Minulle Aki Kaurismäen viimeisin elokuva, Laitakaupungin valot, oli paha pettymys. Kulisseiltaan se oli tyylipuhdas Kaurismäki-leffa: kauniisti kuvattu ja dialogiltaan niukka.Mutta juoni ei toiminut mielestäni lainkaan. Henkilöhahmot olivat suurimmaksi osaksi etäisiä ja epäuskottavia.
Välillä tuntui kuin olisi katsonut parodiaa Kaurismäki-elokuvasta: viipyileviä katseita, lyhyitä lauseita, pitkiä hiljaisuuksia. Eikä mikään johda oikein mihinkään, kun tarina ei kanna.
Ihmettelen suuresti sitä, että leffa sai niinkin hyvät arvostelut kuin sai ja valittiin jopa Cannesin kilpailusarjaan. Onko Kaurismäki suomalaisen elokuvan pyhä lehmä, kaiken kritiikin yläpuolella oleva nero, jota ei kenenkään sovi arvostella?
Vai ovatko kriitikot sokeita? Minusta leffa oli korkeintaan seiska plussan arvoinen (asteikolla 4-10).
Pidän Kaurismäen aikaisemmasta tuotannosta, joistakin leffoista todella paljon. Ehkä juuri siksi pettymys olikin näin paha!
Välillä tuntui kuin olisi katsonut parodiaa Kaurismäki-elokuvasta: viipyileviä katseita, lyhyitä lauseita, pitkiä hiljaisuuksia. Eikä mikään johda oikein mihinkään, kun tarina ei kanna.
Ihmettelen suuresti sitä, että leffa sai niinkin hyvät arvostelut kuin sai ja valittiin jopa Cannesin kilpailusarjaan. Onko Kaurismäki suomalaisen elokuvan pyhä lehmä, kaiken kritiikin yläpuolella oleva nero, jota ei kenenkään sovi arvostella?
Vai ovatko kriitikot sokeita? Minusta leffa oli korkeintaan seiska plussan arvoinen (asteikolla 4-10).
Pidän Kaurismäen aikaisemmasta tuotannosta, joistakin leffoista todella paljon. Ehkä juuri siksi pettymys olikin näin paha!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomalaiselle kulttuurielämälle on tyypillistä, että nostetaan jalustalle, tuetaan sokeasti ja palvotaan pyhinä lehminä muutamaa kunkin taiteenalan dinosaurusta, jotka ovat kansainvälisiä "vientituotteita" ja mitä vielä. Ja dinosaurusten ei muuta tarvitse tehdä kuin toistaa omia kliseitään loputtomiin ja kulttuuriväki taputtaa haltioituneena, etenkin akat.