10-vuotiaan raivo

APUA!

Poikani 10-vuotias. Hyvä koulussa, liikunnallinen, monia urheiluharrastuksia, kavereita, normaali koti, vanhemmat töissä, keskituloisia, yksi 2 v nuorempi sisko.

Saattaa mennä päiviä, että on oikea äidin kulta ja sitten jostakin aivan mitättömästä asiasta kauhea raivokohtaus. Kohtauksen aikana hän ei ilmeisesti hillitse itseään, vaan voi tehdä mitä vaan.

Esimerkkejä: Särkee tavaroita, käy nyrkein päälle (minun, sisaren, mummun, siis lähipiirin), riehuu... sitten kun "kohtaus" on ohi, katuu, pyytelee anteeksi.

Mikä neuvoksi?

11

4404

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • adhdeee

      lääkettä ja pian!

      • varaavaemo

        Itsellä samanikäinen tyttö. Harrastuksia ei ole ollenkaan monia, vaan useimpina iltoina kotona, useimmiten ilman kavereitakin. Seurallinen ja ihan tykätty koulukaveri, koulu menee ok.

        Mutta jos hänelle järjestettäisiin menoja useampana iltana tai iltapäivänä viikossa koulun lisäksi, hän pimahtaisi. Toki äksyilee nytkin, mutta olen oppinut tämän lapsen kanssa, että hän tarvitsee todella paljon omaa aikaa omassa huoneessa lukien ja musiikkia kuunnellen.

        Lapset eivät osaa itse arvioida tällaista oman ajan tarvetta vaan lähtevät mielellään harrastuksiin, koska kaikki kiinnostaa.

        Mutta ehtiihän sitä aikuisenakin! Nykykoulu jo yksin on aika iso työmäärä lapsille, palautumis- ja pohdinta-aikaa tarvitaan etenkin tässä kasvuiässä, murrosiän kynnyksellä.

        Toinen asia, mikä tulee mieleen on kaveriasiat. Oletko kysellyt välitunneista ym.? Lasta saattaa nolottaakin, jos jokin menee pieleen näissä suhteissa tai ehkä hän ei osaa sitä itse muuten vaan sanoa.


    • selväksi..

      Voi olla vähän myöhäistä, mutta kyllä vanhemman tehtävä on tehdä lapselle selväksi se, mikä on sallittua ja mikä ei. Minä sano heti kättelyssä, että minulle ei huuda ja kiroile. Sanoin jo pienenä, niin tehosi tietysti helpommin.

      Sinä nyt olet itse opettanut pojallesi, että tuollainen käytös on sallittua. Tottakai hän käyttäytyy noin, kun siihen on lupa. Ainut keino saada se loppumaan on tietysti jollain konstilla takoa se pojan päähän, että tuollainen ei käy. Hänelle pitää tulla niin tiukkoja sanktioita huonosta käytöksestä, että se loppuu. Mitä sinä teet, kun hän alkaa raivoamaan? Saako hän mitään rangaistusta siitä, vai jatkatteko niin kuin ei mitään? Miten isä käyttäytyy? Matkiiko poikasi häntä? Mieti noita ja mieti sitten itseäsi, miten voisit toimia toisin?

      Kyse on siitä, kumpi teillä päättää, sinä vai poikasi. Jos poikasi on ottanut vallan itselleen, niin se on liian suuri taakka hänelle ja tekee hänestä ahdistuneen. Hänen on saatava olla vielä lapsi ja siksi sinulla pitää olla päätösvalta siihen, miten teillä toimitaan ja miten ei. Jos sinä et nyt saa poikaasi kuriin, niin joku muu joskus maailmassa saa - eikä se välttämättä silloin ole kaunista katsottavaa.

    • nette 30

      Et mainitse isästä mitään? Miten pojan isä suhtautuu?
      Jos isä ei ole kuvioissa mukana ja vain naiset pitelevät aisoissa tätä nuorta miehen alkua, niin luulen, että kyse on auktoriteetin ylösalaisin kääntymisestä.
      Nuori herra kuvittelee olevansa jollain lailla naisväkensä päällepäsmäri.
      Hän on kuitenkin liian nuori, vasta uroksen alku, joten nyt tarvittaisiin vanhempaa urosta laittamaan vasa järjestykseen.
      Kyse on siis "laitumen reviiristä". Poika on vasta keskenkasvuinen, hän ei osaa hallitsemisen taitoa.
      Ongelma ON hälyyttävä!
      Ei minulla ole neuvoa, miten saat vasan ymmärtämään, että lauman hallitsija olet sinä (tai isä).
      Ehkä ei ole muuta neuvoa kuin tarpeeksi kova kuri päälle.

    • APUA!

      Siis en todellakaan salli moista käytöstä. Sitä on nyt esiintynyt vasta puolisen vuotta. Ei auta vaikka miten rankaisisi (pleikkari pois, kaverikielto, viikkorahat pois jne...selkäsaunaakin kokeilin) sillä poika ei todellakaan hillitse itseään raivokohtauksen aikana. Hän katuu jälkeenpäin ja pitää rangaistuksia pahana, mutta ei voi itselleen mitään. Olen yrittänyt pitää hänestä kiinni, kun raivokohtaus tulee, mutta se on vaikeaa, sillä poika on isokokoinen ja urheilevana todella voimakas.

      Isä tekee vuorotyötä ja hoitaa samalla pientä firmaa, eli häntä näemme kotona harvoin. Äitini on meillä ennen kuin tulen töistä ja pitää lapsista huolen. Tämä kuvio on ollut meillä aina ja pojan käytös tällaista vasta se puolisen vuotta. Koulussa menee kuten ennenkin - sinne menee mielellään. Koulu sujuukin ihan hyvin.

      Voiko tämä olla jotakin esimurkkuikää vai mitä? Onko muilla 10-vuotailla tämmöistä?

      • sinulle...

        Kuulostaa tosi pahalta! Useimmilla tuon ikäisillä pojilla ei ole vielä murrosikää ja vaikka olisikin, normaaliin murrosikään ei todellakaan kuulu fyysinen väkivalta.

        En usko, että on kyse kurin puutteesta, mikäli käytös on alkanut yhtäkkiä, eivätkä rangaistukset auta. Sehän se täällä on kaikkien troppi joka asiaan, vaikka elämä on aika paljon monimutkaisempaa. Lapsi parka on varmasti hyvin peloissaan itsekin käytöksestään ja tarvitsee apua.

        Sinuna menisin heti lääkärin pakeille! Poika on saatava neurologisiin tutkimuksiin ja mahdolliset fyysiset syyt on saatava suljettua pois. Korosta, että pojan käytös on muuttunut äkisti, eikä hän voi hillitä itseään, vaikka haluaisi. Vaadi, että aivot kuvataan (kasvain, muu poikkeama?) ja hormonitoiminta tarkistetaan (murrosikä sittenkin?)

        Mene vaikka yksityiselle tutkimuksiin, älä anna kuitata asiaa sillä, että enemmän kuria. Jos neurologisia syitä ei löydy, mene kasvatusneuvolaan tms. Mutta hanki apua, tilanne ei ole normaali. Entä jos sama jatkuu murrosikäisen pojan kasvavilla voimilla?


      • mieltä
        sinulle... kirjoitti:

        Kuulostaa tosi pahalta! Useimmilla tuon ikäisillä pojilla ei ole vielä murrosikää ja vaikka olisikin, normaaliin murrosikään ei todellakaan kuulu fyysinen väkivalta.

        En usko, että on kyse kurin puutteesta, mikäli käytös on alkanut yhtäkkiä, eivätkä rangaistukset auta. Sehän se täällä on kaikkien troppi joka asiaan, vaikka elämä on aika paljon monimutkaisempaa. Lapsi parka on varmasti hyvin peloissaan itsekin käytöksestään ja tarvitsee apua.

        Sinuna menisin heti lääkärin pakeille! Poika on saatava neurologisiin tutkimuksiin ja mahdolliset fyysiset syyt on saatava suljettua pois. Korosta, että pojan käytös on muuttunut äkisti, eikä hän voi hillitä itseään, vaikka haluaisi. Vaadi, että aivot kuvataan (kasvain, muu poikkeama?) ja hormonitoiminta tarkistetaan (murrosikä sittenkin?)

        Mene vaikka yksityiselle tutkimuksiin, älä anna kuitata asiaa sillä, että enemmän kuria. Jos neurologisia syitä ei löydy, mene kasvatusneuvolaan tms. Mutta hanki apua, tilanne ei ole normaali. Entä jos sama jatkuu murrosikäisen pojan kasvavilla voimilla?

        Ei tuo miltään kurinpito-ongemilta kuulosta. Mars lääkäriin!


    • onleash

      Soita kouluun ja harrastuksiin ja kysy, ovatko huomanneet muutosta. Raivo voi olla oire kiusatuksi joutumisesta yms.

      Parasta olisi myös saada hyvät puhevälit omaan lapseen, se vaatii paljon työtä ja ennenkaikkea aikaa. Siis todellinen keskusteluyhteys- (ei mitään "onko nälkä"- "jaa ei"- keskustelua.)

      Tilanne on varmasti korjattavissa, sillä muilta osin kaikki ilmeisesti seesteistä.

      • mitä hev...ttiä

        täähän on ihan normaalia .Ei mitään numeroa tarvi tehdä ja ahdistaa lasta.Kyllä lapset saa raivareita ja on hyvä saadakkin välillä.Katsos ikäkin on jo sellainen ,että on jännitteitä jotka purkautuvat.Onhan kautta kasvuiän uhmaikää jne.anna pojan olla rauhassa ja kun pultti on ohi juttelet sitten ,ettei saa käydä kiinni jne.Juttelet vasta kun on rauhottunut ,vaikka vasta seuraavana päivänä.Hän on itsekkin pelästynyt purkaustaan ,ei pidä vaikeuttaa asioita enään itse.Mutta usko mua tää on normaalia.Ei lapsemme ole tunteettomia muumioita..vaan tuntevia ihmisiä.


      • apinako
        mitä hev...ttiä kirjoitti:

        täähän on ihan normaalia .Ei mitään numeroa tarvi tehdä ja ahdistaa lasta.Kyllä lapset saa raivareita ja on hyvä saadakkin välillä.Katsos ikäkin on jo sellainen ,että on jännitteitä jotka purkautuvat.Onhan kautta kasvuiän uhmaikää jne.anna pojan olla rauhassa ja kun pultti on ohi juttelet sitten ,ettei saa käydä kiinni jne.Juttelet vasta kun on rauhottunut ,vaikka vasta seuraavana päivänä.Hän on itsekkin pelästynyt purkaustaan ,ei pidä vaikeuttaa asioita enään itse.Mutta usko mua tää on normaalia.Ei lapsemme ole tunteettomia muumioita..vaan tuntevia ihmisiä.

        Mulla 9-v, jolla myös ajoittaisia raivokohtauksia. Niihin löytyy kyllä syy, kun etsii. Koulukiusaaminen oli yksi, se selvitettiin, liian rankka koulu, tuplasi luokan, isosisko raivostuttaa, sille ei paljon mahda, täytyy odottaa, että isosisko kasvaa...
        Älä jätä lasta yksin, kyllä se jostain tulee esille, mistä raivokohtaukset johtuvat ja niitä voi ryhtyä käsittelemään. Kun raivokohtaus tulee, syliin ja luja ote, kunnes rauhoittuu. Saattaa mennä tuntikin tilanteen rauhoittumiseen!


      • Äippä70
        apinako kirjoitti:

        Mulla 9-v, jolla myös ajoittaisia raivokohtauksia. Niihin löytyy kyllä syy, kun etsii. Koulukiusaaminen oli yksi, se selvitettiin, liian rankka koulu, tuplasi luokan, isosisko raivostuttaa, sille ei paljon mahda, täytyy odottaa, että isosisko kasvaa...
        Älä jätä lasta yksin, kyllä se jostain tulee esille, mistä raivokohtaukset johtuvat ja niitä voi ryhtyä käsittelemään. Kun raivokohtaus tulee, syliin ja luja ote, kunnes rauhoittuu. Saattaa mennä tuntikin tilanteen rauhoittumiseen!

        No voi luoja. Ainahan sitä nyt jokin syy löytyy, kun sitä oikein etsitään. Oli sisko tai koulu tai mikä hyvänsä kuinka ärsyttävää hyvänsä, ei se kuitenkaan oikeuta mitään raivokohtauksia. Se on normaalia, että kolmevuotiasta uhmakohtauksen saanutta pitää pidellä, mutta ei ole enää terveen 9-10 -vuotiaan käytöstä tuollainen. Normaalia kehitystä olisi, että tunteita pystyään käsittelemään jo ennen kuin ne yltyvät raivoksi. Tuonikäisellä on normalisti jo sellainen kyky itsehillintään, ettei hän päättömästi riehu ja riko. Kehitystä ei varmaan edistä se, että kotona käytöstä pidetään jotenkin asiaan kuuluvana.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et siis vieläkään

      Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k
      Ikävä
      54
      2409
    2. Hyvä että lähdit siitä

      Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖
      Ikävä
      28
      1759
    3. Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa

      Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt
      Maailman menoa
      70
      1434
    4. Olisitko mies valmis?

      Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me
      Ikävä
      238
      1320
    5. Mitä haluat sanoa kaivatullesi?

      Onko ikävä? Milloin näitte viimeksi?
      Ikävä
      119
      1154
    6. Yritin saada

      Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.
      Ikävä
      13
      990
    7. Kronikat..

      Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu
      Imatra
      11
      963
    8. vieläkin sanoa voin...

      💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos
      Ikävä
      23
      948
    9. Onko vielä

      mahdollista nähdä?
      Rakkaus ja rakastaminen
      68
      933
    10. Nainen, mulla olisi sulle pari vinkkiä

      Kerro vain ongelmasi niin annan siihen vinkin. :/
      Ikävä
      59
      856
    Aihe