Jos ajatellaan politiikasta käsitteillä oikeisto ja vasemmisto, niin on todettava, että länsimaissa kaikki merkittävät puolueet ovat hakeutuneet kohti keskustaa. Iso-Britanniassa Tony Blair vei työväenpuolue Labourin siihen suuntaan hyvin tuloksin; labour on ollut vallassa jo pitkään ja tulevaisuus näyttää sille hyvältä, vaikka myös konservatiivit ovat hakeutuneet keskustaa kohti. Saksassa on tapahtunut samoin kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien kohdalla, siellä kristillisdemokraattien eduksi. USA:ssa tilanne on ollut noin jo kauan, sillä demokraattien ja republikaanien erot voidaan määritellä paremmin muilla tunnusmerkeillä kuin vasemmisto-oikeisto-asetelmalla. Ranskassa sosialistit ovat tainneet liikahtaa François Mitterrandin ajoista piirun vasemmalle, ja huonolla tuloksella kun Ségolène Royal hävisi selvästi presidentinvaalin Nicolas Sarkozylle, jonka puolue Kansallisen liikkeen unioni, ”gaullistit”, on myös tullut kohti keskustaa.
Poliittisella kartalla keskustaan sijoittuvaksi voidaan kai katsoa myös Putinin valtaa pönkittämään perustettu Yhtenäinen Venäjä-puolue, kun siellä toiseksi suurimpana puolueena ovat edelleen kommunistit, ja Putinin pahimmat vastustajat ovat Oikeistovoimien liitto ja liberaalinen Jabloko. Mutta Venäjällä puolueet – kommunisteja lukuun ottamatta – ovat vain vahvojen henkilöiden ympärille muodostettuja ”yhdistyksiä”, kun maassa ei ole puolueilla historiallista perinnettä eikä yhteiskuntapoliittista merkitystä siten kuin länsimaissa. Venäjä ei ole koskaan ollut demokratia eikä ole sitä nytkään, ja ihmisten enemmistö siellä arvostaa enemmän vahvoja johtajia kuin demokratiaa. Eli tilanne on sama kuin esim. arabimaissa. Ja oli meilläkin Kekkosen pitkän valtakauden ajan.
Entäpä meillä nykyään? No, onhan meilläkin suurimpana puolueena jo toista vaalikautta puolue nimeltä Keskusta. Mutta onko se oikeasti puolue poliittisessa keskustassa? Mielestäni ei ole, vaan se levittäytyy hyvin vasemmalta hyvin oikealle poimien jyvän sieltä, toisen täältä. Jakopolitiikassaan se on puolueistamme sosialistisin – ei tosin ryöstäen rikkailta ja jakaen köyhille, kuten Robin Hood, vaan pikemmin päinvastoin. Joten siitäkin ja myös eräistä muista seikoista johtuen se on selvästi oikeistolainen. Ja yhteiskunnalliseen uudistumiseen hyvin vastahakoisesti suhtautuessaan se on puolueistamme konservatiivisin. Ja henkisesti – kannattajiensa asenteet huomioon ottaen – meidän Keskustamme taitaa olla lähempänä Putinin Yhtenäinen Venäjä –puoluetta kuin länsimaiden keskustahakuisia demokraattisia puolueita.
Puolueen, joka nimittää itseään keskustaksi, pitäisi olla joukkojen keskustassa, siellä, missä ihmisten enemmistö on, pyrkiä ajamaan heidän etujaan. Meidän Keskustamme on henkisesti haja-asutusalueilla, joilla on enemmän metsän eläimiäkin kuin ihmisiä. Toden tullen aina nähdään, että Keskustalle ylivoimaisesti tärkein ryhmä ovat maanviljelijät, joita on vain n. 5 % kansastamme. Noilta maanviljelijöiltä ja muilta haja-asutusalueiden ihmisiltä se pystyy raapimaan peruskannatuksensa, jota lisää se kaupunkienkin ihan liian suuri ihmisjoukko, joka ei näe tuon puolueen nimen muodostaman savuverhon taakse.
Meillä kokoomus on mielestäni tullut aidommin keskustalaiseksi puolueeksi kuin Keskusta. Sosialidemokraatitkin pyrkivät paremmin ajamaan todellisen keskustaväen, yhä kasvavan keskiluokan etuja, jotka edut samalla ovat koko maan etu. Tosin demarit ovat liikkuneet Lipposen johdon jälkeen väärään suuntaan, ja kansa on antanut siitä tuomionsa. Saa nähdä, osataanko siellä tehdä oikeat johtopäätökset ja ottaa takaisin ”pari piirua joukkojen suuntaan”.
Mielestäni minäkin olen varsin keskustalainen. Nykyisiä puolueitamme ajatellen poliittinen ihanteeni olisi puolue, jonka ulko- ja puolustuspolitiikka olisi lähinnä sitä, mitä nyt kokoomus on näyttänyt, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikassa lienee sosialidemokraattien ohjelmissa sittenkin yhä eniten sellaista, jota voisin kannattaa, ja ympäristö- ja tulevaisuusasioissa mielestäni olisi eniten huomioon otettavaa vihreiden periaatteista – joita he tosin nyt myivät halvalla hallitushingussaan.
Ihanteitani vastannut puolue meillä kyllä oli ihan vasta hiljattain: siis Paavo Lipposen johtama sdp. Mitenhän sen saisi taas samanlaiseksi? Vai olisiko kenties kokoomuksesta helpommin tehtävissä haluamani kaltainen puolue? Pitänee ruveta lähettelemään molemmille avoimia kirjeitä näillä saiteilla. Niin suuriksi en kykyjäni arvioi, että voisin keskustasta tehdä aidosti keskustalaisen puolueen.
Ps.
Olen tänä aamuna tehnyt kolme avausta saitille. Poikkeuksellinen aktiivisuuteni johtuu siitä, että huomisen jälkeen minulla ei ole aikoihin mahdollisuuksia tehdä tänne avauksia, ei laittaa vastineitakaan. Tuskin sellaiseen olisi kutsumustakaan, sillä toivon ja uskonkin olevani tätä saittiakin mielenkiintoisemmissa tilanteissa. Tähän tulleisiin vastineisiin kyllä tarvittaessa vielä tänään vastailen.
Poliittisella kartalla keskustaan sijoittuvaksi voidaan kai katsoa myös Putinin valtaa pönkittämään perustettu Yhtenäinen Venäjä-puolue, kun siellä toiseksi suurimpana puolueena ovat edelleen kommunistit, ja Putinin pahimmat vastustajat ovat Oikeistovoimien liitto ja liberaalinen Jabloko. Mutta Venäjällä puolueet – kommunisteja lukuun ottamatta – ovat vain vahvojen henkilöiden ympärille muodostettuja ”yhdistyksiä”, kun maassa ei ole puolueilla historiallista perinnettä eikä yhteiskuntapoliittista merkitystä siten kuin länsimaissa. Venäjä ei ole koskaan ollut demokratia eikä ole sitä nytkään, ja ihmisten enemmistö siellä arvostaa enemmän vahvoja johtajia kuin demokratiaa. Eli tilanne on sama kuin esim. arabimaissa. Ja oli meilläkin Kekkosen pitkän valtakauden ajan.
Entäpä meillä nykyään? No, onhan meilläkin suurimpana puolueena jo toista vaalikautta puolue nimeltä Keskusta. Mutta onko se oikeasti puolue poliittisessa keskustassa? Mielestäni ei ole, vaan se levittäytyy hyvin vasemmalta hyvin oikealle poimien jyvän sieltä, toisen täältä. Jakopolitiikassaan se on puolueistamme sosialistisin – ei tosin ryöstäen rikkailta ja jakaen köyhille, kuten Robin Hood, vaan pikemmin päinvastoin. Joten siitäkin ja myös eräistä muista seikoista johtuen se on selvästi oikeistolainen. Ja yhteiskunnalliseen uudistumiseen hyvin vastahakoisesti suhtautuessaan se on puolueistamme konservatiivisin. Ja henkisesti – kannattajiensa asenteet huomioon ottaen – meidän Keskustamme taitaa olla lähempänä Putinin Yhtenäinen Venäjä –puoluetta kuin länsimaiden keskustahakuisia demokraattisia puolueita.
Puolueen, joka nimittää itseään keskustaksi, pitäisi olla joukkojen keskustassa, siellä, missä ihmisten enemmistö on, pyrkiä ajamaan heidän etujaan. Meidän Keskustamme on henkisesti haja-asutusalueilla, joilla on enemmän metsän eläimiäkin kuin ihmisiä. Toden tullen aina nähdään, että Keskustalle ylivoimaisesti tärkein ryhmä ovat maanviljelijät, joita on vain n. 5 % kansastamme. Noilta maanviljelijöiltä ja muilta haja-asutusalueiden ihmisiltä se pystyy raapimaan peruskannatuksensa, jota lisää se kaupunkienkin ihan liian suuri ihmisjoukko, joka ei näe tuon puolueen nimen muodostaman savuverhon taakse.
Meillä kokoomus on mielestäni tullut aidommin keskustalaiseksi puolueeksi kuin Keskusta. Sosialidemokraatitkin pyrkivät paremmin ajamaan todellisen keskustaväen, yhä kasvavan keskiluokan etuja, jotka edut samalla ovat koko maan etu. Tosin demarit ovat liikkuneet Lipposen johdon jälkeen väärään suuntaan, ja kansa on antanut siitä tuomionsa. Saa nähdä, osataanko siellä tehdä oikeat johtopäätökset ja ottaa takaisin ”pari piirua joukkojen suuntaan”.
Mielestäni minäkin olen varsin keskustalainen. Nykyisiä puolueitamme ajatellen poliittinen ihanteeni olisi puolue, jonka ulko- ja puolustuspolitiikka olisi lähinnä sitä, mitä nyt kokoomus on näyttänyt, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikassa lienee sosialidemokraattien ohjelmissa sittenkin yhä eniten sellaista, jota voisin kannattaa, ja ympäristö- ja tulevaisuusasioissa mielestäni olisi eniten huomioon otettavaa vihreiden periaatteista – joita he tosin nyt myivät halvalla hallitushingussaan.
Ihanteitani vastannut puolue meillä kyllä oli ihan vasta hiljattain: siis Paavo Lipposen johtama sdp. Mitenhän sen saisi taas samanlaiseksi? Vai olisiko kenties kokoomuksesta helpommin tehtävissä haluamani kaltainen puolue? Pitänee ruveta lähettelemään molemmille avoimia kirjeitä näillä saiteilla. Niin suuriksi en kykyjäni arvioi, että voisin keskustasta tehdä aidosti keskustalaisen puolueen.
Ps.
Olen tänä aamuna tehnyt kolme avausta saitille. Poikkeuksellinen aktiivisuuteni johtuu siitä, että huomisen jälkeen minulla ei ole aikoihin mahdollisuuksia tehdä tänne avauksia, ei laittaa vastineitakaan. Tuskin sellaiseen olisi kutsumustakaan, sillä toivon ja uskonkin olevani tätä saittiakin mielenkiintoisemmissa tilanteissa. Tähän tulleisiin vastineisiin kyllä tarvittaessa vielä tänään vastailen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
http://www.a-klinikka.fi/index.html
Jos noin hyvin ja virheettömästi kirjoittelen juovuspäissäni, niin mitäpä se alkoholismini sitten haittaa. Kun kepulaiset ilmaisesti ovat absolutisteja, ja esiintyvät siten kuin olisivat umpitunnelissa.
Kun kepulainen ei varmasti ymmärrä ironiaa enemmän kuin muutakaan huumoria tai asioita ylipäätään, hänelle varmaan pitää tämäkin asia rautalangasta vääntäen selittää:
En ole alkoholisti, minulla ei ole koskaan ollut alkoholiongelmaa, alkoholiongelmaiset eivät olisi menestyneet töissään niin hyvin kuin minä menestyin, ja viimeistään YK-joukoissa alkoholiongelmaisen hurmaa halpa viina niin, että hänen uransa jää onneksi niin lyhyeksi, ettei hän ehdi aivojaan ja maksaansa aivan hajalle juoda.
Minulla oli yli 20 vuotta kotona sellainen "poliisi", joka terveydenhoitoalan ammattilaisena olisi minut pistänyt kuriin heti, jos olisi minussa tarkoittamiasi ongelmia havainnut. Ei hän itsekään absolutisti ollut, vaan nautti jokseenkin joka ilta viinilasillisen, mutta kertaakaan en nähnyt hänessä edes alkoholin vaikutuksen alaisuutta, en edes vierailuilla tai juhlissa, jollaisiin aikoinamme usein osallistuimme ja joissa aina oli alkoholitarjoiluakin. Ja uskoisin, että aivan muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta hän olisi voinut sanoa samaa minusta.
Mielisairas olet kuitenkin mutta eiköhän siihenkin löydy apua. En voi käsittää miten välinpitämättömiä sukulaisia sinulla on kun eivät ole saattaneet sinua hoitoon.
..sheriffi on siirtänyt saitin vilkkainta keskustelua nopeasti herättäneen avaukseni jo iltakouluun, vaikka ei vielä ilta ole. Sheriffin mukavuudenhaluako, jottei itse tarvitse poistella noiden törkimysten vastineita?
Ei niiden häntä tarvitsisi häiritä, kun eivät häiritse minuakaan, pikemmin päinvastoin sellaiset aina nostattavat kaarelle omaa rintaani, johon mieleni tekisi lyödä sen Uuden testamentin fariseuksen tavoin ja kiittää Herraa siitä, etten ole samanlainen kuin nuo publikaanit!
No, tästä sinne kuitenkin vielä pääsette:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000001912&posting=22000000028980414
voi vittu, että ihan iltakouluun narsistin viesti.
nimettelemään törkimykseksi vaikka vastailin kaikkiin älyttömyyksiisi täysin asiallisesti. Jo on kapipossulla otsaa. Vaivaako sinua joku jeesuskompleksi vai mikä.
...niitä törkimyksiä, joiden viestejä sheriffi on poistellut, kun en tiedä nimeäsi, jota et näy tietävän itsekään. Mutta tapahtuneen valossa huomautukseni oli asiallinen.
Rekisteröityisit tai käyttäisit ainakin aina samaa nikkiä, jotta moitteet kuten kiitoksetkin voitaisiin kohdistaa oikin. Puskissa lymytessäsi sinulla ei ole aihetta loukkaantumiseen, sillä kuinka voisin sanoa, että en tarkoittanut juuri sinua.
Kun sinä demariapina et ole palstalla niin palsta on asiallinen.
Kun sinä demariapina kirjoittelet paskojasi, niin palsta muuttuu tunkioksi.
Minun mielestäni puoluekenttää on havainnollisempi tarkastella nelikenttänä. Yksi akseli on konservatiivisuus - liberaalius ja toinen akseli voisi olla suhtautuminen markkinatalouteen ääripäinään vahva valtion sääntely ja täysi vapaus.
Konservatiiveja ja liberaaleja nimittäin löytyy joka puolueesta, ja asenteet markkinatalouteenkin vaihtelevat jonkin verran.
Jos sovitaan, että konservatiivisuus edustaa muutosvastarintaa ja liberaalius aktiivia muutoshalukkuutta, miin eniten asenne- ja arvokonservatiiveja löytynee sekä vasemmistosta että keskustasta, osin kokoomuksestakin; kielipolitiikassa myös rkp:stä.
Liberaalia muutoshalua edustanevat pääasiassa vihreät ja nykyisin myös kokoomuksen pääosa, pieni osuus keskustastakin, Lähinnä Vanhasen, Kivimäen, Lehtovaaran, Rehnin ja vastaavien kaltaiset "asfalttikepulaiset", kun korhoslaisten aitovierijengi on puhtaasti konservatiivisia jakopuolueen etupoliitikkoja. Myös SDP:ssä lienee edelleen edistyksellisiä muutoshaluisia, jotka nyt kritisoivat demareiden ay-sidonnaisuutta ja hautautumista työväenaatteen sata vuotta homehtuneeseen aatefraseologiaan.
Tunkua poliittiseen keskustaan on siis joka taholla ja joka puolueessa. käytännössä sijainti nelikentässä ratkeaa sen mukaan, millä arvoilla puoluetta johdetaan.
Keskusta on puolueena liikkunut Vanhasen myötä selvästi "keskemmälle" markkinatalouteen luottavaan, uudistushakuiseen liberalismin suuntaan, kun pulueen arvokonservatiivinen ja ahne jakopolitiikkasiipi on jäänyt taustakke, puoluesihteerin vahdittavaksi.
SDP on okenut ehkä merkittävimmän liikahduksen Lipposen ajan markkinaliberaalista uudistushakuisuudesta työväenliikkeen aatekonservatiivisuuteen, mistä johtuen se menetti viime vaaleissa kannatustaan kokoomukselle ja vihreille, etenkin suurissa kauungeissa ja pääkaupunkiseudulla.
Kokoomus oli pitkän oppositioputkensa aikana sen verran paitsiossa, ettei Holkerin, Suomisen ja Salolaisen linja tuottanut puolueesta millään tavalla selkeää profiilia, kun silloinen punamulta hallitsi maata suljetussa taloudessa tiiviin konsensuksen avulla. Vasta markkinoiden vapautuminen, EU-jäsenyys, NL:on hajoaminen sekä Niinistön puheenjohtajuus ja kokoomuksen nusu hallituspuolueeksi on terävöittänyt kokoomuksen imagoa liberaaqlina markkinatalouspuolueena, joka hakee hyvinvointia aktiivisen ja vastuullisen uudistuspolitiikan kautta, koko maan etua ajaen.
Keskustan ja SDP:n sisäiset muutokset - keskusta liberaalimpaan ja sdp konservatiivisempaan suuntaan, on ratkaissut sen, että Lipposen sateenkaari- ja sinipunahallituksista voitiin siirtyä yhden punamultakauden jälkeen hyvin historialliseen tilanteeseen: ensimmäiseen aitoon, keskusta-oikeistolaiseen hallitukseen, joka uudistaa maata aktiivisesti ottaen huoioon sen, mten maailma ympärillämme on globalisoitunut ja kaikki markkinat vapautuneet.
Tälle globaalille muutostrendillehän Suomi ei ole voinut mitään eikä voi jatkossakaan. Siinä on vain elettävä ja mahdollisuudet käännettävä omiksi eduiksi ja koko kansan hyvinvoinniksi. niinpä sekä keskustalainen jakopuolueen arfokonservatiivisuus on painettu taka-alalle ja vasemmiston aatekonservatiivisuus omien työväenluokan etujen ajamisessa ja vanhakantaisessa vastakkainasettelussa on kärsinyt tappion.
Nähtäväksi jää miten keskustan konservatiivinen enemmistö hyväksyy Vanhasen liberaalimman, maltillisen ja yhteistyöhakuisen linjan. kovin koetinkivi on vielä edessä, kun palvelu- ja kuntarakenteen muutoksessa ja sosiaaliturvan rakennemuutoksessa edetään puitelakeja syvemmälle konkretiaan.
Odotettavissa on, että myös sdp alkaa hakeutua "keskemmälle", koska kannatusta ei enää löydy vasemmistokonservatiivisen työväenliikkeen suunnasta. myös vihreät on paha uhka SDP:lle juuri liberaalisuutensa, humaanisuutensa ja uudistushakuisuutensa vuoksi. Ennustan, että tulevissa kuntavaaleissa vihreät edelleen syövät nimenomaan SDP:n kannatusta merkittävällä tavalla.
Keskustaan on tungosta. Toivottavasti keskustakin pysyy keskustassa eikä ala liikkua oman jakopolitiikkansa konservatiiviseen suuntaan, koska siellä on odotettavissa kekustapuolueen tappio ja kokoomuksen kannatuksen kasvu.
RKP säilynee nykyisellään. Perussuomalaiset kasvanevat, koska se on enää oikeastaan ainoa "protestipuolue", kun vasemmistoliitto on taantunut lähinnä sosialismin ja kommunismin ideologian vaalijoiksi. Yhteistähän näille on se, että kompikin liike kerää lähinnä niitä kansalaisia, joille jonkin asian (EU, Nato, kapitalismi, valtapuolueet) vastustaminen eikä niinkään tavoitteellinen uuden ja paremman Suomen rakentaminen.
Jos poikkeuksellisesti vakavoidun jopa politiikan suhteen, niin myönnän, että on, kuin hyvin kuvasit. Ainakin teoreettisesti nähden. Ja paljolti myös käytännössä, pääpiirteissään ja periaatteellisesti.
Mutta vaikka Vanhasen, Kiviniemen ja eräiden muiden johdolla Keskustasta on tullut entistä keskustalaisempi puolue, ei se sitä mielestäni vielä ole ja tuskin tuleekaan oikeasti keskustalaiseksi. Sen tärkeimmät tavoitteet ovat muualla, siellä, jossa on sen peruskannattajien ydin. Ja se ei ole suomalaisten keskustaa. Ja se kyllä edellyttää, että jakopolitiikka pysyy tulevaisuudessakin keskustan politiikan punaisena (tai vihreänä) lankana, joka opastaa sinne menneisiin ihanteisiin, aitovierille, ja niin puolue pysyy konservatiivisimpana puolueenamme.
Mutta ei niin pahaa, jottei jotain hyvääkin, sillä
>> siellä on odotettavissa kekustapuolueen tappio ja kokoomuksen kannatuksen kasvu.
itsensä kanssa.
Taitaa olla seonnu lopullisesti.
...kepulainen kommentoi itselleen, arvon palstalaiset.
Tosin ei liene pelkoa siitä, että sekoaisit enää pahemmin, mutta elämä on vain liian raskasta tuollaisten harhojen kanssa.
Pysy sinä luuseri pois sieltä, missä keskustellaan asioista.
Kyllä Suomen yleisurheilun(kin) kuva on synkkä. Vain miehet pystyivät hyvin niukkaan voittoon Ruotsista, jolta puuttui monia huippujaan. Neljässä maaottelussa yhteensä (miehet naiset pojat tytöt) hävisimme yhteensä runsaasti yli 100 pinnaa.
Erityisen huolestusttava on Suomen ja Ruotsin valtava tasoero nuorissa. Mistähän Suomi löytäisi tulevaisuuden toivoillemme sopivan maaotteluvastustajan, jonka voittaminen voisi heitä kannustaa? Olisikohan Albania ehkä sellainen. Tuskin, Malta voisi olla sopivampi.
Surkeaa. Kyllä tämä iltapäivä toi säälin, suuttumuksen ja häpeän tunteiden vaihdellessa niin paljon adrealiinia vereeni, että nyt on pakko lähteä itsensä lenkille sitä purkamaan. Katselen digiboxini tallentaman Formula-kisan vasta myöhemmin, ja tuskinpa sieltäkään iloisia asioita on odotettavissa.
Ihan kiva päästä kohta muihin maisemiin ja toisenlaisiin tunnelmiin.
Känä esitti eilen täällä Hjalmar Nortamon ”Juhlan päättäjäislaulun”. Se on minunkin suosikkejani, ja olen joskus sen esittänyt eri tilaisuuksien päätteeksi mm. omalla kerhollani Santahaminassa. Hieno laulu, jossa on sanoma.
Kun minua nyt pariksi viikoksi kutsuvat uskoakseni vielä mielenkiintoisemmat asiat kuin nämä saitit, niin tuota laulua mukaillen totean, että
”on taasen vietetty hauska hetki,
ja eri suuntiin on eessä retki,
mut päättäjäisiksi veikot vielä,
mä laulun laulan, gin-tonicin juon”
ja se laulu ei ole tuo Nortamon laulu, joka on ihan liian juhlava tähän tarkoitukseen, vaan lauluni on vanha lasten laulu, jota olen täydentänyt jokaisen värssyn jälkeen lisävärssyllä, joissa palkitsen minusta niin paljon puhuneet kepulaiset puhumalla vuorostani heistä:
IHME JA KUMMA (Sävel Marjatta Pokela, sanat Pirkko Koskimies, täydennys vanha-kapi)
Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa.
Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa.
Täällä mua seuraa aina Huomioitsija.
Kun mä poistun, silloin taas hänkin katoaa.
Saitilla on monta niin ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa vanhaa kapia.
Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet,
pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.
Maailmassa monta…
Oivalla on mantrat, Keris aina ”debatoi”,
Sonnimiehen naiset, ne haaveiks nähdä voi.
Saitilla on monta…
Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa.
Maailmassa monta…
Kepulaiset aina toistavat ja toistavat,
uskoen, ett` valheet niin todeks muuttuvat.
Saitilla on monta…
Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen,
niin peilikuva katsoo alta tyynen veen.
Maailmassa monta…
Aina alan täällä mä asioista puhua,
mut kepulainen ”debatoida” alkaa minusta.
Saitilla on monta…
Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla,
ja yhtä kevyt korento on niiden rinnalla.
Maailmassa monta…
Monenlaiset legendat kelluu tällä saitilla.
Niitä kyllä riittää aina kepulaisilla.
Saitilla on monta…
Kala asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla,
mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.
Maailmassa monta…
Vaikka kepulaiset asuvatkin landella,
niin Stadiin kepuansa ne tahtois tunkea.
Saitilla on monta…
Ps.
Kuinkahan minä pärjään tulevat kaksi viikkoa, kun Huomioitsija ei ole minua huomioimassa eivätkä tukenani nuo kepupsykologit, joilta tänäänkin näköjään olen jo saanut useita diagnooseja, joissa minut mielisairaaksi on määritelty ja hoitoon laittamista esitetty. Ei kai hoitolaitokseksi tarvittaisi Alkio-opistoa, vaan siihen riittänevät tupaillat, joissa nuo psykologitkin ovat pätevyytensä saaneet, kuunteluoppilaina, sillä ei heidän taidoillaan olisi kirjallisesti opiskeltu!
Iloisiin näkemiin! ;))
Lasten laulu onkin sopivin huomioisijalle ja sonnimiehelle, ja usein sitä Oivaakin lapsettaa.
Palaahan sitten uusin lauluin latautuneena!
"Poliittisella kartalla keskustaan sijoittuvaksi voidaan kai katsoa myös Putinin valtaa pönkittämään perustettu Yhtenäinen Venäjä-puolue"
-----------------------------
"Venäjä ei ole koskaan ollut demokratia eikä ole sitä nytkään, ja ihmisten enemmistö siellä arvostaa enemmän vahvoja johtajia kuin demokratiaa. Eli tilanne on sama kuin esim. arabimaissa. Ja oli meilläkin Kekkosen pitkän valtakauden ajan."
---------------------------------
Selvää Putilismia meidän kepulismimme on. Mutta Kekkonismi oli lähempänä Irakin Saddanismia, ja sitä kekkulit vieläkin haluisivat.
Tämä on täysin totta
"Puolueen, joka nimittää itseään keskustaksi, pitäisi olla joukkojen keskustassa, siellä, missä ihmisten enemmistö on, pyrkiä ajamaan heidän etujaan. Meidän Keskustamme on henkisesti haja-asutusalueilla, joilla on enemmän metsän eläimiäkin kuin ihmisiä. Toden tullen aina nähdään, että Keskustalle ylivoimaisesti tärkein ryhmä ovat maanviljelijät, joita on vain n. 5 % kansastamme."
Niin tämäkin, ja se on surullista
"Noilta maanviljelijöiltä ja muilta haja-asutusalueiden ihmisiltä se pystyy raapimaan peruskannatuksensa, jota lisää se kaupunkienkin ihan liian suuri ihmisjoukko, joka ei näe tuon puolueen nimen muodostaman savuverhon taakse."
Voi meitä tyhmiä suomalaisia.
Oli vuosi 1997, ja olin juuri lähtenyt viikonloppulomalle Säkylästä, jossa olin suorittamassa varusmiespalvelustani. Mulla oli päälläni intin kuteet, vihreä t-paita, mustat maiharit, maastohousut ja niissä ruskea ja kulunut miehistövyö.
Ajelin vanhalla autollani kohti Helsinkiä. Tulin erään kaupungin kohdalle, ja huomasin edessäni liikennevalot, jotka olivat vaihtumaisillaan punaiselle. Vauhtini oli melko kova, joten jouduin painamaan jarrut pohjaan, että ehdin pysähtyä ajoissa. Takanani ajanut auto ei ehtinyt tähän reagoida, vaan törmäsi autoni perään.
Nousin autosta ulos, ja niin teki myös takana tulleen auton kuski. Hän oli noin parikymppinen, vaalea kundi, joka miehekkäistä käsivarsista ja muustakin kropasta päätellen viihtyi ahkerasti salilla. Kuskin nimeksi paljastui Ville, ja hän ei halunnut sotkea kolariin poliisia tai vakuutusyhtiötä. Ville kertoi voivansa maksaa autoni korjauskulut heti käteisellä. Sanoin että tämä käy, mutta meidän pitää mennä toisaalle sopimaan asia. Käskin Villen ajaa perässäni.
Olimme ajaneet taajamasta ulos, ja ympärillä oli metsää. Käännyin eräästä risteyksestä pienelle metsäautotielle, ja ajoin sitä puolisen kilometriä eteenpäin. Villen auto seurasi perässä. Tiessä tuli leveämpi kohta, ja pysähdyin. Nousin ylös autosta ja menin Villen auton luo.
- Ulos autosta!
Ville nousi pois autostaan, ja seisoi edessäni.
- Halusit hoitaa tämän asian ilman poliisia ja vakuutusyhtiötä, joten nyt hoidetaan se. Hoidamme asian siten, että sä maksat mulle 2 000 markkaa auton korjausta varten, ja sen jälkeen saat rangaistuksen holtittomasta ajosta.
Villen kasvoille nousu hämmästyksen ja pelon sekainen ilme.
- Mi- mitä tarkoitat rangaistuksella?
- Se selviää kohta. Ensin rahat.
Ville kaivoi lompakkonsa esiin, ja antoi mulle nipun rahaa. Laskin ne, ja niitä oli oikea summa. Laitoin rahat taskuuni.
- Ja sitten siihen rangaistukseen. Tiedätkö, nää intin kuteet on tosi monikäyttöisiä. Esimerkiks nää kengät, ne sopii käytettäväksi säällä kuin säällä. Sitten on vielä tää miehistövyö, joka on vielä monikäyttöisempi. Sitä käytetään housujen ylhäällä pitämiseen, varusteiden kantamiseen ja kurin pitämiseen.
- Kurin pitämiseen... Et kai sä vaan tarkoita, että...?
- Kyllä, arvasit oikein. Tää vyö on paksu ja leveä, joten se on mitä parhain selkäsaunan antoväline. Aina tarvittaessa käsillä.
- Ei vittu et kyllä lyö mua.
- No miten vaan, voidaan me soittaa ne poliisit ja vakuutusmiehet paikalle.
Kaivoin kännykkäni taskusta esille, ja olin näppäilevinäni siihen numeroa, kunnes Ville keskeytti.
- Älä soita, sä voitit!
- Selvä. Sitten suoritetaan rangaistuksen toimeenpano. Laske housusi alas, ja mene makaamaan tohon mun auton konepellille paljas perse pystyssä.
Ville käveli autoni eteen, avasi vyönsä ja laski housunsa.
- Bokserit myös alas! Mä sanoin että paljas perse esille!
Ville laski myös bokserinsa, ja niistä paljastui kookas nuoren jätkän kulli. Laskin käteni vyölleni, avasin soljen ja vedin vyön irti housuista. Taitoin vyön kahtia, ja vedin sitä sisään ja ulos, jolloin kuului kova napsahdus. Ville meni makaamaan konepelille. Kävelin Villen taakse.
- Sitten käydään säännöt läpi. Lasket remmin iskut, ja kiität jokaisesta sanomalla "Kiitos herra vänrikki".
- Vittu oot sä ihan sekaisin? En todellakaan!
- No vittu todellakin, tai sitten teen puhelut.
- Ei vittu... No kai se on sit pakko.
Otin vyöstä tiukasti kiinni, ja vein sen olkapääni taakse, jotta sain kunnon vauhdin. Iskin ensimmäisen iskun Villen perseelle. Jätkä päästi kovan huudon.
- Yksi, herra vänrikki!
Annoin samantien toisen, hieman hiljaisemman iskun.
- Kaksi, herra vänrikki!
Keräsin taas voimaan, ja iskin todella kovan iskun.
- Vittuuu! Kolme!
- Kolme mitä?!
Annoin uuden remmin iskun.
- Neljä, herra vänrikki!
- Väärin, jätit kolmannen laskematta sääntöjen mukaan. Seuraavakin isku on siis vasta kolmas.
Kuritin jälleen miehistövyöllä Villen paljasta persettä.
- Auts vittuuu! Kolme, herra vänrikki!
Jatkoin iskujen antamista, kunnes kaksikymmentä tuli täyteen. Villen perse oli täynnä punaisia vyön jättämiä raitoja, ja hänen silmistään valui kyyneleitä. Heitin vyön olkapäälleni, menin autooni ja kaasutin pois. Ville jäi seisomaan housut nilkoissa kurituspaikalle.
Hyvin sairasta, yököttävää.