Sydämmen usko

>> että jotkut vain latelevat sanoja mutta eivät
>> usko sydämmessään

No, voihan vaikka joku olla vaikka pappina kirkossa,
vaikka ei usko, että Jeesus on Jumalan Poika,
eikä usko, että Jeesus nousi ylös kuolleista.

Silti hän ammattinsa/palkan vuoksi latelee
Jumalanpalveluksessa liturgian mukaiset sanat,
jossa puhutaan Jeesuksesta Jumalan Poikana,
ja ylösnousseena Vapahtajana. Suu puhuu toista
kuin mihin sydän uskoo. Mutta kyllä Jumala
näkee sydämeen, että puppuahan tuo latelee.

Mutta sinulla tuskin on tuosta kyse, ja silloin
sinua koskee lupaus: "Joka tunnustaa Jeesuksen
Jumalan pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän
pysyy Jumalassa." (1. Joh 4:15) - Jumala pitää sinusta kiinni!

>> Riittääkö vaan se, että uskoo että mut on
>> pelastettu ja mun synnit on anteeksi annettu?
>> vai onko asian takana jotain muuta?

Kun sinut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen, ja sinä uskot Jeesuksen maksaneen syntivelkasi
ristin puulla, sinä aivan varmasti pelastut.
Raamattu lupaa niin. Asian takana ei ole muuta.

Jeesus sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan
ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
(Mark. 16:15-16)

Ihminen pelastuu yksin Jeesuksen ristintyön
perusteella, eikä siihen voi lisätä mitään.

"Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.
Muuta perustusta ei kukaan voi laskea."
(1. Kor. 3:11)

Jeesus sanoi: "Autuas se, joka ei minua torju." (Luuk. 7:23 )

Ja sinä et ilmeisesti halua torjua Jeesusta,
vaan kaipaat olla hänen omansa. Tuossa yllä
Jeesus sanoo semmoista ihmistä autuaaksi!
eli ikionnelliseksi, onniteltavaksi.

Jotenkas semmoinen olet.

>> ja sitten sanotaan että armo on sen
>> takia,koska me ei pystytä teoillamme
>> itsestämme saamaan Jumalalle kelpaavia?

Tosi kuin vesi. Näin se on.

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan,
mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta,
kun aika koitti." (Room. 5:6)

"Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule
vanhurskaaksi (=Jumalalle kelpaavaksi) tekemällä
lain vaatimia tekoja, vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen,
olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen,
jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla
emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja.
Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi
tekemällä mitä laki vaatii. " (Gal. 3:11)

"hän on meidän syntiemme sovitus" (1. Joh. 2:2)

>> Ja joissain kohdissa sanotaan, että usko
>> ilman tekoja on tyhjää...

Raamattu sanoo, että usko Jeesuksen meille
ansaitsemaan armoon, on Jumalan lahja ihmiselle.
Jumala saa sen sinun sydämessäsi aikaan
kasteen ja evankeliumin kuulemisen kautta.

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä."
(Ef. 2:8-9)

Se usko, jonka Jumala antaa ihmisen sydämeen,
on perusluonteeltaan aktiivista. Se alkaa vaikuttaa.

Armahdetun syntisen ihmisen sydämessä alkaa
tapahtua jotakin: enää ei voi ihan tuosta vaan
tehdä syntiä ilman, että jokin alkaa kaihertaa.

Uskon lahjan mukana ihmisen sydämeen tulee
asumaan Pyhä Henki. Hän alkaa sisimmässämme taivutella
meitä tekemään hyvää, nuhtelee synnistä,
ja saa aikaan sitä, että yritämme olla tekemättä
Jumalan tahtoa vastaan.

Niin. Ei ole enää aina kiva tehdä syntiä. Alkaa vaivata.
Ja välillä tulee mieleen tehdä jotakin mukavaa
toisille ihmisille. Alkaa kaivata toisten uskovien
yhteyteen. Haluaa kuunnella, mitä Jumala on
mieltä asioista. Ja tekee joskus jopa mieli
kertoa toisillekin, että Jeesuksesta kannattaisi
ottaa selvää, jne.

Jos mitään tuollaista liikehdintää ei ala
sydämessä vähitellen tapahtua, niin se on merkki
siitä, että se usko, mikä ihmisellä on,
ei ole se Jumalalta lahjaksi saatu. Ja silloin
ihmiselle on yleensä vielä täysin käsittämätöntä,
miksi Jeesus kuoli ristillä, ja hän yrittää
Jumalaa miellyttämällä ansaita paikkaa Taivaan Kodissa.

Semmoinen usko, jossa vielä uskotaan omaan hyvyyteen,
ja omaan ponnisteluun tienä Jumalan luo,
ei johda mihinkään. Sille tielle uupuu,
eikä semmoisessa uskossa ole paljoa voimaa
muuttaa ihmisessä mitään.

Loppuun saakka - viimeiseen hengenvetoon saakka
täällä maan päällä, ihminen on syntinen, ja lankeaa
tekemään Jumalan tahtoa vastaan, sillä me olemme
niin kovin heikot. Siksi uskon alussa,
keskivaiheilla, ja lopussa, ihminen pelastuu
vain ja ainostaan sen vuoksi, että Jeesus on
ottanut meidän pahat tekomme omaksi syykseen,
ja ottanut vastaan sen rangaistuksen, mikä olisi
kuulunut meille.

Velkamme on maksettu, siksi sinä saat olla
vapaa Jumalan lapsi. Ja kun sinä elät elämääsi
tajuten edes vähän siitä, miten suuren lahjan
sinä olet saanut, se usko alkaa väistämättä
vaikuttaa sinussa jotakin.

Sori, tuli pitkä juttu, vaikka asia on yksinkertainen.
Mä olen vähän tämmöinen jaarittelija :)

Mutta siunausta pohdintoihisi!

Sydämen usko ei tarvitse ihmisten kirjoittamia kirjoja. Jos joku luettelee ulkoa opettelemiaan lauseita, se ei ole uskoa. Kun todella uskoo, tekee niitä hyviä tekoja itsestään, ja se on osa uskoa.

"Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen."
(1.Samuelin kirja 16:7)

Me ollaan Jumalan katseen röntgenissä, läpivalaistuja :)

Kun lukee vaikka Psalmin 139, niin tajuaa,
että Jumala tuntee minut läpikotaisin.

"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka,
ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden."
Ps. 51:6

Periaatteessahan riittää että uskot syntisi anteeksi annetuksi ja näillä alttareilla itsesi pelastetuksi. Riittääkö se? Jos riittää ok.

Miten saisi sen varmuuden pysymään - miten pääsisi tuntemaan lähemmin Jumalaa ja Pelastajaamme Jeesusta? Yhteydenpito joka aloitetaan Isän ja Pojan kanssa on sellainen juttu joka käytössä syvenee. Aivan oikein Usko jää tyhjäksi ellei sitä pidä yllä. Ihmisellä on surullinen taipumus kääntyä takaisin maalliselle tasolle ja unohtaa Taivaallinen Perhe. Usko näivettyy ja käy tyhjän oloiseksi.

Meidän ei tarvitse kerätä mitään taivaallisia bonuksia toki itsellemme puuhakkuudellamme. Mutta jotta se pysyisi täytenä se usko - tarvitaan puuhakkuus yhteyden pitoon Jeesuksen kanssa.

Jeesuksella on rakkauden läheisyys ja turvallisuuden ja täyttymyksen läheisyys. Sen läheisyyn kohtaaminen tuo ymmärrystä ja sisäistä ravintoa. Sen läheisyyden olemus jo olemassaolollaan tuo tietoisuuden ja sielunkasvun. Tulee sisäinen ymmärrys miten Jumala haluaa minun toimivan uskovana.

Se on armolahjojen ja voitelun kärsivällistä odotusta kunnes on kypsä siihen mitä Isä haluaa.
Jeesuksen sanat:"Ei niinkuin minä haluan vaan niinkuin Isä sinä."

Suosittelen sinun lähtevän sille tielle, sillä syvyys Uskossa tyydyttää kaipauksen intohimon.