Hullu vai tyhmä, mutta pakoon juoksin..
Tutustuimme netissä, vähän ihastuimme, heti kohta jo tapasimme. Puhumme puolet päivistä puhelimessa, ei voitu olla "erossa" vaikka välimatkaa oli.. Ihastuminen alkoi näyttää voimistumisen merkkejä ja suunnittelimme yhteistä aikaa. Mutta ne hidasteet jarruttivat etenemistä.
Puhuimme tunteistamme ja sitten yhtäkkiä aloin itse peruutella. Pelkäsin ilmeisesti rakastuvani ja tietäen elämämme tilanteet se ei olisi ollut suotavaa..
Pyysin ettemme enää suunnittelisi tapaamisia, mutta haluaisin että ystävyys säilyy... Nyt mietin, että pystynkö olemaan ystäväsi, kun tunteet vievät vieläkin...
Tutustuimme netissä, vähän ihastuimme, heti kohta jo tapasimme. Puhumme puolet päivistä puhelimessa, ei voitu olla "erossa" vaikka välimatkaa oli.. Ihastuminen alkoi näyttää voimistumisen merkkejä ja suunnittelimme yhteistä aikaa. Mutta ne hidasteet jarruttivat etenemistä.
Puhuimme tunteistamme ja sitten yhtäkkiä aloin itse peruutella. Pelkäsin ilmeisesti rakastuvani ja tietäen elämämme tilanteet se ei olisi ollut suotavaa..
Pyysin ettemme enää suunnittelisi tapaamisia, mutta haluaisin että ystävyys säilyy... Nyt mietin, että pystynkö olemaan ystäväsi, kun tunteet vievät vieläkin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos molemmat on samaa mieltä ja haluaa jatkaa miksi sitte jarrutella rakastu vain rauhassa mikä ihme voi estää suhdettane . Varsinkin jos vapaita ootte . katellisena katselen sivusta ,itse tietäisin mitä tehdä jos ois kohdalla .
Onhan paljon parempaa ihanampaa olla yhdessä kuin yksinään
Siinähän ne hidasteet ovatkin... kumpikaan ei ole vapaa, mutta tunteet ovat silti olemassa. Eikä todellakaan hetken huumaa, vaan jatkunut jo kauan.. Ei ole muita vaihtoehtoja. Ystävyyden haluaisimme ainakin säilyttää, mutta hankalaa se on. Miettii, muistelee ja kuitenkin sisimmässää toivoo....
Ei
sunhteen jälkeen oo
ennään mitään ystävyyttä =)