Mikä on raato?

Tuo on äärimmäisen totta. Itseasiassa ajattelen, että Jumalan viha on ihmistä koskevaa tietoa, joka tarjoillaan hänelle ilman rakkautta:

Voi sitä, joka juottaa lähimmäistänsä, joka sekoittaa juoman sinun vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa! Sinä ravitset itsesi häpeällä, et kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinun kohdallesi on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan. Hab 2:15-16

juottaa            = antaa tietoa
Jumalan viha         = tieto ihmisestä ilman evankeliumia
juovuttaa         = saa näkemään inhimillisen tiedon valossa
alastomuus         = omien vaikuttimien itsekkyyden paljastuminen
ympärileikkaamattomuus   = Jumalan edessä nöyrtymätön itsekkyys

Voi sitä, joka tarkastelee lähimmäistään inhimillisen tietämyksen valossa paljastaakseen hänen vaikuttimiensa perimmäisen itsekkyyden. Joka tekee sellaista, ruokkii omaa puutteellista omanarvontuntoaan näkemällä toiset alempiarvoisina, ei kunnioitettavina. Hän tulee itse aikanaan näkemään omat pohjimmiltaan itsekkäät vaikuttimensa, jolloin hänen Jumalan edessä nöyrtymättömän sydämensä paljastuu. Toisen ihmisen alentaminen pelkäksi inhimillisen tiedon kohteeksi koituu hänelle häpeäksi, ei kunniaksi.

EJKR kirjoitti:

Tuo on äärimmäisen totta. Itseasiassa ajattelen, että Jumalan viha on ihmistä koskevaa tietoa, joka tarjoillaan hänelle ilman rakkautta:

Voi sitä, joka juottaa lähimmäistänsä, joka sekoittaa juoman sinun vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa! Sinä ravitset itsesi häpeällä, et kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinun kohdallesi on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan. Hab 2:15-16

juottaa            = antaa tietoa
Jumalan viha         = tieto ihmisestä ilman evankeliumia
juovuttaa         = saa näkemään inhimillisen tiedon valossa
alastomuus         = omien vaikuttimien itsekkyyden paljastuminen
ympärileikkaamattomuus   = Jumalan edessä nöyrtymätön itsekkyys

Voi sitä, joka tarkastelee lähimmäistään inhimillisen tietämyksen valossa paljastaakseen hänen vaikuttimiensa perimmäisen itsekkyyden. Joka tekee sellaista, ruokkii omaa puutteellista omanarvontuntoaan näkemällä toiset alempiarvoisina, ei kunnioitettavina. Hän tulee itse aikanaan näkemään omat pohjimmiltaan itsekkäät vaikuttimensa, jolloin hänen Jumalan edessä nöyrtymättömän sydämensä paljastuu. Toisen ihmisen alentaminen pelkäksi inhimillisen tiedon kohteeksi koituu hänelle häpeäksi, ei kunniaksi.

Lue lisää

Varmaa tässä maailmassa on vain se, että jokaisen polvet notkistuvat, kun kohtaamme Jumalan. Silloin jokainen näkee omat tekonsa oikeassa valossa ja ymmärtää syntisyytensä tavalla, jota tässä elämässä emme voisi edes kestää. Silloin ei ole piilopaikkaa, jonne paeta Valosta.

Silloin jokainen seisoo tai kaatuu Jumalan edessä, ei toisten ihmisten. Silloin paljastuvat vaikuttimet kaiken taustalla, ei vain inhimillisesti arvioiden, vaan Jumalan kirkkauden valossa.

Silloin myös erotellaan vuohet lampaista, ei niin kuin päällepäin näyttää, vaan niin kuin on oikein. Sitä sydämestään kristityt odottavat ja muut pelkäävät. Se ei ole helppo päivä, vaan kuten kuvaillaan Jooelin kirjassa, jossa on mielenkiintoinen viittaus ilmestyskirjaan:

” Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Eikö ole otettu meiltä ruoka silmäimme edestä sekä meidän Jumalamme huoneesta ilo ja riemu? Surkastuneet ovat siemenjyvät multiensa alla, varastohuoneet autiot, aitat puretut, kun viljasta on kato. Kuinka huokaa karja, kuinka hädissään ovat raavaslaumat, sillä ei ole niillä laidunta! Myös lammaslaumat joutuvat perikatoon. Sinua, Herra, minä huudan, sillä tuli on kuluttanut erämaan laitumet ja liekki polttanut kaikki kedon puut. Metsän eläimetkin sinua ikävöivät, sillä vesipurot ovat kuivuneet ja tuli on kuluttanut erämaan laitumet.

Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä: pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut. Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat. Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut. Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat.”

Kun rakkaus voittaa, niin monia muita asioita edustaneet siirtyvät pois näkyvistä. Rakkaus ei ole sitä, että kaikki hyväksytään, vaan rakkaus vihaa vääryyttä ja vääryys joutuu häpeään. Ei kuitenkaan vain vääryys käsitteenä, vaan myös vääryyden harjoittajat. Kuten ei pahuutta lukita vankilaan, vaan vankilaan lukitaan pahuuden harjoittajat. Kaikki periaatteelliset asiat personoituvat maailmassa ihmisten välityksellä, eikä tuomio kohtaa vain asioita, vaan ihmisiä, kuten puhutaan hengellisistäkin asioista:

"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!"

Crypticall kirjoitti:

Varmaa tässä maailmassa on vain se, että jokaisen polvet notkistuvat, kun kohtaamme Jumalan. Silloin jokainen näkee omat tekonsa oikeassa valossa ja ymmärtää syntisyytensä tavalla, jota tässä elämässä emme voisi edes kestää. Silloin ei ole piilopaikkaa, jonne paeta Valosta.

Silloin jokainen seisoo tai kaatuu Jumalan edessä, ei toisten ihmisten. Silloin paljastuvat vaikuttimet kaiken taustalla, ei vain inhimillisesti arvioiden, vaan Jumalan kirkkauden valossa.

Silloin myös erotellaan vuohet lampaista, ei niin kuin päällepäin näyttää, vaan niin kuin on oikein. Sitä sydämestään kristityt odottavat ja muut pelkäävät. Se ei ole helppo päivä, vaan kuten kuvaillaan Jooelin kirjassa, jossa on mielenkiintoinen viittaus ilmestyskirjaan:

” Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Eikö ole otettu meiltä ruoka silmäimme edestä sekä meidän Jumalamme huoneesta ilo ja riemu? Surkastuneet ovat siemenjyvät multiensa alla, varastohuoneet autiot, aitat puretut, kun viljasta on kato. Kuinka huokaa karja, kuinka hädissään ovat raavaslaumat, sillä ei ole niillä laidunta! Myös lammaslaumat joutuvat perikatoon. Sinua, Herra, minä huudan, sillä tuli on kuluttanut erämaan laitumet ja liekki polttanut kaikki kedon puut. Metsän eläimetkin sinua ikävöivät, sillä vesipurot ovat kuivuneet ja tuli on kuluttanut erämaan laitumet.

Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä: pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut. Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat. Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut. Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat.”

Kun rakkaus voittaa, niin monia muita asioita edustaneet siirtyvät pois näkyvistä. Rakkaus ei ole sitä, että kaikki hyväksytään, vaan rakkaus vihaa vääryyttä ja vääryys joutuu häpeään. Ei kuitenkaan vain vääryys käsitteenä, vaan myös vääryyden harjoittajat. Kuten ei pahuutta lukita vankilaan, vaan vankilaan lukitaan pahuuden harjoittajat. Kaikki periaatteelliset asiat personoituvat maailmassa ihmisten välityksellä, eikä tuomio kohtaa vain asioita, vaan ihmisiä, kuten puhutaan hengellisistäkin asioista:

"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!"

Lue lisää

Uskosta huolimatta joudumme ahdistetuiksi ja päämme painuvat helposti, kun emme pystykään näyttämään uskoa tämän pimeän maailman keskellä todeksi:

"Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:28

Hänen lähellään pysyminen on tärkeintä. Se on ainoa keino paeta väkevää eksytystä:

"Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." Luuk 21:36

"17. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niin kuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee.
18. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.
1. Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.
2. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat
3. ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot." Mal 3:17-4:3

Crypticall kirjoitti:

Varmaa tässä maailmassa on vain se, että jokaisen polvet notkistuvat, kun kohtaamme Jumalan. Silloin jokainen näkee omat tekonsa oikeassa valossa ja ymmärtää syntisyytensä tavalla, jota tässä elämässä emme voisi edes kestää. Silloin ei ole piilopaikkaa, jonne paeta Valosta.

Silloin jokainen seisoo tai kaatuu Jumalan edessä, ei toisten ihmisten. Silloin paljastuvat vaikuttimet kaiken taustalla, ei vain inhimillisesti arvioiden, vaan Jumalan kirkkauden valossa.

Silloin myös erotellaan vuohet lampaista, ei niin kuin päällepäin näyttää, vaan niin kuin on oikein. Sitä sydämestään kristityt odottavat ja muut pelkäävät. Se ei ole helppo päivä, vaan kuten kuvaillaan Jooelin kirjassa, jossa on mielenkiintoinen viittaus ilmestyskirjaan:

” Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Eikö ole otettu meiltä ruoka silmäimme edestä sekä meidän Jumalamme huoneesta ilo ja riemu? Surkastuneet ovat siemenjyvät multiensa alla, varastohuoneet autiot, aitat puretut, kun viljasta on kato. Kuinka huokaa karja, kuinka hädissään ovat raavaslaumat, sillä ei ole niillä laidunta! Myös lammaslaumat joutuvat perikatoon. Sinua, Herra, minä huudan, sillä tuli on kuluttanut erämaan laitumet ja liekki polttanut kaikki kedon puut. Metsän eläimetkin sinua ikävöivät, sillä vesipurot ovat kuivuneet ja tuli on kuluttanut erämaan laitumet.

Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä: pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut. Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat. Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut. Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat.”

Kun rakkaus voittaa, niin monia muita asioita edustaneet siirtyvät pois näkyvistä. Rakkaus ei ole sitä, että kaikki hyväksytään, vaan rakkaus vihaa vääryyttä ja vääryys joutuu häpeään. Ei kuitenkaan vain vääryys käsitteenä, vaan myös vääryyden harjoittajat. Kuten ei pahuutta lukita vankilaan, vaan vankilaan lukitaan pahuuden harjoittajat. Kaikki periaatteelliset asiat personoituvat maailmassa ihmisten välityksellä, eikä tuomio kohtaa vain asioita, vaan ihmisiä, kuten puhutaan hengellisistäkin asioista:

"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!"

Lue lisää

Rakkaus on ennen kaikkea toisten vajavuuksien kantamista ja kärsimistä.

kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. 1 Kor 13:7

Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: Ef 4:1-3

Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. 1 Joh 3:16

Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan." Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään? 1 Piet 3:9-13

EJKR kirjoitti:

Rakkaus on ennen kaikkea toisten vajavuuksien kantamista ja kärsimistä.

kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. 1 Kor 13:7

Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: Ef 4:1-3

Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. 1 Joh 3:16

Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan." Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään? 1 Piet 3:9-13

Lue lisää

Sama Paavali näyttää julistavan kirotuiksi, ei vain ihmiset, vaan myös enkelit, jotka julistavat kadotukseen johtavaa oppia. Niinpä näyttää siltä, että tässä ajassa ei tule kostaa väkivaltaa väkivallalla, mutta ei myöskään tule sietää väärää opetusta, vai kuinka tulkitsisit tuon?

Rakkaudesta ei missään puhuta kaiken hyväksyvänä asenteena, vaan asenteena, joka ei siedä vääryyttä. Kuitenkin nöyrtyy osaansa tässä ajassa, vaikka vastustaa vääryyttä. Kantaa taakkansa ja kuolee, kun vääryyttä vastustavia teloitetaan, kuten Johannes kastajan kohdalla.

Rakkaus ei vääristele, ei hyväksy valhetta, ei voi etsiä omaansa, koska omaansa etsivä etsii sitä itsekkäistä lähtökohdista, eikä laita itseään likoon totuuden puolesta, vaan hymistelee muiden mukana. Totuuden puolustaminen on maksanut monille ihmisille heidän tai heidän perheenjäsentensä hengen. Eivätkä he silti etsi kostoa, vaan jatkavat vääryyden vastustamista ja puhuvat totuutta.

EJKR kirjoitti:

Rakkaus on ennen kaikkea toisten vajavuuksien kantamista ja kärsimistä.

kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. 1 Kor 13:7

Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: Ef 4:1-3

Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. 1 Joh 3:16

Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan." Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään? 1 Piet 3:9-13

Lue lisää

Eroa näyttäisi olevan myös henkilökohtaisen loukkauksen ja totuutta koskevan loukkauksen välillä. Ei pitäisi olla niin itseriittoinen, ettei sallisi itseään loukattavan, kun taas totuuden loukkaukseen tulisi suhtautua sitä vastustaen. Henkilökohtaiset asiat ovat ihmisen omassa hallinnassa olevia asioita, kun taas periaatteelliset kysymykset ovat ihmistä suurempia. Jos siis puoltaa kristillisiä periaatteita, niin niiden puoltaminen näkyisi myös käytännössä siten, että tuon puoltamisen vuoksi olisi valmis menettämään henkilökohtaiset vaatimukset. Erityisen selvästi se näkyy marttyyrien kohdalla, jotka pitävät kiinni periaatteista viimeiseen asti niitä hylkäämättä, vaikka samalla menettävät kaikki henkilökohtaiset oikeudet.

Mielestäni tämä on tärkeä eroavaisuus.

EJKR kirjoitti:

Tuo on äärimmäisen totta. Itseasiassa ajattelen, että Jumalan viha on ihmistä koskevaa tietoa, joka tarjoillaan hänelle ilman rakkautta:

Voi sitä, joka juottaa lähimmäistänsä, joka sekoittaa juoman sinun vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa! Sinä ravitset itsesi häpeällä, et kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinun kohdallesi on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan. Hab 2:15-16

juottaa            = antaa tietoa
Jumalan viha         = tieto ihmisestä ilman evankeliumia
juovuttaa         = saa näkemään inhimillisen tiedon valossa
alastomuus         = omien vaikuttimien itsekkyyden paljastuminen
ympärileikkaamattomuus   = Jumalan edessä nöyrtymätön itsekkyys

Voi sitä, joka tarkastelee lähimmäistään inhimillisen tietämyksen valossa paljastaakseen hänen vaikuttimiensa perimmäisen itsekkyyden. Joka tekee sellaista, ruokkii omaa puutteellista omanarvontuntoaan näkemällä toiset alempiarvoisina, ei kunnioitettavina. Hän tulee itse aikanaan näkemään omat pohjimmiltaan itsekkäät vaikuttimensa, jolloin hänen Jumalan edessä nöyrtymättömän sydämensä paljastuu. Toisen ihmisen alentaminen pelkäksi inhimillisen tiedon kohteeksi koituu hänelle häpeäksi, ei kunniaksi.

Lue lisää

Jumalan viha on sitä että HÄN hylkää ihmisen omiin himoihinsa ja haluihinsa, kaiken raadollisuuksien keskelle siis maallisuuteen kaikkien paatuneiden ja pahojen ihmisten joukkoon.

Crypticall kirjoitti:

Eroa näyttäisi olevan myös henkilökohtaisen loukkauksen ja totuutta koskevan loukkauksen välillä. Ei pitäisi olla niin itseriittoinen, ettei sallisi itseään loukattavan, kun taas totuuden loukkaukseen tulisi suhtautua sitä vastustaen. Henkilökohtaiset asiat ovat ihmisen omassa hallinnassa olevia asioita, kun taas periaatteelliset kysymykset ovat ihmistä suurempia. Jos siis puoltaa kristillisiä periaatteita, niin niiden puoltaminen näkyisi myös käytännössä siten, että tuon puoltamisen vuoksi olisi valmis menettämään henkilökohtaiset vaatimukset. Erityisen selvästi se näkyy marttyyrien kohdalla, jotka pitävät kiinni periaatteista viimeiseen asti niitä hylkäämättä, vaikka samalla menettävät kaikki henkilökohtaiset oikeudet.

Mielestäni tämä on tärkeä eroavaisuus.

Lue lisää

Jos meitä henkilökohtaisesti loukataan, silloin tulee puolustautua:

15. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.'
17. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Matt 18:15-17


Samoin jos uskova, jonka kanssa elämme ja kuljemme, tekee syntiä, meidän tulee jo itsemmekin tähden nuhdella häntä siitä, jotta emme joutuisi hänen synteihinsä osallisiksi:

Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi. Luuk 17:3-4

On kuitenkin syytä muistaa, ettei tämä nuhtelu toimii oikein vain silloin, jos kohdistamme sen ihmiseen, jonka kanssa olemme eläneet kristillisessä rakkauden yhteydessä jo aiemmin. Vasta silloin meillä on taustaa nuhdella ja nuhdeltu voi ymmärtää, että kyse on rakastavasta nuhtelusta.


Jos taas uskova veli/sisar menee niin pitkälle, että että eksyy harjoittamaan väärää oppia tai opetusta, silloin nämä kehotukset astuvat kuvaan:

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Room 16:17

Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, Tiit 3:10

Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa. 2 Joh 1:10

1. Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. 2 Tim 3:1-5

Tavoitteena kaikella tällä on, että pysyisimme häiriintymättä Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa eikä mikään sieluamme kuohuttava vääryys saisi otetta meistä vaan voisimme rauhoittaa sydämemme:

"Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh 16:33

oikkee tottuus assiast kirjoitti:

Jumalan viha on sitä että HÄN hylkää ihmisen omiin himoihinsa ja haluihinsa, kaiken raadollisuuksien keskelle siis maallisuuteen kaikkien paatuneiden ja pahojen ihmisten joukkoon.

Lue lisää

Ylläolevassa kirjoitin siitä, miten nyt jo maan päällä ihmiset voivat kasata toistensa päälle Jumalan vihaa.

Kun aika tulee, Jumalan viha tulee jokaisen jumalattoman osaksi suoraan heidän omassa sielussaaan. Heidän pahat tekonsa näyttäytyvät heille itselleenkin pahuutena. Silloin he tietävät, että heillä ei ole toivoa, että he ovat lopullisesti pahuutensa vankeja. Silloin he eivät voi enää syyttää olosuhteita tai ketään muuta, vaan tietävät että heidän on itse tuomittava itseään loputtomasti tässä sielua repivässä olotilassa.

ny..ja saalemissa,,miksei moskovassa tai pekingissa?
vai onko raato liian haiseva noissa muissa kaupungeissa?l-h..tere

vain kirjoitti:

ny..ja saalemissa,,miksei moskovassa tai pekingissa?
vai onko raato liian haiseva noissa muissa kaupungeissa?l-h..tere

Miksei, esim. voivathan ne kokoontua vaikka täällä suomessa, helsingissäkin, taas uudestaan! Vaikkei raatoa näy!