Vaikka Suoli24:stä löytyy oma palstansa työpaikka kiusaamiselle, haluasin tuoda esille työpaikkakiusaamiseen liittyvän salaliittoteoriani, joka sopii paremmin tälle palstalle. Kuten on yleisesti tiedossa työpaikkakiusaaminen on lisääntynyt jatkuvasti 90-luvulta alkaen. Tulin tässä kerran miettineeksi asiaan siltä kannalta, että kuka oikein hyötyy tästä lisääntyvästä pahoinvoinnista työelämässä. Päädyin siihen tulokseen, että työnantajat! Onko mahdollista, että työnantajilla olisi jokin salaliitto työpahoinvoinnin ja työpaikkakiusaamisen lisäämiseksi? Työnantajat hyötyvät työntekijöiden keskinäisen solidaarisuuden vähenimisestä, koska se heikentää ammattiyhdistysliikettä, sekä työntekijöiden keskinäistä luottamusta toisiinsa, jolloin he ovat entistä enemmän riippuvaisia työnantajansa armollisuudesta. Työelämässä tuntuu nykyisin pärjäävän sellaiset ihmiset, jotka sortavat työkavereitaan ja ovat sokean kuuliaisia työnantajaa kohtaan. Vaikka sanotaan, että huono työilmapiiri tuottaa tappiota myös yritykselle, silti tuntuu, että työnantaja hyötyy siitä, eli nokkimisjärjestyksen huipulla olevat johtajat ja osakkeenomistajat höytyvät siitä. Tietenkin työntekijällä on mahdollisuus vaihtaa työpaikka, mutta onko se niin yksinkertaista, jos joutuu vaihtamaan paikkakuntaa ja jos on vielä perheellinen ja asuntovelallinen? Onko siis mahdollista, että nykyinen kiristyvä työelämä on työnantajien pyrkimys lisätä työntekijöiden keskinäistä kilpailua selviämisestä tästä oravanpyörästä, joka tarkoituksena on tuhota ammattiyhdistysliike ja työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus, jolloin he helpommin alistuvat työnantajiensa orjiksi. Ne jotka putoavat ja syrjäytyvät tästä oravanpyörästä joutuvat puolestaan valtion nöyryyttävän uudellenkoulutus/sosiaalitoimen orjiksi!
Työpaikkakiusaaminen
Luottamusmies
3525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Itse olen jonkin verran pohtinut samaa asiaa. Ja tullut siihen tulokseen, että työnantajat ovat aivan järjestään luoneet otollisen maaperän työpaikkakiusaamiselle.
Näkyyhän se mm. siitä, että johto ei pyri puuttumaan kiusaamiseen.
Ihmetyttää se, että kuitenkaan asia ei voi olla vaikuttamatta työn tuottavuuteen.Syyksi jää se, että ammattiyhdistysliike kärsisi ja myös työntekijöiden välinen solidaarisuus.
Kiusaamiseen puuttuminen on vaikeaa ja pitkällistä. Ex-kollegani sanoi, että monia asioita voi muuttaa, mutta pahuuteen ei ole lääkkeitä. Monet kiusaajat rakastavat julkisuutta ja sitä, jos saavat toiminnallaan keskustelutilanteita aikaan. Siksi parasta voi joskus olla kaikkien kannalta, että ei anna mahdollisuuksia keskusteluun, eikä julkisuuteen. Kiusaajat vain ohitetaan ja annetaan heidän jäädä työpaikalla sivuraiteille. Hinta on kuitenkin se, että herkkähermoisimmat kiusaajien uhrit jättävät laivan, vaikka olisivat sinänsä hyviä työntekijöitä.
Kilpailu on viidakon laki, yhteistyö sivistyksen. Kiusaamistyöpaikoissa sivistys on valhetta ja näennäistä. Keskinäinen kateus ja halu viedä leipä toisen suusta on todella surullinen ilmiö. Jotkut hyväuskoiset hölmöt jotka menee töihin tekemään innolla niitä töitä, joita on tarkoituskin, ammutaan alas. Sairaassa työyhteisössä iloitaa, kun joku voi huonosti. Se helpottaa sairaiden jaksamista.