Lahjavanhurskaus - totta vai tarua?

Löytää Jobin kirjasta sen moderni versio ajastamme...me puhumme usein kuin Jobin ystävät tuntematta Jehovan mieltä tai paholaista..?

Olisiko aika alkaa tutkia asioita kokonaisuus huomioon ottaen?

Sinulla on jyvä mukana, katso koko siemenkoteloa...

Paavo Pesusieni :)

leikeltynä….

Lahjavanhurskaus - totta vai tarua?

Kirjoittanut: AnttiVKantola 9.9.2007 klo 02.03

Useita kymmeniä lukuja Jobiin kohdistuvia syytöksiä. Sielunhoitajina niitä esittävät.
Tosiystävät Bildad ja Soofar esittävät niitä Elifasin johdolla. Osa on sangen asiallisia, osa koostuu juoruihin uskomisesta.
Lopulta Jumala kuitenkin suuttuu, suorastaan vihastuu heihin, Jobin vihastumisesta puhumattakaan. Miksi?

((( käydäänköhän täällä keskustelupalstalla samantapaista sotaa, syyttelyä, sekä panettelua?)))

Sitten puhuu nuori ja arka Elihu. Hänkin ensin syyttelee umpimähkään, mutta lopulta syytökset ovat varsin asiallisia - kuitenkin aivan väärälle henkilölle osoitetut.

(Oikein vienosti hymyilen tämän artikkelin takia, keiden henki huokuu tätä Elihun umpimähkäistä henkeä, en nyt tarkoita tätä yksittäistä kirjoitusta vaan noin yleisesti )…??

Job puhuu ja kovasti puolustaa itseään. Ihan ällöttää minuakin, eikä vain noita neljää sielunhoitajaa. Voisin osoittaa Jobia sormella monessakin kohdin, mutta minulla - tai sinulla - ei ole lupaa siihen. Sillä Jumala kehuu ja vakuuttaa, ettei Job ole yhtä ainutta väärää sanaa suustaan päästänyt. Miksi?

(Samoin se, että moni Jobi, joka kunnioittaa Jumalan tahtoa ja haluaa puolustaa Jumalan oikeutta suun tunnustuksellaan, eikä tuoda sen vastaista asiaa edes hyväksyttäväksi, niin voihan sen moni kokea ällöttäväksi ja miksi? näin yleisesti, siitähän kirjoitukset nousee).

OIKEA OPPI ON USKONVANHURSKAUS

Jobin ainoa toivo on Lunastaja. Alati Jumala puolustaa niitä, jotka ainoastaan Lunastajaan turvansa laittavat, eikä mihinkään muuhun. Jobilla olisi ollut, Paavalin lailla, esitellä hyvyyttään. Sillä oikeasti hän oli aina Egyptiin saakka tunnettu oikeudenmukaisuudestaan ja hyväntekeväisyydestään. Muille hän ei lakia edes suutuspäissään tyrkyttänyt, mutta itse eli esimerkillisesti Jumalan yhteydessä.

>Näinhän se on, ja se pitäisi johtaa elämään oikeanlaista elämää joka myös todistaa Jumalan tahdon pysyvyyttä tähän elämään, koska olemme kristittyinäkin liha. (todettu asia elävästä elämästä).
Ilman Jumalan tahtoa, risti käy meille vähemmän merkitykselliseksi, koska oma sydän se ei peilaa, vaikkakin se voi ehkä syyttääkin vääristä valinnoista, mutta kuitenkin puutteellisena se osoittaa vääryytemme. Siksi tarvitsemme koko elämän ajaksi ohjaajan, että voisimme ojentautua.
Rakkaus on lain ja evankeliumin summa. Laki osoittaa a.i.n.a.. meille synnin, uskovillekin ja se ei rehellisenä väheksy Jumalan mittapuuta, vaikkakin voi monia ällöttää. Paljon anteeksisaaneena voi se rakkaus vallata sydämen tuoksuksi lähimmäistä kohtaan.
Joku on aina kristitynkin mittapuuna sydämessä ja minkä mittapuun Jumala saa sydämeen kirjoittaa? Hänen omansa vai ihminen piirtää sinne omansa?<

Job 19:25
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Tähänkin sanotaan aamen. Viimeisen pasuunan soidessa Hän saapuu ja Kristuksessa kulleet nousevat ensin.
Job 2:3
Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen."

>Nuhtettomuus nousee uskosta ja uskon kautta ojentautumisesta sen mukaan, ketä seurataan.
Moni usko haluaa todistaa muuta, eli kylläkin usko Kristukseen, mutta tuon mittapuun asettamisen määritelmä jää kovin hataraksi. Eiköhän Pyhä Henki johda elämään Jumalan tahdon mittaista elämää. Se on kuolemista itselle, lihalle ja voisiko ajatella, että laki tavallaan tuo kuoleman, se ei anna Kristuksessa meille lupaa, vaan taistelussa verille asti syntiä vastaan Pyhässä Hengessä me saamme k.u.o.l.e.t.t.a.a.. itsemme palvelemaan elävää Jumalaa.
Lihan kuolemin tapahtuu, kun hengen mieli on ylhäällä, on lihan mieli alhaalla, Kristuskasvoinen elämä valtaa silloin sydämen.

Job varmasti halusi sydämestään elää Jumalan mielenmukaista elämää ja se varmasti heijastuu ympärillä oleville todistukseksi. Uskoisin, että Job suun hedelmänä kirkasti Jumalaa, ja en usko sitä, että Jumala käy vastaan tänä aika niitä todistajia vastaan jotka haluavat myös sanallisesti kunnioittaa sekä pitää Jumalan tahdon kunniassa.<

Herran sanat Jobin ystäville - Job 42:7

7 Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: "Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job.


Elämässä on kyse elämästä, eikä opeista.

> Elämästä on todella kysymys ja sen edessä pitäisi pysähtyä, ettei vastoin Jumalan totuutta puhuttaisi.<

Mutta AnttiVKantola haluaa peräänkuuluttaa tätä lahjavanhurskautta ja kevennän sydäntäsi lainaten Kirjatoimen painamasta kirjasta ISBN 951-629-206-2 v. 1978 Tampere.

joudun paljon leikkaamaan ja jättämään aiheet hyvin, hyvin vajaamittaiseksi, mutta jotain siitä alla kirjoituksena.
… merkitsevät leikkauksia. Mutta pieni rahtunen tästä kirjasta...


Kristus meidän pyhityksemme. Lauri Onjukka.

takakansi
Hyviä uutisia kaidan tien vaeltajille.

Emme pysty juoksemaan pyhityksen kilparadalla kyllin nopeasti emmekä kyllin pitkälle päästäksemme Porteista sisälle Jumalan kaupunkiin. Vaikka juoksisimme tuhat vuotta, se ei onnistuisi. Mutta meidän Sijaisemme on jo juoksun päättänyt. Hänessä on toivomme. Itsessämme emme koskaan ole kyllin valmiita, mutta Sijaisemme on aina valmis. Luottakaamme häneen!
Tätä iankaikkisen evankeliumin rohkaisevaa viestiä välittää Lauri Onjukka uskontiellä kirvoitteleville sisarilleen ja veljilleen. Hänen kirjasensa on samalla selkeä puheenvuoro kristillisen uskomme perusteita koskevassa keskustelussa. Kysymykset Kristuksen inhimillisestä luonnosta, lain suhteesta evankeliumiin ja pyhityksen suhteesta uskonvanhurskauteen asetetaan tässä raamatulliseen valaistukseen. Tärkeää luettavaa kaikille kristityille, jokaiselle joka tahtoo voittaa omakseen elämän kruunun..

s. 16. Vääriä käsityksiä pyhityksestä.

Jumalanlapsiakin uhkaa pelastuskysymyksessä kaksi vaaraa. Toinen on pelastuksen tavoitteleminen ”lain tekojen” kautta, toinen yhtä mieletön yritys on armoon vetoaminen samalla kun uppiniskaisesti ja ehdoin tahdoin vaalitaan jotain syntiä. Mutta kummastakaan näistä suositusta äärimmäisyysasemasta ei löydy elämän vettä. Sitä löytävät runsaasti vain ne, jotka uhraavat Jumalalle särjetyn henkensä. Sellainen sydän osaa antaa armolle arvon ja on myös halukas tottelemaan taivaallisen Isän käskyjä.
……. Mitä enemmän ajattelemme Kristuksen ristiä, sitä täydellisemmin yhdymme apostolin sanoihin: `Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle!´. Gal. 6:14

s. 18 tulee kirkkaasti esille meidän pyhityksemme Kristuksen kertakaikkisen uhrin kautta, joka pitää pyhitystä pysyvänä ja lopullisena asemanamme Jumalan edessä muuttumattomana, kertakaikkisena suhteenamme, riippumattomana synnillisestä luonnostamme ja mahdollisista satunnaisista erheistämme. …. koska hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään…. Hebr. 10:14… hän tarkastelee pyhitystä jatkuvana tapahtumana
.. .. Tämä ei tapahdu hetkessä, vaan se kestää ihmisen koko elinajan. Tämä pyhitys ei kuitenkaan vähennä syntisen tarvetta saada jatkuvasti osallistua hänen hyväkseen luettavasta vanhurskaudesta ja pyhityksestä niin kauna kuin hän elää tässä ajassa. Sillä >>kaikki meidän vanhurskautemme on kuitenkin saastainen vaate> jonka kasvoa maa ja taivas pakenevat>Olemme kaikki kirouksen alaisia>joka uskosta tulee>petollinen