettu oireet vaarattomiksi niin sitä suuremmalla syyllä hoitoon.
Minä kärsin paniikkihäiriöistä nuorempana ja oireilu oli vähän samanlaista. Sain aina oireita kun olin ulkomaailmassa, kunnes hermostuin olooni ja hakeuduin lääkärin vastaanotolle.
Sain siihen miedon lääkityksen ja terapiahoitoa. Se terapiahoito on juuri keskustelua asiasta, mutta usko minua se auttaa!!
Mene ystävä rakas heti maanantaina lääkäriin niin pääset tuosta kauheasta noidankehästä, joka pahenee vuosi vuodelta. Usko minua, minä olen ollut samanlaisessa pelkokierteessä ja nyt elän ihan normaalia elämää. Sain avun ja saat varmasi sinäkin!
Jos aikuinen, jolle tunnettu hyvä lääkäri sanoo, että ovat vaarattomia, ei usko, niin kannattaisi käyttää jotain erilaista konstia ja mennä joukkoihin mahdollisuuksien mukaan - tarkoitan harrastuksia, ystäviä jne.
Minulla alkoivat 10 v sitten sairauden mukana, työpaikka meni, nyt ei enää rytmäreitä huomaa, kai niitä jossain taustalla on. Pahoina päivinä aloitin aamuni päivystyksessä, ottivat sydänfilmin ym. rauhoituin ja lähdin päivää jatkamaan.
löytyy. Vaikuttaa jännityksen aiheuttamalta eli sydämessäsi tuskin on mitään.
Itselläni on ollut jo lähes 20 v jännitykseen ennen tilannetta otettavaa beetasalpaajaa. Ja on hyvin toiminut. Erilaista kuin mitä annetaan esim. verenpainetaudissa. En nyt muista nimeä koska ovat työpaikalla. On myös monia muita tuohon sopivia lääkkeitä.
Meepäs lekuriin ja sano suoraan, että haluat lääkettä jännitykseen. Älä puhu mitään sydämestä. Nykyään lääkäreille pitää itse aktiivisesti sanoa mihin vaivaan lääkkeen haluaa. Kyllä ne sitten sen reseptin kirjuttaa.
Hei!
Minulla on koko elämäni ollut pientä tiheälyöntisyyttä, enkä ole koskaan voinut tehdä rasituskoetta, kun syke nousee heti yli 200.
Mutta: verenpainetautia lukuunottamatta sydämessäni ei ole vikaa. Minusta on nyt otettu 5 kertaa EKG yöllisten takykardia-juttujen takia.
Itse asiassa kun syke on 150, saattaa verenpaineeni olla normaalitasolla! Syön verenpaineeseen lääkettä ja kiihtyneeseen sykkeeseen sain propralia.
Mitenkä vaikuttaa elämääni?
Minua pelottaa. Ennen nukkumaanmenoa mietin, saanko tänä yönä nukkua vai joudunko valvomaan ja ottamaan sitten propralin. Joo, tiedän, se ei auta asiaa, että sitä miettii.
Tiedän myös, mitkä tekijät lisäävät lyöntejä. Silti kaikkea ei voi välttää.
Ei se auta, että se on vaaratonta. Se tuntuu niin epämukavalta. En minä osaa nukkua, kun sydän hakkaa kamalaa tahtia ja vielä kovalla voimalla. Minulle onkin kehittynyt kiva kierre. Nukkumaanmennessä jännitän, että lyökö sydän liikaa ja silloin se varmasti lyö. Sitten kestää oman aikansa, että tilanne rauhoittuu. Vielä viime vuonna nukahdin alle minuutissa, nykyään kestää pari tuntia saada unta.
Minulla tulee harvemmin töissä tai muualla näitä tiheälyöntisyyksiä, tai en ehdi kiinnittää niihin esim töissä huomiota. Kotona ehtii kuunnella ja tutkailla omia juttujaan liikaakin. Veikkaisin, että oma riesani on pääkopan sisällä!
En enää kehtaa mennä lääkäriin, muuten kuin verenpainekontrolleihin. Verenpainetta en mittaile kotona, koska minulla on mittarikammo. Pelkkä mittarin näkeminen saa pulssin nousemaan yli sadan, joten paineet nousevat samalla! Onneksi tiedän korvien soimisesta ja päänsärystä, milloin paineet ovat koholla. Ja onneksi aika harvoin. Tässä pulssiasiassa on ihan tarpeeksi huolta.
Oma reseptini on hankkia lisää tekemistä, vaihtaa työpaikka sellaiseen jossa on positiivinen ilmapiiri ja alkaa elää täysillä!
unohtaa! On siinäkin kommentti :(
Itse kärsin nuoruudessani täysin samoista oireista (tosin minulla on synnynnäinen sydänvika, mutta se ei silloin oireillut kuin hankalilla lisälyöntiepisodeilla).
Kokeilin ensin (kardiologi määräsi) lieviä rauhoittavia, mutta lopulta kokeilin myös erikoislääkärin antamaa hypnoosihoitoa, mikä auttoi huomattavasti!
Nykyään on saatavilla tehokasta apua, kunhan vain kerrot asiasta lääkärille! Beetasalpaaja auttaisi ainakin takykardiaan..myös terapiaan kannattaa hakeutua pelkojen lievittämiseksi!
Ihmettelen vain sitä, että sydämesi on todettu terveeksi, mutta oireilun syitä ei ole alettu selvittää...
Onnea matkaan :)