Näköaloja
Vuoden 1847 alkupuolella seitsemännen päivän adventtikirkon tulevat perustajat olivat päässeet yksimielisyyteen tukipilariopeista: oppi Kristuksen toisesta tulemisesta, pyhäkkö, sapatti ja kuolleitten tila. Nämä neljä opinkohtaa olivat tulosta huolellisesta Raamatun tutkimisesta ja ne olivat kaikki sellaisten henkilöiden löytämiä jotka eivät koskaan itse liittyneet sapattia pyhittävään liikkeeseen. Ellen Whiten tehtävä oli toimia vahvistajana eikä alullepanijana.
Koska 1800-luvun adventistit elivät suurelta osin kristillisen kulttuurin piirissä, he eivät niin ikään pyrkineet korostamaan niitä opinkohtia, jotka olivat yhtenäisiä muiden kirkkokuntien kanssa. Tämä aiheutti ongelmia neljänkymmenen vuoden aikana yhä enemmän, joten Ellen White puuttui tähän ja kirjoitti: ”—adventistien tulisi saarnata evankeliumin sanomaa Kristuksen armosta niin että maailma ei enää sanoisi, että adventistit julistavat vain lakia mutta eivät opeta eivätkä usko Kristukseen.”
Adventistien opillinen kehitys on hämmästyttävän raamatullinen. Uranuurtaja miehet tutkivat Raamatusta että onko asia näin. Ja sitten kun he tulivat varmaan johtopäätökseen asiasta, he hyväksyivät sen opetukseensa. Ellen Whiten rooli oli yleensä vahvistaa nämä tulokset jossain vaiheessa, kun Jumala asiat hänelle ilmaisi.
Alkuvaiheen adventistit olivat hyvin Raamattunsa lukeneita ja siihen he aina vetosivatkin, mutta 1880-luvulla oli muutosta havaittavissa enemmän hakea tukea näkemyksilleen Ellen Whiten kirjoituksista. Se on sinällään ymmärrettävää, sillä Ellen Whiten näkemykset ovat samat kuin Raamatun ja adventistien opilliset näkemykset, mutta ongelmaksi sen tekee se että näin ei pidä tehdä todistaessaan oppia ulkopuolisille. Ellen White puuttui tähänkin asiaan ja kehotti perustelemaan kaiken aina Raamatulla.
Adventtiseurakunnassa alkoi 1880-luvulla identiteettikriisi. Liike oli ajautunut korostamaan yksinomaan adventistisia oppeja niiden oppien kustannuksella jotka ovat yhteisiä muiden kristittyjen kanssa. Tästä aiheesta kirjoita myöhemmin artikkelin.
Vuoden 1847 alkupuolella seitsemännen päivän adventtikirkon tulevat perustajat olivat päässeet yksimielisyyteen tukipilariopeista: oppi Kristuksen toisesta tulemisesta, pyhäkkö, sapatti ja kuolleitten tila. Nämä neljä opinkohtaa olivat tulosta huolellisesta Raamatun tutkimisesta ja ne olivat kaikki sellaisten henkilöiden löytämiä jotka eivät koskaan itse liittyneet sapattia pyhittävään liikkeeseen. Ellen Whiten tehtävä oli toimia vahvistajana eikä alullepanijana.
Koska 1800-luvun adventistit elivät suurelta osin kristillisen kulttuurin piirissä, he eivät niin ikään pyrkineet korostamaan niitä opinkohtia, jotka olivat yhtenäisiä muiden kirkkokuntien kanssa. Tämä aiheutti ongelmia neljänkymmenen vuoden aikana yhä enemmän, joten Ellen White puuttui tähän ja kirjoitti: ”—adventistien tulisi saarnata evankeliumin sanomaa Kristuksen armosta niin että maailma ei enää sanoisi, että adventistit julistavat vain lakia mutta eivät opeta eivätkä usko Kristukseen.”
Adventistien opillinen kehitys on hämmästyttävän raamatullinen. Uranuurtaja miehet tutkivat Raamatusta että onko asia näin. Ja sitten kun he tulivat varmaan johtopäätökseen asiasta, he hyväksyivät sen opetukseensa. Ellen Whiten rooli oli yleensä vahvistaa nämä tulokset jossain vaiheessa, kun Jumala asiat hänelle ilmaisi.
Alkuvaiheen adventistit olivat hyvin Raamattunsa lukeneita ja siihen he aina vetosivatkin, mutta 1880-luvulla oli muutosta havaittavissa enemmän hakea tukea näkemyksilleen Ellen Whiten kirjoituksista. Se on sinällään ymmärrettävää, sillä Ellen Whiten näkemykset ovat samat kuin Raamatun ja adventistien opilliset näkemykset, mutta ongelmaksi sen tekee se että näin ei pidä tehdä todistaessaan oppia ulkopuolisille. Ellen White puuttui tähänkin asiaan ja kehotti perustelemaan kaiken aina Raamatulla.
Adventtiseurakunnassa alkoi 1880-luvulla identiteettikriisi. Liike oli ajautunut korostamaan yksinomaan adventistisia oppeja niiden oppien kustannuksella jotka ovat yhteisiä muiden kristittyjen kanssa. Tästä aiheesta kirjoita myöhemmin artikkelin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On merkittävää, että jos adventismin voi sanoa kehittyvän niin kristinusko oli heti valmis apostolien opettamana. Siitäkin huomaa, ettei ole samasta asiasta. Adventismi kehitttyy niin kuin ihmiset sitä kehittelevät.PÄÄKONFFERENSSI!
epileptiikko. Joku kirjoitti kivasati nähtyään hänen valokuvansa, HYRRRRRRRRRR.... MIKÄ KATSE.
Apostolien Jälkeen tulleiden kristittyjen vaihtaa Jeesuksen vastustajan leiriin. Eivätkö he todella eroittaneet Lusifeerusta Jeesuksesta? Nykyään on pyhän Lusifeeruksen palvonta saanut aivan huippunsa. Samoin on viha Jeesusta kohtaan kasvanut. Rakkautensa kullakin. Jeesus ei käynyt Raamatun tietojen mukaan yhtenäkään sunnuntaina Synägookassa.
//////Jeesus ei käynyt Raamatun tietojen mukaan yhtenäkään sunnuntaina Synägookassa.//// Ehkä Jeesus piti sunnuntaina lepopäivää, mene ja tiedä!
yhä edelleenkin se identtikriisi, vaikka Ellenin kirjoituksista puhutaan ja otetaan jopa oppia joissakin asioissa, koskapa tämä Ellenin kehoitus adventisteille: "-adventistien tulisi saarnata evankeliumin sanomaa Kristuksen armosta niin, että maailma ei enää sanoisi, että adventistit julistavat vain lakia, mutta eivät opeta eivätkä usko Kristukseen".
Koska Ellenin kehoitus ei ota, kansankielellä sanottuna, 'tulta ryysyihin', niin ovatko adventistit käyneet omantunnon äänelle huonokuuloisiksi lähimmäistensä kunnioittamisessa?
ovat sen kummenpia ihmisinä kuin muut. Identeteetikysymys on ajankohtainen tänäkin päivänä ja sen parissa varmasti kamppaillaan. Monet adventistitkin vastustavat Ellen Whitea ja siis myös hänen hyviä neuvojaan. Oikea periaate Ellen Whiten kirjoituksiin olisi että pitäkää se mitä hyvää on, mutta noudattakaa sitä muös sitten ensin omassa elämässänne!