Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:7)
Älä ymmärrä tätä niin, ettei kukaan tuntisi tai havaitsisi tätä rauhaa. Jos meillä kerran on rauha Jumalan kanssa, niin täytyyhän meidän tottakin tuntea se sydämessä ja omassatunnossa. Kuinka muutoin sydämemme ja ajatuksemme sillä varjeltaisiin? Käsitä tämä sen sijaan näin: Kun murhe ja vastukset kohtaavat niitä, jotka eivät osaa rukouksessa paeta Jumalan luo, ryhtyvät hekin etsimään rauhaa, mutta vain sellaista rauhaa, jonka järki käsittää ja saavuttaa. Järki taas ei tiedä mistään muusta rauhasta kuin siitä, joka syntyy onnettomuuden lakatessa. Tämä rauha ei ole kaikkea ymmärrystä ylempi, vaan sen mukainen.
Ne taas, jotka iloitsevat Jumalassa, tyytyvät siihen, että heillä on rauha Jumalan kanssa. He pysyvät miehuullisina murheessa pyrkimättä sellaiseen rauhaan, joka on sopusoinnussa järjen kanssa, nimittäin sellaiseen, joka syntyy kun onnettomuus lakkaa. He pysyvät lujina odottaen uskosta sisäistä vahvuutta. He eivät lainkaan välitä siitä, onko onnettomuus lyhyt- vai pitkäaikainen. He eivät myöskään levottomina ajattele, miten kaikki vielä päättyy. He jättävät kaiken Jumalan haltuun tahtomatta tietää, milloin, millä tavalla ja kenen avulla hän auttaa. Siksi Jumalakin osoittaa heille armonsa valmistaen heidän onnettomuudelleen heidän täydelliseksi parhaakseen sellaisen lopun, että kukaan ei olisi osannut sellaista aavistaa eikä toivoa.
Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille
Älä ymmärrä tätä niin, ettei kukaan tuntisi tai havaitsisi tätä rauhaa. Jos meillä kerran on rauha Jumalan kanssa, niin täytyyhän meidän tottakin tuntea se sydämessä ja omassatunnossa. Kuinka muutoin sydämemme ja ajatuksemme sillä varjeltaisiin? Käsitä tämä sen sijaan näin: Kun murhe ja vastukset kohtaavat niitä, jotka eivät osaa rukouksessa paeta Jumalan luo, ryhtyvät hekin etsimään rauhaa, mutta vain sellaista rauhaa, jonka järki käsittää ja saavuttaa. Järki taas ei tiedä mistään muusta rauhasta kuin siitä, joka syntyy onnettomuuden lakatessa. Tämä rauha ei ole kaikkea ymmärrystä ylempi, vaan sen mukainen.
Ne taas, jotka iloitsevat Jumalassa, tyytyvät siihen, että heillä on rauha Jumalan kanssa. He pysyvät miehuullisina murheessa pyrkimättä sellaiseen rauhaan, joka on sopusoinnussa järjen kanssa, nimittäin sellaiseen, joka syntyy kun onnettomuus lakkaa. He pysyvät lujina odottaen uskosta sisäistä vahvuutta. He eivät lainkaan välitä siitä, onko onnettomuus lyhyt- vai pitkäaikainen. He eivät myöskään levottomina ajattele, miten kaikki vielä päättyy. He jättävät kaiken Jumalan haltuun tahtomatta tietää, milloin, millä tavalla ja kenen avulla hän auttaa. Siksi Jumalakin osoittaa heille armonsa valmistaen heidän onnettomuudelleen heidän täydelliseksi parhaakseen sellaisen lopun, että kukaan ei olisi osannut sellaista aavistaa eikä toivoa.
Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuohon Lutherin ymmärtämään ylitse ymmärryksen käyvään rauhan käsitykseen, vaikka kaikessa ei hänenkään opetuksensa ole täydellisiä ja joissakin asioissa ne ovat jopa liiankin vajavaisia.
Ymmärrystä ylempi rauha on juuri sitä, että vaikka maailma kuinka melskaa ja joudumme elämään sen melskeiden keskuudessa, on meillä ihmeellinen rauha.
"He jättävät kaiken Jumalan haltuun tahtomatta tietää, milloin, millä tavalla ja kenen avulla hän auttaa."
Eikös tuossa ole juuri markkinarako harhaoppisille?
Jättäytyä Jumalan haltuun, mutta ei väliä millä tavalla ja kenen avulla Hän auttaa.
Yli ymmärryksen käyvää ei voikaan ymmärtää. Jos ja kun jättäytyy Jumalan varaan, ei ole vaaraa joutua harhaoppien viemäksi. Hänen kädestään ei Jeesuksen opetuksen mukaisesti voi kukaan ryöstää.
Evankeliumi Johanneksen mukaan
10:29
"Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä."
Ei silläkään ole enää väliä millä tavalla tai kenen avulla Hän auttaa. Hän voi panna pahankin palvelemaan omaa hyvää tarkoitustaan.
Olipa tosiaan mannaa Jumalan lapsille.
"Ei silläkään ole enää väliä millä tavalla tai kenen avulla Hän auttaa. Hän voi panna pahankin palvelemaan omaa hyvää tarkoitustaan. "
Miksi sitten varoitetaan vääristä hengistä?
Tulkintasi on virheellinen. Kun auttaja on Jumala, ei ihminen voi joutua väärien henkien valtaan. Se on sula mahdottomuus.
Väärät henget tulevat toisesta lähteestä, sielunvihollisesta Saatanasta, jota myös perkeleeksi on kutsuttu. Nykyisin tosin perkele sielunvihollisen nimenä on jonkun kirkollisen viisastenkerhon toimesta poistettu ja latistettu pelkäksi kirosanaksi.
Jumalan kämmenellä ei ole sijaa väärille hengille. Jumala voi käyttää saatanaa käsikassaranaan, mutta uskovan henkeen sillä ei ole osaa eikä arpaa. Kiusata voi ja yrittää langettaa, mutta siihen se jääkin.
Valitettavan moni näkee Jumalan ja saatanan tasavertaisena taisteluparina, mutta niin ei ole.
Vääristä hengistä varoittaminen on oikein, mutta ei ole mitäään syytä olla niistä huolissaan. Jeesus on voittanut synnin ja saatanan vallan ja riistänyt aseet kaikilta hallituksilta ja valloilta. Meillä on tietysti vielä taistelu ilmavaltojen hallitsijaa ja pimeyden henkiolentoja (ei ihmisiä) vastaan, mutta sota on jo voitettu.
Liian usein monet asiat pannaan henkivaltojen kontolle, vaikka kysymys on vain meidän inhimillisistä heikkouksistamme ja lihastamme, joka sotii henkeä vastaan.
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka on pimeydestä kutsunut meidät ihmeelliseen valkeuteensa.