Luther oli voimakas väkevähenkinen persoonallisuus, joka toivoi juutalaisten kääntyvän kristityiksi. Kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan hän ajoi tuota kääntymisasiaa voimakkain sanoin, joita väärävanhurskaat ovat käyttäneet väärien päämäärien puolustamisissa. Luther ei tarkoittanut mitään sellaista, eikä he polttaneet yhtään synagoogaa, eivät myöskään tehneet mitään vääryyttä juutalaisille, eikä Luther olisi sellaista hyväksynyt missään tapauksessa, vaan hänen ainoa topivonsa oli käännyttää heidät kristityiksi, jota ei voi tehdä pakottamalla, vaan Pyhän Hengen Saarnan kautta.
Lutherin suhde juutalaisiin
ristitty
9452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse asiassa Luther-tutkijat ovat löytäneet hänen elämästään 3 erilaista jaksoa. Nuoruudessaan L. rakasti ja arvosti juutalaisia. Keski-iässään hän suhtautui heihin neutraalisti. Vasta loppuvuosinaan hän vastusti juutalaisia.
vanhetessaan?
Jos Luder/Luther viisastu vanhetessaan niin sitten joka hänen tai sinun mielestä oli oikein että hän valmisteli sen mitä Hitleri ja hänen esivalta sai aikaan! Miljoonia juutalais murhia...
juutalaisten valhetta, jota suojellaan hysteerisesti!
on osattava erottaa toisistaan, jotta ymmärtää Lutherin suhtautumistavan. Kun tarkastellaan Lutherin suhdetta juutalaisiin tarkoitetaan tietenkin hänen suhdettaan juutalaiseen uskontoon. Tämän ymmärtää helposti kun ajattelee hänen suhtautumistaan niihin juutalaista syntyperää oleviin, jotka olivat uskoltaan kristittyjä, esim. kaikki apostolit.
Nuorempana Luther oli toiveikkaampi sen suhteen, että juutalaisuudesta käännyttäisiin kristilliseen uskoon kunhan Jumalan sanaa heille oikein julistettaisiin, mutta karvaat kokemukset juutalaisen uskonnon edustajien rienaavasta asenteesta Vapahtajaamme muuttivat uskonpuhdistajan käsitystä heistä vanhemmiten pessimistisemmäksi.
Luther ja luterilaiset eivät tietenkään ole vastuussa siitä, miten epäjumalanpalvelusta, okkultismia ja Hitler-kulttiin harjoittavat natsit ovat myöhempinä vuosisatoina väärinkäyttäneet uskonpuhdistajan lausumia tai Jumalan sanaa jumalattomien hirmutekojensa verhoamiseksi.
Kysyin kerran yhdeltä juutalaiseta, hänen näkemystää Lutherin helvetinhehkuisesta paatoksesta. Wardi totesi: "Luther tuli vanhemmiten hulluksi".
Minusta hän vain paljasti lopultakin todellisen karvansa, ilman sarvia.
kun lukee hänen kirjoittamansa kirjan:
http://www.humanitas-international.org/showcase/chronography/documents/luther-jews.htm
Juutalaiset oppineet käviät 1540-luvulla keskusteluja Lutherin kanssa, lähinnä Danielin kirjan pohjalta. He hylkäsivät ne käsitykset, jotka Luther tuolloin esitti; Siis hänen esittämänsä "saarnan". Tämän johdosta Martti usutti "valtiovallan heidän kimpuunsa". Hän mainetsee itse asian kirjassaan: "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Siksi, esitätkin mielestäni lähinnä hurskaita toiveita asiantilasta, etkä historiallisia tosiasioita. Luther vaati "että hiekkakin piti tasoittaa, hävitettyjen synagoien kohdalta".
Mies, joka saaranasi koko ikänsä uskonvanhurskauttamisoppia, -yksin Kristus, -yksin uskosta, -yksin armosta, -kumosi itse(Solus Kristus opin) oppinsa, sitomalla Saksan kansan esitäämäänsä hävittämisohjelmaan. Hän sanoi: "Ellei saksan kansa, toteuta niitä (hävittämis) toimia, jotka hän kirjassaan esittää, se tulee vikapääksi Kristuksen vereen". Lisäksi, hän hylkäsi kahden valtapiirin (regimentin) oppinsa, eli kuuliaisuusopin esivaltaa kohtaan jylistessään: "Jos Saksalainen esivalta ei näytä näille juutalaiselle, kuka on herra talossa (Saksanmaalla),-esivalta on vaihdettava." Toisinsanoen Luther hylkäsi itse jo eläissään ne keskeiset "uskonopit" joita hän opetti: yksin uskosta ja alamaisuuden esivallalle.
Ja vielä: hän ei suinkaan tyytynyt toimimaan ketään "pakottamatta", vaan vahvistaessaan orastavan luterilaisen uskonsuunnan asemaa, hän hyväksyi Melancthonin tavoin mm. toisinajettelevien kuolemantuomiot jne. sekä edellytti niiden toimeenpanoa esivallalta. Myös kansojen historia osoittaa Lutherin olleen "väärässä" kaikissa historiallisissa pääväitteissään. Rabbien näkemykset sensijaan historia on osoittanut oikeiksi, suomalla juutalaisille mm. oman valtion. Lopuksi voi todeta: kuinka vaarallista onkaan lukea Raamattua "LEHMÄNSILMIN". Roomalaiskirjeen 11-luvun ja profeettojen tunteminen, olisi voinut auttaa ymmärtämään paremmin juutalaisia, kuten Sakarija ennustaa:
"Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet". (Sak.12:10)
Martti Luther: Juutalaisista ja heidän valheistaan; sivu 11
"Tarkoituksenani ei ole kinastella juutalaisten kanssa tai oppia heiltä tietämään, miten he raamattua tulkitsevat tai käsittävät. Minä tiedän
sen kaiken hyvin jo ennestään. Vielä vähemmin on aikomuksenani, että tahtoisin käännyttää juutalaisia. Sillä se on mahdotonta!"