ahdistaa pahasti

juttuni on aika pitkä vaan yritän tiivistää...
Meidän tokaluokkalainen poika on aina ollut vilkas ja yms. aina se joka muskareissa ja muissa vetelee rinkiä ympäri salia eikä tahdo pysyä "ruodussa". Voi sitä negatiivisen palautteen määrää minkä sekä poika että minä äitinä olemme saaneet. lapsi on kuriton ja minä huono kasvattaja....
Tilanne alkoi kehittyä eskarissa erikoiseen suuntaan. Poika on tosi fiksu ja hänellä on hyvä mielikuvitus, oppii nopeasti ja oivaltaa asioita loistavasti. Eskarissa kuitenkin eräs tädeistä paukautti että pojalla on neurologinen "vika" ja että hän suorastaan tärisee ajoittain, kädet vapisevat. Haluan auttaa ja tukea lastani parhaani mukaan, joten aloin kyseenalaistaa kaiken mitä tiedän hänestä, vaikka en moista "vikaa" itse ollut huomannut. Ajattelin että jos kuitenkin ammatti-ihminen tietää jotain mitä en itse huomaa.
Kävimme koulukypsyystestit, psykologien-, toimintaterapeuttien- ja fysioterapeuttien kartoitukset. Lastenpolit ja muut. Tuloksena pitkä litania fysioterapeutin juttuja ja toimintaterapiaan liittyviä asioita. Ollaan nyt käyty vuosi fysiossa, ei päästy toimintaterapiaan kun tarve ei ole riittävän paha. Palavereja miittinkien perään loputon suo.

Nyt lopulta käytiin viimeisenä etappina neurologilla joka paukautti suoraan että kuka on tämän alkuperäisen arvion tehnyt, kun pojalla ei ole minkäänlaista vikaa neurologisella puolella? Jutut viittaavat enemmänkin ADHD puolelle vaan ei kuitenkaan diagnoosiksi asti. Neurologi oli suorastaan vihainen tällaisesta amatööridiagnosoinnista, hänen mielestään tällaista ei olisi pitänyt päästä tapahtumaan. Siis kaksi vuotta turhaa paskaa, kun sen ajan olisi voinut käyttää pojan todellisien heikkojen kohtien tukemiseen ja todellisiin tarpeisiin vastaamiseen. Täti sanoi et kelatkaa nyt kaksi vuotta taaksepäin ja alottakaa tyhjältä pöydältä.

Voi PPPP sanon minä! Pitäisi vaan luottaa sitkeesti itseensä paremmin, vaan kun ns. ammatti-ihminen on niin varma asiastaan niin aika monta muuta ammatti-ihmistä piti käydä läpi ennenku jollaki oli pokkaa sanoa et tämä yksi on väärässä. Ajatelkaa mikä määrä resursseja hukkaan ja mitä kaikkea poikani on joutunu kuunnella.....

Ei kun nyt sitten eteenpäin vaan. Alkaa tuntua tosi raskaalta. On tässä joutunut katsomaan peiliin aika vakavissaan. Koko ajan samat ongelmnat on pyöriny eikä ne siitä nytkään mihinkään häviä. Kun joskus toinen lapseni menee eskariin, niin tämä diagnoositäti ei kyllä tule häntä opettamaan!