Avioliitto - ero - uudelleen avioituminen
Kovin monilla on Raamatun opetuksista oma mielipide. Tämä ”avionrikkoja sukupolvi” ei anna Raamatun ohjata mielipidettään, vaan yrittää vääntää Raamattua olemaan heidän mielipiteensä kannalla. - Tästä hyvänä esimerkkinä on raamatunväännös vuodelta 1992. -
Uskovillekaan ei ko. asiassa tahdo kelvata Raamatun suora tie.
Asioita väännellään useinkin siitä syystä, että omat intressit pakottavat niin tekemään. Nöyrtymätön mieli asettuu uhmakkaaksi. Toisessa tapauksessa nöyrtymätön mieli taipuu liialliseen armon korostamiseen. ”Kyllä Jumala ymmärtää. Mehän olemme kaikki heikkoja.” Jne.. Nämä ovat halpamaisia verukkeita, jos niillä puolustetaan tunnustamattomia syntejä tai oikeutetaan uskovia synnin harjoittamiseen.
Sanan saarnaajissakin on eronneita ja uudelleen avioituneita. He eivät useinkaan ole tunnustaneet elämänsä erehdyksiä ja syntejä, vaan päinvastoin tahtovat eri verukkein niitä puolustella. Sellainen toiminta johtaa väistämättä Raamatun opetusten vääristelyyn ja sitä kautta pelastuksen menettämiseen.
Jos joku eronnut ei ole tunnustanut syntinä eroaan ja selvittänyt asioitaan Jumalan ja ihmisten edessä, ei hän ole kykenevä muita opettamaan. Sellainen levittää ympärilleen luopumuksen henkeä.
Opetusta tarvitaan
Raamatun suorat ja selvät opetuksetkin tarvitsevat usein selityksen. Tämän tähden Jumala on asettanut seurakuntaansa opettajan viran. ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta” (Apt. 8:31). ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi” (Efes. 4:11). Mutta miten suuri onkaan opettajan vastuu!
Ajatellaan seuraava esimerkki: Jollain uskovalla avioparilla on riitaa. Rukouselämä ei enää suju (kuten ei mikään muukaan). Riitaisuus menee lopulta niin pitkälle, että toinen jo uhkaa avioerolla. Tässä vaiheessa otetaan yhteyttä seurakunnan vastuuveljiin, sanan opettajiin. Jos nyt sanan opettaja (esim. itse eronnut) alkaa ”ymmärtää” tätä avioeroa haikailevaa uskovaa, niin hän on Jumalan edessä vastuussa tuon perheen hajottamisesta. -
Jokaisen sanan palvelijan tulee pitää kiinni siitä, ettei avioero kuulu Jumalan suunnitelmiin. Seurakunta ei hyväksy avioeroa, koska Jumalakaan ei sitä hyväksy.
Avioero tosin on oikeutettu haureuden synnin tähden. Siinäkään tapauksessa ero ei kuitenkaan ole suositeltavaa, vaan anteeksiantamus on korkein tie.
Ääritapauksessa riitaisa aviopari voi muuttaa erilleen asumaan. Se ei silti tarkoita eroamista. Sellaisessa tilanteessa vain otetaan joksikin aikaa etäisyyttä tarkoituksena saada avioliitto taas kuntoon. Tällainen tilanne saattaa tulla esimerkiksi puolison alkoholin käytöstä. Jumalan lapsenhan ei pidä olla alkoholia käyttävän henkilön kanssa samassa asunnossa, riivaajien vaikutuspiirissä. -
Jumalan seurakunta tukee avioliittoja, ei missään tapauksessa eroamista.
Haureuden syntiin langennut uskova ?
Miten tulee toimia ?
Johanneksen evankeliumin 8:3-11. on opettavainen kertomus:
”Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä." Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."
Kertomuksen nainen oli Jumalan kansaan kuuluva, avioliitossa oleva ihminen. Naimisissa oleva nainen ja toisen miehen kanssa ”itse teossa”, sukupuolisuhteessa. Inhottava synti. Näin me kaikki oikeutetusti toteamme.
Emme tiedä kaikkia naisen syntiin johtaneita syitä. Oliko oma avioliitto toimimaton, vai oliko vieras mies vain saanut naisen suostuteltua syntiin, vai oliko peräti toisin päin. Joka tapauksessa lankeemus oli tapahtunut. - Syntiin langennut mies oli häipynyt eikä hänestä enää kerrota halaistua sanaa. Pääsi kuin koira veräjästä. Mutta hän on kerran tuleva tuomiolle teostaan. Jumalalta tuo teko ei jäänyt huomaamatta. Kaikki tekoon johtaneet syyt kummankin osapuolen kohdalta ovat Jumalan tiedossa.
Uskon, että kertomuksen nainen katui ja häpesi syvästi syntiään. Muussa tapauksessa Jeesus olisi jättänyt armon sanat hänelle sanomatta. Mutta nainen sai kuulla siunatut Vapahtajan sanat: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hän sai armon.
Mitä nainen teki armahduksensa jälkeen, siitä Raamattu ei kerro. Menikö hän miehensä luo, joka ei asiasta tiennyt, ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ? Tässä tapauksessa ei anteeksiantamus olisikaan jäänyt voimaan.
Vai menikö nainen nöyrästi miehensä luo kertoen koko asian, alistuen miehensä tuomittavaksi ja mahdollisesti hylättäväksi ?
Tämä jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. Ajatellessamme katuvaa ja nöyrästi syntinsä tunnustavaa naista miehensä edessä voimme ajatella, että mieskin antoi hänelle anteeksi. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos hän tunsi Jeesuksen ja sen jumalallisen valtuuden, jolla vaimo oli saanut anteeksiantamuksen. Jeesus itse oli antanut anteeksi hänen syntinsä.
Jos joku on tehnyt syntiä, mutta katuen ja nöyrästi tunnustaen hylännyt syntinsä, niin mekin annamme asian unohtua. Unohtaminen on kunnioitettava asia.
”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen.
Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen” (Miika 7:18-19).
Joku on viisaasti sanonut edellisen Raamatun kohdan perään: ”Ja rannalle on pystytetty kyltti, jossa lukee: ONKIMINEN KIELLETTY.”
Katumaton ja nöyrtymätön ei voi saada syntejään anteeksi.
”… eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet” (2 Kor. 12:21). ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaakob 4:6).
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa” (Snl. 28:13).
Jos joku sitten on nöyrtynyt ja saanut syntinsä anteeksi, tarkoittaa se, että asia on unohdettu. Sen asian ei anneta enää mitenkään vaikuttaa. Siitä ei enää puhuta. Rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa” (1 Kor. 13:5).
On kuitenkin erotettava suuret ja pienet synnit toisistaan. haureuden synti on suuri, koska se rikkoo erityisesti Jumalan luomisjärjestyksen. Jumala on luonut ihmisen yhteen miehen ja vaimon väliseen parisuhteeseen. Tämän suhteen rikkoja on tehnyt synnin ihmisyyttä vastaan.
Kaikki synti on häpeällistä. Esim. vain alhaiseen mielenlaatuun joutunut ihminen voi varastaa. Varkaus ei kuitenkaan riko pyhäksi tarkoitettua ihmisen sisintä siinä määrin kuin haureus. Varastamansa voi palauttaa ja korvata vahingon. Haureuden syntiä ja sen seurauksia ei aina voida tehdä tyhjäksi milloinkaan. Haureudesta alkunsa saaneet lapset ovat eräs esimerkki.
Haureuden synti on häpeällinen ja suuresti Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa (=Kristuksen ruumista) loukkaava synti.
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.
Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1 Kor. 6:15-20).
Haureuden synti vetää harjoittajansa ylle häpeän ja Jumalan rangaistuksen.
”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa. … - Ei jää rankaisematta! -
Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois” (Snl. 6:27-33).
MIKÄ ON HAUREUTTA ?
Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 7. luvussa annetaan ymmärtää, että kaikki miehen ja vaimon välisen sukupuolisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuus on haureutta.
”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä” (1 Kor. 7:2).
Jumalan tahto on luomisesta asti ollut, että ihmiset yleissääntöisesti menevät naimisiin haureuden syntien välttämiseksi. Poikkeuksia tästä linjasta ovat Matt. 19:11-12 tapaukset.
Puhdas seksuaalisuus avioliitossa on Jumalan siunausta. ”Irstas meno” taas on pahoille hengille antautumista. ”Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta (avioliitossakin), että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne” (1 Tessal. 4:3-5).
Kun molemmat puolisot ottavat toistensa tarpeet huomioon 1 Kor. 7:3-6 mukaisesti, niin onnellinen avioelämä on taattu.
Jotkut uskossa olevat ovat katsoneet pornofilmejä. Sellaiset tietäkööt, että he ovat antaneet riivaajille pääsyn avioliittoonsa. Sellainen, jos mikään, on haureutta pahimmillaan. Tee tästä synnistä parannus tällä hetkellä.
Jeesuksen opetus
”Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida." Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon” (Matt. 19:3-12).
Katsoessamme tarkkaavaisesti edellisen Raamatun kohdan saamme monta asiaa selväksi.
Puolisot ovat toistensa puolikkaita, yhdessä ”yksi liha” (jae 6). Minän tilalle tuli me. Avioliitto otettiin vastaan vapaaehtoisena sitoumuksena toteuttaa Jumalan tahto.
Jeesus vetosi avioliiton suhteen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi?” (jae 4). Eroamisesta Jeesus samoin totesi: ”… alusta ei niin ollut” (jae 8).
Ihmiset ovat kuitenkin aina olleet kovasydämisiä. ”Sydämenne kovuuden tähden” (jae 8) ero sallittiin. Lähimmäisen hätä, hylätyn puolison tuska ja tyhjyys ei paljoakaan koskettanut. Jumalan ja ihmisten edessä annettu pyhä lupaus rakastaa puolisoa koko elämänsä ajan ei ollutkaan vakavasti otettavaa. -
Mutta suhteesta toiseen vaihtaminen ei tuonutkaan suurta ja parempaa onnea. Ihmissuhteeseen kuuluvat vaivat eivät poistuneetkaan. Ensi huuma vaihtuikin tavalliseen arkeen. Omat ja uuden puolison virheet ovat samalla lailla olemassa.
Raamattu antaa kaksi mahdollisuutta eroamiseen.
1. Toisen puolison kuolema. ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle” (Room. 7:2-3). ”Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki”
(1 Kor. 7:39-40).
Uudelleen avioituminen on siis oikeutettua toisen puolison kuoltua. Siinä tapauksessa suositellaan kuitenkin yksin elämistä hyväksi ratkaisuksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että naimattomuus olisi jotenkin pyhempää kuin aviossa eläminen. Yksin tai yhdessä, niin tärkeintä on olla ehyellä sydämellä Jumalalle antautunut ( 1 Aikak. 16:9).
1. Korinttolaiskirjeen opetus on nähtävä sen hetkistä taustaa vasten. Paavali oli saanut profeetallisen ilmoituksen lähestyvästä ahdingosta (jae 26). Tuo lähestyvä ahdinko oli uskovien pian alkavat vainot sekä Jerusalemin ja juutalaiskansan rappio ja hävitys, josta jo Jeesus oli ennustanut (Matt.21:43; 24:15…ym..). Tämän tähden hän kirjoitti korinttolaisille, että miesten olisi parempi pysyä ilman vaimoa (1 Kor. 7:26-28).
2. Toisen puolison haureus on avioeroon oikeuttava synti. ”… hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden…” (Matt. 19:9). Huoruus on siis kuolemaan verrattava synti. Niin kuin kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan, niin myös aviorikos on kuin kuoleminen pois liitosta. Mutta kuten aikaisemmin jo totesimme, haureuden synti antaa oikeuden eroon, ei pakota siihen.
Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Se kyllä sotii yleistä oikeuden tajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen ja ihanan vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain seurakunnaltakin synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 19:9). Ei suinkaan viaton osapuoli ole syyllinen.
Tähän sopinee vielä Jeesuksen opetus vuorisaarnasta. ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden (esim. riitaisuuden yms. tähden), saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 5:31).
Viaton yksinäisyyteen jätetty vaimokin inhimillisine heikkouksineen on taivuteltavissa uuteen suhteeseen, vaikka jumalallisen lain mukaan entinen liitto ei vielä olekaan lopetettu (ellei siis kysymyksessä ole haureuden kanssa rikottu suhde). Viattomaan vaimoon yhtyminen on näin ollen toisen miehen vaimoon yhtymistä, haureuden syntiä. Vielä kerran: Ellei avioliittoa ole rikottu haureudella tai kuolemalla, niin se on voimassa. ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19:6).
Raamatun opetus on siis hyvin ehdoton ja suora.
Mitä sitten, kun ei ole pysytty Raamatun opetuksissa?
Tänä aikana lähes kaikilla aikuisikään ehtineillä on useita sukupuolisuhteita. Tämä pätee etenkin uskosta osattomien kohdalla. Mutta uskovienkin piireissä aita on madaltunut.
Jumalan tahto olisi, että nuori mies löytää itselleen naisen, jonka ottaa vaimokseen ja jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti. Kummallakaan osapuolella ei ole muita seksikokemuksia. Tämä on kuitenkin kovin harvinaista. Ehkä niin vielä jossain tapahtuu. Toivotaan niin.
Mutta miten suhtaudumme aikamme ihmisiin, jotka eivät ole pysyneet Jumalan tahdon tiellä? Miten tulee suhtautua esim. eronneisiin uskoviin?
Ensimmäinen esimerkki:
Kristitty perhe, joka rukoilee, käy kokouksissa, lukee yhdessä Raamattua, alkaa jostain syystä kylmentyä ja maallistua. Pian kokoukset jäävät. Yhteiset rukoushetket loppuvat. Raamattu ei kiinnosta. Synti ja maailmallisuus hiipivät perheeseen. Kohta miehellä on jo kapakkaillatkin säännöllisiä. Ja viimein juopporeissuillaan mies löytää itsensä toisen naisen vierestä. Haureutta, juoppoutta, ym. syntiä. Uskonelämästä ei enää ole tietoakaan. Kierre jatkuu ja syvenee. Pian menee työpaikka. Yhteiselämästä ei enää tule mitään. Avioero on seurauksena. Muutamia vuosia menee. Vaimo löytää uuden miehen. Menee virallisesti naimisiin.
Mieskin löytää kestävän suhteen. Nyt alkaakin tapahtua uutta ja outoa. Mies uuden naisystävänsä kanssa alkaa etsiä Jumalan armoa. Mies saa uudistua. Nainen tulee uskoon, ottaa kasteen ja täyttyy Pyhällä Hengellä. Molemmat saavat Jumalalta armon ja lähtevät Jeesusta seuraamaan. Myös he päättävät mennä avioliittoon, koska yhdessä ovat ja elävät.
Jumala armahti tämän miehen ja antoi hänen uudistua uskossaan. Miehen omatunto heräsi käsittämään entisten syntiensä vakavuuden. Hän tunnusti kaikki syntinsä ja syntitielle lähtemisensä avioeroineen Jumalalle ja ihmisille. Hän sai kaiken anteeksi. Nyt hän palvelee Jumalaa tästä lähtökohdasta. Tuhlaajapoika sai uuden armon. Kiitetty olkoon Jumala !
Voidaanko nyt kevyesti todeta, että kaikki on hyvin? - Kaikki on hyvin siinä mielessä, että Jeesuksen veri puhdisti synnin orjan. Raamatun Sana kuitenkin pitää paikkansa. ”Joka vaimonsa kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee” (Snl. 6:32). Ne loppuelämän taistelut, joita hän taistelee, eivät ole kevyesti otettavia. Synnin haavat ovat syviä ja kirveleviä. Monta vaikeaa tilannetta on edessä. Miten käy tuon entisen vaimon? Jos hän jää lankeemuksensa tilaan, niin hän on kadotettu. Kenen on syy, jos hän ei pääse Taivaaseen? Olisiko parempi vapaaehtoisesti pistää myllynkivi kaulaan ja upottautua meren syvyyteen? (Matt. 18:6-7). Entä jos hän uudistuu uskossaan? Tahtoisiko hän kenties palata takaisin entisen miehensä luo? Miten häneen mahdollisesti suhtauduttaisiin seurakunnassa? Tilanne olisi aika ikävä.
Kysymyksiä riittää ja syyllisyys kalvaa.
Syyn ja seurauksen oikeudenmukainen laki on ohjelmoitu sisimpäämme. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal. 6:7).
Mutta Jumala on hyvyydessään ihmeellinen. Hän antaa parantumisen siipiensä suojassa.
Eikä kukaan voi saada Jumalalta valtuuksia ilmoittaa ko. veljelle, että hänen pitää jättää nykyinen vaimonsa ja olla yksin, tai ettei hän enää saa palvella Jumalaa tehtävässään?
Toinen esimerkki:
Uskossa oleva aviopari elää siunattua uskonelämää seurakuntayhteydessä. Molemmat ovat kastetut ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet. He toimivat eri tehtävissä. Evankeliumin levittäminen on molempien sydämellä. Muitakin pariskuntia on tullut tutuiksi uskovien piireistä.
Eräs veli se katselee ihaillen toisen miehen kaunista vaimoa. Vaimokin kiinnostuu tuosta miehestä. He ihastuvat toisiinsa. Pian he jo keskustelevat kahden kesken tunnustaen ihastustaan toisiinsa. Tämä johtaa siihen, että pian he tekevät yhteisen matkan, jonka aikana seksuaalisuus tulee mukaan suhteeseen. He ovat (syntisaastassaan) kovin onnellisia, huora ja haureellinen mies.
Aviomies saa tietää vaimonsa synnistä. Käy ilmi, ettei vaimo aio enää jatkaa avioelämäänsä entisen miehensä kanssa. Mies kertoo asian uskonystävilleen ja seurakunnalle. Vaimoa yritetään ojentaa. Mikään ei muuta hänen mieltään. Hän on päättänyt mennä naimisiin uuden ihastuksensa kanssa. Kertovatpa vielä röyhkeydessään, miten Jumala muka johdatti heidät yhteen.
Oikein toimiva seurakunta erotti syntitielle lähteneen naisen seurakunnasta.
Mies jää yksin ja onnettomaksi. Hän säilyttää kuitenkin uskonsa ja tahtoo elää seurakuntayhteydessä Herraa palvellen. Hän myös tunnustaa omat virheensä, mitkä mahdollisesti ovat olleet osasyynä avioeroon.
Vuosi kuluu. Yksinäinen veli huomaa yksinäisen sisaren seurakunnassa. Heillä olisi paljon yhteistä. He alkavat herätellä ajatusta, josko voisivat alkaa elää yhdessä. Vastaan tulee nyt vaikea asia. Nuori mies on eronnut, hyljätty. Tekeekö tämä puhdas sisar syntiä, jos menee eronneen veljen kanssa yhteen? - Asiaa pohdittiin seurakunnassa. Seurakunta vastusti heidän yhteen menoaan. Siitä huolimatta he tekivät ratkaisunsa ja menivät naimisiin. Muutamat uskonystävät seurakunnasta siunasivat heitä. Toiset vastustivat. Mitä me olisimme tehneet ? -
Tällaisiin tapauksiin emme löydä suoranaista vastausta Raamatusta, koska kaikki pyhät ja oikeat tiet on sivuutettu. Näissä aikamme ilmiöissä on mentävä rukoillen tapauskohtaisesti eteenpäin.
Kolmas esimerkki:
Rukousapua tarvitaan myös tilanteessa, jossa nykyaikaisen avopariskunnan toinen osapuoli tulee uskoon, mutta toinen ei. Kuitenkin molemmat tahtovat jatkaa yhdessä asumista. Eikö heihin silloin voida soveltaa opetusta 1 Kor. 7:12-15?
Uskoon tullut tahtoisi virallistaa avioliiton, mutta uskomaton ei. Olisi sydämetöntä ehdottaa eroa.
Tällaisissa tapauksissa pitää koko seurakunnan rukoilla ja odottaa. Jumalalla on keinot saada omiensa elämä tahtonsa mukaiseen järjestykseen. Ilm. 2:21. Rukouksemme tällaisessa tapauksessa on, että toinenkin osapuoli löytää Jeesuksen.
Esimerkkejä aikamme ilmiöistä tässä kategoriassa riittäisi lähes loputtomiin. Niitä kannattaa rukoillen ajatella. Jeesus tahtoo selvittää vaikeita asioita.
”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha” (1 Kor. 5:13).
Kevytmielisesti eronneet ja syntiään puolustelevat pitää erottaa seurakuntayhteyden ulkopuolelle. Nöyriä ja katumusta osoittavia pitää tukea ja auttaa, että he pääsisivät Jumalan työhön käsiksi.
Jumalan valtakunnan työ tarvitsee mukaan kaikki Pyhässä Hengessä vaeltavat kristityt. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä.
Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput?” (Hes. 34:16-18). ”Laupeutta minä tahdon, enkä uhria” (Hoosea 6:6).
Joidenkin ihmisten asiat saattavat olla niin umpisolmussa, että tuntuu mahdottomalta saada niitä kuntoon. Älä silloin pelästy tilannettasi. Se ei ole toivoton. Luovuta kaikki elämäsi osa-alueet Jumalan johdatukseen. Hän voi kaiken.
Olen ollut itsekin tilanteessa, josta ei enää ollut mahdollista päästä ulos. Silloin olen tunnustanut tilanteen ja sanonut: ”Minä en voi enää mitään tehdä. En osaa. En pysty. Ei riitä edes yrittämisen halua. Mutta Sinä, Jeesus, voit kaiken. Luovutan tilanteen Sinulle. Sinä kykenet saamaan minut tekemään tahtosi. Tee mahdoton mahdolliseksi.”
Olen sittemmin löytänyt itseni tekemästä Jumalan tahtoa. Hän on vastannut rukouksiini yli kaikkien odotusten.
Voiko eronnut ja uudestaan avioitunut palvella opetustehtävässä?
Tähän kysymykseen vastataksemme on ensin tiedettävä milloin ihminen saa hengellisen tehtävänsä?
"Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi" (Jer. 1:5).
Jeremia ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Jesajakin toteaa: ”Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka…” (Jes. 49).
Uskon Jumalan suunnitelleen jokaisen ihmisen elämän pienintä yksityiskohtaa myöten jo ennen hänen syntymistään. Jumalan suunnitelma ihmiseen nähden ei vain toteudu kaikkien kohdalla. Kaikkihan eivät tule uskoon. Ja eräät luopuvat uskostaan.
Uskoon tulemisessa (uudestisyntymisessä) ihminen siirtyy Jumalan tahtoon ja siihen tehtävään, joka häntä varten on valmistettu. Hän saa myös vastaan ottaa armolahjoja, joita tarvitsee Jumalalta saadussa tehtävässään.
Jos Jumalan työhön valittu uskova joutuu lankeemukseen ja sivuun ristin kaidalta tieltä, niin menettääkö hän kaiken? Varmasti. Entä jos hän palaa takaisin ristin kaidalle tielle, saako hän jatkaa siitä mihin ennen lankeemustaan jäi? Varmasti. ”Sillä ei Jumala armolahjojaan ja kutsumistansa kadu” (Room. 11:29).
Jumalalta saatu virka, esimerkiksi profeetalla, ei lopullisesti pääty siihen, että hän lankeaa syntiin eikä enää kulje Jumalan tahdossa. Samoin on laita muiden tehtävien, opettajan, johtajan, evankelistan, seurakuntapalvelijan yms.. Kun syntinen palaa eksymyksensä tieltä, saa hän aloittaa kesken jääneen tehtävänsä uudestaan.
Hengellinen tehtäväsi alkoi ennen syntymääsi. Se jatkuu elämäsi loppuun asti. Se on kutsumustehtävä.
Ajatellaanpa Aabrahamia, Moosesta, Daavidia ym. vanhan liiton pyhiä. Kaikilla heillä oli lankeemuksia. Toisilla pitkiäkin väärän tien jaksoja. Samoin oli koko Israelin kansan kohdalla. Mutta aina käännyttyään he saivat Jumalalta armon jatkaa siitä mihin jäivät. Jopa Baabelin kuningas, Nebukadnessar sai jatkaa tehtävässään nöyrtymisensä jälkeen (Dan. 2:37; 4:23-34).
Aabraham lähti pois Jumalan suunnitelmasta ja matkusti Egyptiin. Siellä hän oli vähällä menettää rakkaan vaimonsa lopullisesti faaraolle. Faarao jo ehtikin ottaa Saarain hoviinsa. Hän sanoi: … minä otin hänet vaimokseni” (1 Moos. 12:19). Mutta faarao antoi Saarain takaisin Aabrahamille. Paluumatka Jumalan tahtoon alkoi. ”Aabram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa… Ja hän vaelsi… aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut…siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Aabraham huusi siinä avuksi Herran Nimeä” (1 Moos. 12:9-20 ja 13:1-4). Hän palasi ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt.
Daavid oli haureellisesti ihastunut toisen miehen vaimoon. Kun ei muuten voinut saada himoaan tyydytetyksi tapatti hän miehen. Murhaa, valhetta, peittelyä ja törkeää kieroilua. Kunnes Jumalan profeetta, Naatan, sai Daavidin heräämään ja palaamaan eksymyksensä tieltä. Koko kertomus löytyy 2 Samuelin kirjan luvuista 11-12. Daavid katui syvästi syntiään (Psalmi 51). Hän tunnusti syntinsä, teki parannuksen ja sai armon.
Meidänkin aikanamme eronnut, haureellinen ja epäpyhä saa syntinsä anteeksi, kun vilpittömästi nöyrtyneenä katuu ja tunnustaa rikkomuksensa.
Palatessamme eksymyksen tieltä meille pätee Jumalan sana: ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
”… unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin” (Filip. 3:13).
Jumalan seurakunnasta julistetaan armoa ja totuutta. Sinä saat alkaa uudestaan.
Jeesus ansaitsi Sinulle armahduksen verellään ja kuolemallaan.
Rakas lukija,
rukoile sielusi autuuden tähden näin:
Jumala, minä olen syntinen ihminen. Olen tähän asti elänyt elämäni synnissä ilman Sinun armoasi.
En ole välittänyt rakkaudestasi ja totuudestasi. Olen täysin piittaamattomasti hylännyt armokutsusi.
En ole rakastanut Sinua yli kaiken, enkä ole välittänyt lähimmäisistäni ja heidän hädästään.
Tiedän, että synnin palkka on kuolema ja ikuinen ero Sinusta. Olen ansainnut ikuisen kadotuksen.
Taivaallinen Isäni, tulen polvistuen ja nöyrtyen eteesi pyytämään syntejäni anteeksi.
Armahda minua ! - Olet luvannut Sanassasi Raamatussa näin: ”… ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne…” (Hesekiel 33:11). Minä käännyn nyt Sinun tykösi ja käännän katseeni Golgatalle. Ihmeellinen veriuhri, kuoleva Jumalan Karitsa, Jeesus, joka otit pois tuomioni. Sinä otit minun syyllisyyteni päällesi. Tähän ristin ansioon tahdon turvata. Tunnustan syntisyyteni ja kadun tähänastista elämääni.
Ota siis pois minun syntitaakkani. Tahdon nyt tehdä parannuksen kaikenlaisesta syntielämästäni ja seurata Sinua, ylösnoussut Jeesus. Johdata elämästäni Sinua kunnioittava elämä.
Tunnustan tästä lähtien julkisesti, että Sinä Jeesus, olet Herrani ja Pelastajani.
Annan elämäni kokonaan Sinulle.
Sinä, Jumala, olet valmistanut pelastuksen lähettämällä Poikasi Jeesuksen ottamaan päällensä minulle kuuluvan syntien rangaistuksen.
Kiitos, että nyt saan aloittaa uuden elämän Sinun yhteydessäsi. Tahdon tästä lähtien rakastaa Sinua yli kaiken ja lähimmäistäni, niin kuin itseäni.
Turvaan ja luotan Sinun armoosi ikuisesti.
Kiitos pelastuksesta, jonka olen saanut vastaan ottaa.
Aamen.
Raamattu lupaa Sinulle: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat lumivalkeiksi…” (Jesaja 1:18).
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23).
Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Jumalan Pyhässä Hengessä.
Ellet ole uskoon tultuasi vielä kastettu Jeesuksen Nimeen niin ilmoittaudu nyt kasteelle.
Raamattu sanoo näin: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän hengen lahjan” (Apostolien teot 2:38).
”Tässä on tie, sitä käykää” (Jes. 30:21).
Hengellisiä kokouksia Sinua varten, joka nyt teit ratkaisusi:
Lauantaina ja sunnuntaina klo 14.oo,
Sofiankatu 3 A –talon sivuovi,
20100 Turku (Portsa)
Siunausta meille kaikille kilvoituksen tiellä.
weijo
Katso sivuiltamme lisää:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Kovin monilla on Raamatun opetuksista oma mielipide. Tämä ”avionrikkoja sukupolvi” ei anna Raamatun ohjata mielipidettään, vaan yrittää vääntää Raamattua olemaan heidän mielipiteensä kannalla. - Tästä hyvänä esimerkkinä on raamatunväännös vuodelta 1992. -
Uskovillekaan ei ko. asiassa tahdo kelvata Raamatun suora tie.
Asioita väännellään useinkin siitä syystä, että omat intressit pakottavat niin tekemään. Nöyrtymätön mieli asettuu uhmakkaaksi. Toisessa tapauksessa nöyrtymätön mieli taipuu liialliseen armon korostamiseen. ”Kyllä Jumala ymmärtää. Mehän olemme kaikki heikkoja.” Jne.. Nämä ovat halpamaisia verukkeita, jos niillä puolustetaan tunnustamattomia syntejä tai oikeutetaan uskovia synnin harjoittamiseen.
Sanan saarnaajissakin on eronneita ja uudelleen avioituneita. He eivät useinkaan ole tunnustaneet elämänsä erehdyksiä ja syntejä, vaan päinvastoin tahtovat eri verukkein niitä puolustella. Sellainen toiminta johtaa väistämättä Raamatun opetusten vääristelyyn ja sitä kautta pelastuksen menettämiseen.
Jos joku eronnut ei ole tunnustanut syntinä eroaan ja selvittänyt asioitaan Jumalan ja ihmisten edessä, ei hän ole kykenevä muita opettamaan. Sellainen levittää ympärilleen luopumuksen henkeä.
Opetusta tarvitaan
Raamatun suorat ja selvät opetuksetkin tarvitsevat usein selityksen. Tämän tähden Jumala on asettanut seurakuntaansa opettajan viran. ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta” (Apt. 8:31). ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi” (Efes. 4:11). Mutta miten suuri onkaan opettajan vastuu!
Ajatellaan seuraava esimerkki: Jollain uskovalla avioparilla on riitaa. Rukouselämä ei enää suju (kuten ei mikään muukaan). Riitaisuus menee lopulta niin pitkälle, että toinen jo uhkaa avioerolla. Tässä vaiheessa otetaan yhteyttä seurakunnan vastuuveljiin, sanan opettajiin. Jos nyt sanan opettaja (esim. itse eronnut) alkaa ”ymmärtää” tätä avioeroa haikailevaa uskovaa, niin hän on Jumalan edessä vastuussa tuon perheen hajottamisesta. -
Jokaisen sanan palvelijan tulee pitää kiinni siitä, ettei avioero kuulu Jumalan suunnitelmiin. Seurakunta ei hyväksy avioeroa, koska Jumalakaan ei sitä hyväksy.
Avioero tosin on oikeutettu haureuden synnin tähden. Siinäkään tapauksessa ero ei kuitenkaan ole suositeltavaa, vaan anteeksiantamus on korkein tie.
Ääritapauksessa riitaisa aviopari voi muuttaa erilleen asumaan. Se ei silti tarkoita eroamista. Sellaisessa tilanteessa vain otetaan joksikin aikaa etäisyyttä tarkoituksena saada avioliitto taas kuntoon. Tällainen tilanne saattaa tulla esimerkiksi puolison alkoholin käytöstä. Jumalan lapsenhan ei pidä olla alkoholia käyttävän henkilön kanssa samassa asunnossa, riivaajien vaikutuspiirissä. -
Jumalan seurakunta tukee avioliittoja, ei missään tapauksessa eroamista.
Haureuden syntiin langennut uskova ?
Miten tulee toimia ?
Johanneksen evankeliumin 8:3-11. on opettavainen kertomus:
”Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä." Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."
Kertomuksen nainen oli Jumalan kansaan kuuluva, avioliitossa oleva ihminen. Naimisissa oleva nainen ja toisen miehen kanssa ”itse teossa”, sukupuolisuhteessa. Inhottava synti. Näin me kaikki oikeutetusti toteamme.
Emme tiedä kaikkia naisen syntiin johtaneita syitä. Oliko oma avioliitto toimimaton, vai oliko vieras mies vain saanut naisen suostuteltua syntiin, vai oliko peräti toisin päin. Joka tapauksessa lankeemus oli tapahtunut. - Syntiin langennut mies oli häipynyt eikä hänestä enää kerrota halaistua sanaa. Pääsi kuin koira veräjästä. Mutta hän on kerran tuleva tuomiolle teostaan. Jumalalta tuo teko ei jäänyt huomaamatta. Kaikki tekoon johtaneet syyt kummankin osapuolen kohdalta ovat Jumalan tiedossa.
Uskon, että kertomuksen nainen katui ja häpesi syvästi syntiään. Muussa tapauksessa Jeesus olisi jättänyt armon sanat hänelle sanomatta. Mutta nainen sai kuulla siunatut Vapahtajan sanat: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hän sai armon.
Mitä nainen teki armahduksensa jälkeen, siitä Raamattu ei kerro. Menikö hän miehensä luo, joka ei asiasta tiennyt, ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ? Tässä tapauksessa ei anteeksiantamus olisikaan jäänyt voimaan.
Vai menikö nainen nöyrästi miehensä luo kertoen koko asian, alistuen miehensä tuomittavaksi ja mahdollisesti hylättäväksi ?
Tämä jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. Ajatellessamme katuvaa ja nöyrästi syntinsä tunnustavaa naista miehensä edessä voimme ajatella, että mieskin antoi hänelle anteeksi. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos hän tunsi Jeesuksen ja sen jumalallisen valtuuden, jolla vaimo oli saanut anteeksiantamuksen. Jeesus itse oli antanut anteeksi hänen syntinsä.
Jos joku on tehnyt syntiä, mutta katuen ja nöyrästi tunnustaen hylännyt syntinsä, niin mekin annamme asian unohtua. Unohtaminen on kunnioitettava asia.
”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen.
Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen” (Miika 7:18-19).
Joku on viisaasti sanonut edellisen Raamatun kohdan perään: ”Ja rannalle on pystytetty kyltti, jossa lukee: ONKIMINEN KIELLETTY.”
Katumaton ja nöyrtymätön ei voi saada syntejään anteeksi.
”… eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet” (2 Kor. 12:21). ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaakob 4:6).
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa” (Snl. 28:13).
Jos joku sitten on nöyrtynyt ja saanut syntinsä anteeksi, tarkoittaa se, että asia on unohdettu. Sen asian ei anneta enää mitenkään vaikuttaa. Siitä ei enää puhuta. Rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa” (1 Kor. 13:5).
On kuitenkin erotettava suuret ja pienet synnit toisistaan. haureuden synti on suuri, koska se rikkoo erityisesti Jumalan luomisjärjestyksen. Jumala on luonut ihmisen yhteen miehen ja vaimon väliseen parisuhteeseen. Tämän suhteen rikkoja on tehnyt synnin ihmisyyttä vastaan.
Kaikki synti on häpeällistä. Esim. vain alhaiseen mielenlaatuun joutunut ihminen voi varastaa. Varkaus ei kuitenkaan riko pyhäksi tarkoitettua ihmisen sisintä siinä määrin kuin haureus. Varastamansa voi palauttaa ja korvata vahingon. Haureuden syntiä ja sen seurauksia ei aina voida tehdä tyhjäksi milloinkaan. Haureudesta alkunsa saaneet lapset ovat eräs esimerkki.
Haureuden synti on häpeällinen ja suuresti Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa (=Kristuksen ruumista) loukkaava synti.
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.
Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1 Kor. 6:15-20).
Haureuden synti vetää harjoittajansa ylle häpeän ja Jumalan rangaistuksen.
”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa. … - Ei jää rankaisematta! -
Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois” (Snl. 6:27-33).
MIKÄ ON HAUREUTTA ?
Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 7. luvussa annetaan ymmärtää, että kaikki miehen ja vaimon välisen sukupuolisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuus on haureutta.
”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä” (1 Kor. 7:2).
Jumalan tahto on luomisesta asti ollut, että ihmiset yleissääntöisesti menevät naimisiin haureuden syntien välttämiseksi. Poikkeuksia tästä linjasta ovat Matt. 19:11-12 tapaukset.
Puhdas seksuaalisuus avioliitossa on Jumalan siunausta. ”Irstas meno” taas on pahoille hengille antautumista. ”Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta (avioliitossakin), että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne” (1 Tessal. 4:3-5).
Kun molemmat puolisot ottavat toistensa tarpeet huomioon 1 Kor. 7:3-6 mukaisesti, niin onnellinen avioelämä on taattu.
Jotkut uskossa olevat ovat katsoneet pornofilmejä. Sellaiset tietäkööt, että he ovat antaneet riivaajille pääsyn avioliittoonsa. Sellainen, jos mikään, on haureutta pahimmillaan. Tee tästä synnistä parannus tällä hetkellä.
Jeesuksen opetus
”Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida." Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon” (Matt. 19:3-12).
Katsoessamme tarkkaavaisesti edellisen Raamatun kohdan saamme monta asiaa selväksi.
Puolisot ovat toistensa puolikkaita, yhdessä ”yksi liha” (jae 6). Minän tilalle tuli me. Avioliitto otettiin vastaan vapaaehtoisena sitoumuksena toteuttaa Jumalan tahto.
Jeesus vetosi avioliiton suhteen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi?” (jae 4). Eroamisesta Jeesus samoin totesi: ”… alusta ei niin ollut” (jae 8).
Ihmiset ovat kuitenkin aina olleet kovasydämisiä. ”Sydämenne kovuuden tähden” (jae 8) ero sallittiin. Lähimmäisen hätä, hylätyn puolison tuska ja tyhjyys ei paljoakaan koskettanut. Jumalan ja ihmisten edessä annettu pyhä lupaus rakastaa puolisoa koko elämänsä ajan ei ollutkaan vakavasti otettavaa. -
Mutta suhteesta toiseen vaihtaminen ei tuonutkaan suurta ja parempaa onnea. Ihmissuhteeseen kuuluvat vaivat eivät poistuneetkaan. Ensi huuma vaihtuikin tavalliseen arkeen. Omat ja uuden puolison virheet ovat samalla lailla olemassa.
Raamattu antaa kaksi mahdollisuutta eroamiseen.
1. Toisen puolison kuolema. ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle” (Room. 7:2-3). ”Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki”
(1 Kor. 7:39-40).
Uudelleen avioituminen on siis oikeutettua toisen puolison kuoltua. Siinä tapauksessa suositellaan kuitenkin yksin elämistä hyväksi ratkaisuksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että naimattomuus olisi jotenkin pyhempää kuin aviossa eläminen. Yksin tai yhdessä, niin tärkeintä on olla ehyellä sydämellä Jumalalle antautunut ( 1 Aikak. 16:9).
1. Korinttolaiskirjeen opetus on nähtävä sen hetkistä taustaa vasten. Paavali oli saanut profeetallisen ilmoituksen lähestyvästä ahdingosta (jae 26). Tuo lähestyvä ahdinko oli uskovien pian alkavat vainot sekä Jerusalemin ja juutalaiskansan rappio ja hävitys, josta jo Jeesus oli ennustanut (Matt.21:43; 24:15…ym..). Tämän tähden hän kirjoitti korinttolaisille, että miesten olisi parempi pysyä ilman vaimoa (1 Kor. 7:26-28).
2. Toisen puolison haureus on avioeroon oikeuttava synti. ”… hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden…” (Matt. 19:9). Huoruus on siis kuolemaan verrattava synti. Niin kuin kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan, niin myös aviorikos on kuin kuoleminen pois liitosta. Mutta kuten aikaisemmin jo totesimme, haureuden synti antaa oikeuden eroon, ei pakota siihen.
Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Se kyllä sotii yleistä oikeuden tajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen ja ihanan vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain seurakunnaltakin synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 19:9). Ei suinkaan viaton osapuoli ole syyllinen.
Tähän sopinee vielä Jeesuksen opetus vuorisaarnasta. ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden (esim. riitaisuuden yms. tähden), saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 5:31).
Viaton yksinäisyyteen jätetty vaimokin inhimillisine heikkouksineen on taivuteltavissa uuteen suhteeseen, vaikka jumalallisen lain mukaan entinen liitto ei vielä olekaan lopetettu (ellei siis kysymyksessä ole haureuden kanssa rikottu suhde). Viattomaan vaimoon yhtyminen on näin ollen toisen miehen vaimoon yhtymistä, haureuden syntiä. Vielä kerran: Ellei avioliittoa ole rikottu haureudella tai kuolemalla, niin se on voimassa. ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19:6).
Raamatun opetus on siis hyvin ehdoton ja suora.
Mitä sitten, kun ei ole pysytty Raamatun opetuksissa?
Tänä aikana lähes kaikilla aikuisikään ehtineillä on useita sukupuolisuhteita. Tämä pätee etenkin uskosta osattomien kohdalla. Mutta uskovienkin piireissä aita on madaltunut.
Jumalan tahto olisi, että nuori mies löytää itselleen naisen, jonka ottaa vaimokseen ja jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti. Kummallakaan osapuolella ei ole muita seksikokemuksia. Tämä on kuitenkin kovin harvinaista. Ehkä niin vielä jossain tapahtuu. Toivotaan niin.
Mutta miten suhtaudumme aikamme ihmisiin, jotka eivät ole pysyneet Jumalan tahdon tiellä? Miten tulee suhtautua esim. eronneisiin uskoviin?
Ensimmäinen esimerkki:
Kristitty perhe, joka rukoilee, käy kokouksissa, lukee yhdessä Raamattua, alkaa jostain syystä kylmentyä ja maallistua. Pian kokoukset jäävät. Yhteiset rukoushetket loppuvat. Raamattu ei kiinnosta. Synti ja maailmallisuus hiipivät perheeseen. Kohta miehellä on jo kapakkaillatkin säännöllisiä. Ja viimein juopporeissuillaan mies löytää itsensä toisen naisen vierestä. Haureutta, juoppoutta, ym. syntiä. Uskonelämästä ei enää ole tietoakaan. Kierre jatkuu ja syvenee. Pian menee työpaikka. Yhteiselämästä ei enää tule mitään. Avioero on seurauksena. Muutamia vuosia menee. Vaimo löytää uuden miehen. Menee virallisesti naimisiin.
Mieskin löytää kestävän suhteen. Nyt alkaakin tapahtua uutta ja outoa. Mies uuden naisystävänsä kanssa alkaa etsiä Jumalan armoa. Mies saa uudistua. Nainen tulee uskoon, ottaa kasteen ja täyttyy Pyhällä Hengellä. Molemmat saavat Jumalalta armon ja lähtevät Jeesusta seuraamaan. Myös he päättävät mennä avioliittoon, koska yhdessä ovat ja elävät.
Jumala armahti tämän miehen ja antoi hänen uudistua uskossaan. Miehen omatunto heräsi käsittämään entisten syntiensä vakavuuden. Hän tunnusti kaikki syntinsä ja syntitielle lähtemisensä avioeroineen Jumalalle ja ihmisille. Hän sai kaiken anteeksi. Nyt hän palvelee Jumalaa tästä lähtökohdasta. Tuhlaajapoika sai uuden armon. Kiitetty olkoon Jumala !
Voidaanko nyt kevyesti todeta, että kaikki on hyvin? - Kaikki on hyvin siinä mielessä, että Jeesuksen veri puhdisti synnin orjan. Raamatun Sana kuitenkin pitää paikkansa. ”Joka vaimonsa kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee” (Snl. 6:32). Ne loppuelämän taistelut, joita hän taistelee, eivät ole kevyesti otettavia. Synnin haavat ovat syviä ja kirveleviä. Monta vaikeaa tilannetta on edessä. Miten käy tuon entisen vaimon? Jos hän jää lankeemuksensa tilaan, niin hän on kadotettu. Kenen on syy, jos hän ei pääse Taivaaseen? Olisiko parempi vapaaehtoisesti pistää myllynkivi kaulaan ja upottautua meren syvyyteen? (Matt. 18:6-7). Entä jos hän uudistuu uskossaan? Tahtoisiko hän kenties palata takaisin entisen miehensä luo? Miten häneen mahdollisesti suhtauduttaisiin seurakunnassa? Tilanne olisi aika ikävä.
Kysymyksiä riittää ja syyllisyys kalvaa.
Syyn ja seurauksen oikeudenmukainen laki on ohjelmoitu sisimpäämme. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal. 6:7).
Mutta Jumala on hyvyydessään ihmeellinen. Hän antaa parantumisen siipiensä suojassa.
Eikä kukaan voi saada Jumalalta valtuuksia ilmoittaa ko. veljelle, että hänen pitää jättää nykyinen vaimonsa ja olla yksin, tai ettei hän enää saa palvella Jumalaa tehtävässään?
Toinen esimerkki:
Uskossa oleva aviopari elää siunattua uskonelämää seurakuntayhteydessä. Molemmat ovat kastetut ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet. He toimivat eri tehtävissä. Evankeliumin levittäminen on molempien sydämellä. Muitakin pariskuntia on tullut tutuiksi uskovien piireistä.
Eräs veli se katselee ihaillen toisen miehen kaunista vaimoa. Vaimokin kiinnostuu tuosta miehestä. He ihastuvat toisiinsa. Pian he jo keskustelevat kahden kesken tunnustaen ihastustaan toisiinsa. Tämä johtaa siihen, että pian he tekevät yhteisen matkan, jonka aikana seksuaalisuus tulee mukaan suhteeseen. He ovat (syntisaastassaan) kovin onnellisia, huora ja haureellinen mies.
Aviomies saa tietää vaimonsa synnistä. Käy ilmi, ettei vaimo aio enää jatkaa avioelämäänsä entisen miehensä kanssa. Mies kertoo asian uskonystävilleen ja seurakunnalle. Vaimoa yritetään ojentaa. Mikään ei muuta hänen mieltään. Hän on päättänyt mennä naimisiin uuden ihastuksensa kanssa. Kertovatpa vielä röyhkeydessään, miten Jumala muka johdatti heidät yhteen.
Oikein toimiva seurakunta erotti syntitielle lähteneen naisen seurakunnasta.
Mies jää yksin ja onnettomaksi. Hän säilyttää kuitenkin uskonsa ja tahtoo elää seurakuntayhteydessä Herraa palvellen. Hän myös tunnustaa omat virheensä, mitkä mahdollisesti ovat olleet osasyynä avioeroon.
Vuosi kuluu. Yksinäinen veli huomaa yksinäisen sisaren seurakunnassa. Heillä olisi paljon yhteistä. He alkavat herätellä ajatusta, josko voisivat alkaa elää yhdessä. Vastaan tulee nyt vaikea asia. Nuori mies on eronnut, hyljätty. Tekeekö tämä puhdas sisar syntiä, jos menee eronneen veljen kanssa yhteen? - Asiaa pohdittiin seurakunnassa. Seurakunta vastusti heidän yhteen menoaan. Siitä huolimatta he tekivät ratkaisunsa ja menivät naimisiin. Muutamat uskonystävät seurakunnasta siunasivat heitä. Toiset vastustivat. Mitä me olisimme tehneet ? -
Tällaisiin tapauksiin emme löydä suoranaista vastausta Raamatusta, koska kaikki pyhät ja oikeat tiet on sivuutettu. Näissä aikamme ilmiöissä on mentävä rukoillen tapauskohtaisesti eteenpäin.
Kolmas esimerkki:
Rukousapua tarvitaan myös tilanteessa, jossa nykyaikaisen avopariskunnan toinen osapuoli tulee uskoon, mutta toinen ei. Kuitenkin molemmat tahtovat jatkaa yhdessä asumista. Eikö heihin silloin voida soveltaa opetusta 1 Kor. 7:12-15?
Uskoon tullut tahtoisi virallistaa avioliiton, mutta uskomaton ei. Olisi sydämetöntä ehdottaa eroa.
Tällaisissa tapauksissa pitää koko seurakunnan rukoilla ja odottaa. Jumalalla on keinot saada omiensa elämä tahtonsa mukaiseen järjestykseen. Ilm. 2:21. Rukouksemme tällaisessa tapauksessa on, että toinenkin osapuoli löytää Jeesuksen.
Esimerkkejä aikamme ilmiöistä tässä kategoriassa riittäisi lähes loputtomiin. Niitä kannattaa rukoillen ajatella. Jeesus tahtoo selvittää vaikeita asioita.
”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha” (1 Kor. 5:13).
Kevytmielisesti eronneet ja syntiään puolustelevat pitää erottaa seurakuntayhteyden ulkopuolelle. Nöyriä ja katumusta osoittavia pitää tukea ja auttaa, että he pääsisivät Jumalan työhön käsiksi.
Jumalan valtakunnan työ tarvitsee mukaan kaikki Pyhässä Hengessä vaeltavat kristityt. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä.
Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput?” (Hes. 34:16-18). ”Laupeutta minä tahdon, enkä uhria” (Hoosea 6:6).
Joidenkin ihmisten asiat saattavat olla niin umpisolmussa, että tuntuu mahdottomalta saada niitä kuntoon. Älä silloin pelästy tilannettasi. Se ei ole toivoton. Luovuta kaikki elämäsi osa-alueet Jumalan johdatukseen. Hän voi kaiken.
Olen ollut itsekin tilanteessa, josta ei enää ollut mahdollista päästä ulos. Silloin olen tunnustanut tilanteen ja sanonut: ”Minä en voi enää mitään tehdä. En osaa. En pysty. Ei riitä edes yrittämisen halua. Mutta Sinä, Jeesus, voit kaiken. Luovutan tilanteen Sinulle. Sinä kykenet saamaan minut tekemään tahtosi. Tee mahdoton mahdolliseksi.”
Olen sittemmin löytänyt itseni tekemästä Jumalan tahtoa. Hän on vastannut rukouksiini yli kaikkien odotusten.
Voiko eronnut ja uudestaan avioitunut palvella opetustehtävässä?
Tähän kysymykseen vastataksemme on ensin tiedettävä milloin ihminen saa hengellisen tehtävänsä?
"Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi" (Jer. 1:5).
Jeremia ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Jesajakin toteaa: ”Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka…” (Jes. 49).
Uskon Jumalan suunnitelleen jokaisen ihmisen elämän pienintä yksityiskohtaa myöten jo ennen hänen syntymistään. Jumalan suunnitelma ihmiseen nähden ei vain toteudu kaikkien kohdalla. Kaikkihan eivät tule uskoon. Ja eräät luopuvat uskostaan.
Uskoon tulemisessa (uudestisyntymisessä) ihminen siirtyy Jumalan tahtoon ja siihen tehtävään, joka häntä varten on valmistettu. Hän saa myös vastaan ottaa armolahjoja, joita tarvitsee Jumalalta saadussa tehtävässään.
Jos Jumalan työhön valittu uskova joutuu lankeemukseen ja sivuun ristin kaidalta tieltä, niin menettääkö hän kaiken? Varmasti. Entä jos hän palaa takaisin ristin kaidalle tielle, saako hän jatkaa siitä mihin ennen lankeemustaan jäi? Varmasti. ”Sillä ei Jumala armolahjojaan ja kutsumistansa kadu” (Room. 11:29).
Jumalalta saatu virka, esimerkiksi profeetalla, ei lopullisesti pääty siihen, että hän lankeaa syntiin eikä enää kulje Jumalan tahdossa. Samoin on laita muiden tehtävien, opettajan, johtajan, evankelistan, seurakuntapalvelijan yms.. Kun syntinen palaa eksymyksensä tieltä, saa hän aloittaa kesken jääneen tehtävänsä uudestaan.
Hengellinen tehtäväsi alkoi ennen syntymääsi. Se jatkuu elämäsi loppuun asti. Se on kutsumustehtävä.
Ajatellaanpa Aabrahamia, Moosesta, Daavidia ym. vanhan liiton pyhiä. Kaikilla heillä oli lankeemuksia. Toisilla pitkiäkin väärän tien jaksoja. Samoin oli koko Israelin kansan kohdalla. Mutta aina käännyttyään he saivat Jumalalta armon jatkaa siitä mihin jäivät. Jopa Baabelin kuningas, Nebukadnessar sai jatkaa tehtävässään nöyrtymisensä jälkeen (Dan. 2:37; 4:23-34).
Aabraham lähti pois Jumalan suunnitelmasta ja matkusti Egyptiin. Siellä hän oli vähällä menettää rakkaan vaimonsa lopullisesti faaraolle. Faarao jo ehtikin ottaa Saarain hoviinsa. Hän sanoi: … minä otin hänet vaimokseni” (1 Moos. 12:19). Mutta faarao antoi Saarain takaisin Aabrahamille. Paluumatka Jumalan tahtoon alkoi. ”Aabram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa… Ja hän vaelsi… aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut…siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Aabraham huusi siinä avuksi Herran Nimeä” (1 Moos. 12:9-20 ja 13:1-4). Hän palasi ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt.
Daavid oli haureellisesti ihastunut toisen miehen vaimoon. Kun ei muuten voinut saada himoaan tyydytetyksi tapatti hän miehen. Murhaa, valhetta, peittelyä ja törkeää kieroilua. Kunnes Jumalan profeetta, Naatan, sai Daavidin heräämään ja palaamaan eksymyksensä tieltä. Koko kertomus löytyy 2 Samuelin kirjan luvuista 11-12. Daavid katui syvästi syntiään (Psalmi 51). Hän tunnusti syntinsä, teki parannuksen ja sai armon.
Meidänkin aikanamme eronnut, haureellinen ja epäpyhä saa syntinsä anteeksi, kun vilpittömästi nöyrtyneenä katuu ja tunnustaa rikkomuksensa.
Palatessamme eksymyksen tieltä meille pätee Jumalan sana: ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
”… unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin” (Filip. 3:13).
Jumalan seurakunnasta julistetaan armoa ja totuutta. Sinä saat alkaa uudestaan.
Jeesus ansaitsi Sinulle armahduksen verellään ja kuolemallaan.
Rakas lukija,
rukoile sielusi autuuden tähden näin:
Jumala, minä olen syntinen ihminen. Olen tähän asti elänyt elämäni synnissä ilman Sinun armoasi.
En ole välittänyt rakkaudestasi ja totuudestasi. Olen täysin piittaamattomasti hylännyt armokutsusi.
En ole rakastanut Sinua yli kaiken, enkä ole välittänyt lähimmäisistäni ja heidän hädästään.
Tiedän, että synnin palkka on kuolema ja ikuinen ero Sinusta. Olen ansainnut ikuisen kadotuksen.
Taivaallinen Isäni, tulen polvistuen ja nöyrtyen eteesi pyytämään syntejäni anteeksi.
Armahda minua ! - Olet luvannut Sanassasi Raamatussa näin: ”… ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne…” (Hesekiel 33:11). Minä käännyn nyt Sinun tykösi ja käännän katseeni Golgatalle. Ihmeellinen veriuhri, kuoleva Jumalan Karitsa, Jeesus, joka otit pois tuomioni. Sinä otit minun syyllisyyteni päällesi. Tähän ristin ansioon tahdon turvata. Tunnustan syntisyyteni ja kadun tähänastista elämääni.
Ota siis pois minun syntitaakkani. Tahdon nyt tehdä parannuksen kaikenlaisesta syntielämästäni ja seurata Sinua, ylösnoussut Jeesus. Johdata elämästäni Sinua kunnioittava elämä.
Tunnustan tästä lähtien julkisesti, että Sinä Jeesus, olet Herrani ja Pelastajani.
Annan elämäni kokonaan Sinulle.
Sinä, Jumala, olet valmistanut pelastuksen lähettämällä Poikasi Jeesuksen ottamaan päällensä minulle kuuluvan syntien rangaistuksen.
Kiitos, että nyt saan aloittaa uuden elämän Sinun yhteydessäsi. Tahdon tästä lähtien rakastaa Sinua yli kaiken ja lähimmäistäni, niin kuin itseäni.
Turvaan ja luotan Sinun armoosi ikuisesti.
Kiitos pelastuksesta, jonka olen saanut vastaan ottaa.
Aamen.
Raamattu lupaa Sinulle: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat lumivalkeiksi…” (Jesaja 1:18).
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23).
Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Jumalan Pyhässä Hengessä.
Ellet ole uskoon tultuasi vielä kastettu Jeesuksen Nimeen niin ilmoittaudu nyt kasteelle.
Raamattu sanoo näin: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän hengen lahjan” (Apostolien teot 2:38).
”Tässä on tie, sitä käykää” (Jes. 30:21).
Hengellisiä kokouksia Sinua varten, joka nyt teit ratkaisusi:
Lauantaina ja sunnuntaina klo 14.oo,
Sofiankatu 3 A –talon sivuovi,
20100 Turku (Portsa)
Siunausta meille kaikille kilvoituksen tiellä.
weijo
Katso sivuiltamme lisää:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.