Mitä pitäisi ajatella siitä, että Raamattu yksiselitteisesti kieltää juopottelun, mutta Jumala ei silti vastaa alkoholistin rukouksiin?
Mieheni on ollut uskossa yli kymmenen vuotta ja koko sen ajan hän on lakkaamatta rukoillut alkoholista eroonpääsyä. Mitään ei ole tapahtunut. Hän kykenee viettämään selvinpäin hädintuskin kaksi päivää, eli mistään "kohtuujuomisesta" ei hänen tapauksessaan voi puhua. Hän ei osoita kiinnostusta työelämää kohtaan. Olen perheen pää vastoin tahtoani.
Raamattu antaa luvan avioeroon vain jos kumppani on pettänyt seksuaalisesti. Itse aion muuttaa miehestäni erilleen - sanoi Raamattu mitä hyvänsä. En usko juopottelua sormien läpi katsovan Jumalan pahastuvan siitä.
Mieheni on ollut uskossa yli kymmenen vuotta ja koko sen ajan hän on lakkaamatta rukoillut alkoholista eroonpääsyä. Mitään ei ole tapahtunut. Hän kykenee viettämään selvinpäin hädintuskin kaksi päivää, eli mistään "kohtuujuomisesta" ei hänen tapauksessaan voi puhua. Hän ei osoita kiinnostusta työelämää kohtaan. Olen perheen pää vastoin tahtoani.
Raamattu antaa luvan avioeroon vain jos kumppani on pettänyt seksuaalisesti. Itse aion muuttaa miehestäni erilleen - sanoi Raamattu mitä hyvänsä. En usko juopottelua sormien läpi katsovan Jumalan pahastuvan siitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jumala on satua ja höpötystä.
Siltähän tuo näyttää. On mielestäni paljon tärkeämpää olla rehellinen Suomen kansalainen kuin ns. uskova. Toki jos uskova viettää samanlaista siistiä elämää kuin muutkin, ei hänen uskostaan liene haittaakaan. On kuitenkin niin, että suurin osa tavallisista ateisteista viettää yhtä hyvää, ellei parempaakin elämää kuin itseään uskoviksi väittävät tekopyhät.
On totta että uskovaisten joukossa on paljon tekopyhyyttä.
Mutta on myös toisenlaista pyhyyttä, joka tulee oman itsemme ulkopuolelta, Herran Jeesuksen Kristuksen pyhyys, jonka Hän lahjoittaa omilleen. Tämän takia Raamatussakin puhutaan uskovista pyhinä.
Omilla teoilla ei kukaan voi pelastua, vaan vastaanottamalla anteeksiantamuksen Jeesuksessa.
Tekopyhyydellä tarkoitin nimenomaan niitä "uskovia", jotka ovat kirjaimellisesti omaksuneet sen, että vain Jeesuksen armolla pelastutaan, ei omilla teoilla. Nyt he Jeesus-kortin turvin lekottelevat armo-nojatuolissa ja huorivat/juopottelevat/imppaavat/hakkaavat puolisoitaan/ajelevat kännissä autolla ylinopeutta yksisuuntaisella kadulla väärään suuntaan ahkerammin kuin kunnolliset veronmaksaja-ateistit konsanaan. Jos heille erehtyy huomauttamaan, että uskonelämän pitäisi näkyä myös siivona elämänä, heti alkaa parku ja vollotus omavanhurskaista fariseuksista ja "menestysteologian hapatuksesta".
Ennenvanhaankin entisiä narkkarihuoria ja juopporenttuja tuli uskoon, meni töihin ja ryhtyi saarnaamaan evankeliumia. Koska he ovat kuitenkin siistineet elämänsä, tällainen uskoontulo on minusta ihan jees.
Nykyään seurakunnassa näkee valitettavasti myös NYKYISIÄ narkkarihuoria ja juopporenttuja jotka ovat nimellisen "uskoontulon" jälkeen vuosikaudet jatkaneet samaan malliin kuin ennenkin. Nyt vain imppaamisen ja vuokrarästien täyteiseen elämään on tullut mukaan Jeesuksesta kailottaminen. On mukavaa kun ei tarvitse tehdä elämänmuutosta kun voi kuitata mokailut yhdellä rukouksella. Ja ei kun uudestaan narkkaamaan! Tällainen uskoontulo ei ole minusta kovin jees. Eikä ole kovin hyvää mainosta kristinuskollekaan. Ainakin minulle tuoppi kädessä baarissa vastaan tuleva sylkeä sinkoava jeesussönkkääjä antaa sellaisen vaikutelman, ettei Jumalan avusta ole mihinkään.
Varmaan nämä faktat jo tiedätkin.
Jos on alkoholisti, niin taustalla on asioita, jotka laittavat juomaan. Itse niitä asioita ei välttämättä tiedosta ja vaikka tiedostaakin, niin niitä ei halua kohdata. Itse on kuitenkin herättävä, itse haettava apua.
Rukous auttaa monessa asiassa, mutta on kuitenkin asioita, jotka meidän itse on tehtävä.
Olen edesmenneen uskovan, herkän miehen, tuurijuopon tytär. Lapset kärsivät isän juopottelusta, äidin väsymisestä, perheen tunnekylmyydestä.
En kuitenkaan pidä enää isääni tai äitiäni syyllisenä. Toki jossain vaiheessa kapinoin elämän epäreiluutta vastaan. Ja haastetta on omassa elämässäkin.
Olisin ehkä itsekin ollut tasapainoisempi, jos asiat olisivat olleet toisin.
Sinun pitää pitää huolta itsestäsi ja mahdolisesti lapsista, ja antaa heille rakastava, turvallinen perusta elämälle.
Jos sinusta tuntuu siltä, että se on parempi tehdä ilman miestäsi, niin tee se. Lapsille on parempi siloin tällöin laatuaika selvän iskän kanssa kuin kokea kireä ilmapiiri.
Rukoilen sinun ja perheesi puolesta - tie ei ole nyt helppoa kuljettavaa, mutta eteenpäin olet menossa kuitenkin ! Voi hyvin !
Myös "tavallisia" keinoja on kokeiltu. Antabusta kokeiltiin - ei sopinut. Avokatkaisukliniikalla käynnit osoittautuivat hyödyttömiksi. Masennuslääkitys ei näytä tehoavan. Mieheni luovutti pankkikorttinsa minun haltuun, jotta hän ei saisi rahaa alkoholiin. Tämäkin niksi osoittautui turhaksi, koska viinantuskassa hänestä tulee niin pahapäinen, että hän uhkailee ja painostaa minua antamaan kortin itselleen. Onneksi hän viimeisimmällä ryyppyreissulla kadotti lompakkonsa, joten ainakaan viikkoon ei voi juoda (uuden kortin toimitusaika).
Kaikkia konsteja emme vielä ole kokeilleet, koska ne eivät miehelleni kelpaa. Psykologille ei voi mennä,koska se on `paskanjauhamista`. Samasta syystä avioliittoleirikään ei käy. Töihin hän ei halua mennä selkävaivojen ja masennuksen takia. Toisaalta alanvaihtokaan ei käy, koska opiskelemaan hän ei halua lähteä. Opiskelu ei käy, koska hän vihaa tietokoneita ja englanninkieltä.
Tuntuu, että hän on valmis tekemään kaikkensa, jotta saisi säilyttää alkoholisminsa.Tahdon muuttaa pois, koska jos raahaan mukanani työtöntä alkoholistia, en milloinkaan pysty maksamaan opintovelkojani pois. Myös oma mielenterveys on uhan alla. Lapsia ei onneksi ole tähän tilanteeseen syntynyt.
Eli elät aikamoisessa ahdistuksessa.
Isälläni oli jossain vaiheessa aika, jolloin hän oli todella mustasukkainen äidille, rähisi jne.
Joskus lapset jouduimme mennä heidän väliinsä.
Yritin lapsena ja nuorena estää isän lähdon - istuin oven edessä lattialla. Isä ei toki minuun käynyt käsiksi, mutta kun siirryin pois oven edestä, niin silloin hän lähti.
En tiedä, oletko joskus kuullut jonkun muistuttavan, että jokaisella on oma risti kuljettavanaan - se siis tarkoittaa omaa, eikä toisen ristiä.
Pidä hyvää huolta omasta itsestäsi - ehkä sitten jaksat ja pystyt myös auttamaan miestäsi - mutta
jos et pidä omasta itsestäsi huolta, niin sinäkin aikaa myöten sairastut.
Rukoilen puolestasi !
Haluaako puolisosi todella tulla uskoon, vai onko se vain huulilla lausuttu, ei sydämellä. Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta kuten Raamattu sanoo, "etsikää ensin taivasten valtakuntaa, niin sen ohessa teille kaikki muukin annetaan". Minun puolisoni sanoi aikoinaan, että haluaa tulla uskoon, jopa suullaan tunnusti olevansa uskossa. Kuitenkaan ei jättänyt naisystäväänsä eikä millään tavalla halunnut lähestyä Jumalaa, vaan halusi elää entisessä syntielämässä. No, erohan siitä tuli 5 v. sitten, eikä Hän ola yhtään kiinnostunut uskonasioista vieläkään. "Tehkää parannus, muuten te kaikki hukutte. No, edes miehesi yrittää, Jumala häntä auttakoon.
Sama kysymys on itsellekin tullut mieleen, koska mikään hänen käytöksessään ei viittaa siihen päinkään, että hän olisi kokenut sydämessään kääntymyksen. Vaistoan kapinointia hänen suullisen katumustunnustuksensa takana. Kapinointi näkyy tavassa jolla hän naureskellen ja ihailevaan sävyyn kertaa omia ja kavereidensa vanhoja kännitoilailuja. Moni perusateisti viettää häneen verrattuna siistiä, ellei peräti Raamatun mukaista elämää. Sellaista jossa kunnioitetaan lähimmäisiä ja harjoitetaan itsekuria, käydään töissä eikä ajella kännissä autolla.
Erityisen pahalta tuntuu, että puolisoni on gospelmuusikko/lauluntekijä ja hän vilpittömästi uskoo palvelevansa Jumalaa. Kaoottisen arjen ja alkoholismin tuomien rahavaikeuksien aiheuttaman tuskani hän kuittaa pilkallisesti sillä, että Jumala on valinnut työkalukseen hänet eikä minua - luovaa ihmistä kadehtivaa, pikkusieluista fariseusta.
Ymmärsin viestistäsi, että ex-puolisosi petti sinua toistuvasti. En tiedä lohduttaako tämä sinua yhtään, mutta ainakin Raamatun mukaan olet vapaa avioitumaan uudestaan.
Kiitos vastauksestasi. Sain sen käsityksen, ettei puolisosi ainakaan kovin vahvoilla ole uskossaan. Rukoilen sinulle lujaa luottamusta Jumalaan tässä kuin muissakin asioissa, että jaksat kulkea tämän vaiheen läpi. Minun mieheni petti minua tosiaan koko avioliiton ajan ja esitti viatonta kunnon aviopuolisoa. Jaksoin ainoastaan Jumalan avulla ja olin varma, että puolisoni pelastuu ja odotin 30 vuotta,mutta ei hän ole vieläkään pelastunut. Erosimme 5 v sitten. Joskus on pakko erota, ei Jumala pakota meitä elämään hankalan puolison kanssa. En pettänyt häntä kertaakaan, joten tiedän, että olen vapaa uuteen avioon, se asia on Jumalan kädessä.
Rukoileeko miehesi jotakin muutakin, kuin viinasta eroon pääsyä? Haluaako oppia tuntemaan Jeesuksen persoonaa ja haluaako kuulla mitä tällä on sanottavaa. Usein ihminen tekee Jumalasta joulupukin, jolta tilaa kaikkea kivaa ja hyödyllistä. Kun kaikkea ei saa, suuttuu kuin pieni lapsi. Etsiikö miehesi Jeesukselta vain vapautusta viinasta. Jos alkoholiongelmaa ei olisi, tarvitsisiko hän Jumalaa.
Uskon siihen, että Jumala osaa ja voi korjata ihmisessä olevia vammoja, mutta haluaako miehesi todella tätä. Vai haluaako hän sekä viinan, että uskon tuoman turvallisuuden.
Alkoholismista ei kannata tehdä mitään "hengellistä" probleemaa. Kaikenlainen apu on tarpeen. Mutta kysymys kuuluu, onko miehesi todella halukas muuttumaan. Tuolla myöhemmässä viestissäsi kirjoitat, että hän on herkkä "taiteilijasielu". Vaikuttaa vähän siltä, että hän ei halua luopua siitä mitä on. Silloin valitettavasti kaikki apu on turhaa.Muutoksen ja halun muuttua on oltava itsestä lähtöisin ja kyllin syvä. Alkoholistia eivät mitkään apujoukot voi pelastaa. Kovaa tekstiä. Sorry nyt, mutta en osaa lohduttaa. Olen katsellut ihan riittävän montaa holistia. Ihmeitäkin kyllä tapahtuu ja ihminen pääsee viinasta irti. Jos tietäisin keinot kertoisin heti. En usko, että Jumalalla on halu rääkätä ihmisiä. Onko miehelläsi minkäänlaista yhteyttä toisiin kristittyihin. Mitä hän yleensä kertoo saavansa uskosta? Miksi hän on kristitty?
En kokenut kirjoitustasi "kovana" tekstinä, arkirealismina pikemminkin. Olen päätellyt itsekin, ettei mikään hänen käytöksessään viittaa aitoon muutoksen haluun. Katumus ja morkkis ovat aitoja, mutta ne kestävät korkeintaan päivän. Sitten kuulen hänen taas hekumoiden kertaavan kavereidensa kanssa poikavuosien kännitoilailuja 80-luvulla. Sisimmässään hän siis vieläkin rakastaa alkoholia. Epäilen haluttomuuden viinasta luopumiseen liittyvän siihen, että hänellä on valtava tarve nähdä itsensä jonkinlaisena "ihmisen ymmärtäjänä". Vaikuttaa, että hän yhdistää alkoholin "aitona ihmisenä olemiseen", koska usein hän puhuu tasapainoista elämää viettäneistä uskovista siihen sävyyn, että nämä ihmiset eivät tiedä oikeasta elämästä mitään. Asenne näitä ihmisiä kohtaan on jopa hiukan alentuva. Näen siinä paljon yhtäläisiä piirteitä rock-piireissä tavattavaan rappion ihailuun ja ns. keskiluokkaisuuden halveksuntaan.
Hän rukoilee ilmeisesti muitakin asioita joiden sisällöstä en ole selvillä. Meillä on laajahko tuttavapiiri johon kuuluu paljon kristittyjä, mutta miehen parhaat ystävät eivät ole uskossa. Osa kristityistäkin tutuista läträä viinan kanssa ja viettää muutenkin epämääräistä elämää jopa maallisen mittapuun mukaan. Suuri osa kristityistä tutuista tietää hänen rappiolle edenneestä ongelmasta, mutta he suhtautuvat siihen hellästi ja ymmärtävästi villaisella painaen. Rehellisesti sanoen, kukaan näistä uskovista ei ole oikea ystäväni.
Esitit tekstissäsi paljon oivaltavia kysymyksiä jotka saivat miettimään miten pinnallisella pohjalla tämä avioliitto onkaan.