Kyösti Karjula - KEPUn Don Quijote

Jumalaut, se on laaja.

Kyösti Karjula oli mukana juntassa, joka kannatti Mikko "Olmi" Alkion puoluesihteriyttä. Tämä ryhmä kärsi puoluekokouksessa karvaan tappion ja puoluesihteeriksi nousi Jarmo "Konna" Korhonen tunnetuin seurauksin.

Tyhjäpäästä ei varmaan parempaa innovaatio sisältöä löytynyt valtion rahoilla.Raportilla ei ollut mitään uusarvoa poliittisesti,tyhjää rahastusta konsulttifirmoille,josta luulee ääniä saavansa.Onkohan
tuolla vieläkin maksamatta velkojainkokouksessa mopen osille jätetyt tavarantoimitus laskut?Luulis maksavan nyt,kun pystyy omantunnon takia,ettei vääryys tule lain ja oikeuden varjolla unohtumaan.

samaan puolueeseen.Tuosta Ahostahan se todenteolla alkoi.Rahat tosin jaetaan kepulaisten kesken ja varmasti riskirahana.Menee veromme vaalirahoihin.Tuo Sitra on oikein malliesimerkki verorahojen pesusta.Mm terveysprojekti luo dokumenttejä! Maa onkin hukkumassa papereihin sen sijaan,että sairaita autettaisiin.No,tämä touhuilu johtuu titty siitä,että sairailta ei puolueväki saa rahaa.
Karjula esiintyy viljelijöiden auttajana.Pistää ne tekemään kannattamatonta työtä ilman korvausta.Haukkuu talonpoikia laikoiksi ja vie tuet pois.Toimii Kepun osuustoiminnan rahoittajana alentamalla tukia ja pienentämällä tuottajahintoja osuusjärjestöjen hyväksi.Sieltähän ne miljoona-vaalirahat tulee.

Pahin oli tapahtunut. Olin ollut vielä kerran katsastamassa edustamani firman tulevaa varastoaluetta, kun taksini oli kyllästynyt ja lähtenyt livohkaan. Siinä sitä sitten oltiin Bossin puvussa ja silkkikravatissa keskellä Pietarin lähiöiden kasvotonta betonihelvettiä, jossakin kaupungin äärilaitamilla. En edes tiennyt paikan osoitetta.

Ainoa mahdollisuuteni oli etsiä bussipysäkki ja toivoa dösän vievän kaltaiseni heiveröisen Suomi-pojan takaisin keskustahotelliin. Olin melkoisen ylipukeutunut tuohon ympäristöön. Kalliit vaatteeni ja nahkasalkkuni olivat kuin viesti toisesta maailmasta. Aikani seikkailtuani ränsistyneiden ja kuvottavien betonikerrostalojen lomassa löysin kuin löysinkin bussipysäkin.

Pysäkillä bussia odotti joku toinenkin. Kun lähestyin, minua alkoi heikottaa. Siinä hän oli: itseäni kymmenisen senttiä pitempi, mutta ikäseni mies. Ja tarkoitin todella m-i-e-s. Harventuvat tummat hiukset, leveät kasvot, korkea otsa, miehekäs nenä, voimakkaat kulmakarvat, leveä leuka, täyteliäät huulet, paksu kaula, suuret kämmenet... T-paidan alta tunnistin leveät hartia, lihaksikkaat kädet ja vatsan. Halvannäköiset farkut peittivät lihaksikkaat jalat ja tiukan pepun, 44:n koon mauttomat muovikengät kätkivät taas sisäänsä miehekkäät jalkaterät. Mielikuvitukseni alkoi laukata kuin poni tallissa. Aloin fantasioida aivan sairaana.

Nyt oli pakko päästä hänen puheilleen ennen kuin bussi tulisi. Venäjäni oli ruosteinen, mutta sain sentään kakistettua ulos jotakin tyyliin ”izvenite, vy snajete kakdaa eta avtobus...”. Romuluisen ja vahvaan oloinen miehenköriläs kääntyi puoleeni. Olin pyörtyä. Hänen housuissaan pullotti kuin sen sisään olisi tungettu kolme nenäliinaa. En saanut millään katsettani irti hänen etumuksistaan. Ja hänen leveä, miehekäs hymynsä vain pahensi tilannetta. Mies kertoi ja kertoi. En ymmärtänyt mitään, kunnes tunnestin pari sanaa ”maja miesta”. Se tarkoitti asuinpaikkaa. Oliko se vihjaus? Peräti kutsu? Mitä sanoisin? Reagoin viipymättä hymyilemällä vienosti ja lausumalla ainoan muistamani venäjän kohteliaisuusilmaisun ”sudavolstvim”, mielelläni.

Se ilmeisesti toimi, sillä tuo Siperian karhu alkoi silmät kiiluen nyökkiä minua mukaansa. Hän kertoi nimekseen Yuri. Nyt järkeni heräsi varoittamaan minua menemästä mukaan, mutta tässä vaiheessa ”pikkuveljeni” oli jo herännyt ja hän oli jyrkästi eri mieltä. Olin kuin Suomi-neito, joka maailmanpolitiikan näyttämöllä oli kuin ajopuuna ajautumassa kohti suurvalta-Venäjän syleilyä.

Sydämeni jyskytti pelon ja hervottoman kiihkon sekatilasta. Kävelimme kohti loputonta betonikerrostalokolossia. Pian miehekkäin askelein kävelevä kundi osoitti niistä yhtä kamalimmista. Hän avasi minulle oven haisevaan porttikäytävään ja ränsistyneitä portaita pitkin kiipesimme kolmanteen kerrokseen. Nyt hän avasi huoneistonsa oven ja kosketti minua selkään merkkinä siitä, että sain astua sisälle.

Kahden hengen huoneisto oli todellinen läävä. Ehdin hädin tuskin tunnistaa irtonaisen kaasuhellan ja rämän telkkarin, kun kundi viittoi minua ottamaan puvuntakkini ja kenkäni pois. Olin eteisessä miettimässä jos sittenkin juoksisin pois. Oliko tämä ryöstöyritys? Vai jokin muu jippo?

Kundi hymyili ja asetti kasvojeni eteen valokuvan. Siinä oli hän itse pari vuotta nuorempana, asepuku päällä ja sellainen ufo-mallinen hattu päässä hän. Yuri oli siis suuren Venäjän armeijan upseeri!

Ehdin juuri ja juuri sanoa ”prikrasnaja”, upea, kun kundi tarttui minusta voimakkaasti kiinni ja työnsi minut seinää vasten. Hän liimautui minua vasten huohottaen ja ohjasi ne täyteläiset huulensa omiani vasten. Levitin jalkojani ja aloin tuntea alavatsaani vasten mielettömän ison järkäleen kundin housuissa. Hapuilin hänen selkäänsä ja peppuaan, kun hän työnsi voimakkaan kielensä minun suuhuni ja antoi minulle rajuimman suudelman mitä koskaan olin kokenut. Yuri oli kiihkon vimmassa ja omatkin jalkani olivat pettää. Mihin ikinä koskinkaan hänessä, tunsin pelkkää lihasta ja haistoin miehekkään hien.

Suutelimme seinää vasten kiihkon vallassa, kunnes kundi painoi Suomi-pojan polvilleen lattialle. Sillä hetkellä mieleeni palasivat YYA-sopimus, idänkauppa ja tavaranvaihtopöytäkirjat. Kundi avasi farkkuna ja kaivoi halvannäköisistä kalsareistaan esille kalunsa. Näin tähtiä: edessäni jökötti HK:n sinisen paksuinen kakskytsenttinen, suurin mitä olin koskaan nähnyt.

Mieleni teki vaatia kohdomia, mutta toisaalta suurvallan edessä ei pienellä töpöllä ja nimellisillä lihaksilla varustettuna polvillaan juuri ehtoja saneltu.

Kuin vaistomaisesti avasin suuni ja upseeri-Yuri työnsi kyrpänsä märkään pesääni. Se maistui mielettömän miehekkäältä, hieman hikiseltä ja lipoessani kielelläni sen terskaa, aloin käsilläni vedellä sen pitkää vartta, luoden katseeni tuon mielettömän uljaan uroksen ruskeisiin silmiin ja terävään katseeseen. Kundi huohotti kuin viimeistä päivää ja itsekin olin niin hehkussa, että pikkuveljeni alkoi päästellä pikku nesteitään housuihini.

- Oooh, oooh, daaa, harashooo, ishoo..., kundi huokaili matalalla upseerinäänellään. Yritin hengittää nenäni kautta, koska venäläisupseeri oli selvästi pyrkimässä kurkkuuni. Itsenäisyyden menettäminen on kova paikka, sanottiin talvisodassa, ja nyt sain tuta sen ihan henk.koht. Ja mikä pahinta: nautin jokaisesta vedosta. Nautin sikana siitä, että kundi piti isoilla kourillaan takaraivostani kiinni ja ohjaili päätäni. Nautin hänen määrätietoisuudestaan, käsieni kosketellessa hänen lihaksikasta peppuaan ja kieleni lipoessa tuota mieletöntä järkälettä.

YYA-sopimuksen hengessä lisäsin imuani ja vetojeni tahtia, koska leukani olivat ylittäneet jo kipurajan. Tahti lisääntyi ja koveni. Kundi huohotti ja huohotti, kunnes tunsin paksun makkaran liikehtivän suussani ja se täyttyi samealla mallalla, jota tuli tuli ja tuli. Luonnollisesti nielin kaiken. Loppujen lopuksi emme voineet maantieteelliselle asemallemme mitään.

Yuri nosti minut ylös suuteli minua uskomattoman eroottisen voimakkaasti. Nyt tahdoin antautua hänelle kokonaan. Halusin olla Suomi-neito, joka on rähmällään itään. Tahdoin olla suomettuneista suomettunein ja aloin kiihkossa riisua vaatteitani. Kundi teki samoin, paljastaen karvaisen lihaksikkaan rintakehän ja ne mielettömän lihaksikkaat käsivarret.

Nyt ei ollut sekuntiakaan tuhlattavana. Neuvostojoukot olivat jo lähellä rajaa. Kundi laittoi soimaan venäläistä popmusaa. Kaivoin kuin horkassa laukustani liukkarituubin, jota pidän aina mukanani. Yriu tarttui suurilla kourillaan tuubiin, työnsi minut voimakkaasti lattialle konttausasentoon ja pusersi umpimähkäisesti kylmänoloista liukkaria reiälleni. Oli tosi kyseessä. Huohottava upseerinköriläs asettui taakseni ja tunsin hänen suuret kouransa lantiollani. Ja siinä samassa: terska kosketti peräaukkoani ja kundi työnsi sen voimalla sisään. Huusin kuin viimeistä päivää. Punainen armeija oli ylittänyt rajan ja purkimässä kohti Peräseinäjokea. Kipu oli aivan mieletön ja näin tähtiä.

Mutta upseeri jatkoi HK:n sinisensä työntämistä eteenpäin. Se tuntui lämpimältä, vaikka purin hampaitani tuskasta yhteen. Nyt piti rentoutua. Ajattelin venäläisiä junanvaunuja, mahorkan hajua, Siperian kaasuesiintymiä ja Aeroflotin neuvostomallisia Antonov-lentokoneita. Minut oli astuttu. Sisälläni oli järkäleen kokoinen miehenkyrpä, jonka omistaja alkoi työntää sitä edestakaisin.

Kipu alkoi vähitellen hellittää ja sen tilalle sekavan pääni täytti aivan saatanallinen nautinto. Yuri nussi minua pitkillä vedoilla, hän pani minua huohottaen matalalla äänellään ja lätki minua kourillaan peppuun. Kummatkin kädet pitivät minut visusti paikallani, kun vauhti kiintyi ja huohotimme samassa tahdissa synteettisen maton päällä.

- Aaaah.... anna lisäää... oooh.... uuuh.... issshooo...., sanoin, kun kundi aloitti aivan mielettömän tykityksen koko kyrpänsä pituudella. Kiljuin ja huusin kivunsekaisesta hurmasta. Näin rajusti minua ei oltu nussittu koskaan, mutta Yuri ei ollutkaan mikä tahansa kundi. Hän oli kuin suuri Venäjä. Yuri äänteli ja huohotteli, mutta en ymmärtänyt sanoista mitään.

Tulin perseelläni vastaan ja aloin työntää itseäni upseerimiestäni vasten. Siitä kundini kiihoittui vielä enemmän ja alkoi ohjata kyrpäänsä päin raiskatun suoleni seinämiä. Taas sain huutaa, mutta maailma oli suuri ja pienen Suomen ääni niin mitätön. Se Suomi oli nyt miehitetty ja raiskattu, ajattelin, kun Yuri nussi peräsuoleeni kuin viimeistä päivää huutaen: .... kanieshna, harashoo, maja dievushkaa, aaah, oooh.... Mitä enemmän huusin, sitä lujemmin ja rajummin venäläisupseeriköriläs minua pani.

Silloin se tapahtui: Yuri painoi koko miehisellä voimallaan jättikyrpänsä niin perälle asti sisääni, että olin pyörtyä ja samassa sain miettömimmän anaaliorgamismin mitä olin koskaan saanut. Samalla hetkellä Yuri täytti peräsuoleni lemmennesteellään ja kovin vaatimaton suomalainen tykistöni tulitti sarjatulta suoraan olohuoneen vinyylimatolle.

Yuri piti kyrpäänsä vielä sisälläni ja laski minut alas vatsalleni, joka kostui omasta spermastani, maaten vielä päälläni. Hän suuteli minua takaapäin joka puolelle ja siveli hiuksiani. Loppujen lopuksi ei ollutkaan niin pahaa elää Venäjän alaisuudessa. Olin kokenut elämäni rajuimman ja kiihkeimmän panon.

Kun upseeri veti kyrpänsä ulos, en voinut vieläkään uskoa sen mieletöntä kokoa. Katselin tuota urosta. Hän oli täydellinen, hän oli seksikäs, hän oli kiihottava, hän oli mies. Suomi-neito oli antanut itsensä Venäjän karhun syleilyyn. Ja se oli tuntunut hyvältä. Itse asiassa mielettömältä. Yuri pani minua vielä viisi kertaa eri asennoissa ennen kuin sain lopuksi nuolla hänen kyrpänsä puhtaaksi ja rajun kielisuudelman ennen taksin tuloa.

Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sinä iltana pietarilaisen neuvostohelvetin haisevassa asuinhuoneistossa minusta tuli miehekkään venäläisupseerin ilmainen länsihuora. Joka kerta kun kävin Pietarissa, jos Yuri ei sattunut olemaan kasarmilla, hän nussi minua lukemattomia kertoja ja pitkään. Ja nautin jokaisesta vedosta. Aaaah, upea mieheni Yuri, Siperian karhu, parasta mitä tieteellinen sosialismi ja Neuvostoliitto olivat koskaan saanut aikaan!

Mutta juuri tuona elokuun iltana Pietarissa, kun ilta oli käynyt jo myöhäiseksi ja venäläisen karhea vessapaperimöykky raiskatun peräaukkoni tukoksena, jalat ristissä ja hiukset sekaisin kömmin kalliiseen luksushotelliini, minusta tuli Suomen NATO-jäsenyyden kannattaja.