”Taistele uskon hyvä taistelu”
VOITKO kuvitella ketään sotilasta, joka ei haluaisi kuulla sota-aikana seuraavanlaista käskyä: ”Palaa kotiin ja vietä aikaa vaimosi ja perheesi kanssa”?
Heettiläinen Uuria sai Israelin kuninkaan Daavidin päivinä tällaisen käskyn. Kuningas itse kutsui hänet luokseen ja kehotti häntä palaamaan kotiin. Uuria kuitenkin kieltäytyi menemästä kotiinsa. Kun häneltä kysyttiin syytä tähän poikkeukselliseen käytökseen, hän vastasi, että Jumalan läsnäoloa edustava liiton arkku ja Israelin armeija olivat taistelukentällä. Sitten hän kysyi: ”Ja minä – menisinkö minä kotiini syömään ja juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa?” Uuriasta tällainen ei tullut kysymykseenkään tuona kriittisenä aikana. (2. Samuelin kirja 11:8–11.)
Uurian toiminta herättää tärkeitä kysymyksiä, sillä mekin elämme sota-aikaa. Käynnissä on parhaillaan sota, joka on aivan erilainen kuin kaikki maailman kansojen käymät sodat. Se saa molemmat maailmansodat näyttämään mitättömiltä, ja sinä olet mukana tässä sodassa. Riskit ovat suuret, ja vihollinen on hirvittävä. Tässä sodassa ei ammuta yhtään laukausta eikä pudoteta yhtään pommia, mutta taistelu käy silti kiivaana.
Ennen kuin tartut aseisiin, sinun täytyy tietää, onko se moraalisesti oikein ja minkä puolesta taistelet. Onko taisteleminen vaivan arvoista? Apostoli Paavali selventää tämän ainutlaatuisen taistelun tarkoitusta kirjeessään Timoteukselle: ”Taistele uskon hyvä taistelu.” Tässä sodassa ei puolusteta linnoitusta vaan ”uskoa” eli Raamatussa paljastettua kristillisen totuuden kokonaisuutta. Voit taistella ”uskon” puolesta ja voittaa taistelun vain, jos uskot tähän totuuteen ehdottomasti. (1. Timoteukselle 6:12.)
Viisas sotilas pyrkii tuntemaan vihollisensa. Tässä taistelussa vihollisella on vuosien kokemus sodankäynnistä, ja hänellä on käytössään suunnattomasti voimavaroja ja erilaisia aseita. Hän on pirullinen, väkivaltainen ja häikäilemätön ja kaiken lisäksi yli-inhimillinen. Tuo vihollinen on Saatana (1. Pietarin kirje 5:8). Häntä vastaan taisteltaessa kirjaimelliset aseet ja ihmisten oveluus ja juonet ovat hyödyttömiä (2. Korinttilaisille 10:4). Millaisin asein tässä sodassa voi taistella?
Ensisijainen aseemme on ”hengen miekka, toisin sanoen Jumalan sana” (Efesolaisille 6:17). Apostoli Paavali osoittaa, kuinka tehokas se on: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Heprealaisille 4:12.) Niin terävää ja tarkkaa asetta, että se voi tunkeutua ihmisen sisimpiin ajatuksiin ja vaikuttimiin asti, täytyy varmasti käsitellä taitavasti ja huolellisesti.
Olipa armeijalla kuinka pitkälle kehitetyt aseet tahansa, niistä ei ole mitään hyötyä, jos sotilaat eivät osaa käyttää niitä. Samoin mekin tarvitsemme ohjeita, jotta osaisimme käyttää miekkaamme oikein. Onneksi voimme saada valmennusta erittäin kokeneilta taistelijoilta. Jeesus sanoi näitä taistelijoita, jotka valmentavat toisia, ”uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjaksi”, jolla on vastuu antaa hänen seuraajilleen hengellistä ravintoa eli opetusta oikeaan aikaan (Matteus 24:45). Tämän kollektiivisen orjan voi tunnistaa tarkkailemalla, miten uutterasti se antaa opetusta ja ajankohtaisia varoituksia vihollisen taktiikoista. Todisteet viittaavat Jehovan todistajien kristillisen seurakunnan hengellä voideltuihin jäseniin. (Ilmestys 14:1.)
Sen lisäksi, että tämä kollektiivinen orja on antanut opetusta, se on myös osoittanut samanlaista henkeä kuin apostoli Paavali, joka kirjoitti Tessalonikan seurakunnalle: ”Meistä tuli teidän keskuudessanne hellävaraisia kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tessalonikalaisille 2:7, 8.) Tämän rakkaudellisen opetuksen hyödyntäminen jää jokaisen kristityn sotilaan omalle vastuulle.
Koko sota-asu
Voimme saada suojaksemme kokonaisen hengellisen sota-asun. Sen eri osat luetellaan Efesolaiskirjeen 6:13–18:ssa. Valpas sotilas ei lähde taisteluun, jos jokin sota-asun osa puuttuu tai on korjauksen tarpeessa.
Kristitty tarvitsee kaikkia suojavarusteitaan, mutta erityisen tärkeä on uskon suuri kilpi. Siksi Paavali kirjoitti: ”Ennen kaikkea ottakaa uskon suuri kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki paholaisen palavat heittoaseet.” (Efesolaisille 6:16.)
Suuri kilpi, joka saattoi peittää koko ruumiin, kuvaa uskoa. Meidän täytyy uskoa lujasti Jehovan ohjaukseen ja luottaa varauksetta siihen, että hän täyttää kaikki lupauksensa. Meidän pitäisi ajatella, että nuo lupaukset ovat ikään kuin jo täyttyneet. Voimme olla täysin varmoja siitä, että Saatanan koko maailmanjärjestys tuhotaan pian, maa muutetaan paratiisiksi ja Jumalalle uskolliset ihmiset palautetaan täydellisyyteen (Jesaja 33:24; 35:1, 2; Ilmestys 19:17–21).
Tässä erikoisessa taistelussa tarvitaan kuitenkin jotain muutakin: ystävää. Sota-aikana muodostuu lujia ystävyyssiteitä, kun rinta rinnan taistelevat sotilaat rohkaisevat ja suojelevat toisiaan, joskus jopa pelastavat toistensa hengen. Tällaiset ystävät ovat arvokkaita, mutta tästä taistelusta selviytyäksemme tarvitsemme lisäksi itse Jehovan ystävyyttä. Siksi Paavali päättää sota-asun osien luettelon näihin sanoihin: ”Samalla kun kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin jatkatte rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä.” (Efesolaisille 6:18.)
Läheisen ystävän kanssa on mukava olla, minkä vuoksi hakeudumme hänen seuraansa. Kun puhumme Jehovalle rukouksessa säännöllisesti, hän tulee meille todelliseksi ja hänestä tulee meille luotettava ystävä. Opetuslapsi Jaakob kannustaa meitä: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaakobin kirje 4:8.)
Vihollisen taktiikoita
Tämän maailman kanssa kamppaileminen voi joskus muistuttaa miinakentän läpi kulkemista. Hyökkäys voi tulla mistä suunnasta tahansa, ja vihollinen yrittää yllättää meidät. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jehova on antanut suojaksemme kaiken, mitä tarvitsemme (1. Korinttilaisille 10:13).
Vihollinen saattaa iskeä hyökkäämällä uskollemme tärkeitä Raamatun totuuksia vastaan. Luopiot voivat yrittää lyödä meidät käyttämällä lipeviä sanoja, imartelua tai vääristeltyjä perusteita. Heillä ei kuitenkaan ole koskaan mielessään meidän parhaamme. Sananlaskujen 11:9 toteaa: ”Suullaan saattaa luopio lähimmäisensä turmioon, mutta tiedon avulla pelastuvat vanhurskaat.”
Olisi virhe luulla, että meidän pitäisi kuunnella luopioita tai lukea, mitä he ovat kirjoittaneet, jotta voisimme kumota heidän väitteensä. Heidän vääristynyt, myrkyllinen ajattelunsa voi aiheuttaa hengellistä vahinkoa ja saastuttaa uskomme kuin nopeasti leviävä kuolio. (2. Timoteukselle 2:16, 17.) Jäljittele sen sijaan Jumalan suhtautumista luopioihin. Job sanoi Jehovasta: ”Kukaan luopio ei tule hänen eteensä.” (Job 13:16.)
Vihollinen voi kokeilla myös toisenlaista taktiikkaa, joka on toiminut melko hyvin. Jos marssirivistö saadaan hajaantumaan houkuttelemalla sotilaat sääntöjen vastaiseen, moraalittomaan käytökseen, seurauksena voi olla hämminki.
Maailmallinen viihde, kuten raju musiikki ja moraalittomat elokuvat ja televisio-ohjelmat, on tehokas syötti. Jotkut väittävät, että he voivat katsella moraalittomia kohtauksia tai lukea moraalitonta kirjallisuutta sen vaikuttamatta heihin. Eräs mies, joka katseli säännöllisesti eroottisia elokuvia, myönsi kuitenkin: ”Niitä kohtauksia ei unohda koskaan. Mitä enemmän niitä ajattelee, sitä enemmän huomaa haluavansa tehdä samoin – – Elokuva saa ajattelemaan, että todella menettää jotain.” Kannattaako meidän tosiaankaan antautua vaaraan haavoittua tässä ovelassa hyökkäyksessä?
Yksi heittoase vihollisen arsenaalissa on materialismi. Vaaraa voi olla vaikea havaita, koska meillä kaikilla on aineellisia tarpeita. Tarvitsemme kodin, ruokaa ja vaatteita, eikä myöskään ole väärin omistaa jotain mukavaa. Vaara piilee ihmisen omassa suhtautumisessa. Rahasta voi tulla tärkeämpää kuin hengellisistä asioista. Meistä voisi tulla rahaa rakastavia. Meidän on hyvä muistuttaa itseämme varallisuuden rajallisesta hyödystä. Se on katoavaista, kun taas hengelliset rikkaudet säilyvät ikuisesti. (Matteus 6:19, 20.)
Jos armeijan taistelutahto on vähissä, voiton mahdollisuudet hupenevat. ”Oletko osoittautunut lannistuneeksi ahdingon päivänä? Voimasi tulee olemaan vähäinen.” (Sananlaskut 24:10.) Masennus on ase, jota Saatana on käyttänyt menestyksekkäästi. Taistelussa masennusta vastaan auttaa se, että meillä on ”kypäränä pelastuksen toivo” (1. Tessalonikalaisille 5:8). Koeta pitää toivosi yhtä vahvana kuin Abraham. Kun häntä käskettiin uhraamaan ainokainen poikansa Iisak, hän ei epäröinyt. Hän uskoi, että Jumala täyttäisi lupauksensa siunata kaikki kansakunnat hänen jälkeläisensä välityksellä ja että Jumala voisi tarvittaessa herättää Iisakin kuolleista täyttääkseen tuon lupauksen. (Heprealaisille 11:17–19.)
Älä luovuta
Jotkut, jotka ovat taistelleet urheasti jo pitkään, saattavat alkaa väsyä, ja heidän valppautensa voi siksi herpaantua. Kirjoituksen alussa mainitun Uurian esimerkki voi auttaa kaikkia taistelussa mukana olevia säilyttämään oikean näkemyksen. Monet kristityt soturit joutuvat elämään puutteessa, ovat alttiina vaaroille tai kärsivät vilua ja nälkää. Uurian tavoin emme halua ajatella, mistä kaikesta voisimmekaan nyt nauttia, tai antaa periksi halulle viettää helppoa elämää. Haluamme pysyä Jehovan uskollisista taistelijoista koostuvan maailmanlaajuisen armeijan riveissä ja taistella, kunnes saamme osaksemme meitä odottavat suurenmoiset siunaukset. (Heprealaisille 10:32–34.)
Olisi vaarallista menettää valppautensa ja ajatella esimerkiksi, että ratkaiseva hyökkäys on vielä kaukana tulevaisuudessa. Kuningas Daavidin esimerkki tähdentää tätä vaaraa. Jostain syystä hän ei ollut joukkojensa mukana taistelussa. Tämä johti siihen, että Daavid teki vakavaa syntiä, mikä aiheutti hänelle ahdistusta ja kärsimystä koko hänen loppuelämänsä ajan (2. Samuelin kirja 12:10–14).
Onko tähän taisteluun osallistuminen, vaikeuksien ja pilkan kestäminen ja kyseenalaisista maailmallisista nautinnoista luopuminen kaiken vaivan arvoista? Ne jotka jatkavat taistelua menestyksekkäästi, myöntävät, että se, mitä maailma tarjoaa, voi näyttää houkuttelevalta aivan kuin jokin välkehtivä rihkama, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen arvottomaksi (Filippiläisille 3:8). Lisäksi nuo nautinnot tuottavat usein lopulta tuskaa ja pettymyksen.
VOITKO kuvitella ketään sotilasta, joka ei haluaisi kuulla sota-aikana seuraavanlaista käskyä: ”Palaa kotiin ja vietä aikaa vaimosi ja perheesi kanssa”?
Heettiläinen Uuria sai Israelin kuninkaan Daavidin päivinä tällaisen käskyn. Kuningas itse kutsui hänet luokseen ja kehotti häntä palaamaan kotiin. Uuria kuitenkin kieltäytyi menemästä kotiinsa. Kun häneltä kysyttiin syytä tähän poikkeukselliseen käytökseen, hän vastasi, että Jumalan läsnäoloa edustava liiton arkku ja Israelin armeija olivat taistelukentällä. Sitten hän kysyi: ”Ja minä – menisinkö minä kotiini syömään ja juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa?” Uuriasta tällainen ei tullut kysymykseenkään tuona kriittisenä aikana. (2. Samuelin kirja 11:8–11.)
Uurian toiminta herättää tärkeitä kysymyksiä, sillä mekin elämme sota-aikaa. Käynnissä on parhaillaan sota, joka on aivan erilainen kuin kaikki maailman kansojen käymät sodat. Se saa molemmat maailmansodat näyttämään mitättömiltä, ja sinä olet mukana tässä sodassa. Riskit ovat suuret, ja vihollinen on hirvittävä. Tässä sodassa ei ammuta yhtään laukausta eikä pudoteta yhtään pommia, mutta taistelu käy silti kiivaana.
Ennen kuin tartut aseisiin, sinun täytyy tietää, onko se moraalisesti oikein ja minkä puolesta taistelet. Onko taisteleminen vaivan arvoista? Apostoli Paavali selventää tämän ainutlaatuisen taistelun tarkoitusta kirjeessään Timoteukselle: ”Taistele uskon hyvä taistelu.” Tässä sodassa ei puolusteta linnoitusta vaan ”uskoa” eli Raamatussa paljastettua kristillisen totuuden kokonaisuutta. Voit taistella ”uskon” puolesta ja voittaa taistelun vain, jos uskot tähän totuuteen ehdottomasti. (1. Timoteukselle 6:12.)
Viisas sotilas pyrkii tuntemaan vihollisensa. Tässä taistelussa vihollisella on vuosien kokemus sodankäynnistä, ja hänellä on käytössään suunnattomasti voimavaroja ja erilaisia aseita. Hän on pirullinen, väkivaltainen ja häikäilemätön ja kaiken lisäksi yli-inhimillinen. Tuo vihollinen on Saatana (1. Pietarin kirje 5:8). Häntä vastaan taisteltaessa kirjaimelliset aseet ja ihmisten oveluus ja juonet ovat hyödyttömiä (2. Korinttilaisille 10:4). Millaisin asein tässä sodassa voi taistella?
Ensisijainen aseemme on ”hengen miekka, toisin sanoen Jumalan sana” (Efesolaisille 6:17). Apostoli Paavali osoittaa, kuinka tehokas se on: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Heprealaisille 4:12.) Niin terävää ja tarkkaa asetta, että se voi tunkeutua ihmisen sisimpiin ajatuksiin ja vaikuttimiin asti, täytyy varmasti käsitellä taitavasti ja huolellisesti.
Olipa armeijalla kuinka pitkälle kehitetyt aseet tahansa, niistä ei ole mitään hyötyä, jos sotilaat eivät osaa käyttää niitä. Samoin mekin tarvitsemme ohjeita, jotta osaisimme käyttää miekkaamme oikein. Onneksi voimme saada valmennusta erittäin kokeneilta taistelijoilta. Jeesus sanoi näitä taistelijoita, jotka valmentavat toisia, ”uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjaksi”, jolla on vastuu antaa hänen seuraajilleen hengellistä ravintoa eli opetusta oikeaan aikaan (Matteus 24:45). Tämän kollektiivisen orjan voi tunnistaa tarkkailemalla, miten uutterasti se antaa opetusta ja ajankohtaisia varoituksia vihollisen taktiikoista. Todisteet viittaavat Jehovan todistajien kristillisen seurakunnan hengellä voideltuihin jäseniin. (Ilmestys 14:1.)
Sen lisäksi, että tämä kollektiivinen orja on antanut opetusta, se on myös osoittanut samanlaista henkeä kuin apostoli Paavali, joka kirjoitti Tessalonikan seurakunnalle: ”Meistä tuli teidän keskuudessanne hellävaraisia kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tessalonikalaisille 2:7, 8.) Tämän rakkaudellisen opetuksen hyödyntäminen jää jokaisen kristityn sotilaan omalle vastuulle.
Koko sota-asu
Voimme saada suojaksemme kokonaisen hengellisen sota-asun. Sen eri osat luetellaan Efesolaiskirjeen 6:13–18:ssa. Valpas sotilas ei lähde taisteluun, jos jokin sota-asun osa puuttuu tai on korjauksen tarpeessa.
Kristitty tarvitsee kaikkia suojavarusteitaan, mutta erityisen tärkeä on uskon suuri kilpi. Siksi Paavali kirjoitti: ”Ennen kaikkea ottakaa uskon suuri kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki paholaisen palavat heittoaseet.” (Efesolaisille 6:16.)
Suuri kilpi, joka saattoi peittää koko ruumiin, kuvaa uskoa. Meidän täytyy uskoa lujasti Jehovan ohjaukseen ja luottaa varauksetta siihen, että hän täyttää kaikki lupauksensa. Meidän pitäisi ajatella, että nuo lupaukset ovat ikään kuin jo täyttyneet. Voimme olla täysin varmoja siitä, että Saatanan koko maailmanjärjestys tuhotaan pian, maa muutetaan paratiisiksi ja Jumalalle uskolliset ihmiset palautetaan täydellisyyteen (Jesaja 33:24; 35:1, 2; Ilmestys 19:17–21).
Tässä erikoisessa taistelussa tarvitaan kuitenkin jotain muutakin: ystävää. Sota-aikana muodostuu lujia ystävyyssiteitä, kun rinta rinnan taistelevat sotilaat rohkaisevat ja suojelevat toisiaan, joskus jopa pelastavat toistensa hengen. Tällaiset ystävät ovat arvokkaita, mutta tästä taistelusta selviytyäksemme tarvitsemme lisäksi itse Jehovan ystävyyttä. Siksi Paavali päättää sota-asun osien luettelon näihin sanoihin: ”Samalla kun kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin jatkatte rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä.” (Efesolaisille 6:18.)
Läheisen ystävän kanssa on mukava olla, minkä vuoksi hakeudumme hänen seuraansa. Kun puhumme Jehovalle rukouksessa säännöllisesti, hän tulee meille todelliseksi ja hänestä tulee meille luotettava ystävä. Opetuslapsi Jaakob kannustaa meitä: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaakobin kirje 4:8.)
Vihollisen taktiikoita
Tämän maailman kanssa kamppaileminen voi joskus muistuttaa miinakentän läpi kulkemista. Hyökkäys voi tulla mistä suunnasta tahansa, ja vihollinen yrittää yllättää meidät. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jehova on antanut suojaksemme kaiken, mitä tarvitsemme (1. Korinttilaisille 10:13).
Vihollinen saattaa iskeä hyökkäämällä uskollemme tärkeitä Raamatun totuuksia vastaan. Luopiot voivat yrittää lyödä meidät käyttämällä lipeviä sanoja, imartelua tai vääristeltyjä perusteita. Heillä ei kuitenkaan ole koskaan mielessään meidän parhaamme. Sananlaskujen 11:9 toteaa: ”Suullaan saattaa luopio lähimmäisensä turmioon, mutta tiedon avulla pelastuvat vanhurskaat.”
Olisi virhe luulla, että meidän pitäisi kuunnella luopioita tai lukea, mitä he ovat kirjoittaneet, jotta voisimme kumota heidän väitteensä. Heidän vääristynyt, myrkyllinen ajattelunsa voi aiheuttaa hengellistä vahinkoa ja saastuttaa uskomme kuin nopeasti leviävä kuolio. (2. Timoteukselle 2:16, 17.) Jäljittele sen sijaan Jumalan suhtautumista luopioihin. Job sanoi Jehovasta: ”Kukaan luopio ei tule hänen eteensä.” (Job 13:16.)
Vihollinen voi kokeilla myös toisenlaista taktiikkaa, joka on toiminut melko hyvin. Jos marssirivistö saadaan hajaantumaan houkuttelemalla sotilaat sääntöjen vastaiseen, moraalittomaan käytökseen, seurauksena voi olla hämminki.
Maailmallinen viihde, kuten raju musiikki ja moraalittomat elokuvat ja televisio-ohjelmat, on tehokas syötti. Jotkut väittävät, että he voivat katsella moraalittomia kohtauksia tai lukea moraalitonta kirjallisuutta sen vaikuttamatta heihin. Eräs mies, joka katseli säännöllisesti eroottisia elokuvia, myönsi kuitenkin: ”Niitä kohtauksia ei unohda koskaan. Mitä enemmän niitä ajattelee, sitä enemmän huomaa haluavansa tehdä samoin – – Elokuva saa ajattelemaan, että todella menettää jotain.” Kannattaako meidän tosiaankaan antautua vaaraan haavoittua tässä ovelassa hyökkäyksessä?
Yksi heittoase vihollisen arsenaalissa on materialismi. Vaaraa voi olla vaikea havaita, koska meillä kaikilla on aineellisia tarpeita. Tarvitsemme kodin, ruokaa ja vaatteita, eikä myöskään ole väärin omistaa jotain mukavaa. Vaara piilee ihmisen omassa suhtautumisessa. Rahasta voi tulla tärkeämpää kuin hengellisistä asioista. Meistä voisi tulla rahaa rakastavia. Meidän on hyvä muistuttaa itseämme varallisuuden rajallisesta hyödystä. Se on katoavaista, kun taas hengelliset rikkaudet säilyvät ikuisesti. (Matteus 6:19, 20.)
Jos armeijan taistelutahto on vähissä, voiton mahdollisuudet hupenevat. ”Oletko osoittautunut lannistuneeksi ahdingon päivänä? Voimasi tulee olemaan vähäinen.” (Sananlaskut 24:10.) Masennus on ase, jota Saatana on käyttänyt menestyksekkäästi. Taistelussa masennusta vastaan auttaa se, että meillä on ”kypäränä pelastuksen toivo” (1. Tessalonikalaisille 5:8). Koeta pitää toivosi yhtä vahvana kuin Abraham. Kun häntä käskettiin uhraamaan ainokainen poikansa Iisak, hän ei epäröinyt. Hän uskoi, että Jumala täyttäisi lupauksensa siunata kaikki kansakunnat hänen jälkeläisensä välityksellä ja että Jumala voisi tarvittaessa herättää Iisakin kuolleista täyttääkseen tuon lupauksen. (Heprealaisille 11:17–19.)
Älä luovuta
Jotkut, jotka ovat taistelleet urheasti jo pitkään, saattavat alkaa väsyä, ja heidän valppautensa voi siksi herpaantua. Kirjoituksen alussa mainitun Uurian esimerkki voi auttaa kaikkia taistelussa mukana olevia säilyttämään oikean näkemyksen. Monet kristityt soturit joutuvat elämään puutteessa, ovat alttiina vaaroille tai kärsivät vilua ja nälkää. Uurian tavoin emme halua ajatella, mistä kaikesta voisimmekaan nyt nauttia, tai antaa periksi halulle viettää helppoa elämää. Haluamme pysyä Jehovan uskollisista taistelijoista koostuvan maailmanlaajuisen armeijan riveissä ja taistella, kunnes saamme osaksemme meitä odottavat suurenmoiset siunaukset. (Heprealaisille 10:32–34.)
Olisi vaarallista menettää valppautensa ja ajatella esimerkiksi, että ratkaiseva hyökkäys on vielä kaukana tulevaisuudessa. Kuningas Daavidin esimerkki tähdentää tätä vaaraa. Jostain syystä hän ei ollut joukkojensa mukana taistelussa. Tämä johti siihen, että Daavid teki vakavaa syntiä, mikä aiheutti hänelle ahdistusta ja kärsimystä koko hänen loppuelämänsä ajan (2. Samuelin kirja 12:10–14).
Onko tähän taisteluun osallistuminen, vaikeuksien ja pilkan kestäminen ja kyseenalaisista maailmallisista nautinnoista luopuminen kaiken vaivan arvoista? Ne jotka jatkavat taistelua menestyksekkäästi, myöntävät, että se, mitä maailma tarjoaa, voi näyttää houkuttelevalta aivan kuin jokin välkehtivä rihkama, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen arvottomaksi (Filippiläisille 3:8). Lisäksi nuo nautinnot tuottavat usein lopulta tuskaa ja pettymyksen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
2004
Uurian tapaus on meille varoittava esimerkki siitä, miten yksilölle usein käy, kun tämä on pannut kaiken luottamuksensa Jumalan järjestöön ja tekee kaikkensa tuon järjestön hyväksi. Monet on petetty, ja se pettäjä on juuri se sama järjestö, joka sanoo olevansa Jumalan suosiossa.
Uuria oli pannut luottamuksensa Jumalan järjestöön. Hän teki kaikkensa sen hyväksi. Lopulta Jumalan järjestö petti Uurian, kun sen kuningas tapatti tämän täysin tahallisesti taistelukentällä.
*** (2. Samuelin kirja 11:14-17) 14 Ja aamulla tapahtui, että Daavid ryhtyi kirjoittamaan kirjettä Joabille ja lähetti sen sitten Uurian käden kautta. 15 Ja kirjeeseen hän kirjoitti näin: ”Pankaa Uuria ankarimpien hyökkäysten eteen, ja teidän on vetäydyttävä hänen takaansa, niin että hänet varmasti lyödään ja hän kuolee.” 16 Ja tapahtui, että kun Joab vartioi kaupunkia, hän piti Uuriaa paikassa, jossa hän tiesi urhoollisten miesten olevan. 17 Kun kaupungin miehet tulivat esiin ja kävivät taistelemaan Joabia vastaan, väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui ja myös heettiläinen Uuria kuoli. ***
Kuningas Daavid tapatti Uurian peittääkseen omaa virhettään. Daavid oli tehnyt aviorikoksen Uurian vaimon kanssa ja halusi siksi Uurian kuolevan.
Uurian tapaus on siis todella surullinen ja varoittava esimerkki kaikille Jehovan todistajille nykyisin. Kun monet laittavat koko elämänsä peliin Vartiotorniseuran puolesta, tuo järjestö pettää lopulta heidät. Lukuisat katteettomat lupaukset ovat saaneet vuosikymmeniä palveluksessa olleita veljiä ja sisaria pettymään. Vartiotorniseura on peitellyt omia virheitään valheilla. Esim. vuosien 1914 ja 1975 lupaukset saivat monet keskittymään väärin johonkin vuosilukuun, ja näin pilasivat elämänsä ja lastensa elämän.
Vielä suurempia syntejä järjestö on tehnyt, kun se on "tapattanut" omia jäseniään esim. verensiirtosekoilullaan. Vaihtuvan valon tulkinnat ovat aiheuttaneet sen, että tiettynä vuonna joku on kuollut verisääntöjen takia, kun taas jonain muuna vuonna henkikulta on säästynyt.
Yksilöitä on myös "tapettu" erottamalla heitä ilman perusteita. Fariseukset olivat aikoinaan eteviä kohtelemaan kaltoin ihmisiä. He mm. erottivat miehen sen takia, että Jeesus oli parantanut hänen näkönsä. Tuo mies oli syntymästään saakka ollut sokea.
*** (Johannes 9:1-34) 9 Kun hän oli kulkemassa eteenpäin, hän näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. ... 11 Hän vastasi: ”Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki savea ja siveli sitä silmilleni ja sanoi minulle: ’Mene Siloamiin ja peseydy.’ Sen tähden minä menin ja peseydyin ja sain näköni.” ... 14 Sinä päivänä, jona Jeesus teki saven ja avasi hänen silmänsä, oli muuten sapatti. 15 Tällä kertaa fariseuksetkin ryhtyivät siksi kyselemään häneltä, miten hän oli saanut näkönsä. Hän sanoi heille: ”Hän pani savea silmilleni, ja minä peseydyin ja näen.” 16 Sen tähden jotkut fariseuksista sanoivat: ”Ei tämä ole ihminen Jumalan luota, sillä hän ei noudata sapattia.” Toiset sanoivat: ”Kuinka voi ihminen, joka on syntinen, tehdä tuollaisia tunnusmerkkejä?” Heidän keskuudessaan oli siten jakauma. ... juutalaiset olivat jo sopineet, että jos joku tunnusti hänet Kristukseksi, niin hänet tuli erottaa synagogasta. ... 34 He sanoivat hänelle vastaukseksi: ”Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinäkö opetat meitä?” Ja he heittivät hänet ulos! ***
Nykyiset vanhimmat ovat samanlaisia kuin fariseukset. He ovat ylpeitä, ja ovat valmiit erottamaan "synagogasta" jokaisen, joka yrittää "opettaa" heitä, ts. yrittää kertoa heille Raamatun totuutta esim. siitä, mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus. Vanhimmat järjestön virallisina edustajina "tappavat" yksilöitä, jotka osoittautuvat hankaliksi ja paljastavat heidän vallanhalunsa ja vääryydet. Vanhimmat ovat siinä mielessä Daavidin kaltaisia, että he käskevät tukijoukkojen vetäytyä jonkun sisaren tai veljen luota, jotta tämä kuolisi hengellisesti. Näin näitä nykyajan "Uurioita" on yhä enemmän.
Järjestön verivelka kasvaa. Lopulta se on niin suuri Jehovan edessä, että on aika tuomita lopullisesti tuo järjestö.
*** (1. Pietarin kirje 4:16-17) – –. 17 Sillä on määräaika, jona tuomio alkaa Jumalan huoneesta – – ***
plääh... liiiiiiian pitkääääää, kuka tota jaksaa lukea?