Oy Veikkaus Ab:n hallitus on irtisanonut toimitusjohtaja Matti Ahteen tehtävistään tiistaina 17.4.2001. Hallitus teki päätöksensä sen jälkeen, kun se oli saanut yhtiön kutsuman selvityshenkilön, oikeustieteen tohtori Pirkko K. Koskisen selvityksen väitetyistä sukupuolisista häirintätapauksista. Koskinen totesi selvityksessään, että oli olemassa riittävää näyttöä siitä, että Ahde oli syyllistynyt häirintään.
Matti Ahde itse kiisti syyllistyneensä minkäänlaiseen seksuaaliseen häirintään. Lisäksi hän katsoi median syyttäneen ja tuominneen hänet.
Alla Pirkko K. Koskisen laatima selvitys kokonaisuudessaan:
Oy Veikkaus Ab:n hallitukselle
Minua on pyydetty selvittämään, onko toimitusjohtaja Matti Ahde syyllistynyt sukupuoliseen häirintään, ja myönteisessä tapauksessa tekemään ehdotukseni tarvittaviksi toimenpiteiksi. Selvityksen tuloksena esitän seuraavaa:
1. Säännökset. Suomen lainsäädännössä vain yksi sukupuolista häirintää nimenomaan koskeva säännös, tasa-arvolakiin v. 1995 otettu 6 §:n 2. mom. 4. kohta. Sen mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, ettei työntekijä joudu sukupuolisen häirinnän kohteeksi. Sitä täydentää saman lain 8 §:n 2 mom. 4., jossa tämän velvollisuuden laiminlyönti rinnastetaan syrjintään. Lainvalmistelutöissä sukupuolista häirintää käsiteltiin varsin perusteellisesti, oikeuskirjallisuudessa sen sijaan vain vähän. Oikeuskäytäntöäkin on. Kanteet eivät tosin ole uhrien nostamia, vaan kantajana on säännönmukaisesti ollut henkilö, jonka työ- tai muu palvelussuhde on päätetty sen vuoksi, että hänen on todettu syyllistyneen sukupuoliseen häirintään työpaikalla. On syytä huomata, että tuomioistuimet hyväksyivät sukupuolisen häirinnän työsuhteen päättämisperusteeksi jo ennen tasa-arvolain muutostakin.
Sukupuoliseen häirintään saattaisi soveltua myös RL 47 luvun 3 §, jossa kriminalisoidaan työsyrjintä eri perusteilla. Syrjinnällä tarkoitetaan siinä sitä, että työnhakija tai -tekijä on kielletyillä perusteilla asetettu toisiin työntekijöihin nähden epädullisempaan asemaan. Rikos on virallisen syytteen alainen ja enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta. Säännöksessä enempää kuin sen valmistelutöissäkään ei mainita sukupuolista häirintää. Ottaen huomioon, että rikoslakia ei saa tulkita laajentavasti, suhtaudun varauksin siihen, että RL 47: 3 §:ää sovellettaisiin tällaiseen tekoon.
Vakavimmillaan sukupuolinen häirintä täyttää väkisinmakaamisen tai vapautta loukkaavan haureuden tunnusmerkistön (RL 20 luvun 1 ja 2 §. Yrityskin on rangaistava. Rikokset ovat lähtökohtaisesti asianomistajarikoksia ja enimmäisrangaistukset ovat kymmenen tai neljä vuotta vankeutta. Selvitettävänäni olevassa asiassa ei ole tullut esiin mitään näihin rikoksiin viittaavaa.
Totean vielä, että sekä Kansainvälinen työjärjestö (ILO) että EU ovat ottaneet useita kertoja kantaa sukupuoliseen häirintään työpaikalla. Se on katsottu rikkomukseksi, josta voi seurata sanktioita, ja on edellytetty sekä hallitusten että työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ryhtyvän toimenpiteisiin sen estämiseksi. Tasa-arvolakia muutettiin v. 1995 osaksi juuri kansainvälisten kannanottojen vuoksi.
2. Sukupuoliselle häirinnälle on tunnusomaista, että se on paitsi seksuaalisluonteista tai muuten sukupuoleen perustuvaa, myös yksipuolista ja ei-toivottua käyttäytymistä, joka kiellosta huolimatta jatkuu tai toistuu. Alunperin ehkä hyväksyttävä huomio muuttuu häirinnäksi, jos sitä jatketaan, vaikka kohde kieltää sen tai muuten osoittaa pitävänsä sitä vastenmielisenä. Jokainen määrittelee itse sen, miten hän sallii kenenkin kohtelevan itseään.
http://www.mtv3.fi/ahde/
Matti Ahde itse kiisti syyllistyneensä minkäänlaiseen seksuaaliseen häirintään. Lisäksi hän katsoi median syyttäneen ja tuominneen hänet.
Alla Pirkko K. Koskisen laatima selvitys kokonaisuudessaan:
Oy Veikkaus Ab:n hallitukselle
Minua on pyydetty selvittämään, onko toimitusjohtaja Matti Ahde syyllistynyt sukupuoliseen häirintään, ja myönteisessä tapauksessa tekemään ehdotukseni tarvittaviksi toimenpiteiksi. Selvityksen tuloksena esitän seuraavaa:
1. Säännökset. Suomen lainsäädännössä vain yksi sukupuolista häirintää nimenomaan koskeva säännös, tasa-arvolakiin v. 1995 otettu 6 §:n 2. mom. 4. kohta. Sen mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, ettei työntekijä joudu sukupuolisen häirinnän kohteeksi. Sitä täydentää saman lain 8 §:n 2 mom. 4., jossa tämän velvollisuuden laiminlyönti rinnastetaan syrjintään. Lainvalmistelutöissä sukupuolista häirintää käsiteltiin varsin perusteellisesti, oikeuskirjallisuudessa sen sijaan vain vähän. Oikeuskäytäntöäkin on. Kanteet eivät tosin ole uhrien nostamia, vaan kantajana on säännönmukaisesti ollut henkilö, jonka työ- tai muu palvelussuhde on päätetty sen vuoksi, että hänen on todettu syyllistyneen sukupuoliseen häirintään työpaikalla. On syytä huomata, että tuomioistuimet hyväksyivät sukupuolisen häirinnän työsuhteen päättämisperusteeksi jo ennen tasa-arvolain muutostakin.
Sukupuoliseen häirintään saattaisi soveltua myös RL 47 luvun 3 §, jossa kriminalisoidaan työsyrjintä eri perusteilla. Syrjinnällä tarkoitetaan siinä sitä, että työnhakija tai -tekijä on kielletyillä perusteilla asetettu toisiin työntekijöihin nähden epädullisempaan asemaan. Rikos on virallisen syytteen alainen ja enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta. Säännöksessä enempää kuin sen valmistelutöissäkään ei mainita sukupuolista häirintää. Ottaen huomioon, että rikoslakia ei saa tulkita laajentavasti, suhtaudun varauksin siihen, että RL 47: 3 §:ää sovellettaisiin tällaiseen tekoon.
Vakavimmillaan sukupuolinen häirintä täyttää väkisinmakaamisen tai vapautta loukkaavan haureuden tunnusmerkistön (RL 20 luvun 1 ja 2 §. Yrityskin on rangaistava. Rikokset ovat lähtökohtaisesti asianomistajarikoksia ja enimmäisrangaistukset ovat kymmenen tai neljä vuotta vankeutta. Selvitettävänäni olevassa asiassa ei ole tullut esiin mitään näihin rikoksiin viittaavaa.
Totean vielä, että sekä Kansainvälinen työjärjestö (ILO) että EU ovat ottaneet useita kertoja kantaa sukupuoliseen häirintään työpaikalla. Se on katsottu rikkomukseksi, josta voi seurata sanktioita, ja on edellytetty sekä hallitusten että työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ryhtyvän toimenpiteisiin sen estämiseksi. Tasa-arvolakia muutettiin v. 1995 osaksi juuri kansainvälisten kannanottojen vuoksi.
2. Sukupuoliselle häirinnälle on tunnusomaista, että se on paitsi seksuaalisluonteista tai muuten sukupuoleen perustuvaa, myös yksipuolista ja ei-toivottua käyttäytymistä, joka kiellosta huolimatta jatkuu tai toistuu. Alunperin ehkä hyväksyttävä huomio muuttuu häirinnäksi, jos sitä jatketaan, vaikka kohde kieltää sen tai muuten osoittaa pitävänsä sitä vastenmielisenä. Jokainen määrittelee itse sen, miten hän sallii kenenkin kohtelevan itseään.
http://www.mtv3.fi/ahde/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämähän on jo vanha juttu. Matti Ahde palautui kansanedustajaksi,samaan mistä aikaisemmalle poliittiselle kierrokselleen lähti. Seuraava vaihe lienee eläke.
Joutanee jo pois päivänpolitiikasta.
Se,mitä demarit tarvitsee on aktiivisia, nuoria, tehokkaita, näkemyksellisiä, hyvin koulutettuja, kielitaitoisia ja avarakatseisia edustajia.
Jos näitä joskus löytyy niin puolueella voi vielä olla Tulevaisuus.
Jos ei löydy, vaan vanhat ikäkulut kehäraakit jatkavat vielä vuosikymmenia, voi demaripuolue kaikessa rauhassa viskata pyyhkeen kehään ja todeta pelin päättyneen täystyrmäykseen.
Kansanedustaja Jaskari kävi avovaimoonsa käsiksi niin rajusti, että nainen sai mustelmia ja joutui hakemaan apua. Kaikeksi huipuksi nainen oli omien sanojensa mukaan raskaana ja Jaskari kehoitti avovaimoaan vielä hankkimaan strippaamalla rahat aborttiin. Näin lööpi kirkuivat edellisenä vuonna. Siitä ei ole kauan ja Jaskari on nyt kansanedustaja ja hoitelee Eduskunnassa asioita meidän naistenkin "hyväksi". Ahteen lähentelyt ovat perhosen koskettelua Jaskarin tekosiin verrattuna.
Molemmat joutavat pois yhteisten asioiden hoidosta.
Niinpä, kaikenlaista "sutta ja sekundaa" kansa valitsee valtiopäiville. Ei tätä keski-ikäinen suomalainen nainen voi ymmärtää. Molemmat jepet taitavat pitää naisia vain panopuuna muiden kiireiden ohella.