Tällä palstalla on usein spekuloitu Taivaasta, lähinnä kristillisen käsityksen mukaan. Maallikkojen ja ateistien näkemykset ovat samankaltaisia.
Taivas tai Paratiisi nähdään jonkinlaisena utuisena haamumaailmana tai kesäisenä kukkaketona.
Viikkokin kirmaamista pitkin ketoa alkaa varmasti kyllästyttää sitkeämpääkin tyyppiä. Siis siitä ei voi olla kysymys.
Todellisuudessa Taivas, Paratiisi tai Ekstaasi on ennekaikkea tajunnantila. Kokematon ei voi sitä ymmärtää eikä edes kuvitella. Pitää vain uskoa siihen.
Haluan hieman itsekin spekuloida asialla ja mahdollisuuksilla. UT:ssa Paavali sanoo meidän olevan jumalia, siis henkivaltoja. Meille tulee olemaan ihmiskäsityksen mukaan lähes kaikki mahdollista määrityksen mukaan.
Kuvitellaanpa asioita tältä pohjalta. Kaikki hyvä tai ei-paha tulee siis olemaan meille mahdollista.
Se tarkoittaa sitä, että inkarnoituminenkin olisi mahdollista. Miksi hyvä Jumala meiltä sen kieltäisi?
Esitän muutaman skenaarion:
Voit inkarnoitua vaikka Etelämeren saarelle rakastamasi henkilön kanssa. Voit viettäää laatuaikaa hänen kanssaan haluamanne ajan. Kaikki häiritsevät tekijät; esim. ötökät ja käärmeet, ovat poissa. Miltä kuulostaa?
Voit purkaa "aggressioitasi" taistelemalla pahoja olentoja vastaan virtuaalimaailmaassa, kuin tietokonepelissä. Voit valita reunaehdot eli voitko kuolla tai tuntea kipua. Siis jännitystä luvassa.
Voit osallistua haluamasi maailman tai planeetan kehitykseen, rakennukseen tai evoluutioon. Hyvin haastavaa ja mielenkiintoista.
Tässä muutamia esimerkkejä ja niitä voi keksiä loputtomasti sillä aikaa on rajatomasti käytettävissä.
Halusin tällä kumota väitteet Taivaan yksitoikkoisuudesta. Tämä maailma on yksitoikkoinen ja erittäin rajoittunut tulevaan verrattuna.
Vain mielikuvitus on rajana.
Taivas tai Paratiisi nähdään jonkinlaisena utuisena haamumaailmana tai kesäisenä kukkaketona.
Viikkokin kirmaamista pitkin ketoa alkaa varmasti kyllästyttää sitkeämpääkin tyyppiä. Siis siitä ei voi olla kysymys.
Todellisuudessa Taivas, Paratiisi tai Ekstaasi on ennekaikkea tajunnantila. Kokematon ei voi sitä ymmärtää eikä edes kuvitella. Pitää vain uskoa siihen.
Haluan hieman itsekin spekuloida asialla ja mahdollisuuksilla. UT:ssa Paavali sanoo meidän olevan jumalia, siis henkivaltoja. Meille tulee olemaan ihmiskäsityksen mukaan lähes kaikki mahdollista määrityksen mukaan.
Kuvitellaanpa asioita tältä pohjalta. Kaikki hyvä tai ei-paha tulee siis olemaan meille mahdollista.
Se tarkoittaa sitä, että inkarnoituminenkin olisi mahdollista. Miksi hyvä Jumala meiltä sen kieltäisi?
Esitän muutaman skenaarion:
Voit inkarnoitua vaikka Etelämeren saarelle rakastamasi henkilön kanssa. Voit viettäää laatuaikaa hänen kanssaan haluamanne ajan. Kaikki häiritsevät tekijät; esim. ötökät ja käärmeet, ovat poissa. Miltä kuulostaa?
Voit purkaa "aggressioitasi" taistelemalla pahoja olentoja vastaan virtuaalimaailmaassa, kuin tietokonepelissä. Voit valita reunaehdot eli voitko kuolla tai tuntea kipua. Siis jännitystä luvassa.
Voit osallistua haluamasi maailman tai planeetan kehitykseen, rakennukseen tai evoluutioon. Hyvin haastavaa ja mielenkiintoista.
Tässä muutamia esimerkkejä ja niitä voi keksiä loputtomasti sillä aikaa on rajatomasti käytettävissä.
Halusin tällä kumota väitteet Taivaan yksitoikkoisuudesta. Tämä maailma on yksitoikkoinen ja erittäin rajoittunut tulevaan verrattuna.
Vain mielikuvitus on rajana.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En halua avauksella aloittaa keskustelua Taivaan olemassaolosta. Se keskustelu olisi lyhyt ja lopputulos selvä molemmin puolin. Avasin keskustelun Taivas-kuvitelmista puolin ja toisin.
että en tarvitse uskoa enkä jumalaa, ollakseni taivaallisessa olotilassa?
Hyväksyn toki, mutta en usko siihen. Ihminen ei voi saavuttaa ekstaattista kokemusta ilman vahvoja huumausaineita. Maailmassa onnen hetkiä seuraa onnettomuus. "On lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan". Tämä ei kuulu avauksen aiheeseen, vaan vaatisi oman avauksen.
kyllä ekstaasiin pääsee ilman huumeita. Sulla on kummallisia uskomuksia. Nää sun viisaudet että onnen hetkiä seuraa onnettomuus, perustuu vain uskomuksiin. Usko mitä lystäät, itsehän viihteesi valitset. Mulla hyvä näin, ekstaasissa ilman huumeita ja uskomuksia ja jumalaa.
Harjoittele selkounia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni
Ihan pieni vaatimaton kysymys sinulle.
Voisitko mitenkään antaa jonkun, edes ihan pikkupikkuriikkisen todisteen joistain näistä:
Kuolematon sielu, iankaikkinen elämä, Jumala, taivas, Saatana, helvetti.
Itse en ole 50-vuotisen tutkimuksen aikana kyennyt löytämään yhtään mitään, mutta kun sinä näköjään tiedät, niin etkö valaisisi meitä tietämättömiä viisaudellasi? Olisi siis ihan oikeasti tosi mielenkiintoista kuulla joskus jotain muutakin kuin tyhjää ja sen saman tyhjän loputonta jankkaamista ja toistamista. Kaipa sinulla on esittää jotain muutakin kuin sitä samaa tyhjää??
Valitettavasti objektiivisia todisteita ei ole antaa ja tuskin kellään muullakaan. Itse olen kokenut hengellistä todellisuutta, mutta se on subjektiivista. Miksi näin on, en tiedä? Kysymys on jonkinlaisesta ennaltamääräytymisestä. Olet etsinyt, etkä VIELÄ löytänyt. Minä taas EN etsinyt, mutta löysin. Herran tiet ovat arvaamattomat. Kuitenkin kannattaa ehdottomasti jatkaa etsimistä ja pyrkimistä. "Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan".
"Itse olen kokenut hengellistä todellisuutta, mutta se on subjektiivista. Miksi näin on, en tiedä?"
Koska olet oikeasti kokenut vain sinun subjektiivista todellisuutta, jota sinä olet jostain syystä ruvennut kutsumaan 'hengelliseksi todellisuudeksi'.
Taivas on siis tajunnan tila? Tuohan tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka haluaisi istua taivaassa mummin sylissä ja popsia pullamussua, sitä pääsee tekemään vain erityisessä tajuasteessa? Koko touhu on siis täysin epätodellista.
Tietääkö siellä taivaan onnessa, että koko autuus on vain tajunnan harhaa? Jos tietää, onni häviää kyllä tyystin - jos siis on ajatteleva ihminen. Nykyaikana on tietysti pakko yrittää paikkailla "taivaassa on kultakadut ja vatsa täynnä ruokaa" -ajatusmallia, jonka tyhmempikin jo ymmärtää muinaisen köyhälistön naruttamiseksi, mutta tuo toiveikas "kuvittele ihan itse, mitä ihanaa haluaisit tehdä" -noutopöytä on surkuhupaisa kehitelmä.
No, ehkä taitamattomampikin paikkaus on parempi vaihtoehto kuin lyödä päätään jatkuvasti seinään tällaisten peruskysymysten takia: "Jos minä haluan olla pieni ja istua isomummun sylissä taivaassa, mutta isomummu haluaa olla parikymppinen ja rakastella päivät pitkät isovaarin kanssa, mutta isovaari tahtoo pelata golfia ja rakastella kolmannen vaimonsa kanssa, mutta isovaarin kolmas vaimo olikin muslimi ja joutuu siis helvettiin, kenen toiveet täytetään?" Uskovainen ei itse tietenkään huomaa mitään kummaa siinä, että "maallisia asioita ei muista", mutta "vatsa on täynnä ruokaa ja kaikki aiemmin kuolleet rakkaat ovat taivaan portilla odottamassa"...
Mitä erilaista on siinä, että nappaa tuhdin annoksen vahvaa huumetta ja pääsee samaan autuaaseen tajunnan tilaan? Tunsin nuorempana työn puolesta niin paljon suonensisäisten huumeiden käyttäjiä, että tiedän tarkkaan, kuinka he ensin eivät meinanneet pysyä nahoissaan odottaessaan piikkiään, sitten olivat autuaina ihan seitsemännessä TAIVAASSA ja lopulta eivät millään olisi halunneet palata sieltä ns. rajan takaa.
Vain mielikuvitus on rajana, siinä olet oikeassa. Minkä vuoksi uskovainen uskoo niin halukkaasti asiat, jotka tietää oman mielikuvituksensa - ja useissa tapauksissa muiden mielikuvituksen - luomiksi toivekuviksi?
Miksi Luoja kieltäisi rakastamiltaan luoduilta mitään, mikä ei ole haitallista? En minä ainakaan keksi syytä.
Sekoitat hieman asioita. Vaikka ekstaasi on tajunnantila, on se AIVAN todellista. Tätä olemista todellisempaa jopa. Siinä ei todellakaan ole kysymys mistään huumetilasta.
Uskovainen elää TOIVOSSA ja TIETÄÄ sydämessään olevansa oikeassa. Muuta ei voi sanoa.
Kun käsität asioita noinkin pikkuruisen murusen kerrallaan, vastaa nyt alkajaisiksi tähän:
"Jos minä haluan olla pieni ja istua isomummun sylissä taivaassa, mutta isomummu haluaa olla parikymppinen ja rakastella päivät pitkät isovaarin kanssa, mutta isovaari tahtoo pelata golfia ja rakastella kolmannen vaimonsa kanssa, mutta isovaarin kolmas vaimo olikin muslimi ja joutuu siis helvettiin, kenen toiveet täytetään?"
Ihan omin sanoin sitten vain, linkkejä ei kaivata eikä lueta. Tässä ajattelun avuksi ihan yksinkertaiset kysymykset:
1) Onko isomummu yhdeksänkymppinen vai parikymppinen?
2) Onko isovaari ysikymppinen vai nuoruutensa voimissa?
3) Pelaako eläessään surkeana golffarina tunnettu isovaari hyvin vai yhä huonosti?
4) Kuka vaimoista saa viettää aikansa isovaarin kanssa?
5) Missä isovaarin kolmas vaimo, muslimi, on?
6) Jos muslimivaimo on helvetissä tai muuten vain muualla, muistaako isovaari rakastaneensa häntä?
7) Jos isovaari muistaa muslimivaimonsa, ymmärtääkö hän tämän joutuneen vääräuskoisena helvettiin? Jos näin on, eikö isovaari kärsi hirmuisesti siitä, että rakas vaimo on tulijärvessä rääkättävänä tästä ikuisuuteen?
8) Ovatko isoisovanhempien lapset lapsia vai aikuisia? Kuka jää taivaassa lapseksi?
Annapa tulla!
Jos hieman tarkemmin ajattelet, niin huomaat kysymyksessä olevan näennäisongelmia.
Et ole selvästi sisäistänyt ikuisuus-sanaa. Siis aikaa on rajattomasti. Kyllä varmasti jokaisen allakasta löytyy tarpeeksi aikaa jokaiselle haluamalleen. Vai mitä?
Myönnetään, että kysymys siitä, kuka pääsee Taivaaseen, on monimutkaisempi. Voisi ajatella, että Taivaaseen päässeen omaiset pääsevät "siivellä" mukaan.
Toisaalta Pyhien todelliset omaiset ovat toiset Pyhät. He riittävät toisilleen.
Taivaassa voisi olla muidenkin uskontojen edustajia. Eri tie, mutta yhteinen Jumala.
Ikäkysymys on mielestäni selvä. Miehet ovat 30- ja naiset 20-vuotiaita "fyysiseltä" olemukseltaan. Lapsena kuolleet "kasvavat" Taivaassa samaan ikään.
"Et ole selvästi sisäistänyt ikuisuus-sanaa. Siis aikaa on rajattomasti. Kyllä varmasti jokaisen allakasta löytyy tarpeeksi aikaa jokaiselle haluamalleen. Vai mitä?"
Juuri näin. Mielikuvitusmaailmassa kaikki on mahdollista.
Minun taivaassa miehet olis 20v. fyysisesti ja naiset 40v. Ja jokaiselle naiselle olis eri 20v. poika jokaiselle viikonpäivälle.
Ihan tosissani ja hieman kauhistunein mielin kysyn: oletko aikuinen ihminen?
Onneksi jo sait kaksi kommenttia; et jää ihan huomiotta, vaikken jatkakaan osaltani tästä. Pyhäkouluikäisten kriteereillä keskusteleminen on ajan tuhlausta, ja nyt tuntuu siltä, että enempään ei sinulla ole eväitä.
tuollaiset taivaat olisivat oletetusti subjektiivisia.
tämän maailman (tämä on vain dualistinen kehys) 'objektiivisuus' tai 'kollektiivisuus' lienee pääsyy ongelmiin, toiveet ja teot menevät ristiin epätasa-arvoisesti.
ja koetaan parhaillaan =)
jos harvoja angstisia hetkiä ei oteta
huomioon, niin koen kyllä täysin eläväni maanpäällisessä paratiisissa, olenhan planeetan hyväosaisimpia otuksia. Olen nuori ja terve, minulla on sosiaaliturva ja lähes ilmainen terveydenhuolto, mielenkiintoisia ystäviä, miellyttäviä harrastuksia, hyvä hammaskalusto, jne.
Ihan hyvä, että kivasti menee. Olemme tietysti kaikki etuoikeutettuja hyvinvointivaltion asukkaita.
Kuitenkin täytyy sanoa, että vähäänpä olet tyytyväinen!
Taivas tai Paratiisi on paljon enemmän kuin "mukava asuinpaikka". Taivaassa elo on pysyvää ja jatkuvaa riemua, onnea ja autuutta.
Maailmassa oleminen parhaimmillaankaan ei yllä lähellekään. Tämä on aivan selvä asia.
Sitten vielä se olleellisin: Aika kuluu nopeasti. Me vanhenemme ja raihnastumme. Loppu tulee hämmästyttävän nopeasti, kuten hyvinkin vanhat ovat sanoneet. Taivas sen sijaan on ikuinen.
olen myös mieleltäni autuas ja paratiisissa 8-)
Olen samoilla linjoilla kanssasi siitä, että oma mielikuvituksemme asettaa keskeisimmät rajat sille, minkälaista mielestämme Taivaassa olisi.
Ajattelen niin, että Taivas on paikka, jossa ollessamme saamme tehdä juuri sitä, mitä tahdomme tehdä.
Ennen taivaaseen menoa meissä kuitenkin viedään loppuun se työ, minkä Kristus on meissä aloittanut ja meistä tulee Kristuksen kaltaisia (myös kirkkaudelta).
Itse ajattelen niin, että kun tämä työ on viety loppuun niin meissä ei ole jäljellä enää vanhaa itsekästä luontoamme, vaan olemme täytetyt Kristuksen luonteella. Luulenpa, että olemme kasvaneet siihen pisteeseen, että ymmärrämme esteettä, että tärkeintä maailmankaikkeudessa on Kristus ja olemme ikään kuin haljeta kiitollisuudesta häntä kohtaan, kun hänet Taivaassa tapaamme.
Tämä voi kuitenkin kuulostaa aika ikävältä skenaariolta niille, jotka ovat vielä osattomia Kristuksen sovitustyöstä omassa kokemuksessaan.
Tähän voisi todeta lohdutukseksi, että jos nyt saisit valita, kumman lahjan ottaisit: 1) sen jonka olisit valinnut kun olit 5-vuotta vai 2) sen, jonka olisit valinnut, kun olit 35-vuotta?
Kasvulla on sekä hinta että palkinto.
Joskus on mielenkintoista spekuloida. Huomasin ateisteista erään ehkä ei niin hämmästyttävän seikan.
Ateisteissa on paljon teknobyrokraattisia sieluja. Aletaan helposti kiinnittämään huomiota "teknisiin" yksityiskohtiin kokonaisuuden sijasta.
Asiaa voisi kuvata vertauksella:
Ateisti menee Louvreen katselemaan mahtavia taideteoksia. Kokemuksellisen ihastelun sijaan, hän keskittyy maalausten materiaaleihin ja öljyvärien koostumukseen. Niin ateisti menettää koko taidekokemuksen. Sitten hän syyttää taiteesta ihastuvia hihhuleiksi.
Ateistit eivät rupea uskomaan johonkin täysin perusteettomaan asiaan, vain koska se tuntuu kivalta tai näyttää kauniilta.
Kyllä, Taivas olisi varmasti kaunis ja upea paikka. Mutta ilman edes sitä yhtä hyvää syytä, minä en siihen usko.
Ketkäpä ne Louvreen esitteille asetetut teokset ovat tehneet?
Tuntuu karulta ajatella että ateistin ajatusmaailmassa kaikki olisi lokeroitava tarkasti ja syynäten. Kun taiteita kohtaan, sanelee mieleni kapasiteetti kera henkilökohtaisten mieltymysten sen, miten kyseisen teoksen näen.
Jos sen sijaan olisin kyseistä taiteenlajia harrastava, saattaisin tosiaankin kehaista esimerkiksi juuri tietyn kankaan tai värin käyttöä juuri tämän aiheen tulkitsemiseen.
Mutta näin maallikkona näkisin vain teoksen ja silloin se joko aukeaa, jos hyvin käy, tai sitten kyseinen taiteenlaji ei minua puhuttele.
Olisi sääli hajottaa kaikki pieniin osiin vain sen varjolla että jonkun lähestymistapa uskontoon saattaa olla moinen.
Tämä siis ateistin näppäimistöltä. Hauskaa päivää teille.
on erittäin huono vertauskuva siinä mielessä, että taulun pystyy näkemään edessään, mutta jumalaa ei. Taulu on siis olemassa, jumalaa ei näy missään.
Ei asioiden ymmärtäminen ehkäsie niiden kauneudesta nauttimisesta. Ikäänkuin yrittäisit sanoa, että kosmologiaa ymmärtämällä ei voisi nauttia tähtitaivaasta, ja pöh sanon minä. Monesti asioiden ymmärtäminen tekee suuremman vaikutuksen kuin tylsämielinen aukkojen Jumala.
Tässäkin piilee totuuden siemen, mutten kumminkaan allekirjottaisi sitä sataprosenttisesti. Vaikka jonkin asian, teoksen tms kauneus ei minulle aukenisi, en poissulje mahdollisuutta etteikö joku muu voisi sitä arvostaa.
Ehkei kyse ole pintapuolisesta lumosta alkuunkaan, vaan minulta on jäänyt jokin asia ymmärtämättä, mikä aukenee seuraavalle teosta katsomaan saapuneelle.
En pidä itseäni moisen yläpuolella. Tietysti jos lähestyisimme asiaa subjektiivisuuden kannalta, niin mikä jottei, mutta yritin vain tässä puolustaa ateistin kykyä taiteesta nauttimiseen.
Pidän tärkeinä tunnelmia siinä, missä niiden taustalla olevia teknisiä ja käytännön yksityiskohtiakin. On hyvä analysoida niitä yksityiskohtia, joiden ansiosta tunteeseen vetoava kokonaisuus syntyy. Silloin on helpompi ymmärtää omia ja toistenkin reaktioita.
Mitä paratiisifantasioihin tulee, niin minusta ne vetoavat erilaisiin ahneuden ilmenemismuotoihin ja viittaavat kyvyttömyyteen nauttia elämyksellisesti tästä hetkestä. Jos syystä tai toisesta elämässä ei ole mahdollisuuksia positiivisiin kokemuksiin, on aivan ymmärrettävää, että mielikuvitus ja fantasiat paikkaavat aukon. On varmaankin hyvin yksilöllistä, miten se mielikuvitus ketäkin palvelee.