Päivystäviä piispoja ja uskofestivaaleja
------------------------------------------------------------
Erinäisillä kirkkokahveilla saattavat kupit hieman loiskahtaa, jos seurakuntaväki tutkii tarkemmin tämän viikon Kirkkopäivien ohjelmaa. Sen perusteella kirkossa ovat katto ja seinät todella lavealla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes pitää raamattutunnin perjantaina Tuomiokirkossa. Siimes on hyvä puhuja ja fiksu ihminen, mutta mitä kunnon luterilainen ajattelee, sillä uskoltaan Siimes on ortodoksi ja vasemmistoliiton juuret ulottuvat ateismiin uskoneeseen kommunismiin.
Lauantain Virsi ja tähti -tapahtumassa hengellistä musiikkia esittävät muun muassa tanssilavojen kestosuosikit Jari Sillanpää ja Saija Varjus. Kiinnostavalta tuntuu myös ohjelmasta löytyvä Rap-meditaatio ja kymmenet muut tilaisuudet. Vasta sunnuntaina keskitytään perinteiseen sanan julistukseen.
Onko kirkko antautunut ja lähtenyt mukaan tätä maailmaa riivaavaan elämyssirkukseen? Eivätkö sana ja sakramentit enää riitä?
Eivät taida riittää, sillä kirkot kumisevat sunnuntaisin tyhjyyttään. Luterilaisuuden asema Suomessa on vahva, mutta kristillisyys on valtaväestölle lähinnä kotivakuutusta muistuttava tapa. Se on hyvä olla olemassa, jos vakuutusmaksu vain pysyy siedettävänä.
Kirkko yrittää terävöittää profiiliaan kahdella keinolla. Kirkko haluaa olla voimakkaammin mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Toisaalta kirkko pyrkii esille Kirkkopäivien kaltaisilla näyttävillä tapahtumilla.
Kirkko muodostaa nykyisin mielipiteensä selkeästi ja nopeasti niin Irakin sodasta kuin yhteiskunnallisista ongelmistakin. Kirkon pitää esiintyä julkisuudessa eettisenä keskustelijana, mutta vaarana on, että kirkosta tulee vain yksi mielipideautomaatti muiden maailmanparantajien joukkoon.
Elämystehtailussakaan ei ole mitään vikaa, jos "kivan" avulla nostetaan tärkeitä asioita esiin. Pelkkää kivaa mailmassa on tarpeeksi.
Pohjimmiltaan emme tarvitse aamutelevisiossa päivystäviä piispoja tai uskofestareita. Tarvitsisimme kirkkoa laajentamaan kovin kapeaksi käyvää ihmiskuvaa tai väkevänä eettisenä keskustelijana vaikkapa ekonomistivallan vastapainoksi.
Varsinaisesta sanomastaan kirkko on piilottanut armon. Ilman syvintä teologista sisältöäkin meillä olisi yksilöinä ja yhteisönä valtava tarve armon sanomalle, sillä niin armottomia olemme itseämme ja toisiamme kohtaan.
Jouko Jokinen
Kirjoittaja on SK:n päätoimittaja.
Satakunnan Kansa 21.5.2003
------------------------------------------------------------
Erinäisillä kirkkokahveilla saattavat kupit hieman loiskahtaa, jos seurakuntaväki tutkii tarkemmin tämän viikon Kirkkopäivien ohjelmaa. Sen perusteella kirkossa ovat katto ja seinät todella lavealla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes pitää raamattutunnin perjantaina Tuomiokirkossa. Siimes on hyvä puhuja ja fiksu ihminen, mutta mitä kunnon luterilainen ajattelee, sillä uskoltaan Siimes on ortodoksi ja vasemmistoliiton juuret ulottuvat ateismiin uskoneeseen kommunismiin.
Lauantain Virsi ja tähti -tapahtumassa hengellistä musiikkia esittävät muun muassa tanssilavojen kestosuosikit Jari Sillanpää ja Saija Varjus. Kiinnostavalta tuntuu myös ohjelmasta löytyvä Rap-meditaatio ja kymmenet muut tilaisuudet. Vasta sunnuntaina keskitytään perinteiseen sanan julistukseen.
Onko kirkko antautunut ja lähtenyt mukaan tätä maailmaa riivaavaan elämyssirkukseen? Eivätkö sana ja sakramentit enää riitä?
Eivät taida riittää, sillä kirkot kumisevat sunnuntaisin tyhjyyttään. Luterilaisuuden asema Suomessa on vahva, mutta kristillisyys on valtaväestölle lähinnä kotivakuutusta muistuttava tapa. Se on hyvä olla olemassa, jos vakuutusmaksu vain pysyy siedettävänä.
Kirkko yrittää terävöittää profiiliaan kahdella keinolla. Kirkko haluaa olla voimakkaammin mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Toisaalta kirkko pyrkii esille Kirkkopäivien kaltaisilla näyttävillä tapahtumilla.
Kirkko muodostaa nykyisin mielipiteensä selkeästi ja nopeasti niin Irakin sodasta kuin yhteiskunnallisista ongelmistakin. Kirkon pitää esiintyä julkisuudessa eettisenä keskustelijana, mutta vaarana on, että kirkosta tulee vain yksi mielipideautomaatti muiden maailmanparantajien joukkoon.
Elämystehtailussakaan ei ole mitään vikaa, jos "kivan" avulla nostetaan tärkeitä asioita esiin. Pelkkää kivaa mailmassa on tarpeeksi.
Pohjimmiltaan emme tarvitse aamutelevisiossa päivystäviä piispoja tai uskofestareita. Tarvitsisimme kirkkoa laajentamaan kovin kapeaksi käyvää ihmiskuvaa tai väkevänä eettisenä keskustelijana vaikkapa ekonomistivallan vastapainoksi.
Varsinaisesta sanomastaan kirkko on piilottanut armon. Ilman syvintä teologista sisältöäkin meillä olisi yksilöinä ja yhteisönä valtava tarve armon sanomalle, sillä niin armottomia olemme itseämme ja toisiamme kohtaan.
Jouko Jokinen
Kirjoittaja on SK:n päätoimittaja.
Satakunnan Kansa 21.5.2003
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämykset ovat pahasta. Jouko Jokista komeammat miehet ovat synti. Saija Varjus on kaunis nainen. Se on synti. Kiva on pahasta.
Muistakaa Suomen kirkon perussanoma: Ei armoa syntisille.
Joo päätöstilaisuuskin tais olla sirkusta ja kaikkea muuta hubaa! aikamoiseen suuntaan viedään touhua. Suvi-Anne Siimes puhumassa, se on kyl kaiken huippu, tuo femakko puolustaa homoja ja varsinkin homojen adoptioita, Raamatun linja homoja kohtaan on tuomitseva.
Virallinen kirkon uskonto on Suomessa urautunut liiaksi jopa puolueita koskevaksi. Kokoomus lienee siinä mielessä sopivin puolue. Se lähinnä tulee mieleen, kun haetaan vastinetta Raamatun fariseuksille. Suuri osa virallisista "uskovaisista" on "fariseuksia". Monet näennäisesti "pakanat" ovat sisimmässään usein rehellisiä totuuden etsijöitä. Hyvin monet ihmiset rukoilevat Raamatun ohjeen mukaan: "Mene kammioosi, sulje ovesi,...". Mitä tarkoittikaan vertaus Fariseuksesta ja Publikaanista. Se kannattaa lukea ja todella ymmärtää. Ei se ole vain sanahelinää. Kirkon ongelma on maallistuminen, ei tuollainen, mitä tässä tarkoitetaan, vaan sitä, että ei oroteta omiin lokeroihinsa hengellistä elämää ja maallista elämää. Suljetaan kirkon ovi, ja sitten ollaan valmiina lyömään ensimmäiselle poskelle ja vielä toisellekin poskelle. Ehtiihän sitten myöhemmin pyydellä anteeksi ja katua, ja sitten on taas kaikki hyvin! Oikea linja on se, että kirkon sanoma mukaan tavalliseen elämään, tavallisiin ratkaisuihin, ei vain sunnuntaisin saarnoihin ja juhlapuheisiin. Kyllä Suvi-Anne sopii sinne puhujaksi siinä kuin joku piispakin. Enpä tiedä kumpi on sopivampi?! Toivoo: Aleksis Kiven Lauri.
Kaikenkarvainen oikeistolainen paskaväki on aina kelvannut Suomen kirkon tukipilariksi. Pahimmillaan SYP:n johto kelpasi kirkkoon julistamaan kasinotalouden aututta.
Joku jeppe joskus kaksituhatta vuotta sitten ajoi suutuspäissään valuutanvaihtajat, spekulantit ja koronkiskurit kirkosta ulos. Mutta sillä kaverilla ei taida olla juurikaan yhteistä Suomen virallisen kirkon kanssa.
Oikein ällöttää, kun sattuu näkemään televisiokuvaa jostain valtiopäivien avajaisista.
Kasinopelureiden tekopyhät edusmiehet ja -naiset hartaannäköisenä kirkossa.
Ottavat varmaan kolehtihaavistakin.