Suljetun ja avoimen oven adventistit
Milleriläiset adventistit jakaantuivat kahteen ryhmään 1844 pettymyksen jälkeen. Keskeisin teologinen ero heidän välillään koski sitä, tapahtuiko jotakin 22.lokakuuta. Ne, jotka katsoivat ettei mikään profetia ollut täyttynyt, tunnettiin ”avoimen oven” adventisteina, kun taas ne, jotka väittivät profetian täyttyneen, leimattiin ”suljetun oven” adventisteiksi.
Millerin mukaan kaikki oli tehty, eikä enää tarvita evankeliumin julistusta. Ovi on suljettu ja pelastetut valitut. Kun taas avoimen oven adventistit uskoivat jo 1845 että heidän tehtävänsä jatkuu ja maailmaa on edelleen evankelioitava ja mitään ei ollut tapahtunut 1844.
Avoimen oven adventistit järjestäytyi omaksi yhteisökseen vaikuttajanaan Joshua V. Himes. He alkoivat varsin pian laskea uusia aikoja Jeesuksen tulemukselle.
Suljetun oven adventistit taas jakaantuivat kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä, ”hengellistäjät”, sai nimensä siitä että he tarjosivat hengellistettyä tulkintaa lokakuun 22. päivän tapahtumille. Tämä tarkoitti sitä että Kristus oli todella saapunut, mutta vain uskovien sydämeen. Ryhmässä esiintyi fanaattisuutta ja karismaattisia ääri-ilmiöitä.
Toinen ryhmä oli yhtä mieltä että jotain oli tapahtunut 22. lokakuuta, mutta olivat eri mieltä tapahtuman luonteesta. He alkoivat uskoa että pyhäkkö ei tarkoittanutkaan maata, kuten milleriläiset olivat uskoneet. Kului yli vuosikymmen ennen kuin he olivat selvittäneet pyhäkkö kysymyksen kokonaan.
Tästä ryhmästä kehittyi lopulta se. minkä tunnemme seitsemännen päivän adventismina. Tämä ryhmä oli alkujaan kaikkein pienin milleriläisen liikkeen hajaantuessa, se näki itsensä liikkeen todellisena seuraajana. Muutama ihminen alkoi tutkia Raamattua eripuolilla maata ja etsi selvitystä tapahtumiin rukouksessa ja niin adventtiseurakunnan opit ja uskonkäsitykset muotoutuivat yksinomaan Raamattua tutkimalla.
Pyhäkkötotuus on yksi adventistien perusopinkohta, sillä syntyihän liike tuon tapahtuman ympärille. Tämä asia selvisi varhaisille adventisteille Raamatusta. Jotkut väittävät valheellisesti että Ellen White oli kehittämässä tätä oppia, mutta se ei pidä paikkaansa.
Kun adventistit saivat Jumalan avulla selvennettyä käsitystään 1844 tapahtumasta, he oivalsivat että Jeesus menikin vasta 1844 pyhäkön kaikkein pyhimpään eikä siis tullut sieltä pois, kuten Miller oli uskonut. Herra johti vähitellen eri ihmisten kautta heitä valoon tässä asiassa.
Ellen White tuli kuvioihin vasta 1847 pyhäkköasiassa kun hän todisti saatuaan Herralat näyn, että seurakunnan veljillä on oikeaa valoa pyhäkön puhdistamisesta. Kristuksen sovitustyö oli pitempi prosessi, sen toinen vaihe alkoi 1844, ei suinkaan päättynyt silloin. Ellen vahvisti sen mitä veljet olivat Raamatun tutkimisella löytäneet. Hän kertoo yhdestä näystään: ”Näin Isän nousevan valtaistuimelta, menevän leimuavissa vaunuissa kaikkeinpyhimpään esiripun sisäpuolelle ja istuutuvan Kristuksen taivaallisen palveluksen toisen vaiheen alussa.”
Vaikka Ellenin näyt olivat harmoniassa adventistien johtopäätösten kanssa, hänellä ei tuohon aikaan ollut mitään auktoriteettia heidän keskuudessaan Hän oli heille melko tuntematon 17-vuotias tyttö, joka väitti saaneensa näkyjä ”suljetun oven aiheuttamien kiistojen keskellä. Ennestäänkin oli monia, jotka väittivät saaneensa karismaattisia lahjoja. Pettymyksen jälkeisen adventismin kaoottisessa tilassa aidon erottaminen väärästä veisi oman aikansa. Sillä aikaa intensiivinen Raamatun tutkiminen selvitti monia kysymyksiä.
Jatkuu aiheella – Sapatti ja kolmannen enkelin sanoma
Milleriläiset adventistit jakaantuivat kahteen ryhmään 1844 pettymyksen jälkeen. Keskeisin teologinen ero heidän välillään koski sitä, tapahtuiko jotakin 22.lokakuuta. Ne, jotka katsoivat ettei mikään profetia ollut täyttynyt, tunnettiin ”avoimen oven” adventisteina, kun taas ne, jotka väittivät profetian täyttyneen, leimattiin ”suljetun oven” adventisteiksi.
Millerin mukaan kaikki oli tehty, eikä enää tarvita evankeliumin julistusta. Ovi on suljettu ja pelastetut valitut. Kun taas avoimen oven adventistit uskoivat jo 1845 että heidän tehtävänsä jatkuu ja maailmaa on edelleen evankelioitava ja mitään ei ollut tapahtunut 1844.
Avoimen oven adventistit järjestäytyi omaksi yhteisökseen vaikuttajanaan Joshua V. Himes. He alkoivat varsin pian laskea uusia aikoja Jeesuksen tulemukselle.
Suljetun oven adventistit taas jakaantuivat kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä, ”hengellistäjät”, sai nimensä siitä että he tarjosivat hengellistettyä tulkintaa lokakuun 22. päivän tapahtumille. Tämä tarkoitti sitä että Kristus oli todella saapunut, mutta vain uskovien sydämeen. Ryhmässä esiintyi fanaattisuutta ja karismaattisia ääri-ilmiöitä.
Toinen ryhmä oli yhtä mieltä että jotain oli tapahtunut 22. lokakuuta, mutta olivat eri mieltä tapahtuman luonteesta. He alkoivat uskoa että pyhäkkö ei tarkoittanutkaan maata, kuten milleriläiset olivat uskoneet. Kului yli vuosikymmen ennen kuin he olivat selvittäneet pyhäkkö kysymyksen kokonaan.
Tästä ryhmästä kehittyi lopulta se. minkä tunnemme seitsemännen päivän adventismina. Tämä ryhmä oli alkujaan kaikkein pienin milleriläisen liikkeen hajaantuessa, se näki itsensä liikkeen todellisena seuraajana. Muutama ihminen alkoi tutkia Raamattua eripuolilla maata ja etsi selvitystä tapahtumiin rukouksessa ja niin adventtiseurakunnan opit ja uskonkäsitykset muotoutuivat yksinomaan Raamattua tutkimalla.
Pyhäkkötotuus on yksi adventistien perusopinkohta, sillä syntyihän liike tuon tapahtuman ympärille. Tämä asia selvisi varhaisille adventisteille Raamatusta. Jotkut väittävät valheellisesti että Ellen White oli kehittämässä tätä oppia, mutta se ei pidä paikkaansa.
Kun adventistit saivat Jumalan avulla selvennettyä käsitystään 1844 tapahtumasta, he oivalsivat että Jeesus menikin vasta 1844 pyhäkön kaikkein pyhimpään eikä siis tullut sieltä pois, kuten Miller oli uskonut. Herra johti vähitellen eri ihmisten kautta heitä valoon tässä asiassa.
Ellen White tuli kuvioihin vasta 1847 pyhäkköasiassa kun hän todisti saatuaan Herralat näyn, että seurakunnan veljillä on oikeaa valoa pyhäkön puhdistamisesta. Kristuksen sovitustyö oli pitempi prosessi, sen toinen vaihe alkoi 1844, ei suinkaan päättynyt silloin. Ellen vahvisti sen mitä veljet olivat Raamatun tutkimisella löytäneet. Hän kertoo yhdestä näystään: ”Näin Isän nousevan valtaistuimelta, menevän leimuavissa vaunuissa kaikkeinpyhimpään esiripun sisäpuolelle ja istuutuvan Kristuksen taivaallisen palveluksen toisen vaiheen alussa.”
Vaikka Ellenin näyt olivat harmoniassa adventistien johtopäätösten kanssa, hänellä ei tuohon aikaan ollut mitään auktoriteettia heidän keskuudessaan Hän oli heille melko tuntematon 17-vuotias tyttö, joka väitti saaneensa näkyjä ”suljetun oven aiheuttamien kiistojen keskellä. Ennestäänkin oli monia, jotka väittivät saaneensa karismaattisia lahjoja. Pettymyksen jälkeisen adventismin kaoottisessa tilassa aidon erottaminen väärästä veisi oman aikansa. Sillä aikaa intensiivinen Raamatun tutkiminen selvitti monia kysymyksiä.
Jatkuu aiheella – Sapatti ja kolmannen enkelin sanoma
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pettymyksen jälkeen 9-vuotiaasta 17-vuotiaaseen maailmanloppua pelännyt ja morfiinia kipuihin käyttänyt Ellen tyttö menee 22.10.1844 pettymyksen jälkeen kotikaupunkinsa Mainen kaupungissa kristityn meedion Rva Hainesin luokse neljän muun naisen kanssa ja saa siellä 1. näkynsä, josta alkaa nykyisen organisoidun SDA:n historia...
Aikamoinen tausta liikkeellä, josta kovasti vaietaan nykyään.. , paitsi ne löytyvät kyllä Ellenin omissa kirjoissa, jotka on suomennettu sodan jälkeen....
Kaikkeen huuhaahan sitä koulutetutkin ihmiset eksyvät....käyttämään hyväksi firmaa ja muita ihmisiä...sehän on Saatanan ansa juuri...saada jengi maailmallisiin arvoihin mukaan "pikku taivaaseensa"...erottautuen muista ja luullen itseään muita paremmiksi?
Voi, voi voi...miten suuri onkaan eksytys ja ihmisen heikkous omanarvon tuntoon ja ylpeyden syntiin...?
Nousta muiden yläpuolelle on menen poliittisen ja uskonnollisen liikkeen myyntivaltti..?!
ja tiedät sen itsekin.
riehuu.
(Ellen G. White/ Elämä ja kasvatus s.20) " Maailman alussa laaditun kasvatusjärjestelmän tarkoituksena oli olla mallina ihmiselle kaikkina tulevina aikoina. OSOITUKSEKSI sen periaatteista Eedeniin perustettiin mallikoulu, joka oli ensimmäisten esivanhempiemme koti. " Että tuollainen satuilija se EGW oli! Ei ole totuuden hippuakaan hänen kirjoissaan.
No kerroppas taas, miten se Ellen G. Whiten pukkisatu menee!
valkeuden enkeliksi ja näyttäytyi Ellenille Jeesuksena ja enkelinä.....Elen väitti nähneensä jopa pyrstön ja varjon Isä-jumalasta...pyhäkössä...?!
Outoja hallusinaatioita...epäraamatullisiakin..?!
siell riehuu.
No niin! Johan sinäkin myönnät, että adventismin juuret lähtevät 1800 luvun ihmisistä. Kristinuskon juuret ovat ihan erilaiset. Ne Lähtivät Kristuksesta! Kun juuri on PYHÄ, niin on myös kasvukin!Johanneksen evankeliumi:
5:39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;