Kristinuskossa puhutaan aina valtavasta Jumalan rakkaudesta. Armosta. Kuinka syntinen saa anteeksi.
Missähän se "valtava rakkaus" oikeasti ilmenee? Jos nyt unohdetaan asiat, mitkä vaativat uskoa. Ilmeneekö se kenties sodissa maan päällä vaiko kun lapset näkevät nälkää?
Onko olemassa yhtään hyvää syytä miksi tämä Jumala ei tee näille asioille mitään, jos hänellä kerran on valta ja voima? Miksi hän antaa kuolla tämän lapsen? Mikään selitys ei ole, että "näin on tarkoitettu" tai "emme me voi tietää jumalan arvoituksia" tmv. Antaisitko sinä kuolla lapsen nälkään, jos sinulla olisi mahdollisuus estää se?
Nuo ovat suoria kysymyksiä, jotka vaativat myös suoria vastauksia.
Missähän se "valtava rakkaus" oikeasti ilmenee? Jos nyt unohdetaan asiat, mitkä vaativat uskoa. Ilmeneekö se kenties sodissa maan päällä vaiko kun lapset näkevät nälkää?
Onko olemassa yhtään hyvää syytä miksi tämä Jumala ei tee näille asioille mitään, jos hänellä kerran on valta ja voima? Miksi hän antaa kuolla tämän lapsen? Mikään selitys ei ole, että "näin on tarkoitettu" tai "emme me voi tietää jumalan arvoituksia" tmv. Antaisitko sinä kuolla lapsen nälkään, jos sinulla olisi mahdollisuus estää se?
Nuo ovat suoria kysymyksiä, jotka vaativat myös suoria vastauksia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kärsimyksen ongelmaa on pohdittu aika kauan, eikä ihan turhaan, koska eteenpäin on menty. Lyhyessä muodossaan sillä on pyritty todistamaan, ettei ole Jumalaa, joka on hyvä ja kaikkivaltias. Siis yksinkertaisesti:
1. Jos Jumala on olemassa ja on hyvä, hän estää kärsimystä niin paljon kuin pystyy
2. Jos Jumala on olemassa ja on kaikkivaltias, hän voi estää kaikki kärsimystä aiheuttavat tapahtumat
3. Maailmassa on kärsimystä
-> Ei ole Jumalaa, tai hän ei ole hyvä tai kaikkivaltias
Tämän todistelun mustavalkoisuuden ongelmat on kuitenkin tiedostettu ja niiden pohjalta on jouduttu laatimaan samasta aiheesta toisenlaisia väitteitä. Kuitenkin kun pyritään ottamaan huomioon enemmän asioita, johtopäätös ei olekaan niin ilmeinen, vaan päättely lähestyy muotoa:
1. Jos Jumala on olemassa ja on hyvä, hän estää niin paljon kärsimystä kuin mahdollista ilman, että samalla estetään jonkin arvokkaamman hyvän toteutuminen
2. Jos Jumala on olemassa ja on kaikkivaltias, hän voi rajoittaa kärsimystä silti estämättä sen hyvän toteutumista, joka on arvokkaampaa kuin rajallinen kärsimys
3. Maailmassa on rajallisesti kärsimystä
-> Tällöin jää auki se, miksi maailmassa oleva kärsimys on rajallista, onko se Jumalan aikaansaama tilanne.
Vapaus sisältää aina mahdollisuuksia ja niiden mahdollisuuksien olemassaolo on nähty myös hyvin arvokkaana asiana. Tässä yhteydessä on puhuttu myös siitä, millainen leikkimaailma maailman pitäisi olla, että siinä ei voisi olla kärsimystä. Tällä hetkellä ei kysymys ole leikkimaailmasta tässä mielessä, mutta kärsimysten määrä yksilön kohdalla on kuitenkin lopulta rajallinen. Voisi myös pohtia sitä, onko kärsimys suhteellista?
Entä jos suurin kärsimys olisi esimerkiksi tuhat vuotta äärimmäisissä tuskissa, jotka ihminen juuri ja juuri sietäisi pysyen kuitenkin tajuissaan. Entä jos ei olisi tajuttomuutta, vaan tuskat voisivat olla paljon suuremmat kuin nykyisin, siis ilman tajuttomuuden tuomaa rajaa kärsimykselle. Tai entä toisinpäin? Jos suurin tunnettu kärsimys vastaisi verikokeen ottamista, niin olisiko kysymys kärsimyksestä silti ajankohtainen. Puhuisivatko ihmiset siitä huolimatta suuresta kärsimyksestä, onko tämä suhteellista?
Myös oikeudenmukaisuudesta voisi miettiä samoin. Miksi maailma ei ole oikeudenmukainen siinä mielessä, että esimerkiksi kärsimyksen määrä jakaantuisi tasaisesti. Kristillisen näkemyksen vastaus siihen, miksi Jumala tahtoo kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta, on yksinkertaisesti se, ettei Jumala sitä tahdo. Raamatun mukaan on Jumalan kärsivällisyyttä se, että hän sietää tätä nykytilannetta hetken, ennen kuin lopettaa sen. Tosin ihmisen elämä on niin äärimmäisen lyhyt, että monet sukupolvet vaihtuvat tässä tilanteessa ennen lopullista ratkaisua.
Edelleen kärsimyksen olemassaolo kertoo kristillisen näkemyksen mukaan siitä, että maailman tila ei ole normaali ja alkuperäisen Jumalan tahdon mukainen. Ihminen ei ole siihen aivan syytön osapuoli, vaan varsin keskeisessä osassa. Vaikka suuri osa kärsimystä on korkeintaan välillisesti ihmisen vaikutusta, niin on paljon myös suoraan ihmisen pahuudesta tai välinpitämättömyydestä johtuvaa kärsimystä. Varsinkin se tuo ihmiselle vastuun myös yksilötasolla ja valintojen seurauksia on konkreettisesti nähtävissä maailmassa.
Kuoleman kohdalla on mahdotonta sanoa, tuottaako se suurempaa vai pienempää kärsimystä kuin elämä sen yksilön kohdalla. Omaisille se tuo aina surun, siltä ei voi välttyä, eikä sitä saa vähätellä. Jossain mielessä tilanne on tälläkin saralla maailmassa aika epänormaali tai vähintäänkin nyt hankala. Tarkoitan siinä mielessä, että siellä missä on vähiten ruokaa, syntyy eniten lapsia. Missä määrin tästä voisi syyttää Jumalaa ja missä määrin ihmisten pitäisi katsoa peiliin, onkin aika kova kysymys.
kustannuksella kärsivällinen: "raamatun mukaan on Jumalan kärsivällisyyttä se, että hän sietää tätä nykytilannetta hetken, ennen kuin lopettaa sen." Ihmisaji on ollut kärsimässä jo yli 100000 vuotta, eläimet paljon kauemmin.
"Kärsimyksen ongelmaa on pohdittu aika kauan, eikä ihan turhaan, koska eteenpäin on menty." Onko, miten ja ketkä? Uskovat puolustaessaan jumaliaan uusin tekosyin?
"Edelleen kärsimyksen olemassaolo kertoo kristillisen näkemyksen mukaan siitä, että maailman tila ei ole normaali ja alkuperäisen Jumalan tahdon mukainen. Ihminen ei ole siihen aivan syytön osapuoli, vaan varsin keskeisessä osassa." Ylläri luojalle, kumpi on vastuussa, kaikkitietävä luoja vai luotu?
Höpötät paljon mutta siihenhän uskonnot perustuvat.
Jos lähdetään hieman kauempaa liikkeelle, niin maailmalla on olemassa alkusyy, koko olemassaolon perusta, jota kutsumme Jumalaksi. Hän on ennen kuin on mitään mitä voimme mitata ja käsin kosketella. Kun hän tekee jotain, niin mikään ei pakota häntä siihen, vaan hän tekee niin kuin haluaa. Mikään ei ole häneltä kiellettyä, vaan kaikki mitä hän tekee, on ainoastaan hyvää, koska se täyttää hänen omaa tahtoaan. Ainoa asia, mitä vastaan Jumala ei voi toimia, on hänen oma luontonsa jonka mukaan hän toimii.
Kun hän tekee universumin olevaksi, niin se on hänen päätöksensä ja hänellä on oikeus tehdä universumilla mitä haluaa. Meidän onneksemme Jumalan luonto on sellainen, ettei hän ole luonut maailmankaikkeutta sitä asuttaville olennoille lähtökohtaisesti tuskalliseksi paikaksi. Jumala on luonut luonnon ja ihmisen ja ihminen kokee mielihyvää ja virkistystä luonnossa. Luonnon vihreys ja kukkien ja monet värit ihminen kokee kauniina ja lähdeveden virvoittavana.
Jo yksin se kertoo jotain Jumalan luonteesta, siitä mihin hänen luomistyönsä tähtää. Se ei ole tuhoavaa, vaan rakentavaa ja sen pohjalta ihmisellä on mahdollisuus nauttia luonnon virkistävyydestä, keskinäisestä rakkaudesta, läheisyydestä, oman ajattelunsa oivalluksista, musikaalisuudesta, taiteen esteettisyydestä, jne. Normaalissa kielenkäytössäkin voidaan puhua paratiisimaisista olosuhteista, jolla sanalla viitataan siihen miten hyvä ihmisen olisi olla ilman jatkuvia murheita ilman saastumisesta, sodista ja terrorismista, toisten ahneudesta johtuvasta kieroilusta ja hyväksikäytöstä, jne.
Ihmisellä on kaikki edellytykset pitää Jumalan rakentavaa toimintaa mielekkäänä ja hyvänä myös ihmisen kannalta. Jumala saisi olla vaikka paha ihmisen kannalta katsottuna, mutta niin ei näytä olevan, vaan Jumala voidaan perustellusti nähdä hyvänä. Kun puhutaan siitä, miten kaikki tuhoavat voimat maailmassa eivät ole ihmisen aikaansaannoksia, niin silti yllättävän monet ovat. Jopa tsunamin yhteydessä oli keskustelua siitä, miten paljon ihmisten tekemän meren alaisen ydinkokeet ovat myötävaikuttaneet näihin katastrofeihin. Ilman saastuttamisen hyvin monenlaiset vaikutukset nykyisin tunnustetaan jo laajalti.
Maailmassa riittäisi vielä tällä väkimäärällä kaikille kaikkea hyvää, jos se hyvä jakaantuisi ihmisten kesken tasa-arvoisesti ja pysyttäisi jossain kohtuudessa. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, mutta miten nopeasti siellä missä muutamakin ihminen on koolla, on myös kateutta, ahneutta ja muuta itsekkyyttä. Tässä puhutaan ihmisen vapaan valinnan piiriin kuuluvista asioista, ei suinkaan Jumalan aiheuttamasta välttämättömästä ihmisten välisestä ristiriidasta.
Jos keskitytään siihen, miten Jumala suhtautuu ihmisen kärsimyksiin, niin voidaan nähdä Jumalan itsensä kärsivän kärsivien kanssa. Tämä tilanne ei ole siinä mielessä ollenkaan Jumalan tahdon mukaista, mutta hän kärsii ja sietää sitä, koska on antanut ihmiselle tietyt vapaudet toimia oman valintansa mukaan. On kuitenkin mielenkiintoista, että siellä missä Jeesus on läsnä ja hänen Henkensä vaikuttaa, on nähtävissä juutalainen ja arabi polvistuneena samalle alttarille ehtoollisyhteyteen. Koko maapallolla ei varmaan ole toista paikkaa, jossa olisi niin pitkät perinteet vihamielisyyksille, kuin lähi-idässä, mutta kristillisissä kirkoissa on silti sulassa sovussa edustettuna molempia osapuolia. Se on kuin pala taivasta maan päällä siinä paikassa ja siinä hetkessä.
Kiinnität huomion siihen montako vuotta ihminen on elänyt maan päällä, vaikka tietänet, että mikä tahansa äärellinen ajanjakso on mitätön äärettömyyden rinnalla. Ajallinen on ikuisuuden rinnalla jotain olemattomiin häviävän pientä, aivan kun on ihmisen paraskin hyvyys Jumalan hyvyyden rinnalla niin olematon asia, ettei sitä ole mielekästä edes mainita. Näillä mitättömän pienillä asioilla on valtava merkitys ainoastaan kun asiaa katsotaan ihmisen itsensä silmin ja kuvitellaan, että se mitättömyys on kaikki mitä on. Humanismi sanoo sen ihmisen hyvyyden olevan kaikki hyvä mitä on, vaikka se ei ole mitään, eikä edes sitä olisi ilman Jumalaa. Ei ole merkitystä sillä onko ihminen asuttanut maata 10e6 vuotta vai 10e60, vai kenties 10e600 vuotta.
Mikä on ihminen, jos ihmistä tarkastellaan universumin mittakaavassa, Jumalan rinnalla hän on vielä vähemmän mutta se onkin ihmeellistä, että silti Jumala on jopa jokaisen yksilön kanssa hänen iloissaan ja suruissaan. En minä halua väheksyä yksilön kärsimyksen merkitystä yksilölle itselleen ja hänen läheisilleen. Asioita voi vain tarkastella eri perspektiiveistä ja ilman tällaista laajempaa perspektiiviä en pystyisi perustelemaan minkään asian merkityksellisyyttä. Ilman olemassaolon perustaa, Jumalaa, ei millään olisi merkitystä, eikä itse asiassa olisikaan mitään. Tämä lähtökohta asiaa pohtiessa on aika tärkeä, koska muuten pohdinta keskitetään hyvin kapealle alueelle eikä siltä alueelta löydetä vastauksia.
Onhan paljon sellaistakin näkemystä, jonka mukaan missään ei oikein nähdä merkitystä ja koetaan oikeutetuksi nyrkin puiminen taivasta kohti ja Jumalan syyttäminen. Se ei taida ketään tehdä autuaaksi, vaan merkityksettömyyden lisäksi synnytetään myös katkeruutta. Jumala nähdään syypäänä, pahana ja ollaan hänelle vihaisia. Ei kiitetä häntä hyvistä asioista eikä oteta vastaan lohtua kärsimyksissä. Entä jos nähtäisi Jumalan tahto ainoastaan hyvänä ja oikeana ja silloin kun oma tahto on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, mietittäisi onko oma tahto todella oikea, vai ainoastaan itsekäs? Jos tällaista pohtii Jumalalta kysellen ja kuunnellen, niin saattaa löytää Jumalan sydämen lempeyden ihmisiä kohtaan ja voi ymmärtää ihan perustellusti Jumalan rakentavan ja ylläpitävän vaikutuksen ainoastaan hyvään tähtäävänä toimintana.
mitään tietoa tällaisesta, joku uskoo noin joku ei:" maailmalla on olemassa alkusyy, koko olemassaolon perusta, jota kutsumme Jumalaksi."
"Mikään ei ole häneltä kiellettyä, vaan kaikki mitä hän tekee, on ainoastaan hyvää, koska se täyttää hänen omaa tahtoaan". Väärin, et tällä todista mitään, mikään tuossa ei ole todistettu.
"Meidän onneksemme Jumalan luonto on sellainen, ettei hän ole luonut maailmankaikkeutta sitä asuttaville olennoille lähtökohtaisesti tuskalliseksi paikaksi." Oletko humalassa tai jossain aineissa? Emme voi tietää mitään mahdollisen jumalan luonnosta, mutta maailma jossa elämme on täynnä kärsimystä, jos sillä on luoja, maailma kertoo millainen. Yritätkö sanoa että onneksemme Jumala ei ole vielä pahempi?
"Luonnon vihreys ja kukkien ja monet värit ihminen kokee kauniina ja lähdeveden virvoittavana." Jaha, onneksi on värikkäitä kukkia ja lähdevettä.
Loppu on vielä älyttömämpää: "Jumala saisi olla vaikka paha ihmisen kannalta katsottuna, mutta niin ei näytä olevan, vaan Jumala voidaan perustellusti nähdä hyvänä." Ei näytä olevan???Saisi olla???
"Jos keskitytään siihen, miten Jumala suhtautuu ihmisen kärsimyksiin, niin voidaan nähdä Jumalan itsensä kärsivän kärsivien kanssa." Jos joku on nähnyt, hänen olisi pitänyt kysyä mitä hittoa Jumala meinaa kun ei lopeta omaansa ja luotujensa kärsimystä vaikka voisi niin tehdä. Onko Jumala sadomasokisti?
"Koko maapallolla ei varmaan ole toista paikkaa, jossa olisi niin pitkät perinteet vihamielisyyksille, kuin lähi-idässä,[kyllä on] mutta kristillisissä kirkoissa on silti sulassa sovussa edustettuna molempia osapuolia. Se on kuin pala taivasta maan päällä siinä paikassa ja siinä hetkessä. " Muistaakseni monet palestiinalaisten terrorijärjestöjen johtajat ovat ja ovat olleet kristittyjä. Ja käyvät kirkossa.Kai se sitten on hyvä, jaksaa tappaa.
"Mikä on ihminen, jos ihmistä tarkastellaan universumin mittakaavassa, Jumalan rinnalla hän on vielä vähemmän mutta se onkin ihmeellistä, että silti Jumala on jopa jokaisen yksilön kanssa hänen iloissaan ja suruissaan". Tuo lohduttaa varmaan insestin uhreja, taivaallinen isä on katsomassa kun maallinen isä käyttää hyväksi. Luettuasi kirjoituksesi minun on sanottava että en käsitä kuinka joku voi uskoa kuten sinä. Luotaantyöntävä sepitelmä.
”Väärin, et tällä todista mitään, mikään tuossa ei ole todistettu.”
Ehkä huomaat jo kirjoituksen muodosta, ettei se ole todistelua, vaan viittauksia sellaisiin asioihin, joiden voi nähdä kertovan Jumalan luonteesta.
”maailma jossa elämme on täynnä kärsimystä”
Kyllä maailman voi nähdä noin, mutta silloin ei kiinnitetä mitään huomiota siihen, että maailma jossa elämme, on elinkelpoinen. Eikä pelkästään elinkelpoinen, vaan myös monin tavoin miellyttävä.
”Yritätkö sanoa että onneksemme Jumala ei ole vielä pahempi?”
Yritän sanoa, että jos Jumala olisi paha, niin elämä voisi olla vaikkapa samantapaista kuin kalalla kuivalla maalla, kuitenkin ilman kärsimyksen rajallisuutta.
”Jaha, onneksi on värikkäitä kukkia ja lähdevettä.”
Onneksi.
”Onko Jumala sadomasokisti?”
Ehkä maa muistuttaisi silloin kuuta. Happea ei olisi riittävästi, joka yö jäätyisi ja joka päivä iho palaisi (jos ihoa olisi), eikä kuitenkaan mikään lopettaisi kärsimystä.
”Tuo lohduttaa varmaan insestin uhreja”
Ehkä huomaat, ettei kirjoitukseni tarkoitus ole lohduttaa insestin uhreja. Se on vain pohdintaa siitä mitä on ja pohdintaa pohdinnan lähtökohdista. Jumala ei rohkaise ihmistä insestiin, mutta toki siitäkin syytetään Jumalaa, kuten kaikesta muustakin.
”Luotaantyöntävä sepitelmä.”
Sellaisena kirjoituksen voi nähdä, jos maailmaa katsoessa etsii siitä vaikkapa ihmisen aiheuttamaa kärsimystä ja syyttää siitä Jumalaa. Eihän ihmisen tarvitse olla kiitollinen, vaikka hänellä olisi kaikkea mitä osaa kuvitella. Silloinkin kai voisi syyttää Jumalaa siitä, ettei osaa kuvitella jotain parempaa kuin on. Sanoin jo, etten tahdo vähätellä kenenkään kärsimystä, se on vaikea tilanne aina kärsivälle ja hänen läheisilleen. Kuitenkin jos kärsimystä haluaa tarkastella kärsimyksen ulkopuolelta ja vieläpä ottaa pohdintaan mukaan sen, mikä Jumalan osuus kaikessa on, niin silloin täytyy miettiä sitä, mistä perspektiivistä asiaa lähestyy. Mielekkäintä olisi mielestäni pyrkiä näkemään kokonaisuus, ei pelkkää kärsimystä, vaan se missä ympäristössä ja mistä syistä kärsimystä esiintyy.
En jaksa uskoa (!) että joku oikeasti voi ajatella noin naivisti.
Koko valtavassa kirjoitelmassasi unohtuu aina ne perusasiat. Jumala on itse luonut ihmisen, josta hän myös on vastuussa.
Toisaalta se on varmaan helppo selitellä ties mitä kun istuu koneen takana, lämpöisessä huoneessa maha täynnä.
Uskonpa (jäleen minäkin uskon), että olisi eri ääni kellossa kun olisit vaikkapa Tsetseniassa missä lie, kun ohjus tuhoaa koko perheesi, talosi ja joudut kerjäläiseksi.
//Kristinuskossa puhutaan aina valtavasta Jumalan rakkaudesta. Armosta. Kuinka syntinen saa anteeksi.//
- Aika vakuuttavasti voidaan tuo sama asia erillaisina versioina löytää kaikista uskonnoista.
//Missähän se "valtava rakkaus" oikeasti ilmenee? Jos nyt unohdetaan asiat, mitkä vaativat uskoa. Ilmeneekö se kenties sodissa maan päällä vaiko kun lapset näkevät nälkää?//
- Miltä sinusta vaikuttaa, onko sodat ja muille ihmisille tuotettu kärsimys eri muodoissaan rakkautta?
//Onko olemassa yhtään hyvää syytä miksi tämä Jumala ei tee näille asioille mitään, jos hänellä kerran on valta ja voima? Miksi hän antaa kuolla tämän lapsen? Mikään selitys ei ole, että "näin on tarkoitettu" tai "emme me voi tietää jumalan arvoituksia" tmv. Antaisitko sinä kuolla lapsen nälkään, jos sinulla olisi mahdollisuus estää se?//
- Seli-seli ei auta niiden faktojen edessä että maailma on kuin Danten helvetti.
Olevaisuuden rakenne ei tue mitään inhimillistä ajatusta hyvyydestä tai oikeudenmukaisesta elämästä-->olevaisuus on brutaali,raaka ja aivan päin-vastainen ideoiltaan noihin utopioihin verraten.
Päätellä tietysti [raamatun kontekstissa] voidaan se että--> pikemminkin maailma [olosuhteet/mahdollisuudet etc,] ja sen luoja on itse paholainen ja kiduttaja.
Toinen juttu on sitten se--> onko tuo utopioiden ja valheiden,toiveiden,pelkojen verkosto lähelläkään totuutta, vai onko kaikki käsitetty aivan päälaelleen--> vain ihmis-näkö-kulmasta käsin.
Mielestäni [subjektiivisesti] olemme paljolti itse asioiden takana, siis lopulta vastuussa kaikesta, aivan kaikesta-->myös fyysisestä olemassaolostamme ja tuosta virheestä juontuvista seuraamuksista-->olemme siis itsekkin 'pikku devileitä' koko sakki--> 'kokonaisuuden bodyssa'.
ps. voimia ja rakkautta omaan elämääsi
Ei sodat johdu jostakin tai joidenkin uskosta vaan nimenomaan jonkun tai joidenkin uskon puutteesta.
Kristityillä on keskinäinen rakkaus ja se näkyy myös heissä alinomaan.
Ja esim. kyllä Luoja, taivaallinen Isä ihan itse vastaa kaikkiin Häntä koskeviin tai suoraan Hänelle osoittettuihin kysymyksiin, kysy Häneltä, itseltään. Eikä yleensäkään kukaan voi vastata tai elää jonkun toisen puolesta. Eli, ei Jumalakaan tiettävästi ala elää tätä maan päällistä elämää ihmisten puolesta ja heidän elämäänsä.
Suorat vastaukset siis joihinkin hyviin ja huonoihin kysymyksiin tulee vain siltä taholta jota ne koskevat suoraan tai sivuavat jotenkin.
Itse kysymykseen omalta osaltani vastaan täten;
Enkä tietenkään anna kenenkään kuolla jos se on minun toimistani tai teoistani kiinne. Mutta en voi myöskään ketään estää kuolemasta.
Kerro heti mulle jos tiedät vastauksen! Itse kysyn ihan samaa ja uskon silti. Ristiriitaista?
Ajattelen jtk niin että Jlan rakkaus ilmenee arkipäivän pieninä hyvinä asioina, jotka auttaa jaksamaan. Jumalan armoa on se, että rakkaus ei ole kokonaan maan päältä kadonnut, vaikka ihmisen pahuuden tähden olisi luullut jo aikoja sitten niin käyneen. Jumalan armoa on se, että maailma ei ole vielä tuhoutunut, vaikka ihminen kovasti yrittää sitä saastuttaa. Jumalan armoa on se, että juuri sinä ja juuri minä synnyimme elämään, eikä joku muu niistä miljardeista mahdollisuuksista. Jumalan armoa on se, että aurinko nousee pimeän yön jälkeen ja kevät tulee talven jälkeen.
Aivan tavallisia asioita, mutta uskon että ilman Jumalaa niitä ei olisi, koska uskon Jumalan olevan luoja ja luonnonlakien takana. Uskon, että nämä teot joita sinä ehkä sanot pieniksi ja merkityksettömiksi ovat itseasiassa niitä suurimpia.
Mutta myönnän että en osaa vastata yhteenkään kysymyseesi, koska ne ovat myös minun kysymyksiäni.
Vastaukset on jo löydetty. Voit olla rauhallisin mielin.
Varmat havainnot Jumalasta ovat niukassa. Tämä todellisuus tässä maailmassa todistaa usein päinvastaista kuin mitä pyhät kirjoitukset.
Tarvitseeko Jumalan näkyä joka päivä? Entä, jos elämämme onkin tarkoitettu elettäväksi omin voimin ja yhdessä muiden kanssa täällä? Jumala ei olisikaan tällöin mikään ulkopuolinen ja aina hätään kutsuttu pelastaja, vaan elämä olisi tässä ja meidän muokattavissamme. Jeesus antoi tärkeimmät elämän käyttöohjeet kuten lähimmäisenrakkauden. Riittääkö silloin esim. Jeesuksen ylösnousemus eli voitto kuolemasta todistamaan jumaluudesta ja antamaan toivoa kuolemankin jälkeen? Minulle riittää.
Kuka tahansa voi esiintyä profeettana ja keksiä "jumalallisia" opetuksia sekä pakottaa muita uskomaan niihin. Väkivallan käyttäjät eivät ole minusta kovinkaan vakuuttavasti Jumalan asialla.
Jumala saattaa tuntua tänään sadulta, mutta ehkä meillä on myös liiallisia odotuksia Jumalasta. Tahtoisimme hänen olevan jotain suurta: kaikkitietävää ja kaikkivaltiasta. Sellainen Jumala on kyllä kuollut. Jäljelle jää vain rakkauden Jumala, joka antaa ihmiskunnan elää omaa elämäänsä maapallolla ja joka kuoleman jälkeen näyttää rakkaudessaan suuruutensa ja voimansa. On siinä ihmisellä ihmettelmistä.
Pitempi vastaus löytyy Kompassi ja Majakka teoksistani kotisivuiltani,
Jumalaton määrä taas selitystä kyllä tulee, mutta ei yhtään järkevää vastausta.
Jumala on ITSE luonut ihmisen, joten hänen se on vastuukin tekemisistään. Mitä jumala hyötyy siinä tapauksessa, että hän antaa kärsiä vaikka tämän lapsen nälässä, häh? Joka ei ole tippaakaan tämän lapsen oma vika. "Minä nyt loin ihmisen, ja sinä satuit tulemaan kärsivään osaan ilman syytäsi, mutta en jaksa/halua korjata virhettäni" Hah :)
Jumala luo ihmisen ja sitten käy niin, että syntyy ihminen, joka jonkin vaurion, vaikkapa äitinsä alkoholismista johtuvan vuoksi ei pysty huolehtimaan itsestään. Mitä Jumala tekee?
Entä jos hän luo sinut pitämään huolta siitä, joka ei pysty huolehtimaan itsestään? Entä jos se on Jumalan vastaus tuon onnettoman vaikeaan tilanteeseen?
Taas unohtu se perusasia, että jumala on itse luonut tämän ihmisen. Kai nyt pitäs omat tekeleensä tuntea.
Ja mitähän se jumala tekee silloin kun tämä syntynyt ihminen ei saakaan huolenpitoa? häh?
Uskovaisilla on tyypillistä, että kaikki hyvä on aina jumalan aikaansaannosta, mutta kaikki paha selitetään mitä ihmeellisimmillä teorioilla. Esimerkki.
1.Pikkutyttö meinaa jäädä auton alle ja naapurin mies pelastaa tämän. "Kyllä oli suojelusenkeli matkassa!"
2. Mutta sitten kun se toinen, vaikka pikkupoika jääkin auton alle ja menehtyy, niin silloin aletaan selittelemään ties mitä. "Näin oli tarkoitettu, hänen aikansa oli nyt!" tmv. Ja paskat. En usko, että äiti ja isä ym. ovat samaa mieltä.