Meditaatiokokemuksia ?

ava

Kertokaa mitä olette kokeneet meditoidessanne / mietiskellessänne ?

Kiitos mahdollisista vastauksistanne :-)

61

7509

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tathagata

      se on kovaa rääkkiä kaiken sisäisen pelon voittamiseksi.Sekoamisen vaara!Vahvistaa psyykkisesti pitkällä aikavälillä.ja paljon muuta.

      • ava

        omakohtaisia kokemuksia tästä "rääkistä" ?


      • tathagata
        ava kirjoitti:

        omakohtaisia kokemuksia tästä "rääkistä" ?

        uppoudu mielikuvitukseesi ,käännä silmät nurin taaksepäin.Tee olosi viihtyisäksi.meditaatiota parhaimmillaan.


      • ava
        tathagata kirjoitti:

        uppoudu mielikuvitukseesi ,käännä silmät nurin taaksepäin.Tee olosi viihtyisäksi.meditaatiota parhaimmillaan.

        Kiitos informaatiosta.


      • tathagata

        Alkuperäinen kahdeksanpuolainen opinpyörä
        on 2500 vuotta vanha,eikä sitä tänäpäivänäkään
        tarvitse muuttaa mihinkään.oikea keskittyminen..
        oikea tarkoitus... rohkeus...jne. Todellinen
        mestariteos.Aivojen viritysopas! ..ei vapahtajaa ei vaan vapautujaa,sentaisitkin sä vihdoinkin käsittää....


    • nelli

      Olen 20-vuotias tyttö ja olen meditoinut nyt säännöllisesti hiukan yli vuoden. Elikkäs, mitä meditaatio on antanut minulle? Kaiken mahdollisen. Se on tuonut minulle rauhan. Meditaatio eli Sahaja yoga, on antanut minulle täydellisen sisäisen rauhan. Tätä rauhaa olin etsinyt kauan ja kaikkialta ennen kuin löysin sen.
      Tapanani oli kysellä ihmisiltä mikä on elämän tarkoitus. Mitä tarkoitusta varten olemme täällä? Mikä on totuus tästä elämästä ja kaikesta ? Sain vastaukseksi: "Kaikki me olemme ajatelleet noita juttuja jossain vaiheessa, mutta kyllä se siitä rauhoittuu. Et sinä enää niitä niin kovasti mieti kun olet minun ikäiseni."
      Onnekseni minun ei tarvinnut luovuttaa. Löysin yogan ja meditaation myötä löysin itseni. Itsetutkiskelu on Sahaja yogan myötä tullut paljon helpommaksi. Nyt minulla on tavallaan paremmat työkalut siihen. Voin parantaa itseni masennuksesta, vihan tunteista ja kaikesta sellaisesta. Täytyy myöntää ettei se ole siltikään aina helppoa, mutta tiedän että kehityn koko ajan. Sisälläni tiedän sen varmasti ja tämä tunne auttaa minua silloin kun elämä tuntuu rankemmalta kuin yleensä. Ja ennen kaikkea olen oppinut nauttimaan enemmän elämästä ja elämisestä. Tai itseasiassa en voi sanoa oppineeni, kaikki on vain tapahtunut.
      Olen kokenut todeksi nämä asiat omassa elämässäni. Kaikkialla ympärillämme oleva rakkauden energia pitää sinusta ja minusta huolta kaiken aikaa. Tulet huomaamaan sen selvästi, kun olet saanut itseoivalluksesi ja Sahaja joogannut eli meditoinut jonkin aikaa.

      • Agwé

        Hei,

        Minustakin meditaatio on erittäin hyvä työkalu oman henkisen terveyden ylläpitämiseen. Opetuksen taso kuitenkin vaihtelee eri yoga-kouluissa todella paljon. Olen käynyt tutustumassa Sahaja-yogaan ja mielestäni siellä opetus oli tavattoman alkeellista verrattuna muihin kouluihin. Oletko kokeillut mitään muita yoga-kouluja, ihan vaan tehdäksesi vertailua? Hyvällä opetuksella voi nimittäin meditaation tehon moninkertaistaa ja saada entistäkin parempia tuloksia.

        :Agwé:


      • shanti
        Agwé kirjoitti:

        Hei,

        Minustakin meditaatio on erittäin hyvä työkalu oman henkisen terveyden ylläpitämiseen. Opetuksen taso kuitenkin vaihtelee eri yoga-kouluissa todella paljon. Olen käynyt tutustumassa Sahaja-yogaan ja mielestäni siellä opetus oli tavattoman alkeellista verrattuna muihin kouluihin. Oletko kokeillut mitään muita yoga-kouluja, ihan vaan tehdäksesi vertailua? Hyvällä opetuksella voi nimittäin meditaation tehon moninkertaistaa ja saada entistäkin parempia tuloksia.

        :Agwé:

        Voitko kertoa mihin kaikkiin yogakouluihin olet tutustunut ja mikä tekniikka ja koulu oli sinusta tehokkain?
        Kiitos.


      • Agwé
        shanti kirjoitti:

        Voitko kertoa mihin kaikkiin yogakouluihin olet tutustunut ja mikä tekniikka ja koulu oli sinusta tehokkain?
        Kiitos.

        Joogan eri lajeja on "aivan sumeesti".

        Kerron pähkinänkuoressa kaiken tärkeimmän mitä olen oppinut eri joogan lajeista ja joogasta ylipäänsä, eikä se ole kovinkaan paljon ottaen huomioon koko kentän laajuuden. Nyt on niin myöhä että kirjoitan lyhyesti, mutta jos kaipaat lisää tietoa tai haluat perusteluja näkemyksilleni niin senkus kysyt.

        1) Sahaja-jooga (järjestö jonka jäseniin kuuluu muunmuassa Kata Kärkkäinen) väittää olevansa Kundaliini-joogaa. Todellisuudessa se kuitenkin on vain maailmanlaajuinen aivopesukultti, eikä laisinkaan ollenkaan yhtikäs mitään oikeaa joogaa. Tästä ikävästä tosiasiasta löytyy paljon tietoa netistä ja asiasta saa tietoa myös Uskontojen Uhrit ry:ltä.

        2) Astanga-jooga (josta minulla on eniten kokemusta) on fyysisesti intensiivistä ja vartaloa tehokkaasti kehittävää harjoittelua, joka oikein suoritettuna on myös "henkistä", elikä se ei ole pelkästään voimistelua, kuten jotkut Hatha-joogan harrastajat väittävät. Astanga-joogan opetus suomessa on kohtuullisen tasokasta, mutta tunnit ovat myöskin ryöstähintaisen kalliita. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa. Minua on kovasti hyödyttänyt tämä laji. Lisäksi on mahdollisuus käydä joogaleireillä joilla opetetaan mm. Pranayamaa eli hengitysharjoituksia.

        3) Hatha-jooga on alunperin aika rankkaa touhua johon kuuluu vaikka mitä kummallisia harjoituksia, mutta suomessa sen opetus on enimmäkseen vain kevyttä mummojumppaa. Kansanopistojen joogakurssit (ainakin hatha) ovat yleensäottaen totaalista roskaa. Kannattaa mennä jos haluat joogata halvalla etkä tarvitse muuta kuin hieman venyttelyä. Muutoin suosittelen Hathaan tutustumista missä tahansa muualla paitsi kansanopistojen kursseilla. Hatha-jooga on kevyempää kuin Astanga ja ainakin olevinaan jotenkin henkisempää, mutta en osaa sanoa onko asia näin, koska itselläni ei ole tästä kokemusta muuta kuin niiltä pirun kansanopiston kursseilta.

        4) Vasemman käden polun Tantra-jooga on seksimagiaa, jossa partnerin kanssa tehdään seksuaalisia rituaaleja, joissa mm. pitkitetyn orgasmin ja muiden harjoituksien avulla pyritään saavuttamaan muuntunut tietoisuuden tila. Tarkoituksena on käyttää tätä tietoisuuden tilaa ihmisen oman kosmisen kundaliini-energian herättämiseen (nk. Kundaliniherääminen) ja muihin mitä moninaisimpiin todella merkillisiin tarkoituksiin. Minun tietääkseni tätä ei lainkaan opeteta suomessa, vaan meillä Tantra-joogan nimellä kulkee erinäisiä vesitettyjä New Age versioita alkuperäisestä, joka ovat lähinnä "pyhitettyä seksiä" ilman mitään sen erikoisempaa.

        Jos haluat/uskallat tietää lisää VKP Tantrasta, tilaa itsellesi kirja "Demons of The Flesh", kirjoittanut Nikolas Shreck. Uskomattoman asiantunteva ja hyödyllinen kirja, jonka nimeä ei kannata turhaan pelästyä. Näitä saattaa myös vielä olla jäljellä Burning Booksissa Helsingissä. Ei heikkohermoisille.

        5) Raja-jooga, Kriya-jooga, Bhakti-jooga... näitähän riittää, mutten minä niistä osaa mitään erityisen olennaista kertoa, kun en ole itse kokeillut. Bhaktissa oli kait ideana sellainen kunnioittaminen ja sääntöjen mukaan eläminen eikä siihen kuulunut fyysisiä harjoituksia, mutta saatan olla väärässä. Raja-joogan harjoittajia näin kerran eräässä puistossa ja he seisoivat päällään, joten se on ainakin fyysistä jos ei muuta... :-) Kriya-joogassa käsittääkseni puuhastellaan kehon energiakanavien parissa, koettaen parantaa Pranan virtaamista kehossa. Lisätietoja joudut hakemaan itse, sillä en tiedä yhtikäs mitään enempää näistä.

        Loppukommentti: Itselleni Astanga-jooga on ollut kaikkein hyödyllisintä. Toisaalta VKP Tantra on mielenkiintoista, koska Kundalini-energia on siinä erittäin tärkeässä asemassa. Omat kokemukseni viittaavat siihen, että Kundalini on kaiken A ja 0 näissä jooga-asioissa. Varmaan olisi parempi harrastaa molempia! :-)

        Mutta siis jos olet kiinnostunut työskentelemään Kundalini-energian kanssa, älä ainakaan missään tapauksessa lähde Sahaja-joogaan, vaikka ne väittävätkin olevansa Kundalini-joogaa. Sahaja-joogit ovat ihan totaalisen pöhköjä ja hassuja ihmisiä (on omakohtaista kokemusta) ja kultin johtajat ovat ulkomailla asuvia miljonäärejä.

        :Agwé:


    • Vaisnava

      Minulle meditaatio tarkoittaa, että keskityn pelkästään Krishnaan, Jumalaan. Se rentouttaa, se rauhoittaa, parhaimmillaan se nostattaa minut euforiseen tilaan miltei vuorokaudeksi.

      Minulla on apuvälineenä intialainen puuhelminauha, jossa on 108 helmeä (japa). Ne symbolisoivat niitä 108 paimentyttöä, joiden kanssa Krishna nuorena leikki lehmiä paimentaessaan. Perinteisesti joka helmen kohdalla toistetaan mantra (suomeksi "mielen suojelija, sisältää Jumalan nimiä), mutta minulle käy yleensä niin, että mantra haihtuu päästä ja vain tahti jää jäljelle, sekin nopeutuneena.

      Kun vuosi sitten aloitin japa-meditaation, yhteen kierrokseen saattoi mennä yli puoli tuntia. Nykyään siihen menee 10-15 minuuttia. Meditointi onkin parantanut huomattavasti ADHD:n sekoittamaa keskittymiskykyäni!

      Välillä meditoidessa mieleen tulee kaikenlaisia hienoja ajatuksia asiasta sun toisesta. Aiemmin ne ärsyttivät minua keskittymistä häiritsevinä tekijöinä, nykyään yritän suhtautua niihinkin Krishnan lahjoina.

      Olen noin vuoden verran pyrkinyt meditoimaan vähintään yhden japakierroksen päivässä ja välillä intoutunut useampaan. Tyypillisin meditointihetkeni on ollut töitten jälkeen. Olen lysähtänyt sohvalle ja usein nukahtanut meditaatioon, "Krishnan syliin", puolen tunnin päiväunille. Herätessä voi sitten meditoida reippaammin. Varsinkin vapaapäivinä lähden joskus myös japakävelyille, eli marssin jonnekin luonnon helmaan, jossa ei ole muita ihmisiä, ja meditoin kävellessäni.

      Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että neljä, viisi kierrosta olisi paljon sopivampi määrä - yksi aamulla, yksi ennen nukkumaanmenoa illalla, loput siinä välissä. Olenkin siirtymässä uuteen japa-päivärytmiin. Tähän on minua inspiroinut harras muslimiveljeni, jota pidän valaistuneena sieluna. Hänessä näkee, miten tärkeitä ovat useat päivittäiset rukoushetket.

    • esjotes

      harjoitin mietiskelyä noin 10 vuoden ajan ja huomasin että se lisää kokonaisvaltaisen ymmärryksen tasoa ( käsittäen sekä esoteerisen että eksoteerisen ) ... Nuo kymmenen vuotta toimin erään ison kansainvälisen konsernin viestintäpomona , ( eli hyvin suuresti käytännön asioissa ) Sitten tapahtui muutos, vaihdoin mietikselyn tyyliä ja lajia , lopetin kaiken toiminnna Suomessa, möin omaisuuteni , ostin hyvän saksalaisen moottoripyörän ja lähdin TIELLE... Tällä tiellä olen ollut pain 7 vuotta , ja se on minulle meditaatiota, jossa esoteerinen ja eksoteerinen yhtyvät. Ei varmaan kukaan ymmärtänyt, mutta kerroin silti.

      • ava

        Samalla tavalla ovat eläneet monet, joiden esimerkkiä me nykyään pyrimme jäjittelemään.
        Muiden muassa niin Buddha kuin Jeesuskin elivät köyhistä köyhimpinä - vaeltaen ilman kotia tai muuta omaisuutta.

        "Ei varmaan kukaan ymmärtänyt, mutta kerroin silti..."

        Mitään en varmaan ymmärtänyt, mutta vastasin silti :-)


      • esjotes
        ava kirjoitti:

        Samalla tavalla ovat eläneet monet, joiden esimerkkiä me nykyään pyrimme jäjittelemään.
        Muiden muassa niin Buddha kuin Jeesuskin elivät köyhistä köyhimpinä - vaeltaen ilman kotia tai muuta omaisuutta.

        "Ei varmaan kukaan ymmärtänyt, mutta kerroin silti..."

        Mitään en varmaan ymmärtänyt, mutta vastasin silti :-)

        jotkut tahot suomessa epäilevät minun tulleen hulluksi, mutta koen todellakin oloni mielekkäämmäksi ja turvallisemmaksi tieolosuhteissa lämpimissä maissa , kuin mitä tunsin Porvoossa ja helsingissä ollessani... En niinkään pelännyt Suomen kylmyyttä, mutta henkinen kylmyys, se oli kamalaa... Mitä enemmän meditaatiota harjoittaa, sitä enemmän joutuu itseään avaamaan, panssareitaan poistamaan..Se tarkoittaa että kaikki on jaettava sen ympäristön kanssa jossa on...Kun on prätkä alla ( enduromallinen ) pääsee vikkelästi pakoon kaikkea mikä tuntuu kurjalta..


      • ava
        esjotes kirjoitti:

        jotkut tahot suomessa epäilevät minun tulleen hulluksi, mutta koen todellakin oloni mielekkäämmäksi ja turvallisemmaksi tieolosuhteissa lämpimissä maissa , kuin mitä tunsin Porvoossa ja helsingissä ollessani... En niinkään pelännyt Suomen kylmyyttä, mutta henkinen kylmyys, se oli kamalaa... Mitä enemmän meditaatiota harjoittaa, sitä enemmän joutuu itseään avaamaan, panssareitaan poistamaan..Se tarkoittaa että kaikki on jaettava sen ympäristön kanssa jossa on...Kun on prätkä alla ( enduromallinen ) pääsee vikkelästi pakoon kaikkea mikä tuntuu kurjalta..

        "Mitä enemmän meditaatiota harjoittaa, sitä enemmän joutuu itseään avaamaan, panssareitaan poistamaan..Se tarkoittaa että kaikki on jaettava sen ympäristön kanssa jossa on."

        Tuo osui mielestäni kohdallensa. Kaikki virtaa läpi.


      • esjotes
        ava kirjoitti:

        "Mitä enemmän meditaatiota harjoittaa, sitä enemmän joutuu itseään avaamaan, panssareitaan poistamaan..Se tarkoittaa että kaikki on jaettava sen ympäristön kanssa jossa on."

        Tuo osui mielestäni kohdallensa. Kaikki virtaa läpi.

        tämä laulu kuvaa mielestäni juuri panssareitten poistamista.. Kuin lintu on luotu lentämään, on ihminen luotu onneen , kun ei pelkää itseään, kun ei pelkää elää elämää...
        Niin se on, mutta käytännön syistä kannattaa kyllä valita seuransa ja ympäristönsä missä niitä aseita riisuu...Tästä syystä monet etsijät ovat menneet luostareihin, erämaihin... minä valitsin tien, koska se on minulle sama kuin tao sekä Jeesus. Hän sanoi nimenomaan olevansa tie henkisen ja maallisen välillä.. adapteri, silta..


      • ava
        esjotes kirjoitti:

        tämä laulu kuvaa mielestäni juuri panssareitten poistamista.. Kuin lintu on luotu lentämään, on ihminen luotu onneen , kun ei pelkää itseään, kun ei pelkää elää elämää...
        Niin se on, mutta käytännön syistä kannattaa kyllä valita seuransa ja ympäristönsä missä niitä aseita riisuu...Tästä syystä monet etsijät ovat menneet luostareihin, erämaihin... minä valitsin tien, koska se on minulle sama kuin tao sekä Jeesus. Hän sanoi nimenomaan olevansa tie henkisen ja maallisen välillä.. adapteri, silta..

        ....kun ei pelkää itseään,
        ei pelkää myöskään elää elämää.

        Maailma on salaisuuksia täynnä,
        joka hetkessä asuu ikuisuus,
        joka kadulla asuu ihminen
        sisällään sanoja
        tuntemattomia.

        Jäähyväiset laeille,
        joihin maailma kahlittiin,
        jäähyväiset rajoille,
        joita liikaa
        pystytettiin.

        Jäähyväiset aseille,
        joilla elämää suojellaan,
        jäähyväiset aseille,
        joilla elämää
        tuhotaan.

        Tänään jaksan nousta seisomaan,
        tänään lähden maailmaan
        omaa tietäni kulkemaan,
        tahdon nähdä, mitä on seinien takana - -"


      • tathagata
        ava kirjoitti:

        ....kun ei pelkää itseään,
        ei pelkää myöskään elää elämää.

        Maailma on salaisuuksia täynnä,
        joka hetkessä asuu ikuisuus,
        joka kadulla asuu ihminen
        sisällään sanoja
        tuntemattomia.

        Jäähyväiset laeille,
        joihin maailma kahlittiin,
        jäähyväiset rajoille,
        joita liikaa
        pystytettiin.

        Jäähyväiset aseille,
        joilla elämää suojellaan,
        jäähyväiset aseille,
        joilla elämää
        tuhotaan.

        Tänään jaksan nousta seisomaan,
        tänään lähden maailmaan
        omaa tietäni kulkemaan,
        tahdon nähdä, mitä on seinien takana - -"

        ponnistelkaa uutterasti, kaikki ilmiöt ovat katoavaisia .siddharta gautama n500 eaa.


      • ava
        tathagata kirjoitti:

        ponnistelkaa uutterasti, kaikki ilmiöt ovat katoavaisia .siddharta gautama n500 eaa.

        Dharmassa jopa buddhalaisuus itse tulee katoamaan.


      • tathagata
        ava kirjoitti:

        Dharmassa jopa buddhalaisuus itse tulee katoamaan.

        "ei vapahtajaa ei vaan vapautujaa"..tunnettu muusikko.nirvana nuorena,kärsimyksistä vapaana vanhaksi.


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Dharmassa jopa buddhalaisuus itse tulee katoamaan.

        Tarkoittaako dharma muuten buddhalaisuudessa samaa kuin hindulaisuudessa? Hindujen dharma on kai kätevin suomentaa "oikea tapa elää". Minulla on esim. omaan luontooni perustuva henkilökohtainen dharma, dharmani vaimona ja dharmani yhteiskunnan jäsenenä.


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Tarkoittaako dharma muuten buddhalaisuudessa samaa kuin hindulaisuudessa? Hindujen dharma on kai kätevin suomentaa "oikea tapa elää". Minulla on esim. omaan luontooni perustuva henkilökohtainen dharma, dharmani vaimona ja dharmani yhteiskunnan jäsenenä.

        Kiitos viestistä.

        Meillä on tämä turvautumislupaus ; turvaamme "Buddhaan, dharmaan ja shangaan".

        Dharma tarkoittaa buddhalaisuudessa Gautaman opetuksia - polkua - ja shanga taas buddhalaista yhteisöä.

        Kerropa muuten hindulaisuudesta jotain mielestäsi oleellista. En osaa oikein mitään kysymyksiä esittää, koska tiedän hindulaisuudesta ( liian ) vähän :)


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Kiitos viestistä.

        Meillä on tämä turvautumislupaus ; turvaamme "Buddhaan, dharmaan ja shangaan".

        Dharma tarkoittaa buddhalaisuudessa Gautaman opetuksia - polkua - ja shanga taas buddhalaista yhteisöä.

        Kerropa muuten hindulaisuudesta jotain mielestäsi oleellista. En osaa oikein mitään kysymyksiä esittää, koska tiedän hindulaisuudesta ( liian ) vähän :)

        Meinasin kysyä, että mikä on shanga, mutta asia selvisikin jo toisesta viestistäsi :)

        Mitähän hindulaisuudesta kertoisin, kun kerrottavaa olisi niin paljon... Tiesitkö, että monet hindut pitävät buddhalaisiakin hinduina! Maailmankatsomuksemme eroavat toisistaan oikeastaan häviävän vähän.

        En haluaisi korostaa hindulaisuuden ja buddhalaisuuden eroja, kun yhteyksien etsiminen uskontojen välillä on paljon hauskempaa ja hyödyllisempää. Mutta kuinka muuten saan kerrottua buddhalaiselle hindulaisuudesta kuin pohtimalla, mitä eroa uskonnoillamme on?

        Buddhalaisuushan syntyi hindulaisuuden pohjalta. Minun käsittääkseni Gautama Buddha kyllästyi kaavoihin kangistuneeseen uskontoon ja lähti uudistämään sitä. Hänen johtoajatuksenaan oli, että kuka vain voi pelastua, kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Näin sen pitäisi hindulaisuudessakin olla - Krishna sanoo Gitassa, että KUKA VAIN voi tulla Häneen - mutta kaikkia uskontoja käytetään väärin ja väärinkäyttäjiä oli myös Gautama Buddhan aikoina.

        Tilanne on vain pahentunut viimeisen 300 vuoden aikana, kun kastilaitos jämähti brittien edesauttamana aivan vääriin uomiin. Eli nykyään kuvitellaan kastin periytyvän isältä pojalle, vaikka Gitakin nimenomaan sanoo, että jokaisen oma luonne määrää kastin. Kastien kuuluu helpottaa elämää ja itsensälöytämisprosessia - hindulaisuuden pääajatushan on "tunne itsesi".

        Suurin osa valaistumishaluisista hinduista on valinnut bhakti-joogan tien. Se on palvovan rakkauden tie. Siinä Ykseys on ottanut kasvot, jotka viehättävät vajaavaista ihmistä.

        Ykseys on persoonallinen Jumala, ja jos pidämme Hänet mielessä ja annamme itsemme Hänelle, meidän ei tarvitse syntyä uudelleen. Ja koska mikään ei pyöri mielessä niin kuin rakastettu, bhakti-joogan harjoittaja pyrkii rakkaussuhteeseen Ykseyden kanssa. Sulaudumme Häneen rakastamalla Häntä.

        Valaistumiseen voi pyrkiä myös älyllisellä pohdiskelulla sekä karma-joogalla, jossa kaikki teot luovutetaan uhreina Hänelle. Ainakin minä pyrin tekemään kaikkea kolmea :)

        Jumalia ja henkiolentoja vilisee sekä hindulaisuudessa että buddhalaisuudessa. Minä kuitenkin tyypillisenä vaisnavahinduna uskon, että Vishnu on muitten yläpuolella, Vishnu ja puolisonsa Lakshmi (ja Heidän inkarnaationsa) = Ykseys. Ja ne muut ovat samanlaisia sieluja kuin sinä ja minä.

        Mutta onko tässä loppujen lopuksi suurta eroa buddhalaisuuden kanssa? Emmekö vain puhu samoista asioista eri nimillä? :) Mitä luulet? Jos hindulaisuus kiinnostaa, kysyä saa, vaikka minun täytyy myöntää että vaisnavana tiedän liian vähän hindulaisuuden muista suuntauksista.


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Meinasin kysyä, että mikä on shanga, mutta asia selvisikin jo toisesta viestistäsi :)

        Mitähän hindulaisuudesta kertoisin, kun kerrottavaa olisi niin paljon... Tiesitkö, että monet hindut pitävät buddhalaisiakin hinduina! Maailmankatsomuksemme eroavat toisistaan oikeastaan häviävän vähän.

        En haluaisi korostaa hindulaisuuden ja buddhalaisuuden eroja, kun yhteyksien etsiminen uskontojen välillä on paljon hauskempaa ja hyödyllisempää. Mutta kuinka muuten saan kerrottua buddhalaiselle hindulaisuudesta kuin pohtimalla, mitä eroa uskonnoillamme on?

        Buddhalaisuushan syntyi hindulaisuuden pohjalta. Minun käsittääkseni Gautama Buddha kyllästyi kaavoihin kangistuneeseen uskontoon ja lähti uudistämään sitä. Hänen johtoajatuksenaan oli, että kuka vain voi pelastua, kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Näin sen pitäisi hindulaisuudessakin olla - Krishna sanoo Gitassa, että KUKA VAIN voi tulla Häneen - mutta kaikkia uskontoja käytetään väärin ja väärinkäyttäjiä oli myös Gautama Buddhan aikoina.

        Tilanne on vain pahentunut viimeisen 300 vuoden aikana, kun kastilaitos jämähti brittien edesauttamana aivan vääriin uomiin. Eli nykyään kuvitellaan kastin periytyvän isältä pojalle, vaikka Gitakin nimenomaan sanoo, että jokaisen oma luonne määrää kastin. Kastien kuuluu helpottaa elämää ja itsensälöytämisprosessia - hindulaisuuden pääajatushan on "tunne itsesi".

        Suurin osa valaistumishaluisista hinduista on valinnut bhakti-joogan tien. Se on palvovan rakkauden tie. Siinä Ykseys on ottanut kasvot, jotka viehättävät vajaavaista ihmistä.

        Ykseys on persoonallinen Jumala, ja jos pidämme Hänet mielessä ja annamme itsemme Hänelle, meidän ei tarvitse syntyä uudelleen. Ja koska mikään ei pyöri mielessä niin kuin rakastettu, bhakti-joogan harjoittaja pyrkii rakkaussuhteeseen Ykseyden kanssa. Sulaudumme Häneen rakastamalla Häntä.

        Valaistumiseen voi pyrkiä myös älyllisellä pohdiskelulla sekä karma-joogalla, jossa kaikki teot luovutetaan uhreina Hänelle. Ainakin minä pyrin tekemään kaikkea kolmea :)

        Jumalia ja henkiolentoja vilisee sekä hindulaisuudessa että buddhalaisuudessa. Minä kuitenkin tyypillisenä vaisnavahinduna uskon, että Vishnu on muitten yläpuolella, Vishnu ja puolisonsa Lakshmi (ja Heidän inkarnaationsa) = Ykseys. Ja ne muut ovat samanlaisia sieluja kuin sinä ja minä.

        Mutta onko tässä loppujen lopuksi suurta eroa buddhalaisuuden kanssa? Emmekö vain puhu samoista asioista eri nimillä? :) Mitä luulet? Jos hindulaisuus kiinnostaa, kysyä saa, vaikka minun täytyy myöntää että vaisnavana tiedän liian vähän hindulaisuuden muista suuntauksista.

        Kiitos viestistä :)

        En tiedä hindulaisuudesta läheskään tarpeeksi, mutta sen tiedän että Mahatma Gandhi teki uskomattoman paljon työtä uskontojen välisen suvaitsevaisuuden eteen ( Gandhihan ei hyväksynyt kääntymistä uskonnosta toiseen, vaan painotti sitä että kaikkiin eri uskontoihin kuuluvilla on mahdollisuus elää sovussa keskenään - että jokaisen tulisi omalla kohdallaan olla turvautumatta väkivaltaan ). Surullista on, ettei Gandhin sanoma ole täysin mennyt perille ; hindujen ja muslimien väliset huonot suhteet tekevät ymmärtääkseni yhä tänäänkin Intian ilmapiiristä räjähdysalttiin.

        Yhdistäviä tekijöitä löytyy buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta, aivan niin kuin sanoit, melkoisesti :) Niin hindulaisuus, buddhalaisuus kuin jainalaisuuskin kannattavat mm. sitä yhteistä periaatetta, että "korkeinta uskontoa on kaiken elämän kunnioittaminen". Eläinten suojeleminen ja niiden kohteleminen ystävällisesti tuottaa parempaa karmaa, eläinten vahingoittaminen ja itsekäs hyväksikäyttö tuottaa luonnollisesti huonoa karmaa. Käsitys eläinten elämän arvokkuudesta tarkoittaa niin hindulaisuudessa kuin buddhalaisuudessakin sitä, että suuri osa näiden uskontojen kannattajista on kasvissyöjiä, joille ajatus eläinten syömisestä on todella vastenmielinen. Poikkeuksiakin tietysti on, eli jotkut hindulaiset ja eräät buddhistit ovat katsoneet voivansa syödä lihaa, ja se on heidän ja heidän omatuntonsa välinen asia :) Eläimiä syövät buddhalaiset tai hindulaiset ovat kuitenkin todella harvinaisia ilmestyksiä.

        Kirjoitit : "Jumalia ja henkiolentoja vilisee sekä hindulaisuudessa että buddhalaisuudessa."

        Kyllä, tuo on totta :) Ero on usein vain siinä, että minun ymmärtääkseni hindulaisuudessa monet jumalat ovat todellisia, kun taas buddhalaisuudessa jumalolennoista suuri osa on niitä, jotka vain kuvitellaan / visualisoidaan kuvaksi / kuviksi mieleen esim. meditaation yhteydessä. Buddhalaisuudessa tunnetaan kyllä jumaluuksia, eikä Gautama koskaan kiistänyt jumalien olemassaoloa, mutta meidän vapautumisemme kannalta jumaluuksilla ei ole merkitystä niin, että jumaluudet voisivat armahtaa tai tehdä tekomme tyhjiksi. Buddhalaisuudessa siis jokainen on täysin vastuussa omista valinnoistaan, teoistaan ja ajatuksistaan, ja jokainen myös vastaa omien tekojensa seuraamuksista.

        Hindulainen Jumalakäsitys kiinnostaisi minua kovasti - eikö se ole todella rikas ja monimuotoinen ? Gandhiin liittyvää kirjallisuutta kun olen jonkin verran lukenut, niin olen ymmärtänyt että "kansan tasolla" ( Intiassa ) hindulaisten piirissä elää polyteismi, jossa elämän eri osa-alueilla on omat nimikkojumalansa. Onko näin, vai olenko ymmärtänyt väärin ? Käsittääkseni näillä nimikkojumalilla on usein kauniin värikäs symboliikkaa sisältävä hahmo ja rikas mytologia - esimerkkinä mm. elefanttipäinen ja suurivatsainen menestyksen jumala Ganesha.

        Onko niin että Vedaa voidaan pitää hindulaisuuden perimmäisenä auktoriteettina ? Buddhalaisuus ja jainalaisuushan ovat sanoutuneet irti Vedasta. Tämä tapahtui v. 400 eKr vaiheilla, jolloin Veda-uskonnon katsotaan vaihtuneen "klassiseksi hindulaisuudeksi".

        Hindulaisuudessa ihmisellä ilmeisesti on sielu ? Siis sielu joka on aina olemassa ? Buddhalaisuudessahan sielun olemassaoloa ei tunnisteta, vaan se mikä syntyy seuraavaan olomuotoon, on aina täysin uusi luomus, joka "koostuu" edellisen elämän aikana kertyneestä karmasta. Yhtä kaikki buddhalaisuudelle ja hindulaisuudelle on yhteistä tämä, että "sitä saa mitä tilaa" :) ? Eli että ihmisen teot seuraavat häntä, eikä kukaan voi vapautua henkilökohtaisesta vastuustaan. Vai mitä sinä ajattelet ?

        Jostain olen löytänyt koneelleni tämmöisen hindulaisuutta koskevan artikkelin :

        "Veda-uskonnossa ei ennen Upanishadeja esiintynyt oppia ihmisen kohtaloa ja hänen jälleensyntymiään säätelevästä "karman laista". Jainalaisuuden ja buddhalaisuuden muotoutuessa käsitys karmasta eettisenä tekona, jolla on oma vääjäämätön seuraamuksensa, oli jo niin yleisesti vallalla, ettei sitä eikä siihen liittyvää sielunvaellusoppia asetettu kyseenalaiseksi.
        Teko on kuin mieleen kylvetty siemen, joka vähitellen kypsyy ja kantaa hedelmää, tuottaen tekijälleen joko palkkion tai rangaistuksen: hyvän ja pahan karman tase kuoleman hetkellä määrää sielun seuraavasta olomuodosta. Suuri hurskaus voi viedä jumalaksi taivaaseen, suuret synnit helvetin piinoihin miljooniksi vuosiksi, mutta sielu voi ruumillistua myös joksikin eläimeksi tai syntyä ihmiseksi hierarkisesti porrastetun kastilaitoksen puitteissa.

        Yhteiskunnallinen eriarvoisuus perustuu siis itsekunkin aikaisemmissa elämissään suorittamiin tekoihin. Ihminen on kaikkien olomuotojen keskipisteessä ja etuoikeutetussa erikoisasemassa. Vapahdus jälleensyntymien kiertokulusta on mahdollinen vain silloin kun sielu on syntynyt ihmiseksi, ei sen sijaan ylemmistä olomuodoista, joissa sielu nauttii palkkiota hyvistä teoistaan eikä alemmista olomuodoista, joissa se kärsii rangaistusta pahoista teoistaan."

        Kommentteja :)


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Kiitos viestistä :)

        En tiedä hindulaisuudesta läheskään tarpeeksi, mutta sen tiedän että Mahatma Gandhi teki uskomattoman paljon työtä uskontojen välisen suvaitsevaisuuden eteen ( Gandhihan ei hyväksynyt kääntymistä uskonnosta toiseen, vaan painotti sitä että kaikkiin eri uskontoihin kuuluvilla on mahdollisuus elää sovussa keskenään - että jokaisen tulisi omalla kohdallaan olla turvautumatta väkivaltaan ). Surullista on, ettei Gandhin sanoma ole täysin mennyt perille ; hindujen ja muslimien väliset huonot suhteet tekevät ymmärtääkseni yhä tänäänkin Intian ilmapiiristä räjähdysalttiin.

        Yhdistäviä tekijöitä löytyy buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta, aivan niin kuin sanoit, melkoisesti :) Niin hindulaisuus, buddhalaisuus kuin jainalaisuuskin kannattavat mm. sitä yhteistä periaatetta, että "korkeinta uskontoa on kaiken elämän kunnioittaminen". Eläinten suojeleminen ja niiden kohteleminen ystävällisesti tuottaa parempaa karmaa, eläinten vahingoittaminen ja itsekäs hyväksikäyttö tuottaa luonnollisesti huonoa karmaa. Käsitys eläinten elämän arvokkuudesta tarkoittaa niin hindulaisuudessa kuin buddhalaisuudessakin sitä, että suuri osa näiden uskontojen kannattajista on kasvissyöjiä, joille ajatus eläinten syömisestä on todella vastenmielinen. Poikkeuksiakin tietysti on, eli jotkut hindulaiset ja eräät buddhistit ovat katsoneet voivansa syödä lihaa, ja se on heidän ja heidän omatuntonsa välinen asia :) Eläimiä syövät buddhalaiset tai hindulaiset ovat kuitenkin todella harvinaisia ilmestyksiä.

        Kirjoitit : "Jumalia ja henkiolentoja vilisee sekä hindulaisuudessa että buddhalaisuudessa."

        Kyllä, tuo on totta :) Ero on usein vain siinä, että minun ymmärtääkseni hindulaisuudessa monet jumalat ovat todellisia, kun taas buddhalaisuudessa jumalolennoista suuri osa on niitä, jotka vain kuvitellaan / visualisoidaan kuvaksi / kuviksi mieleen esim. meditaation yhteydessä. Buddhalaisuudessa tunnetaan kyllä jumaluuksia, eikä Gautama koskaan kiistänyt jumalien olemassaoloa, mutta meidän vapautumisemme kannalta jumaluuksilla ei ole merkitystä niin, että jumaluudet voisivat armahtaa tai tehdä tekomme tyhjiksi. Buddhalaisuudessa siis jokainen on täysin vastuussa omista valinnoistaan, teoistaan ja ajatuksistaan, ja jokainen myös vastaa omien tekojensa seuraamuksista.

        Hindulainen Jumalakäsitys kiinnostaisi minua kovasti - eikö se ole todella rikas ja monimuotoinen ? Gandhiin liittyvää kirjallisuutta kun olen jonkin verran lukenut, niin olen ymmärtänyt että "kansan tasolla" ( Intiassa ) hindulaisten piirissä elää polyteismi, jossa elämän eri osa-alueilla on omat nimikkojumalansa. Onko näin, vai olenko ymmärtänyt väärin ? Käsittääkseni näillä nimikkojumalilla on usein kauniin värikäs symboliikkaa sisältävä hahmo ja rikas mytologia - esimerkkinä mm. elefanttipäinen ja suurivatsainen menestyksen jumala Ganesha.

        Onko niin että Vedaa voidaan pitää hindulaisuuden perimmäisenä auktoriteettina ? Buddhalaisuus ja jainalaisuushan ovat sanoutuneet irti Vedasta. Tämä tapahtui v. 400 eKr vaiheilla, jolloin Veda-uskonnon katsotaan vaihtuneen "klassiseksi hindulaisuudeksi".

        Hindulaisuudessa ihmisellä ilmeisesti on sielu ? Siis sielu joka on aina olemassa ? Buddhalaisuudessahan sielun olemassaoloa ei tunnisteta, vaan se mikä syntyy seuraavaan olomuotoon, on aina täysin uusi luomus, joka "koostuu" edellisen elämän aikana kertyneestä karmasta. Yhtä kaikki buddhalaisuudelle ja hindulaisuudelle on yhteistä tämä, että "sitä saa mitä tilaa" :) ? Eli että ihmisen teot seuraavat häntä, eikä kukaan voi vapautua henkilökohtaisesta vastuustaan. Vai mitä sinä ajattelet ?

        Jostain olen löytänyt koneelleni tämmöisen hindulaisuutta koskevan artikkelin :

        "Veda-uskonnossa ei ennen Upanishadeja esiintynyt oppia ihmisen kohtaloa ja hänen jälleensyntymiään säätelevästä "karman laista". Jainalaisuuden ja buddhalaisuuden muotoutuessa käsitys karmasta eettisenä tekona, jolla on oma vääjäämätön seuraamuksensa, oli jo niin yleisesti vallalla, ettei sitä eikä siihen liittyvää sielunvaellusoppia asetettu kyseenalaiseksi.
        Teko on kuin mieleen kylvetty siemen, joka vähitellen kypsyy ja kantaa hedelmää, tuottaen tekijälleen joko palkkion tai rangaistuksen: hyvän ja pahan karman tase kuoleman hetkellä määrää sielun seuraavasta olomuodosta. Suuri hurskaus voi viedä jumalaksi taivaaseen, suuret synnit helvetin piinoihin miljooniksi vuosiksi, mutta sielu voi ruumillistua myös joksikin eläimeksi tai syntyä ihmiseksi hierarkisesti porrastetun kastilaitoksen puitteissa.

        Yhteiskunnallinen eriarvoisuus perustuu siis itsekunkin aikaisemmissa elämissään suorittamiin tekoihin. Ihminen on kaikkien olomuotojen keskipisteessä ja etuoikeutetussa erikoisasemassa. Vapahdus jälleensyntymien kiertokulusta on mahdollinen vain silloin kun sielu on syntynyt ihmiseksi, ei sen sijaan ylemmistä olomuodoista, joissa sielu nauttii palkkiota hyvistä teoistaan eikä alemmista olomuodoista, joissa se kärsii rangaistusta pahoista teoistaan."

        Kommentteja :)

        :D Onpas kivaa käydä näin mielenkiintoista keskustelua!

        "Buddhalaisuudessa siis jokainen on täysin vastuussa omista valinnoistaan, teoistaan ja ajatuksistaan, ja jokainen myös vastaa omien tekojensa seuraamuksista."

        Sama juttu meillä! Jumalat ovat kyllä todellisia, mutta emme voi pinota karmaamme heidän harteilleen. Sen sijaan voimme tehdä heidän kanssaan yhteistyötä, maksaa uhreillamme ja palvonnallamme heille palveluksista, joita he meille tekevät.

        Vaan entäpä boddhisavat? Jos joku valaistunut sielu ystävällisesti auttaa sinua matkallasi, pääset karmastasi helpommalla. Vai?

        "olen ymmärtänyt että "kansan tasolla" ( Intiassa ) hindulaisten piirissä elää polyteismi, jossa elämän eri osa-alueilla on omat nimikkojumalansa."

        Kyllä, jumalat pitävät huolta mitä moninaisimmista asioista. Wicat kutsuisivat näitä jumalia varmaan luonnonhengiksi. Jos haluat saavuttaa jotakin tässä maailmassa, Gitassa suositellaan palvomaan näitä jumalia. Mutta jos sen sijaan haluat (Krishnan mukaan viisaasti) lopettaa iänikuisen kiertelysi tässä maailmassa, suuntaa katseesi Korkeimpaan! Useimpia ihmisiä kuitenkin kiinnostaa enemmän maallinen mammona kuin maailmasta poistuminen.

        "Käsittääkseni näillä nimikkojumalilla on usein kauniin värikäs symboliikkaa sisältävä hahmo ja rikas mytologia - esimerkkinä mm. elefanttipäinen ja suurivatsainen menestyksen jumala Ganesha."

        Ganesha on Shivan poika. Häntä palvovat erityisesti opiskelijat. Jos toistaa hartaasti mielessään Ganeshan nimeä ja menee kyykkyyn ja ylös, kyykkyyn ja ylös, Ganesha heltyy ja auttaa kokeissa niitäkin, jotka eivät ole kokeisiin lukeneet...

        "Onko niin että Vedaa voidaan pitää hindulaisuuden perimmäisenä auktoriteettina ?"

        Luulenpa, että kansanomaisessa hindulaisuudessa tärkeämpiä ovat kansalliseepokset Ramajana ja Mahabharata. Niihin sisältyy pääjuonen lisäksi tuhottomasti pieniä opettavaisia kertomuksia dharmasta.

        Vedat sisältävät palvontaohjeita niille, jotka haluavat menestyä tässä maailmassa - tietoa eri jumalista. Ja kyllä ne varmaan muutakin sisältävät. Minun täytyy myöntää, etten ole niihin kovinkaan hyvin perehtynyt, sillä olen lääpälläni Gitaan. Koska siinä on kuulemma kaikki, mitä hindun tarvitsee tietää - ja koska Krishna Itse puhuu siinä - yritän opetella sen mahdollisimman hyvin sen sijaan että opettelisin joukon muita kirjoja huonosti. Ja Shiva Samhita -niminen opus on monille shaiviiteille sitä mitä Gita on vaisnaville.

        "Hindulaisuudessa ihmisellä ilmeisesti on sielu ? Siis sielu joka on aina olemassa ?"

        Niin. Tai oikeammin hindulaisuudessa ihminen on sielu, joka on pukeutunut ihmisruumiiseen. Bhagavad Gitassa kuvataan sielua seuraavasti:

        Aivan niin kuin ihminen hylkää nuhjuuntuneet vaatteensa ja valitsee uudet, samalla tavoin se, joka on ruumiillistunut, hylkää nuhjuuntuneet ruumiit ja valitsee uudet ja erilaiset.

        Mitkään aseet eivät voi sitä pirstoa. Tuli ei voi sitä polttaa eikä vesi kastaa eikä tuuli kuivata.

        Sitä ei siis voi rikkoa, eikä sitä voi polttaa, liuottaa tai kuivattaa. Se on pysyvä, kaikkialla vallitseva, muuttumaton, liikkumaton. Se on ikuisesti sama.

        "Veda-uskonnossa ei ennen Upanishadeja esiintynyt oppia ihmisen kohtaloa ja hänen jälleensyntymiään säätelevästä "karman laista"."

        Krishna ja Arjuna kävivät Gitassa kuvatun keskustelun yli 5 000 vuotta sitten, sanoo jokainen hurskas vaisnava, joten en voi allekirjoittaa sitä, että sielunvaellusoppi olisi laina buddhalaisuudesta ja jainalaisuudesta :)


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        :D Onpas kivaa käydä näin mielenkiintoista keskustelua!

        "Buddhalaisuudessa siis jokainen on täysin vastuussa omista valinnoistaan, teoistaan ja ajatuksistaan, ja jokainen myös vastaa omien tekojensa seuraamuksista."

        Sama juttu meillä! Jumalat ovat kyllä todellisia, mutta emme voi pinota karmaamme heidän harteilleen. Sen sijaan voimme tehdä heidän kanssaan yhteistyötä, maksaa uhreillamme ja palvonnallamme heille palveluksista, joita he meille tekevät.

        Vaan entäpä boddhisavat? Jos joku valaistunut sielu ystävällisesti auttaa sinua matkallasi, pääset karmastasi helpommalla. Vai?

        "olen ymmärtänyt että "kansan tasolla" ( Intiassa ) hindulaisten piirissä elää polyteismi, jossa elämän eri osa-alueilla on omat nimikkojumalansa."

        Kyllä, jumalat pitävät huolta mitä moninaisimmista asioista. Wicat kutsuisivat näitä jumalia varmaan luonnonhengiksi. Jos haluat saavuttaa jotakin tässä maailmassa, Gitassa suositellaan palvomaan näitä jumalia. Mutta jos sen sijaan haluat (Krishnan mukaan viisaasti) lopettaa iänikuisen kiertelysi tässä maailmassa, suuntaa katseesi Korkeimpaan! Useimpia ihmisiä kuitenkin kiinnostaa enemmän maallinen mammona kuin maailmasta poistuminen.

        "Käsittääkseni näillä nimikkojumalilla on usein kauniin värikäs symboliikkaa sisältävä hahmo ja rikas mytologia - esimerkkinä mm. elefanttipäinen ja suurivatsainen menestyksen jumala Ganesha."

        Ganesha on Shivan poika. Häntä palvovat erityisesti opiskelijat. Jos toistaa hartaasti mielessään Ganeshan nimeä ja menee kyykkyyn ja ylös, kyykkyyn ja ylös, Ganesha heltyy ja auttaa kokeissa niitäkin, jotka eivät ole kokeisiin lukeneet...

        "Onko niin että Vedaa voidaan pitää hindulaisuuden perimmäisenä auktoriteettina ?"

        Luulenpa, että kansanomaisessa hindulaisuudessa tärkeämpiä ovat kansalliseepokset Ramajana ja Mahabharata. Niihin sisältyy pääjuonen lisäksi tuhottomasti pieniä opettavaisia kertomuksia dharmasta.

        Vedat sisältävät palvontaohjeita niille, jotka haluavat menestyä tässä maailmassa - tietoa eri jumalista. Ja kyllä ne varmaan muutakin sisältävät. Minun täytyy myöntää, etten ole niihin kovinkaan hyvin perehtynyt, sillä olen lääpälläni Gitaan. Koska siinä on kuulemma kaikki, mitä hindun tarvitsee tietää - ja koska Krishna Itse puhuu siinä - yritän opetella sen mahdollisimman hyvin sen sijaan että opettelisin joukon muita kirjoja huonosti. Ja Shiva Samhita -niminen opus on monille shaiviiteille sitä mitä Gita on vaisnaville.

        "Hindulaisuudessa ihmisellä ilmeisesti on sielu ? Siis sielu joka on aina olemassa ?"

        Niin. Tai oikeammin hindulaisuudessa ihminen on sielu, joka on pukeutunut ihmisruumiiseen. Bhagavad Gitassa kuvataan sielua seuraavasti:

        Aivan niin kuin ihminen hylkää nuhjuuntuneet vaatteensa ja valitsee uudet, samalla tavoin se, joka on ruumiillistunut, hylkää nuhjuuntuneet ruumiit ja valitsee uudet ja erilaiset.

        Mitkään aseet eivät voi sitä pirstoa. Tuli ei voi sitä polttaa eikä vesi kastaa eikä tuuli kuivata.

        Sitä ei siis voi rikkoa, eikä sitä voi polttaa, liuottaa tai kuivattaa. Se on pysyvä, kaikkialla vallitseva, muuttumaton, liikkumaton. Se on ikuisesti sama.

        "Veda-uskonnossa ei ennen Upanishadeja esiintynyt oppia ihmisen kohtaloa ja hänen jälleensyntymiään säätelevästä "karman laista"."

        Krishna ja Arjuna kävivät Gitassa kuvatun keskustelun yli 5 000 vuotta sitten, sanoo jokainen hurskas vaisnava, joten en voi allekirjoittaa sitä, että sielunvaellusoppi olisi laina buddhalaisuudesta ja jainalaisuudesta :)

        Kiitos viestistäsi.

        ":D Onpas kivaa käydä näin mielenkiintoista keskustelua!"

        Samat sanat :)

        Kirjoitit :"Vaan entäpä boddhisavat? Jos joku valaistunut sielu ystävällisesti auttaa sinua matkallasi, pääset karmastasi helpommalla. Vai?"

        Tähän asti kertyneestä negatiivisesta karmasta on melko mahdotonta päästä eroon, koska buddhalaisuudessa jokainen "niittää sitä mitä kylvää" - eikö se mene näin teilläkin ? Bodhisattva-nimitystä käytetään meillä henkilöstä, kenestä tahansa - ei välttämättä buddhalaisesta - joka on lähtenyt kulkemaan myötätunnon, kärsivällisyyden ja yhteisvastuun viitoittamaa polkua ; jossa on herännyt "bodhicitta" eli valaistumismieli. Valaistumismielinen pitää tärkeimpänä sitä että hänen olemassaolonsa hyödyttäisi mahdollisimman monia - hän haluaa omistaa elämänsä eettisten hyveiden peräänkuuluttamiselle ja niiden toteuttamiselle arjen tasolla :)) Ketä tahansa joka haluaa elää näin - riippumatta siis mihin uskontoon hän kuuluu - kutsutaan buddhalaisuudessa bodhisattvaksi. Bodhisattva pystyy kyllä vähentämään kärsimyksen määrää henkilökohtaisesti muita auttamalla, mutta kenenkään karmaa hän ei pysty poistamaan. Niille taas, jotka ovat täysin valaistuneita, voi mahdollisesti syntyä kyky kärsiä muiden negatiivisia karmoja "omissa nahoissaan", ja siten vähentää / poistaa ihmiselle taitamattomista teoista kertynyttä huonoa karmaa. Mutta bodhisattva ei siis tähän pysty.

        "Useimpia ihmisiä kuitenkin kiinnostaa enemmän maallinen mammona kuin maailmasta poistuminen."

        Tuo on aivan totta :). Miten sinä muuten löysit oman uskontosi tämän kaiken materialismin ja kulutushysterian keskeltä ? Olisi oikein mielenkiintoista kuulla "tarinasi" !

        Löysin juuri kirppikseltä läjän Veda-kirjoja. En ole vielä ehtinyt syventyä niihin, mitä nyt vähän selailla, mutta kunhan aikaa jää...Näistä kirjoista löytyy yhtä sun toista, mikä laittaa ajatukset liikkeelle, luulen :)

        Kirjoittelemisiin ja aurinkoisia päiviä sinulle.


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Kiitos viestistäsi.

        ":D Onpas kivaa käydä näin mielenkiintoista keskustelua!"

        Samat sanat :)

        Kirjoitit :"Vaan entäpä boddhisavat? Jos joku valaistunut sielu ystävällisesti auttaa sinua matkallasi, pääset karmastasi helpommalla. Vai?"

        Tähän asti kertyneestä negatiivisesta karmasta on melko mahdotonta päästä eroon, koska buddhalaisuudessa jokainen "niittää sitä mitä kylvää" - eikö se mene näin teilläkin ? Bodhisattva-nimitystä käytetään meillä henkilöstä, kenestä tahansa - ei välttämättä buddhalaisesta - joka on lähtenyt kulkemaan myötätunnon, kärsivällisyyden ja yhteisvastuun viitoittamaa polkua ; jossa on herännyt "bodhicitta" eli valaistumismieli. Valaistumismielinen pitää tärkeimpänä sitä että hänen olemassaolonsa hyödyttäisi mahdollisimman monia - hän haluaa omistaa elämänsä eettisten hyveiden peräänkuuluttamiselle ja niiden toteuttamiselle arjen tasolla :)) Ketä tahansa joka haluaa elää näin - riippumatta siis mihin uskontoon hän kuuluu - kutsutaan buddhalaisuudessa bodhisattvaksi. Bodhisattva pystyy kyllä vähentämään kärsimyksen määrää henkilökohtaisesti muita auttamalla, mutta kenenkään karmaa hän ei pysty poistamaan. Niille taas, jotka ovat täysin valaistuneita, voi mahdollisesti syntyä kyky kärsiä muiden negatiivisia karmoja "omissa nahoissaan", ja siten vähentää / poistaa ihmiselle taitamattomista teoista kertynyttä huonoa karmaa. Mutta bodhisattva ei siis tähän pysty.

        "Useimpia ihmisiä kuitenkin kiinnostaa enemmän maallinen mammona kuin maailmasta poistuminen."

        Tuo on aivan totta :). Miten sinä muuten löysit oman uskontosi tämän kaiken materialismin ja kulutushysterian keskeltä ? Olisi oikein mielenkiintoista kuulla "tarinasi" !

        Löysin juuri kirppikseltä läjän Veda-kirjoja. En ole vielä ehtinyt syventyä niihin, mitä nyt vähän selailla, mutta kunhan aikaa jää...Näistä kirjoista löytyy yhtä sun toista, mikä laittaa ajatukset liikkeelle, luulen :)

        Kirjoittelemisiin ja aurinkoisia päiviä sinulle.

        Olin käsittänyt boddhisava-nimityksen aivan väärin, pyydän sitä anteeksi ja kiitän sinua, Ava, valistamisestani :) Mitä nimimerkkisi muuten tarkoittaa?

        "Tähän asti kertyneestä negatiivisesta karmasta on melko mahdotonta päästä eroon, koska buddhalaisuudessa jokainen "niittää sitä mitä kylvää" - eikö se mene näin teilläkin ?"

        Kyllä, mutta meillä on olemassa yksi kohtalaisen helppo tie karmasta ulos, jota teillä ei kai ole: bhakti, antaumus ja rakkaus Jumalaan. Kun tuo tunne kasvaa tarpeeksi suureksi, se karman kahleet. Se vastaa valaistumista. Tai oikeastaan kyse on valaistumisesta, joka vain saavutetaan toista kuin vanhaa kunnon mietiskelyn tietä.

        "Miten sinä muuten löysit oman uskontosi tämän kaiken materialismin ja kulutushysterian keskeltä ?"

        Kirjoitin juuri osan tarinastani Rippikoulu ja prometheusleiri -alueelle Ripari teki minusta ateistin -otsikkoiseen viestiketjuun. Käypä lukemassa sieltä :) Ja kerro sitten oma tarinasi!!


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Olin käsittänyt boddhisava-nimityksen aivan väärin, pyydän sitä anteeksi ja kiitän sinua, Ava, valistamisestani :) Mitä nimimerkkisi muuten tarkoittaa?

        "Tähän asti kertyneestä negatiivisesta karmasta on melko mahdotonta päästä eroon, koska buddhalaisuudessa jokainen "niittää sitä mitä kylvää" - eikö se mene näin teilläkin ?"

        Kyllä, mutta meillä on olemassa yksi kohtalaisen helppo tie karmasta ulos, jota teillä ei kai ole: bhakti, antaumus ja rakkaus Jumalaan. Kun tuo tunne kasvaa tarpeeksi suureksi, se karman kahleet. Se vastaa valaistumista. Tai oikeastaan kyse on valaistumisesta, joka vain saavutetaan toista kuin vanhaa kunnon mietiskelyn tietä.

        "Miten sinä muuten löysit oman uskontosi tämän kaiken materialismin ja kulutushysterian keskeltä ?"

        Kirjoitin juuri osan tarinastani Rippikoulu ja prometheusleiri -alueelle Ripari teki minusta ateistin -otsikkoiseen viestiketjuun. Käypä lukemassa sieltä :) Ja kerro sitten oma tarinasi!!

        Kiitos viestistä :-)

        "Kirjoitin juuri osan tarinastani Rippikoulu ja prometheusleiri -alueelle Ripari teki minusta ateistin -otsikkoiseen viestiketjuun. Käypä lukemassa sieltä :) Ja kerro sitten oma tarinasi!"

        Kävin lukemassa tuon kertomuksesi. Monille jotka aidosti etsivät, käy varmasti riparilla juuri noin kuin sinullekin kävi. Ei ehkä pitäisi kuitenkaan ajatella, että jos esim. rippileirillä joutuu kiusaamisen kohteeksi jopa isosten taholta, että se olisi itse kristillisen uskon syytä. Ihmisethän valitsevat - jokainen omlla kohdallaan, uskonnosta riippumatta - miten kohtelevat muita. Niin kuin kirjoituksessasi mainitsit, on ortodokseja jotka harjoittavat uskontoaan hieman miellyttävämmällä tavalla kuin nuo kohtaamasi ripari-ihmiset :-)

        Oma tarinani ? Mistähän aloittaisin ? No vaikkapa tästä etten itse suostunut menemään rippikouluun ollenkaan. Se ei sopinut minulle, enkä halunnut lähteä sinne kiusattavaksi. Suhtauduin "liian vakavasti" uskonnollisiin kysymyksiin ; olin jo koulun uskontotunneilla saanut tuta, ettei kysymyksiä oikein sopinut esittää. Kysymysteni edessä opettaja kävi hermostuneeksi ja luokkatoverit katsoivat minua niin sanotusti "kieroon". Vastauksia mieltäni askarruttaviin asioihin en saanut.

        Kävin monien eri uskontojen palvontatilaisuuksissa ja tutustuin myös melko perusteellisesti eräiden kristillisten "lahkojen" opetuksiin. Raamattua olin lukenut jo pienestä pitäen ; luin myös Koraania ja mm. Mormonien julkaisuja kuten "Kallisarvoista helmeä". Löysin näistä kirjoista paljon hyvää, mutta lopullista "loksahdusta" ei tapahtunut Raamatunkaan kohdalla, vaikka kovasti yritin itselleni vakuutella että "tämä on nyt tässä" ja että "minä pelastun kunhan vain uskon Jeesukseen". Ei, sisäinen ääneni ( noin kuvaannoillisesti sanoen ) ei jättänyt minua rauhaan vaan käski jatkamaanm etsimistä.

        Tulin koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että uskonnosta riippumatta ihmisen pitäisi olla hyödyksi muille, siinä määrin kuin hänen elämäntilanteensa ja henkiset voimavaransa antavat myöten. Ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, joka vei minut ulkomaillekin puoleksitoista vuodeksi. Yritin kysellä näiden kristillisten "lahkojen" edustajia mukaani näihin auttamisprojekteihin ( heitä joilla olisi elämäntilanteensa puolesta ollut mahdollisuus osallistua ), mutta he vastasivat etteivät lähde koska nämä avustusprojektit olivat heidän mielestään "itsestään Perkeleestä". Perusteluna se, että projekteihin osallistui suuri joukko heidän mielestään "vääräuskoisia" ja "helvettiin tuomittuja". Lähdin siis yksin.

        Ulkomailla silmäni aukesivat lopullisesti sille, että me kaikki olemme todellakin yhtä. Ettei materialla ja mammonalla ole lopulta mitään merkitystä, jos ihminen on yksin ja sairas. Millä on merkitystä niin sillä, näin ajattelin, että pyrimme elämään niin että aiheutamme mahdollisimman vähän kärsimystä itsellemme, muille ihmisille ja luonnolle. Tämä alkoi olla minulle aivan selvää "pässinlihaa" :-) ja oli ihanaa kun sai olla tekemisissä samoin ajattelevien "vääräuskoistenkin" kanssa. Itse en millään voinut hyväksyä ajatusta, että nämä sydämelliset, koko ajallaan ja koko olemuksellaan muiden auttamiseen paneutuneet uudet ystäväni olisivat olleet matkalla helvettiin, niin kuin minulle oli sanottu.

        Suomessa jatkoin vapaaehtoistyötä ja etsin edelleen. Ulkomailla olin saanut jo kosketuksen idän uskontoihin, mutta työtä oli ollut niin paljon, etten siellä ollut ehtinyt tarttua asiaan kunnolla. Kristittyinä itseään pitävät ystäväni eivät olleet enää tässä vaiheessa halunneet olla ystäviäni, koska olin langennut väärien ihmisten seuraan ja kävin kaikenlaisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Näin ei olisi saanut heidän mielestään tehdä.

        Sitten osui eräässä osto- ja myyntiliikkeessä käteeni mm. Dalai-lamasta ja Tiibetin Mahayana-buddhalaisuudesta kertova kirja. Ostin tuon kirjan ja se oli "menoa" saman tien. Löysin noiden kansien välistä itseni ja omat ajatukseni.

        Tarkoitukseni ei ole tällä tekstillä parjata ketään tai kenenkään uskontoa. Tässä kuvattu on ainoastaan mitä olen henkilökohtaisesti kokenut :-)


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Kiitos viestistä :-)

        "Kirjoitin juuri osan tarinastani Rippikoulu ja prometheusleiri -alueelle Ripari teki minusta ateistin -otsikkoiseen viestiketjuun. Käypä lukemassa sieltä :) Ja kerro sitten oma tarinasi!"

        Kävin lukemassa tuon kertomuksesi. Monille jotka aidosti etsivät, käy varmasti riparilla juuri noin kuin sinullekin kävi. Ei ehkä pitäisi kuitenkaan ajatella, että jos esim. rippileirillä joutuu kiusaamisen kohteeksi jopa isosten taholta, että se olisi itse kristillisen uskon syytä. Ihmisethän valitsevat - jokainen omlla kohdallaan, uskonnosta riippumatta - miten kohtelevat muita. Niin kuin kirjoituksessasi mainitsit, on ortodokseja jotka harjoittavat uskontoaan hieman miellyttävämmällä tavalla kuin nuo kohtaamasi ripari-ihmiset :-)

        Oma tarinani ? Mistähän aloittaisin ? No vaikkapa tästä etten itse suostunut menemään rippikouluun ollenkaan. Se ei sopinut minulle, enkä halunnut lähteä sinne kiusattavaksi. Suhtauduin "liian vakavasti" uskonnollisiin kysymyksiin ; olin jo koulun uskontotunneilla saanut tuta, ettei kysymyksiä oikein sopinut esittää. Kysymysteni edessä opettaja kävi hermostuneeksi ja luokkatoverit katsoivat minua niin sanotusti "kieroon". Vastauksia mieltäni askarruttaviin asioihin en saanut.

        Kävin monien eri uskontojen palvontatilaisuuksissa ja tutustuin myös melko perusteellisesti eräiden kristillisten "lahkojen" opetuksiin. Raamattua olin lukenut jo pienestä pitäen ; luin myös Koraania ja mm. Mormonien julkaisuja kuten "Kallisarvoista helmeä". Löysin näistä kirjoista paljon hyvää, mutta lopullista "loksahdusta" ei tapahtunut Raamatunkaan kohdalla, vaikka kovasti yritin itselleni vakuutella että "tämä on nyt tässä" ja että "minä pelastun kunhan vain uskon Jeesukseen". Ei, sisäinen ääneni ( noin kuvaannoillisesti sanoen ) ei jättänyt minua rauhaan vaan käski jatkamaanm etsimistä.

        Tulin koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että uskonnosta riippumatta ihmisen pitäisi olla hyödyksi muille, siinä määrin kuin hänen elämäntilanteensa ja henkiset voimavaransa antavat myöten. Ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, joka vei minut ulkomaillekin puoleksitoista vuodeksi. Yritin kysellä näiden kristillisten "lahkojen" edustajia mukaani näihin auttamisprojekteihin ( heitä joilla olisi elämäntilanteensa puolesta ollut mahdollisuus osallistua ), mutta he vastasivat etteivät lähde koska nämä avustusprojektit olivat heidän mielestään "itsestään Perkeleestä". Perusteluna se, että projekteihin osallistui suuri joukko heidän mielestään "vääräuskoisia" ja "helvettiin tuomittuja". Lähdin siis yksin.

        Ulkomailla silmäni aukesivat lopullisesti sille, että me kaikki olemme todellakin yhtä. Ettei materialla ja mammonalla ole lopulta mitään merkitystä, jos ihminen on yksin ja sairas. Millä on merkitystä niin sillä, näin ajattelin, että pyrimme elämään niin että aiheutamme mahdollisimman vähän kärsimystä itsellemme, muille ihmisille ja luonnolle. Tämä alkoi olla minulle aivan selvää "pässinlihaa" :-) ja oli ihanaa kun sai olla tekemisissä samoin ajattelevien "vääräuskoistenkin" kanssa. Itse en millään voinut hyväksyä ajatusta, että nämä sydämelliset, koko ajallaan ja koko olemuksellaan muiden auttamiseen paneutuneet uudet ystäväni olisivat olleet matkalla helvettiin, niin kuin minulle oli sanottu.

        Suomessa jatkoin vapaaehtoistyötä ja etsin edelleen. Ulkomailla olin saanut jo kosketuksen idän uskontoihin, mutta työtä oli ollut niin paljon, etten siellä ollut ehtinyt tarttua asiaan kunnolla. Kristittyinä itseään pitävät ystäväni eivät olleet enää tässä vaiheessa halunneet olla ystäviäni, koska olin langennut väärien ihmisten seuraan ja kävin kaikenlaisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Näin ei olisi saanut heidän mielestään tehdä.

        Sitten osui eräässä osto- ja myyntiliikkeessä käteeni mm. Dalai-lamasta ja Tiibetin Mahayana-buddhalaisuudesta kertova kirja. Ostin tuon kirjan ja se oli "menoa" saman tien. Löysin noiden kansien välistä itseni ja omat ajatukseni.

        Tarkoitukseni ei ole tällä tekstillä parjata ketään tai kenenkään uskontoa. Tässä kuvattu on ainoastaan mitä olen henkilökohtaisesti kokenut :-)

        Ram Ram! Olipas hauskaa kuulla sinun tarinasi :) Mutta on kyllä ikävää, että olet kohdannut noinkin fanaattisia kristittyjä. Kiihkokristityt rikkovat mielestäni Jumalaa vastaan (selitin tätä juuri kristitylle Weijolle toisessa ketjussa) tuputuksellaan.

        Toisaalta Gitassa sanotaan myös, että Korkeimmalle (Yhteyteen) antautunutta sielua on kunnioitettava, vaikka hän tekisikin syntejä. Onhan tällainen henkilö sentään löytänyt valaistusta kohti vievälle tielle. Mutta sitten taas toisaalta enpä olisi niinkään varma siitä että kaikki uskovaisiksi itseään kutsuvat olisivat oikeasti uskossa eli todella antautuneita Korkeimmalle. Sisäisen rauhan ja valon sijaan näistä feikeistä huokuu suvaitsemattomuus ja "pyhä viha".

        Olemme näköjään olleet melkoisen samanlaisia lapsina, tosin ortodoksiset ussanryhmät olivat niin pieniä, että niissä saattoi vapaasti avata suunsa. Riparille mennessäni olin tutustunut Islamiin, New Ageen ja uskoin jo vahvasti jälleensyntymään. Mielestäni tämä oppi ei rikkonut Uuden Testamentin henkeä vastaan. Mutta juuri riparilla (josta on muuten 9 vuotta ;) tajusin, ettei minulla ole syytä olla kristitty.

        En kuvittele, että kristinusko saisi ihmiset kiusaamaan toisiaan. Uusi Testamentti on upea kirja ja jos joku todella elää sen mukaan, ihailen ja kunnioitan häntä yhtä kovasti kuin muitakin valaistuneita uskonnosta riippumatta. Pikemminkin minua jäi riparissani vaivaamaan se, että tämän uskonnon hengelliset oppaat (ussanmaikat ja papit apulaisineen) sallivat synnin tekemisen niille, jotka olivat heidän vastuullaan. Vieläpä leirillä, jonka tarkoitus on kaiketi antaa nuorille malli siitä, miten hengellisyys ja arki saadaan kulkemaan käsi kädessä.


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Ram Ram! Olipas hauskaa kuulla sinun tarinasi :) Mutta on kyllä ikävää, että olet kohdannut noinkin fanaattisia kristittyjä. Kiihkokristityt rikkovat mielestäni Jumalaa vastaan (selitin tätä juuri kristitylle Weijolle toisessa ketjussa) tuputuksellaan.

        Toisaalta Gitassa sanotaan myös, että Korkeimmalle (Yhteyteen) antautunutta sielua on kunnioitettava, vaikka hän tekisikin syntejä. Onhan tällainen henkilö sentään löytänyt valaistusta kohti vievälle tielle. Mutta sitten taas toisaalta enpä olisi niinkään varma siitä että kaikki uskovaisiksi itseään kutsuvat olisivat oikeasti uskossa eli todella antautuneita Korkeimmalle. Sisäisen rauhan ja valon sijaan näistä feikeistä huokuu suvaitsemattomuus ja "pyhä viha".

        Olemme näköjään olleet melkoisen samanlaisia lapsina, tosin ortodoksiset ussanryhmät olivat niin pieniä, että niissä saattoi vapaasti avata suunsa. Riparille mennessäni olin tutustunut Islamiin, New Ageen ja uskoin jo vahvasti jälleensyntymään. Mielestäni tämä oppi ei rikkonut Uuden Testamentin henkeä vastaan. Mutta juuri riparilla (josta on muuten 9 vuotta ;) tajusin, ettei minulla ole syytä olla kristitty.

        En kuvittele, että kristinusko saisi ihmiset kiusaamaan toisiaan. Uusi Testamentti on upea kirja ja jos joku todella elää sen mukaan, ihailen ja kunnioitan häntä yhtä kovasti kuin muitakin valaistuneita uskonnosta riippumatta. Pikemminkin minua jäi riparissani vaivaamaan se, että tämän uskonnon hengelliset oppaat (ussanmaikat ja papit apulaisineen) sallivat synnin tekemisen niille, jotka olivat heidän vastuullaan. Vieläpä leirillä, jonka tarkoitus on kaiketi antaa nuorille malli siitä, miten hengellisyys ja arki saadaan kulkemaan käsi kädessä.

        Kiitos vastauksesta :)

        Sanoit tajunneesi 9 v. sitten, ettei kristinusko ole sinulle parhaiten sopiva uskonto. Minunkin buddhistiksi "kääntymiseni" tapahtui 9 v. sitten :)

        Erosin ev.lut.kirkosta samana päivänä kun täytin 18 vuotta, etkö sinäkin maininnut jossain eronneesi kirkosta melko varhain ?

        Kirjoitit:"En kuvittele, että kristinusko saisi ihmiset kiusaamaan toisiaan. Uusi Testamentti on upea kirja ja jos joku todella elää sen mukaan, ihailen ja kunnioitan häntä yhtä kovasti kuin muitakin valaistuneita uskonnosta riippumatta."

        Tuo on aivan totta myös minulle - allekirjoitan jokaisen sanan :-)

        Kirjoitit:"Vieläpä leirillä, jonka tarkoitus on kaiketi antaa nuorille malli siitä, miten hengellisyys ja arki saadaan kulkemaan käsi kädessä".

        Minunkin mielestäni on hirmu surullista, kuinka usein uskonnolliset johtajat tarjoavat vain "palopuheita" sen sijaan, että antaisivat omalla elämällään ja valinnoillaan rakastavan esimerkin siitä, kuinka uskonto voi toimia arjen tasolla ja hyödyttää niin uskovaa itseään kuin hänen ympäristöäänkin.

        Yksi kysymys, josta jossain taisit jo kirjoittaakin ( en ole varma ). Siis : näkyykö uskontosi ulospäin - pukeudutko uskonnon sanelemiin asusteisiin ?

        Mukavaa paevaa :-)


    • ava

      TÖNPA KU LÉ YÉSHÉ KYI WÖZER NATSOK PÉ NANGWA CHEN PÖDADANG SEMCHEN TAMCHÉ KYI DRIBPA TAMCHÉ SEL SHING

      Buddhan ruumiista säteilee suuri kirkkaus, viisauden valon monivärisiä säteitä, poistaen kaikki esteet minusta ja kaikista olennoista.

      TEKPA CHENPOI LAM KYI YÖNTEN TSÜLSHIN TU KYÉ TÉ CHIR MIDOKPÉSA NÖNPAR GYUR

      Täydellistäen meissä Mahayana-polun ominaisuudet ja saattaen meidät palaamattoman tasolle. Ponnistele niin paljon kuin voit tehden tätä harjoitusta. Harjoitusten välissä tee mandalauhreja ja muita uhrauksia, ja kykysi mukaan lue haluamiasi Sutria, kuten esim. Buddhan ylistykset, Karunapundarika, Lalitavistara, kertomuksia Buddhan aikaisemmista elämistä, ja Tathagatojen satakahdeksan nimeä. Päätä harjoitus omistamalla ansio ylittämättömän valaistumisen saavuttamiselle ja tekemällä toivomusrukouksia.

      DAKI DÜSUM SAKPÉ GETSOK KYI

      Menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa hankkimieni ansioitten kautta...

      KAKYAP DROWA KÜNLA PENLÉ DU

      ...jotta hyödyttäisin olentoja joitten määrä täyttää avaruuden...

      CHÖKYI GYELPO TAKTU NYÉCHÉ CHING

      ..suotakoon että alati ilahduttaisin Dharman Kuningasta.

      CHANGCHUP BARTU DANI KYAPSU CHI

      Turvaamme kunnes saavutamme valaistumisen.

      DAKI CHINSOK GYIPÉ SÖNAM KYI

      Anteliaisuuden ja muiden hyveitten harjoittamisen ansiosta...

      DROLA PENCHIR SANGYÉ DRUBPAR SHO

      ..saavuttakaamme Buddhan tila kaikkien olentojen hyväksi.

      SEMCHEN TAMCHÉ DÉWA DANG DÉWÉ GYU DANG DENPAR GYUR CHIK

      Saakoot kaikki olennot omakseen onnellisuuden ja sen syyn..

      DUNGEL DANG DUNGEL GYI GYU DANG DRELWAR GYUR CHIK

      ...pääskööt he kaikki vapaaksi kärsimyksestä ja sen syystä..

      DUNGEL MÉPÉ DEWA DAMPA DANG MINDRELWAR GYUR CHIK

      ..älkööt he koskaan joutuko eroon siitä onnellisuudesta joka on kärsimyksestä vapaa.

    • meditaatiosta

      "Meditaatio - ei oppi ojaan kaada

      Kun puhutaan meditaatiosta, mieleen nousee yleensä ensimmäisenä täydelliseen lootus-asentoon vaipuneet joogit Himalajan luolissa. Vaihtoehtoinen mielikuva on kiireinen perheenäiti, joka kriittisellä hetkellä, juuri ennen hermoromahdusta lankeaa mumisemaan johonkin nurkkaan hämäräperäistä mantraa. Joka tapauksessa mielikuvamme meditaatiosta on melkein aina itämainen. Meditaatio koetaan uskonnollisena toimituksena, joka kuuluu osana itämaisiin uskontoihin, esim. buddhalaisuuteen. Meditaatiota on kuitenkin harjoitettu myös Euroopassa, lähinnä Kreikassa ja Britanniassa. Tällöin kysymyksessä on ollut nimenomaan hengitykseen tai muuhun ilmiöön keskittyminen, läsnäoleminen hetkessä.
      Kristillisen kirkon piirissä sana "meditaatio" on kokenut asennemuutoksen; vielä viisi vuotta sitten sen harjoittajat tuomittiin pakanoiksi, mutta nykyään sitä opetetaan jopa seurakunnissa ja hiljentymiseen kannustetaan erityisillä retriiteillä, jotka ovat olleet osa buddhalaisuutta jo vuosituhansia. Meditaatio on muuttunut uskonnosta riippumattomaksi, henkisen ja fyysisen tasapainon edistäjäksi, jota suositellaan niin liikemiehille, kuin kotiäideillekin. Mutta mitä meditaatio sitten on, miksi se kasvattaa suosiotaan kaikkien uskontokuntien edustajien keskuudessa kasvavalla vauhdilla?

      Mitä meditaatio on?
      Maditaation olemusta on erittäin vaikea kuvailla - ja samalla äärimmäisen helppo kuvailla. Meditaatio on tila, joka saavutetaan erilaisten mietiskelymenetelmien avulla. Menetelmiä on useita, joissain käytetään apuna mantraa, joissain visualisaatioita. Selkein, ja maallikkojen piirissä yleisin, menetelmä on hengityksen tarkkaaminen. Hengityksen tarkkaaminen ei vaadi harjoittajaltaan minkäänlaista uskonnollista sitoutumista, ainoastaan hiukan kurinalaisuutta ja kärsivällisyyttä. Meditaatiossa keskitetään huomio kokonaan läsnäolevaan hetkeen. Meditaation tarkoitus EI siis ole mielen täydellinen tyhjentäminen, jonkinlaisen huumetokkuran kaltaisen tilan saavuttaminen. Eikä se myöskään vaadi harjoittajaltaan itsensä ulkopuolelle siirtymistä tai transsinkaltaista olotilaa. Meditaatiotila on valpas ja raikas, ihminen huomioi maailman itsessään ja ympärillään selkeästi, muttei jää siihen kiinni. Yksinkertaisimmillaan vain - hengittämistä.
      Meditaatio, perinteisessä mielessä, on kuitenkin aina myös henkinen harjoitus, joka tähtää yksilön vähittäiseen valaistumiseen. Valaistumisen tilan saavuttaminen pelkällä hengityksen tarkkaamisella on kuitenkin epätodennäköistä. Ihmisen on kehitettävä monipuolisesti myötätuntoaan, ymmärrystään maailmasta ja itsestään, ennen kuin tämä tila voidaan saavuttaa. Meditaation, kuten muidenkin harjoitusten, päämääränä ei kuitenkaan pitäisi olla mikään muu, kuin itse harjoitus.

      Meditaatio keskittää huomion yksinkertaisiin asioihin, pelkistäen toimintoja. Hengitys on tietysti se olennaisin asia elämässä ja siksi sen liike noteerataan myös meditaatiossa. Päinvastoin kuin yleisesti luullaan, tämä ei välttämättä tarkoita nk. syvähengitystä, vaan ainoastaan huomion kiinnittämistä luonnolliseen hengityksen kulkuun. Liikunnallinen muoto perusmeditaatiosta on jooga, se sopii erityisesti ihmisille, jotka ovat luonteeltaan levottomia ja haluavat jatkuvasti tehdä jotain.

      Miten meditaatio vaikuttaa?
      Säännöllisen meditaatioharjoituksen ylläpitäminen parantaa ihmisen fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Sitä käytetään oheishoitona monessa sairaudessa ja sen yllättävän nopeatkin vaikutukset ovat auttaneet etenkin parantumattomasti sairaita, lähinnä stressiä ja jännitystiloja vähentämällä, sekä keskittämällä potilaan huomio tähän hetkeen. Meditaatio auttaa myös keskittymisvaikeuksissa ja on erityisen tervetullutta stressaavaa tai meluisaa työtä tekevälle. Fyysisesti se vaikuttaa keskushermostoa rauhoittavasti, elintoimintoja tasapainottavasti, stressiä ja jännityksiä laukaisevasti. Meditaatio parantaa keskittymiskykyä ja tyynnyttää mielen. Nämä ominaisuudet ovat tärkeitä myös magian harjoittamisessa; ilman keskittymiskykyä ja mielen tyyneyttä on hyvin vaikea saavuttaa tällä alalla yhtään mitään. Magian harjoittajan mieli, mikäli se pääsee haltijaltaan karkuun, voi saada aikaan monenlaista ongelmaa ja sotkua. Siksi mielenhallinta on ensiarvoisen tärkeää tällä alalla. Mielentyyneydestä on taatusti iloa myös tavallisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
      Useimmiten esim. wiccojen opetukseen kuuluu tietty määrä visualisaatioharjoituksia, joiden avulla pyritään parantamaan kyseisen yksilön kykyjä magiassa. Mikäli ei pysty visualisoimaan eteensä magian kohdetta, on itse magian teko suhteellisen turha. Visualisaatio eri muodoissaan, kuten kaikki muukin keskittyminen, vaatii ehdotonta tarkkaavaisuutta ja mielenhallintaa. Näitä piirteitä kehittävän meditaatioharjoituksen sisällyttäminen päivittäisiin toimiin on hyödyllinen ja järkevä teko.

      Miten aloitan?
      Säännöllisen meditaatioharjoituksen aloittaminen sujuu mainiosti ilman opastustakin. Suositeltavaa on kuitenkin ensin hankkia tai lainata asiaa käsittelevää kirjallisuutta ja tutustua siihen ensin, jotta peruskäsitteet selviävät. Suomeksi on juuri julkaistu mainio opaskirja Meditaatio - buddhalainen tie mielentyyneyteen ja oivallukseen (tekijä Kamalashila), josta on kosolti iloa myös muille kuin buddhalaisille. Hengityksen tarkkaamisella on helpointa aloittaa. Jotta meditaatioharjoitus tuottaisi tuloksia, sen on syytä olla säännöllistä, aluksi riittää muutama kerta viikossa, ehkä puoli tuntia kerrallaan.
      Aloitat hengityksen tarkkaamisen etsimällä itsellesi sopivan istuma-asennon, jossa voit mukavasti pysytellä vaaditun ajan. Asennon löytämisessä opaskirjoista (tai opettajasta) on valtavasti apua, mutta tärkeintä on, että selkä pysyy suorassa, mutta rentona. Lähtökohtana sopivassa asennossa kannattaa pitää nk. yhtä pistettä, joka löytyy pari senttiä navan alapuolelta. Tähän pisteeseen keskittyminen on tärkeää myös ki-aikidossa ja sen tiedostamisesta saattaa olla paljon hyötyä erilaisista jännitys- ja pelkotiloista kärsiville. Naisten on yleensä helpompi löytää tämä piste, sillä he hallitsevat ja tuntevat lantionpohjan lihaksiston paremmin kuin miehet.

      Jos et löydä mukavaa asentoa tyynyjen avulla lattialla, kokeile istua tukevassa tuolissa. Jokaiselle löytyy oma asento, älä yritä heti alkuun istua täysilootuksessa, jollei se tunnu mukavalta. Tarkoituksena ei ole brassata kavereille, vaan hiljentyä. Siksi etenkin alussa voi olla hyvä idea pitäytyä omiussa oloissaan meditoidessaan, ryhmien vuoro on myöhemmin. Mukavan asennon löydyttyä rentouta itsesi ja anna hengityksen tasaantua. Hengityksen tulisi tapahtua pääasiassa nenän kautta, ainoastaan uloshengitys voi tapahtua suun kautta.

      Anna ajatusten virrata vapaasti, mutta älä takerru niihin, eli älä jää pohtimaan illallisen raaka-aineita tai eilistä jalkapallo-ottelua. Suuntaa katseesi noin puolen metrin päähän, lattiaan tai seinään. Voit myös sulkea silmäsi kokonaan, mikäli et ole erityisen väsynyt tai olet herkkä näkö-ärsykkeille. Anna ajatusten lipua taka-alalle merkityksettöminä ja keskity hengitykseen. Tunne, kuinka se virtaa sisään ja ulos luontevasti, yllättävän kevyesti. Tiedosta hengityksen kulku ja sen iholla, sieraimissa ja elimistössä aiheuttamat reaktiot.

      Ryhdy sitten laskemaan hengityksiä, aloittamalla laskeminen uloshengityksen lopussa. Yksi hengitys koostuu ulos- ja sisäänhengityksestä. Laske hengityksiä kymmeneen asti ja aloita sitten alusta. Kun huomaat keskittymisesi harhailevan, palaa aina takaisin alkuun, ykköseen. Älä suhtaudu laskemiseen kilpailu-asenteella, äläkä edes "treeninä", vaan palaa takaisin ykköseen hyvällä mielellä, mutta määrätietoisesti.

      Kun keskittyminen sujuu hyvin ja pääset vähintään kerran kymmeneen asti (tai n. viiden minuutin kuluttua), voit siirtyä vaiheeseen kaksi, eli laskemaan hengityksiä ennen sisäänhengitystä. Ero on pieni, mutta tärkeä. Toimi samoin kuin äsken, laske hengityksiä kymmeneen ja palaa aina alkuun. Kun tämäkin vaihe sujuu, siirry seuraavaan vaiheeseen, jossa lopetat laskemisen ja keskityt vain hengityksen virtauksen tuntemiseen.

      Viimeisessä vaiheessa tunne hengityksen synnyttämä ilmavirta nenässä tai nielussa. Jotkut tuntevat hengityksen parhaiten ylähuulessaan. Havainnoi ilmavirran lämpötilan vaihtelut sisään- ja uloshengityksen aikana ja tunne hengityksen aiheuttama väreily. Lopeta tämä vaihe yksinkertaisesti lopettamalla keskittyminen ja palaamalla takaisin "arkimaailmaan" venyttelemällä ja avaamalla silmäsi hitaasti. Meditaation jälkeen on hyvä ottaa hetken aikaa rauhallisesti, keittää kuppi teetä tai kahvia, tai käydä vaikka lyhyellä kävelyllä.

      Monet pakanat kokevat luonnon elementtien, etenkin meren läsnäolon helpottavana meditaatiossa. Hengitykset voidaan laskea myös esimerkiksi visualisoimalla samalla rantaan iskeytyviä aaltoja, kunhan säilyttää samalla keskittymisensä. Kukin meditaatiovaihe kestää alussa n. 3-5 minuuttia, ajantajua helpottaa esim. kasetille nauhoitetut kellonlyönnit. Vaiheiden kesto pitenee ajan kuluessa ja keskittymiskyvyn parantuessa. Musiikin käyttäminen hengityksen tarkkaamisessa ei ole suositeltavaa.

      Ennen meditaatiota on tärkeää muistaa sulkea ovi ja puhelin, jottei mitään häiriötekijöitä pääse syntymään. Alussa meditoijaa saattavat vaivata erilaiset mystiset ja yllättävät kutinat ja puutumiset, joita EI tarvitse jättää huomiotta: raavi jos kutittaa, vaihda asentoa jos tunnet puutumista. Palaa kuitenkin aina takaisin keskittymään. On hämmästyttävää, millaisen määrän tarpeetonta höpötystä ihmismieli pystyy kehittämään silloin kun tarkoitus olisi olla hiljaa."

      lähde:http://www.kolumbus.fi/sagafre/Meditaatio.html

      • tathagata

        iso kiitos!Meditaatio johtaa nirvanaan =valaistuminen.Elämää nirvanan jälkeen =Shanghara-ksita:Valaistumisen ihanne.KIrjastoista


    • Talvi

      Minulla on yksi todella "outo" meditointikokemus, meditaatiotermejä en oikein osaa, mutta pääsin meditaation aikana erääseen paikkaan, josta kokemuksesta haluaisin lisätietoja, jos täältä vaikka löytyisi kokenut/kaiken (tai ainakin melkein kaiken) tietävä meditoija ?

      • ava

        Kertoisitko hieman laajemmin kokemuksestasi ?


    • Talvi

      Joo, kertoisin jos osaisin kertoa tai tietäisin mistä oli kyse!!... pitää ensin yrittää selvitellä itsellekin mistä ilmiöstä olis kyse.

      Nyt olen jonkin verran selaillut meditaatiosivustoja ja tullut siihen tulokseen, että olin yhteydessä kollektiiviseen alitajuntaan/henkiseen tietoisuuteen (lienevät sama asia)tai olin jossain menneiden elämien esikartanossa (HEH) tai nostin energiani temppeliin asti tai tapasin dakineita. Tuo viimeksi mainittu nyt vaikuttaa sopivan parhaiten meditaatiokokemukseeni.

      kokemukset ovat aina olleet positiivisia.

      • ava

        Mukava kuulla, että kokemuksesi ovat olleet myönteisiä. Itselläni on myös ollut melko voimakkaita elämyksiä meditoidessani, varsinkin aivan viime aikoina. Ja kun minä yhdeksän vuotta takaperin ryhdyin säännöllistä meditaatiota harjoittamaan, en oikein edes uskonut koko touhuun. Olinpa väärässä ; meditoimalla pääsee, jos junallakin :-)


      • Talvi
        ava kirjoitti:

        Mukava kuulla, että kokemuksesi ovat olleet myönteisiä. Itselläni on myös ollut melko voimakkaita elämyksiä meditoidessani, varsinkin aivan viime aikoina. Ja kun minä yhdeksän vuotta takaperin ryhdyin säännöllistä meditaatiota harjoittamaan, en oikein edes uskonut koko touhuun. Olinpa väärässä ; meditoimalla pääsee, jos junallakin :-)

        onko meditaatiossakin jonkinlaiset "tasot" nninkuin esimerkiksi astangajoogassa? Eihän sillä sinänsä ole väliä, mutta voisi ainakin jotenkin katsoa itseään taaksepäin miten on kehittynyt, jos nyt ollenkaan ;O

        Minulle nimittäin itse meditoimisen omaksuminen oli pelottavan helppoa, kun toiset sanoivat että he eivät mllään osaa tyhjentää mieltään, minä en oikein osaanut ymmärtää että miten niiin ei osaa mieltä tyhjentää (tyyliin: no napsauta katkaisijasta..)pitäisi varmaan liittyä johonkin ryhmään jota vetäisi joku maailman valaistunein tyyppi....


      • ava
        Talvi kirjoitti:

        onko meditaatiossakin jonkinlaiset "tasot" nninkuin esimerkiksi astangajoogassa? Eihän sillä sinänsä ole väliä, mutta voisi ainakin jotenkin katsoa itseään taaksepäin miten on kehittynyt, jos nyt ollenkaan ;O

        Minulle nimittäin itse meditoimisen omaksuminen oli pelottavan helppoa, kun toiset sanoivat että he eivät mllään osaa tyhjentää mieltään, minä en oikein osaanut ymmärtää että miten niiin ei osaa mieltä tyhjentää (tyyliin: no napsauta katkaisijasta..)pitäisi varmaan liittyä johonkin ryhmään jota vetäisi joku maailman valaistunein tyyppi....

        En tiedä onko tästä vastauksestani minkään valtakunnan hyötyä, mutta toivon että edes jotain tästä irti saisit :-)

        Kysyit: "--onko meditaatiossakin jonkinlaiset "tasot" ?"

        On olemassa erilaisia mielen tasoja, joita meditaatiolla voidaan saavuttaa. Buddhalaisuudessa on muuten käytössä yli 400 erilaista meditaatiota, joten jokaiselle kiinnostuneelle löytyy takuuvarmasti itselle se parhaiten sopiva :-) Buddhalaisuus tarjoaa meditaatioharjoituksia myös ei-buddhalaisille ystäville, niin kuin esim. "sateenkaarimeditaatiota".

        Buddha, eli prinssi Siddharta Gautama, antoi menetelmät täydellisen valaistumisen saavuttamiseksi. Hän osoitti meille, mitkä opetukset liittyivät absoluuttiseen ja mitkä suhteelliseen totuuteen. Hän näytti käytännöllisellä ja helposti ymmärrettävällä tavalla, miten elämyksiä ja kokemuksia voidaan käyttää askeleina kohti valaistumista.

        Buddha kehotti oppilaitaan epäilyyn kehottaen heitä perusteellisesti itse tutkimaan, olivatko hänen oppinsa dogmaattisia vai todella vapauttavia. Itse olen omassa elämässäni kokenut Buddhan oppien seuraamisesta koituvan todella pysyvää onnea ja mielenrauhaa. Buddhalaiset meditaatiomenetelmät voivat aikaansaada erittäin voimakkaan asteittaisen sisäisen muutoksen( = tasolta tasolle ) , mistä seuraa että kokemukset voidaan sisällyttää suoraan elämämme rikastuttamiseen. Nämä metodit mahdollistavat sen, että meditaation avulla saavutetut tietoisuuden tasot jäävät pysyviksi ; "taantumista" ei enää tapahdukaan, eivätkä nämä saavutetut mielen tasot katoa enää koskaan. Ylin opetus Chag Chen tai Dzogchen, Mahamudra tai Maha Ati mahdollistaa avautumisemme täydellistä ykseyden kokemusta kohti, jossa subjekti, objekti ja teko ovat yhtä.


    • ava
      • tathagata

        JUICEN biisi "maailman ääriin",kuuntele tarkasti sanat.kaikki mitä haluat tietää..nirvanasta.


    • Vaisnava

      Tämä on vastaus viimeisimpään viestiisi minulle, mutta koska viestiketju on kasvanut niin pitkäksi, jouduin sijoittamaan sen tänne :)

      "Erosin ev.lut.kirkosta samana päivänä kun täytin 18 vuotta, etkö sinäkin maininnut jossain eronneesi kirkosta melko varhain ?"

      Itse asiassa minä erosin virallisesti vasta puolitoista vuotta sitten. Roikuin mukana vain siksi, etten loukkaisi sukulaisiani, kunnes lopulta ryhdistäydyin ja erosin. Gitassakin sanotaan, että jos joku pidättäytyy jostakin mutta miettii sitä samaan aikaan mielessään, hän on tekopyhä ;)

      Kirkkoon kuulumisesta ei sinänsä ollut minulle mitään varsinaista haittaa. Kuuluin ortodoksiseen seurakuntaan, joka oli niin pieni että sen kirkollisverokin oli vapaaehtoinen. Mitään hinduseurakuntaa, johon tahtoisin liittyä, en ole Suomesta löytänyt - olisi kyllä mukavaa koristaa maailman uskontotilastoja hinduna eikä uskonnottomana :)

      "Yksi kysymys, josta jossain taisit jo kirjoittaakin ( en ole varma ). Siis : näkyykö uskontosi ulospäin - pukeudutko uskonnon sanelemiin asusteisiin ?"

      Ai intialaisiin sareihin, vai? ;) Ne ovat kansallisia, eivät uskonnollisia vaatteita. Mutta kyllä uskontoni näkyy vaatetuksessani. Pukeudun niin säädyllisesti, että minua luullaan jatkuvasti paljon vanhemmaksi kuin olenkaan (ja siitä on toimittajan työssä etua! ;)

      Seksuaalisuus on uskontoni mukaan hyvä juttu niin kauan kun ihminen hallitsee sitä, eikä se ihmistä. Meidän yhteiskunnassamme seksuaalisuus tuntuu hallitsevan aivan kaikkea. Jos pitää silmänsä auki kaupungissa, seksi änkee väkisinkin mieleen joka kadunkulmasta. Minä en halua olla osa tätä, joten en pukeudu toppeihin ja piukkoihin pöksyihin vaan yleensä nilkkapituisiin mekkoihin ja pitkähihaisiin paitoihin. Rakkaan muslimiveljeni mukaan vain huivi puuttuu, niin kävisin muslimista ;)

      Nykyään monta kerta päivässä esiin vilahtava merkki uskonnostani on 108-helminen puinen rukousnauha, jota hypistelen meditoidessani. Minulla on myös pyhästä puusta valmistettu kaulakoru, mutta vain asiantuntija huomaa sen uskonnolliseksi symboliksi.

      Mieleni tekisi ainakin vapaapäivinä pitää otsalla merkkiä siitä, että olen naimisissa. Mutta mieheni mielestä se näyttää typerältä, ja parempi hindu minä olen jos miellytän häntä kuin jos pidän väenvängällä jotakin symbolia otsallani ;) Puoliso on meille puolijumala. Otsallani on toki vedellä piirretty eli näkymätön "Vishnun jalanjälki", vaisnavien symboli.

      Ai niin, en käytä nahkatuotteita (edes nahkakenkiä), silkkiä tai mitään, minkä aikaansaamiseksi pitäisi tappaa eläimiä, jos voin sitä välttää.

      Entäpä sinä? Mistä näkee, että olet buddhalainen?

      • ava

        Heissan jälleen ja kiitos viestistä.

        Kerroit että kuuluit ortodoksiseen seurakuntaan. Enpä tiennytkään, että kirkollisvero on ortodokseilla vapaaehtoinen - kiitos siis valistuksesta :). Olen osallistunut joihinkin ortodoksisiin menoihin kirkoissa ja eräässä luostarissa, ja täytyy sanoa että olivat kauniita ja rauhallisia nuo tilaisuudet.

        Kerroit että sarit ovat kansallisia, eivätkä uskonnollisia vaatteita. Kiitos tästäkin tiedosta ( kivaa kun oppii uutta :-)). Minulla on tuo pukeutuminen suht samoilla linjoilla kuin sinullakin ; pukeudun yleensä pitkiin mekkoihin ja pitkähihaisiin paitoihin. En koe tätä nykyistä napapaita-minimuotia oikein omakseni :).

        Pukeutumisestani buddhalaisuuteni ei periaatteessa näy, mutta mm. lyhyttä rukoushelminauhaa pidän mukanani joka paikassa. Sitä on hyvä pitää esim. takin taskussa ; stressitilanteessa ei kun käsi taskuun ja helmiä laskemaan, samalla jotain sopivaa mantraa mielessä toistaen, niin johan on kohta äkäisyys
        tiessään :-) Vaatteitteni väritys mukailee myös "buddhalaisia värejä" - ei koska ne ovat "buddhalaisia värejä", vaan koska sattumoisin pidän mm. keltaisesta, viininpunaisesta ja oranssista.

        Kirjoitit :"Seksuaalisuus on uskontoni mukaan hyvä juttu niin kauan kun ihminen hallitsee sitä, eikä se ihmistä."

        Tuo on aivan totta.

        Kerroit:"--en käytä nahkatuotteita (edes nahkakenkiä), silkkiä tai mitään, minkä aikaansaamiseksi pitäisi tappaa eläimiä, jos voin sitä välttää."

        Samat sanat :-))

        Kirjoittelemisiin !


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Heissan jälleen ja kiitos viestistä.

        Kerroit että kuuluit ortodoksiseen seurakuntaan. Enpä tiennytkään, että kirkollisvero on ortodokseilla vapaaehtoinen - kiitos siis valistuksesta :). Olen osallistunut joihinkin ortodoksisiin menoihin kirkoissa ja eräässä luostarissa, ja täytyy sanoa että olivat kauniita ja rauhallisia nuo tilaisuudet.

        Kerroit että sarit ovat kansallisia, eivätkä uskonnollisia vaatteita. Kiitos tästäkin tiedosta ( kivaa kun oppii uutta :-)). Minulla on tuo pukeutuminen suht samoilla linjoilla kuin sinullakin ; pukeudun yleensä pitkiin mekkoihin ja pitkähihaisiin paitoihin. En koe tätä nykyistä napapaita-minimuotia oikein omakseni :).

        Pukeutumisestani buddhalaisuuteni ei periaatteessa näy, mutta mm. lyhyttä rukoushelminauhaa pidän mukanani joka paikassa. Sitä on hyvä pitää esim. takin taskussa ; stressitilanteessa ei kun käsi taskuun ja helmiä laskemaan, samalla jotain sopivaa mantraa mielessä toistaen, niin johan on kohta äkäisyys
        tiessään :-) Vaatteitteni väritys mukailee myös "buddhalaisia värejä" - ei koska ne ovat "buddhalaisia värejä", vaan koska sattumoisin pidän mm. keltaisesta, viininpunaisesta ja oranssista.

        Kirjoitit :"Seksuaalisuus on uskontoni mukaan hyvä juttu niin kauan kun ihminen hallitsee sitä, eikä se ihmistä."

        Tuo on aivan totta.

        Kerroit:"--en käytä nahkatuotteita (edes nahkakenkiä), silkkiä tai mitään, minkä aikaansaamiseksi pitäisi tappaa eläimiä, jos voin sitä välttää."

        Samat sanat :-))

        Kirjoittelemisiin !

        Pieni korjaus: kyllä useimmilla ortodokseilla on pakollinen kirkollisvero. Minä vain satuin kuulumaan pieneen venäjänkieliseen seurakuntaan, jolla ei ollut veronkeruuoikeutta, vain oikeus pyytää vapaaehtoista veroa.

        Ortodoksiset menot ovat kyllä kauniita ja luterilaiset niihin verrattuna monen mielestä aika valjuja ;) Mutta kun tanssii ekstaasissa Krishnan nimi huulilla, ortodoksisetkin menot jäävät mielestäni toiseksi.

        Osallistutko sinä buddhalaisiin menoihin jossain vai onko uskontosi yksityisemmänpuoleista?


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Pieni korjaus: kyllä useimmilla ortodokseilla on pakollinen kirkollisvero. Minä vain satuin kuulumaan pieneen venäjänkieliseen seurakuntaan, jolla ei ollut veronkeruuoikeutta, vain oikeus pyytää vapaaehtoista veroa.

        Ortodoksiset menot ovat kyllä kauniita ja luterilaiset niihin verrattuna monen mielestä aika valjuja ;) Mutta kun tanssii ekstaasissa Krishnan nimi huulilla, ortodoksisetkin menot jäävät mielestäni toiseksi.

        Osallistutko sinä buddhalaisiin menoihin jossain vai onko uskontosi yksityisemmänpuoleista?

        Kiitos viestistä ja "päivityksestä".

        Kirjoitit:"Mutta kun tanssii ekstaasissa Krishnan nimi huulilla, ortodoksisetkin menot jäävät mielestäni toiseksi."

        Teen varmasti kauhean typeriä kysymyksiä :-), mutta onko tuo tanssiminen, joka ymmärtääkseni on oleellinen osa Krishnan omien elämää, niin onko se myös "virallinen" palvontameno ja tapa ylistää Krishnaa ?

        Osallistun buddhalaisiin menoihin aina käydessäni pääkaupungissa. Yleisöluentoihin osallistun myös, kun joku henkisistä opettajistamme on visiitillä ja luentokiertueella täällä Suomessa. Onko teillä tällaisia luennoivia opettajia, joita saisi kuulla myös täällä pohojolasa :-) ?

        Aurinkoista päivää !


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Kiitos viestistä ja "päivityksestä".

        Kirjoitit:"Mutta kun tanssii ekstaasissa Krishnan nimi huulilla, ortodoksisetkin menot jäävät mielestäni toiseksi."

        Teen varmasti kauhean typeriä kysymyksiä :-), mutta onko tuo tanssiminen, joka ymmärtääkseni on oleellinen osa Krishnan omien elämää, niin onko se myös "virallinen" palvontameno ja tapa ylistää Krishnaa ?

        Osallistun buddhalaisiin menoihin aina käydessäni pääkaupungissa. Yleisöluentoihin osallistun myös, kun joku henkisistä opettajistamme on visiitillä ja luentokiertueella täällä Suomessa. Onko teillä tällaisia luennoivia opettajia, joita saisi kuulla myös täällä pohojolasa :-) ?

        Aurinkoista päivää !

        Tanssiminen on todellakin virallinen osa Krishnan palvontaa monessa temppelissä. Ihmiset toistavat rakastuneesti Herran nimiä ja syntyy hurmostila, jossa tekee vain mieli hyppiä ja taputtaa ja nauraa.

        Luennoivia opettajia vierailee ainakin pääkaupunkiseudulla, suurin osa heistä on Krishna-liikkeen guruja. Olen ystävystynyt erääseen heistä niin että käyn hänen luonaan aina kun hän on Helsingissä, mutta kun en mainittua Krishna-liikettä koe omakseni, ei minua juuri näillä luennoilla näy. Keskustelen uskonnollisista kysymyksistä kyllä paljon netissä muitten hindujen kanssa.

        Itse asiassa pidän jokaista kanssaihmistä opettajanani. Jokaiselta voin oppia jotakin, jos olen tarkkaavainen. Ja erityisen paljon voin oppia niiltä, joista paistaa läpi sisäinen yhteys Korkeimpaan :)

        Minkälaisia buddhalaiset menot ovat? Minäkin pistäytyisin mielelläni joskus katsomassa. Ehkäpä voisimme jonakin päivänä tänä kesänä tavata sellaisissa merkeissä? Muutamme heinäkuussa aivan pääkaupunkiseudun tuntumaan :) Erään laajalle levinneen näkemyksen mukaan Gautama Buddha oli muuten yksi Krishnan inkarnaatioista!


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Tanssiminen on todellakin virallinen osa Krishnan palvontaa monessa temppelissä. Ihmiset toistavat rakastuneesti Herran nimiä ja syntyy hurmostila, jossa tekee vain mieli hyppiä ja taputtaa ja nauraa.

        Luennoivia opettajia vierailee ainakin pääkaupunkiseudulla, suurin osa heistä on Krishna-liikkeen guruja. Olen ystävystynyt erääseen heistä niin että käyn hänen luonaan aina kun hän on Helsingissä, mutta kun en mainittua Krishna-liikettä koe omakseni, ei minua juuri näillä luennoilla näy. Keskustelen uskonnollisista kysymyksistä kyllä paljon netissä muitten hindujen kanssa.

        Itse asiassa pidän jokaista kanssaihmistä opettajanani. Jokaiselta voin oppia jotakin, jos olen tarkkaavainen. Ja erityisen paljon voin oppia niiltä, joista paistaa läpi sisäinen yhteys Korkeimpaan :)

        Minkälaisia buddhalaiset menot ovat? Minäkin pistäytyisin mielelläni joskus katsomassa. Ehkäpä voisimme jonakin päivänä tänä kesänä tavata sellaisissa merkeissä? Muutamme heinäkuussa aivan pääkaupunkiseudun tuntumaan :) Erään laajalle levinneen näkemyksen mukaan Gautama Buddha oli muuten yksi Krishnan inkarnaatioista!

        Moikkis,

        Kiitos valistuksesta - tällä kertaa tuota tanssianne koskevasta :)

        Kerroit että luennoivia opettajianne - tai Krishna-liikkeen guruja - vierailee ainakin pääkaupunkiseudulla. Olisiko sinulla antaa jonkun tällaisen gurun nimi, tai linkki mielestäsi korkeatasoisille hinduismia käsitteleville sivuille ?

        Kirjoitit:"Itse asiassa pidän jokaista kanssaihmistä opettajanani. Jokaiselta voin oppia jotakin, jos olen tarkkaavainen."

        Noin minäkin ajattelen :-)

        "Minkälaisia buddhalaiset menot ovat?", kysyit. Täytyy sanoa että monenlaisia ovat. Hinayana-buddhalaiset ( = buddhismille täysin omistautuneet ) munkit ja nunnat harjoittavat rituaalisia muotomenoja enemmän kuin me Mahayana-buddhistit eli "maallikot" - meidän menomme ovat yksityisluonteisia temppeleissäkin. Temppeleissä toki suoritetaan perinteisiä rituaaleja, kuten symboloidaan anteliaisuuden tärkeyttä viemällä temppeliin ruokalahjoja tai kukkia, mutta nämä rutiinit eivät ole pakollisia. Buddhan patsaan edessä kumartaminen ei ole Buddhan "palvomista" vaan symbolisoi nöyryyttä ja vaatimattomuutta, joita kohti jokaisen buddhistin pitäisi ponnistella ja pinnistellä. Eräänlaisia menoja ovat myös buddhistien kokoontumiset mm. ryhmämeditaatiota varten, ja sitten ovat vielä erityiset retriittimenot. Ja sitten....ja sitten...ja... :)

        Muotomenoja on monenlaisia, mutta ne eivät ole tärkeintä buddhalaisuudessa. Tärkeintä on että "polku" pysyisi kirkkaana mielessä arjen keskellä - että eettisten hyveiden, meditaation ja oppien opiskeleminen / harjoittaminen olisi jokapäiväistä.

        Kerroit että muutatte heinäkuussa aivan pääkaupunkiseudun kupeeseen, joten onnea vain, ja vain onnea uuteen kotiin :) Itse asun reilun tunnin automatkan päässä pääkaupungista.

        Olisi mukavaa tavata joskus !


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Moikkis,

        Kiitos valistuksesta - tällä kertaa tuota tanssianne koskevasta :)

        Kerroit että luennoivia opettajianne - tai Krishna-liikkeen guruja - vierailee ainakin pääkaupunkiseudulla. Olisiko sinulla antaa jonkun tällaisen gurun nimi, tai linkki mielestäsi korkeatasoisille hinduismia käsitteleville sivuille ?

        Kirjoitit:"Itse asiassa pidän jokaista kanssaihmistä opettajanani. Jokaiselta voin oppia jotakin, jos olen tarkkaavainen."

        Noin minäkin ajattelen :-)

        "Minkälaisia buddhalaiset menot ovat?", kysyit. Täytyy sanoa että monenlaisia ovat. Hinayana-buddhalaiset ( = buddhismille täysin omistautuneet ) munkit ja nunnat harjoittavat rituaalisia muotomenoja enemmän kuin me Mahayana-buddhistit eli "maallikot" - meidän menomme ovat yksityisluonteisia temppeleissäkin. Temppeleissä toki suoritetaan perinteisiä rituaaleja, kuten symboloidaan anteliaisuuden tärkeyttä viemällä temppeliin ruokalahjoja tai kukkia, mutta nämä rutiinit eivät ole pakollisia. Buddhan patsaan edessä kumartaminen ei ole Buddhan "palvomista" vaan symbolisoi nöyryyttä ja vaatimattomuutta, joita kohti jokaisen buddhistin pitäisi ponnistella ja pinnistellä. Eräänlaisia menoja ovat myös buddhistien kokoontumiset mm. ryhmämeditaatiota varten, ja sitten ovat vielä erityiset retriittimenot. Ja sitten....ja sitten...ja... :)

        Muotomenoja on monenlaisia, mutta ne eivät ole tärkeintä buddhalaisuudessa. Tärkeintä on että "polku" pysyisi kirkkaana mielessä arjen keskellä - että eettisten hyveiden, meditaation ja oppien opiskeleminen / harjoittaminen olisi jokapäiväistä.

        Kerroit että muutatte heinäkuussa aivan pääkaupunkiseudun kupeeseen, joten onnea vain, ja vain onnea uuteen kotiin :) Itse asun reilun tunnin automatkan päässä pääkaupungista.

        Olisi mukavaa tavata joskus !

        Pidän kovasti tuosta mitä sanoit polun pitämisestä mielessä arjen keskellä :) Ainakaan minulle ei sellainen uskonto sovi, että vangitaan Jumala pyhään rakennukseen, käydään silloin tällöin Häntä siellä tapaamassa ja muulloin eletään miten sattuu...

        Tässä pari monipuolista sivua hindulaisuudesta:
        http://www.mantraonnet.com
        http://www.urday.com/sanatana.htm

        Ja tässä arvostamieni opettajien sivuja:
        http://www.jkp.org
        http://beaskund.helloyou.ws/askbaba/saibabagita/
        http://www.bkgosvami.com

        Älä pelästy henkilönpalvontaa, hinduille on ominaista palvoa opettajiaan ;) Liian pitkälle ei tietenkään pidä mennä. Krishna sanoo Bhagavad Gitassa, että aineellisessa maailmassa kaikki olennot ovat erehtyväisiä. Ja se koskee myös guruja.

        Kun Helsingin suunnalla on seuraavan kerran joku buddhalainen tapahtuma, jonne menet, kerropa minulle paikka ja aika niin koitan päästä pistäytymään siellä :)

        Yksi kysymys on tullut mieleen... miksi buddhalaiset suosivat kaljuja päitä? Vai kuuluuko kaljuus vain hinayana-buddhalaisten ominaispiirteisiin?


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Pidän kovasti tuosta mitä sanoit polun pitämisestä mielessä arjen keskellä :) Ainakaan minulle ei sellainen uskonto sovi, että vangitaan Jumala pyhään rakennukseen, käydään silloin tällöin Häntä siellä tapaamassa ja muulloin eletään miten sattuu...

        Tässä pari monipuolista sivua hindulaisuudesta:
        http://www.mantraonnet.com
        http://www.urday.com/sanatana.htm

        Ja tässä arvostamieni opettajien sivuja:
        http://www.jkp.org
        http://beaskund.helloyou.ws/askbaba/saibabagita/
        http://www.bkgosvami.com

        Älä pelästy henkilönpalvontaa, hinduille on ominaista palvoa opettajiaan ;) Liian pitkälle ei tietenkään pidä mennä. Krishna sanoo Bhagavad Gitassa, että aineellisessa maailmassa kaikki olennot ovat erehtyväisiä. Ja se koskee myös guruja.

        Kun Helsingin suunnalla on seuraavan kerran joku buddhalainen tapahtuma, jonne menet, kerropa minulle paikka ja aika niin koitan päästä pistäytymään siellä :)

        Yksi kysymys on tullut mieleen... miksi buddhalaiset suosivat kaljuja päitä? Vai kuuluuko kaljuus vain hinayana-buddhalaisten ominaispiirteisiin?

        Kiitos linkeistä.

        Enpä ole perehtynyt kaljuuteen johtaneisiin "virallisiin" syihin :), olen vain ajatellut että munkkien hiusten, ja joskus kulmakarvojenkin ajeleminen, olisi eräs puhdistautumisseremonioista. Esim. Dalai-lamalla ovat hiukset tallella - vähänlaisesti niitä nykyään on, mutta kuitenkin :) Ei-buddhalaisissakin luostareissa "harrastetaan" kaljupäisyyttä, joten ilmiö ei ole uskontoon sidottu.

        Sitten vähän kevyemmältä (kalju)pohjalta....

        Meilläkin on näitä vanhan kansan viisauksia ja taikauskoon perustuvia juttuja, esimerkiksi jos musta kissa juoksee editsemme tien poikki, täytyy sylkäistä kolme kertaa olan yli ; tikkaiden alta ei saa kulkea ; kolmastoista päivä on epäonnen päivä ; sirpaleet tuovat onnea jne.

        Myös buddhalaisuutta tunnustavissa maissa on koko joukko tällaisia - ei niin vakavasti otettavia uskomuksia. Esimerkiksi jos thaimaalainen aukaisee sateenvarjon sisätiloissa, hänestä tulee kalju :-) Kalju päälaki ja korkea kallo ovat myös eräitä kiinalaisista pitkäikäisyyden vertauskuvista - muita pitkän iän symboleja, joita näkee mm. koteja koristavilla pienoispatsailla, ovat persikkapuinen pitkä kävelysauva ja persikka oikeassa kädessä.

        Ja loppuun hauskoja mutta toimivia vastauksia henkisen opettajamme lama Olen pitämästä luentotilaisuudesta ( nämä ohjeet sopivat mielestäni kaikille vakaumuksesta riippumatta :)) :

        Kysyjä yleisöstä :"Mitkä harjoitukset voisivat auttaa äkillisiä raivokohtauksia vastaan? Tämä on minulle vakava ongelma, jota olen kauan yrittänyt ratkaista. Raivostumiseni seuraamukset koen koko ajan ja tiedostan tämän, mutta se ei minua pysäytä."

        Lama Ole :"Lausukaa miljoona kertaa OM MANI PEME HUNG. Ja kiukutelkaa vain niille, jotka ovat kaksi metriä pitkiä ja syövät vain rasvaista lihaa. Tulette huomaamaan mielenkiintoisia asioita. Älkää koskaan kiukutelko niille, jotka ovat teitä alemmassa painosarjassa. Kiukutelkaa vain todella isoille ihmisille; silloin kiukku häviää pian itsestään. Ja joka kerta kun sitten pääsette pois sairaalasta luvatkaa itsellenne: "En ikinä enää kiukuttele."

        Kysyjä : "Mikä on sellainen hyvä ominaisuus, jota tulisi kehittää, jotta voisi sopuisasti seurustella skientologi-äidin tai hyvin vakaumuksellisen kristityn isoäidin kanssa?"

        Lama Ole: "Paljon vaikkua korvissa. Tai kyky kuulla kaikki äänet mantroina."

        Hih hii.


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Kiitos linkeistä.

        Enpä ole perehtynyt kaljuuteen johtaneisiin "virallisiin" syihin :), olen vain ajatellut että munkkien hiusten, ja joskus kulmakarvojenkin ajeleminen, olisi eräs puhdistautumisseremonioista. Esim. Dalai-lamalla ovat hiukset tallella - vähänlaisesti niitä nykyään on, mutta kuitenkin :) Ei-buddhalaisissakin luostareissa "harrastetaan" kaljupäisyyttä, joten ilmiö ei ole uskontoon sidottu.

        Sitten vähän kevyemmältä (kalju)pohjalta....

        Meilläkin on näitä vanhan kansan viisauksia ja taikauskoon perustuvia juttuja, esimerkiksi jos musta kissa juoksee editsemme tien poikki, täytyy sylkäistä kolme kertaa olan yli ; tikkaiden alta ei saa kulkea ; kolmastoista päivä on epäonnen päivä ; sirpaleet tuovat onnea jne.

        Myös buddhalaisuutta tunnustavissa maissa on koko joukko tällaisia - ei niin vakavasti otettavia uskomuksia. Esimerkiksi jos thaimaalainen aukaisee sateenvarjon sisätiloissa, hänestä tulee kalju :-) Kalju päälaki ja korkea kallo ovat myös eräitä kiinalaisista pitkäikäisyyden vertauskuvista - muita pitkän iän symboleja, joita näkee mm. koteja koristavilla pienoispatsailla, ovat persikkapuinen pitkä kävelysauva ja persikka oikeassa kädessä.

        Ja loppuun hauskoja mutta toimivia vastauksia henkisen opettajamme lama Olen pitämästä luentotilaisuudesta ( nämä ohjeet sopivat mielestäni kaikille vakaumuksesta riippumatta :)) :

        Kysyjä yleisöstä :"Mitkä harjoitukset voisivat auttaa äkillisiä raivokohtauksia vastaan? Tämä on minulle vakava ongelma, jota olen kauan yrittänyt ratkaista. Raivostumiseni seuraamukset koen koko ajan ja tiedostan tämän, mutta se ei minua pysäytä."

        Lama Ole :"Lausukaa miljoona kertaa OM MANI PEME HUNG. Ja kiukutelkaa vain niille, jotka ovat kaksi metriä pitkiä ja syövät vain rasvaista lihaa. Tulette huomaamaan mielenkiintoisia asioita. Älkää koskaan kiukutelko niille, jotka ovat teitä alemmassa painosarjassa. Kiukutelkaa vain todella isoille ihmisille; silloin kiukku häviää pian itsestään. Ja joka kerta kun sitten pääsette pois sairaalasta luvatkaa itsellenne: "En ikinä enää kiukuttele."

        Kysyjä : "Mikä on sellainen hyvä ominaisuus, jota tulisi kehittää, jotta voisi sopuisasti seurustella skientologi-äidin tai hyvin vakaumuksellisen kristityn isoäidin kanssa?"

        Lama Ole: "Paljon vaikkua korvissa. Tai kyky kuulla kaikki äänet mantroina."

        Hih hii.

        Hih hih! Yksi veljistäni on kaksi metriä pitkä ja hän syö ihan mitä vaan. Taitaisipa hänen elästään tulla aika kamalaa, jos noudattaisin Lama Olen neuvoa... ;)

        Onneksi raivostuminen ei ole pahin luonneongelmani. Minua riivaavat ennemminkin pessimismi ja suru. Helvetin kolmesta portista (himo, viha, ahneus) sisään juokseminen on nykyään niin trendikästä...

        Tänään on ekadasi, hindulainen paastopäivä. Onko buddhalaisilla paastoja? Entä muita ruokailuun liittyviä säädöksiä (kasvissyönnistä jo kerroitkin)? Muistan lukeneeni, etteivät munkit söisi puolenpäivän jälkeen enää mitään, vaan miten on teidän mahayanojen kanssa?


      • ava
        Vaisnava kirjoitti:

        Hih hih! Yksi veljistäni on kaksi metriä pitkä ja hän syö ihan mitä vaan. Taitaisipa hänen elästään tulla aika kamalaa, jos noudattaisin Lama Olen neuvoa... ;)

        Onneksi raivostuminen ei ole pahin luonneongelmani. Minua riivaavat ennemminkin pessimismi ja suru. Helvetin kolmesta portista (himo, viha, ahneus) sisään juokseminen on nykyään niin trendikästä...

        Tänään on ekadasi, hindulainen paastopäivä. Onko buddhalaisilla paastoja? Entä muita ruokailuun liittyviä säädöksiä (kasvissyönnistä jo kerroitkin)? Muistan lukeneeni, etteivät munkit söisi puolenpäivän jälkeen enää mitään, vaan miten on teidän mahayanojen kanssa?

        Kirjoitit :"Helvetin kolmesta portista (himo, viha, ahneus) sisään juokseminen on nykyään niin trendikästä".

        Aivan totta. Ihan liian usein olemme "minämme orjia" - poukkoilemme kaikenlaisista porteista kaikkiin suuntiin, hakiessamme itsellemme hyvää (?) oloa - kustannuksista viis. Jos useammin ajattelisimme asioita "me"-pohjalta ja sisällyttäisimme "meihin" myös eläinkunnan ja luonnon muiden ihmisten ohella, voisi tällä pallolla eläminen olla paljon miellyttävämpää kuin nykyään, luulen ma.

        Kirjoitit lukeneesi, etteivät "meikäläiset munkit" syö puolenpäivän jälkeen enää mitään, ja näinhän se on. Luostareissa noudatetaan Hinayana-linjan säädäksiä, jotka ovat paljon tiukempia kuin ne suuntaviitat joita me "maallikot" pyrimme noudattamaan.

        Kerroit ekadasista, hindulaisesta paastopäivästä ( uusi tieto minulle, joka ilmeisesti koostun pelkistä sivistysaukoista :-)). Onko tämä paasto totaalinen paasto vai rajoittuuko syömättömyys määrättyihin vuorokauden tunteihin, niin kuin esim. muslimeilla ? Onko teillä muita tällaisia erikoismerkityksellisiä päiviä ; juhlapäiviä jne. ? Meillä on esim. Wesak-juhla, jolla juhlistetaan Buddhan syntymää.


      • Vaisnava
        ava kirjoitti:

        Kirjoitit :"Helvetin kolmesta portista (himo, viha, ahneus) sisään juokseminen on nykyään niin trendikästä".

        Aivan totta. Ihan liian usein olemme "minämme orjia" - poukkoilemme kaikenlaisista porteista kaikkiin suuntiin, hakiessamme itsellemme hyvää (?) oloa - kustannuksista viis. Jos useammin ajattelisimme asioita "me"-pohjalta ja sisällyttäisimme "meihin" myös eläinkunnan ja luonnon muiden ihmisten ohella, voisi tällä pallolla eläminen olla paljon miellyttävämpää kuin nykyään, luulen ma.

        Kirjoitit lukeneesi, etteivät "meikäläiset munkit" syö puolenpäivän jälkeen enää mitään, ja näinhän se on. Luostareissa noudatetaan Hinayana-linjan säädäksiä, jotka ovat paljon tiukempia kuin ne suuntaviitat joita me "maallikot" pyrimme noudattamaan.

        Kerroit ekadasista, hindulaisesta paastopäivästä ( uusi tieto minulle, joka ilmeisesti koostun pelkistä sivistysaukoista :-)). Onko tämä paasto totaalinen paasto vai rajoittuuko syömättömyys määrättyihin vuorokauden tunteihin, niin kuin esim. muslimeilla ? Onko teillä muita tällaisia erikoismerkityksellisiä päiviä ; juhlapäiviä jne. ? Meillä on esim. Wesak-juhla, jolla juhlistetaan Buddhan syntymää.

        Heips taas Ava!

        Eri ihmiset viettävät ekadasia eri tavoin. Jotkut eivät syö eivätkä juo mitään. Jotkut taas karttavat pelkästään viljatuotteita ja papuja (jäljelle jäävät maito ja hedelmät). Ekadasina vältetään myös muita aistinautintoja, yritetään vastustaa kaikenlaisia maallisia mielihaluja.

        Tärkeämpää kuin ruoasta yms. pidättäytyminen on kuitenkin keskittyä ekadasina hengellisiin asioihin. Pyrkiä pitämään joka hetki mielessä Korkein päämäärä. Paaston alkuperäinen idea olikin, että naiset pääsisivät edes kahdesti kuussa (ekadasi on kahdesti kuussa) irti kotilieden äärestä ja voisivat täysillä keskittyä henkiseen kehitykseensä.

        Meikäläinen yrittää ekadasina tehdä Gitan uutta suomennosta. Yritän silloin myös vastata kaikkiin niihin rästiin jääneisiin sähköposteihin, joita uskonnolliset ystäväni ovat minulle lähettäneet :) Eräänä ekadasina rupesin viesteilemään täällä, mutta enää tämä ei ole ekadasipuuhaa, koska jäin koukkuun ja ramppaan täällä muutenkin joka päivä :)

        Hindulaisia juhlapäiviä on paljon, joista itse olen pyrkinyt viettämään Krishna Janmashtamia (Krishnan syntymäpäivä) ja Diwalia (hindulaisen kuukalenterin uusi vuosi ja Raman ja Sitan maastakarkoituksen päättymisen juhla.

        Diwalina on tärkeää polttaa tuikkuja, kynttilöitä tms. ja kutsua niillä hyvää taloonsa koko vuodeksi. Suomessa Diwali osuu sopivasti vuoden pimeimpään aikaan :) eli loka-marraskuulle. Janmashtami eli joulu on taasen elo-syyskuussa.

        Uudessa kodissani minulla pitäisi olla tilaa järjestää joskus jompikumpi tai kummatkin noista juhlista ystävilleni. Joten jos olet kiinnostunut osallistumaan, tervetuloa Vihtiin! :)

        Kuinka Wesakia muuten juhlitaan? Entä paastoatko sinä koskaan? Mitä maallikkobuddhalaisia suuntaviittoja on?


    • Jäärä

      Kerran kävi niin että heräsin aamulla sanoinkuvaamattomaan autuuteen ja jossain välissä kävi niin että ei ollut enään kehosta eikä persoonallisesta minästä enään tietoinen, eli rajallisesta ei ollut enään tietoinen. Oli tietoisuus äärettömyydestä, rajattomuudesta ja ykseydestä, oli vain sanoinkuvaamaton autuus ja ykseys. Tuon tilan ainoa edellytys on se että mieli on täysin tyhjä ajatuksista.

      • Yugata

        Näin seitsämän vuoden vanhaan ketjuun vastaan: Ykseyden tunteminen on sama kuin valaistuminen.
        En ole vielä mielestäni valaistunut, mutta tuon olen kuullut monilta henkisessä elämässään pitkälle kehityneiltä.

        Itse aloitin puoli vuotta sitten. Ja sain heti yhen monta vuotta piinanneen ongelman pois: mustsukkaisuuden.
        Katkeruudesta ja itseinhosta nyt oli helppo päästä eroon, mutta tuo mustasukkaisuus istui minussa kuin liimattu, naulattu ja umpeen sidottu. En meinannut päästä siitä takiaisesta millään eroon, mutta meditointi auttoi minua tässäkin asiassa.

        Aion erota kirkosta, sillä Jeesuksen alkuperäinen sanoma on ymmärretty väärin. Alkuperäisessä sanomassa oli mukana jälleensyntyminen, ja tämä mielen harjoittaminen pois egosta, eli oma kehitys kohti ykseydentunnetta. Universaali totuus ei ole uskonto, universaali totuus on sitä, että vain rakkaus on totuus. Egosta luopuminen on totuus. Egon alla eläminen on harhaa (himot, viha, kateus, katkeruus, kostonhimo ymsyms) Siitä kertoneet mestarit ovat tietäneet sen olevan niin totuus koko avaruudessa, että heidän ei ole ikinä ollut tarkoitus perustaa "uskontoa". Jeesus, Buddha (eli Siddharta Gautama) ja muut vastaavat viisaat ovat tämän tienneet.

        Namaste
        Suosittelen tutustumaan http://yhdenlaki.wordpress.com


    • tcpip

      kerran tehdessäni jotain rentoutusta päättyen meditointiin ja johonkin unenrajamaille, niin tunsin yhtäkkiä tuolla häntäluun tienoilla semmoisen hyvin nopeasti pyörivän pyörteen, joka lähes välittömästi nousi selkärankaa pitkin johonkin mahantienoille ja sitten haalistui pois. tuntemus oli hyvin selvärajainen ja todellisen tuntuinen, missään hypnagogisissa tiloissa en ollut vaan hyvinkin läsnä ropassa. jälkeenpäin lähinnä mietin mikä flippaa aivoissa kun tuollaisia fiiliksiä generoi autonomisesti.

      • Pikku-Buddhat

        Tuo on kundaliini ;)


    • TaatioMedi

      Itsellä nykyään tapahtuu sillä tavalla, että muutaman minuutin keskittymisen jälkeen mua alkaa hikoiluttamaan ja kehoon tulee kuumottava olo. Tämän lisäksi myös kehon yläosa pyrkii kaarelle, eli rintakehä puskee ulospäin ja pää haluaa myös kaartua hieman taaksepäin. Tulee todella ryhdikäs olo, toisaalta yläkehossa/selässä on silloin myös aika kova jännite yllä. Samalla myös esiintyy koko kehon kattavia väristyksiä/nytkähdyksiä.

      Tuo kaartuminen on mielenkiintoinen kokemus, aivan kuin jokin sisäinen voima haluaa puskea mun selän suoraksi ja rintakehän ulos, yhä enemmän ja enemmän. Se tapahtuu automaattisesti hetken meditaation jälkeen, jos annan kehon olla rentona. Aloitan toki meditaation mahdollisimman ryhdikkäästi, kuitenkin niin, ettei kehossa tunnu jännityksiä, mutta tuo voima puskee mun ryhdin aivan uusiin ulottuvuuksiin :) Tuo ryhdikkyys säilyy mulla pitkäänkin, kun olen lopettanut meditointiharjoituksen.

      Tunnen myös tälläisen meditaation yhteydessä vähitellen voimistuvan hyvänolon tunteen, jolloin alan hymyilemään yhä leveämmin, ja monesti tuo tunne jatkaa vain kasvamistaan saavuttaen pisteen, jossa alan nauramaan/hykertelemään itsekseni. Toisaalta tuo jännite yläkehossa tuntuu hieman kivuliaaltakin selässä.

      Aikoinaan, kun aloitin meditoinnin, niin en kokenut tälläistä ollenkaan, vaan enemmänkin vain kylmän olon tai väsyttävän olon. Sittemmin olen pitänyt pitkiä taukojakin meditoinnista, mutta nyt taas tänä vuonna tullut hieman aktiivisemmin kokeiltua meditaatiota. Hikoilu ja ryhtijuttu ovat muistaakseni tulleet kuvioihin vasta tänä vuonna, samoin tuo hyvänolontunnekin on alkanut tulemaan varmaan vasta viime vuonna.

      Tälläisen meditaation jälkeen tosiaan itselläni on ryhdikäs, positiivinen olo, ja mieli tuntuu tyyneltä.

      • kokija

        Ryhdin paraneminen automaattiseksi, lämpöinen ja muutenkin auvoisa olo ovat normaalia kun rentous samalla pysyy :) Tietoinen ryhdin ylläpito vähenee kun se pysyy yllä muutenkin.


    • Hieman hakusessa

      Mistä lämmin olo, hikoilu ja raju kehon ja raajojen vapina/tärinä/nytkähtely johtuu meditoidessa? Ovatko ne normaaleja tapahtumia meditoinnissa? Pitäisikö niiden loppua jossain vaiheessa, joten voiko niiden antaa huoletta tulla, vaikka välillä kädet lähtee lehtoon ja eipä istualta kaatuminenkaan ole kaukaa haettua mahdollisuus.

    • MontaPerspektiiviä

      Meditoidessa opin olemaan takertumatta ympäristön opettamien kulttuurien sekä geeniperimän tuomien tunnetilojen luomiin ajatusmalleihin, mielikuviin. Toisinsanoen opin laskemaan siitä irti, mitä itseksi olen kutsunut.
      "Tunne itsesi ja laske irti."
      Kaksi vanhaa, mutta toimivaa quotea samassa lauseessa.

    • MontaPerspektiiviä

      Meditoidessa opin olemaan takertumatta ympäristön opettamien kulttuurien sekä geeniperimän tuomien tunnetilojen luomiin ajatusmalleihin, mielikuviin. Toisinsanoen opin laskemaan siitä irti, mitä itseksi olen kutsunut.
      "Tunne itsesi ja laske irti."
      Kaksi vanhaa, mutta toimivaa quotea samassa lauseessa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vesa-Matti Loirin some hiljeni pahaenteisesti - Nyt tuhansilla suomalaisilla vain tämä yksi viesti

      Mikä on sinun suosikkimuistosi Vesa-Matti "Vesku" Loirista? Meneekö se Uuno Turhapuro osastolle, Eino Leinon tulkintaan vai onko se aivan jotain muuta
      Maailman menoa
      116
      5067
    2. Jorma Uotisen ex, julkkis-povipommi, Suomen tunnetuin kauppias... Farmi Suomi -kisaajat julki!

      No nyt on aikamoista jengiä! Mitä mieltä olet kisaajista, ovatko mieleesi? Katso tästä, ketkä kaikki julkkikset ovat mukana Farmi Suomi -realityssä:
      Suomalaiset julkkikset
      21
      2008
    3. Ei mutta nallukkani

      Mähän rakastan sut. Älä sitä unohda :)
      Ikävä
      202
      1094
    4. Suutuitko mulle mies

      Nyt lopullisesti?
      Ikävä
      73
      1031
    5. Mikä johti siihen että

      Välinne katkesivat? Kertokaa. Se kertoo onko menneeseen enää mahdollista palata
      Ikävä
      65
      960
    6. En ole ottanut enkä aio ottaa koronarokotteita

      vaan koetan selvitä luontaisella immuniteetilla eteenpäinkin.
      Maailman menoa
      363
      889
    7. Maisa Torppa julkaisee kuvia lapsesta

      Onko oikein että tämä henkilö julkaisee 100000 fanillensa kuvia vieraasta lapsesta? Eikö kuvien julkaisu ole äidin ja isän tehtävä jos yleensä haluava
      Kotimaiset julkkisjuorut
      33
      870
    8. Ikuinen hiljaisuus

      On aina parempi kuin kaikki turha draama. Joten kuuntele nainen nyt enää sitä, sillä hiljaisuus vastaa jokaiseen kysymykseesi minusta.
      Tunteet
      161
      827
    9. En ole varma siitä, nainen

      Mietittyäni tarkemmin, en olekaan varma, että jaksan kantaa sinut kynnykseltä sänkyyn. Rakastan kyllä jokaista kiloasi, ei siitä ole kyse, mutta kanta
      Ikävä
      64
      794
    Aihe