Oisko kellään ideaa

Heti kun luin viestisi, muistin että näin juuri lapsena tein, menin metsään ja etsin auringon lämmittämän kiven ja vaivuin uneen. Kiitos tuhannesti, vielä ehtii metsään!

Älkääkä laiskistuko siellä kotona.

Miksi ihmeessä Jumala lähettäisi kissan uneesi symbolisoimaan laiskuudesta, kun voisi sen suoraakin sinulle sanoa. Voisiko mitenkään olla että uniasi "tulkitsemalla" käyt vain elämäntilannettasi läpi. Hahmotat jostain syystä asoita vasta keksimällä niille jotain symboleja.

Metsä Kissa kirjoitti:

Miksi ihmeessä Jumala lähettäisi kissan uneesi symbolisoimaan laiskuudesta, kun voisi sen suoraakin sinulle sanoa. Voisiko mitenkään olla että uniasi "tulkitsemalla" käyt vain elämäntilannettasi läpi. Hahmotat jostain syystä asoita vasta keksimällä niille jotain symboleja.

Lue lisää

Niin nyt vain sattuu minun kohdallani olemaan, että kissa on suora symboli siitä, että olen vetäytynyt kissanpäiville loikomaan. Eihän siinä ketään tarvitse syyttää. Ei kissakaan koko aikaa loio, hyvin sutjakasti ainakin meidän mirrimme lähtee hiiren pyyntiin. Eli samoin silloin, kun olen itse heittäytynyt liian vapaalle, on parasta lähteä hommiin. Oma mielikin siitä piristyy.
Enpä oikeastaan muista, olisiko pariin vuoteen
unissa mirri käynyt. On varmaan ollut osin niin kiireistä.
Voisihan sen muutenkin sanoa, mutta minusta itsestäni on paljon mukavampi nähdä vilaus köllivästä kissasta unessa kuin kuunnella Isä-Jumalan sanoilla sitä, että olen ollut laiska. Katti mieluummin.
No, kissa on silti mukava eläin.
Tässä yhtenä päivänä tuli Jumalalta sana "skorpioni".
Mieleeni muistui heti, kuinka olimme joskus aikoja sitten aktiossa Itävallassa. Oli lauluharjoitukset menossa,
kun ryhmän johtaja yhtäkkiä laski kätensä, sieppasi jonkin esineen ja nitisti takaseinällä
önkineen skorpionin. Palasi sitten sen enemmittä kommenteitta ohjaamaan ryhmää.

Edellisenä päivänä tuli siis Jumalalta vain tuo yksi sana: skorpioni.
Tuli seuraava päivä. Olimme muuttamassa tavaroita ja matkan varrella asuu eräs nainen, jonka aviomies muistaa minut jo vastasyntyneestä vauvasta, olen hänen siskonsa ystävä.
Vaikka pari on yksinäinen, seudulle muuttanut,
vaimo ei kuitenkaan halua, että hänen miehensä vanhat ystävät kävisivät heillä. Mieheni ja tämä mies ovat saman alan ihmisiä, heillä riittää pyhumista. Olemme käyneet heillä ehkä noin kerra 2 tai 3 kuukaudessa, ei siis järin usein. Vaimon silmien pistävyydestä olen huomannut, että emme ole tervetulleita.
Olimme muuttamassa, ajoin sinä aamuna heidän ohitseen muuttokuormaa.
Nytkin mietin, menenkö vai enkö. Päätin mennä.
Mies ei ollut kontona ja vaimo antoi sappensa kiehua yli äyräiden. Huusi täyttä kurkkua, että
hän ei pidä siitä, että käymme. Kiljui, ettemme kunnioita omaisten mielipidettä. Sanoin, että jos
Paavo on sitä mieltä, että hän ei halua meitä nähdä, emme tule. Jos hän haluaa nähdä, tulemme.
Itse hiljaa mielessäni ajattelin, että omaisista puhutaan enemmänkin kuolleen/kuolemaan odotettavan kohdalla.
Mutta skorpioni, mikä skorpioni. Pistävät silmät, kiukkuinen kieli.
Tilanteessa minua auttoi paljon se, että tuo varotus skorpionista tuli. En jäänyt liikaa miettimään, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Ihminen täynnä sappea, totesin.

Eli koen, että Jumala viestittää välillä asioita
kehotukseksi, kuten kissaa näyttäessään
tai vaikkapa varoitukseksi ja lohdutukseksi, kuten tuon skorpionin kohdalla.
Jumalan tahto joka tapauksessa on hyvä, ohjata
ihmistä mahdollisimman tasaista ja valoisaa tietä ilman väärää masennusta tai voimattomuutta, turhaa kiukkua.
Ja Hän tekee sen aika kohteliaasti, jos Hän näyttää tyytyväisenä kellivää mirriä.
Hyvää jatkoa sinulle!