Silminnäkijä: Vuorineuvosten sossu

Mielenkiintoista oli nähdä, miten teollisuusyritysten edusmiehet jäsentävät ja käsitteellistävät päässään valtiolta saamansa tuotekehitys- ym. tuet. Yksi jos toinenkin piti kuin itsestään selvänä sitä, että yritystoiminnan riski kuuluukin luontevasti veronmaksajien kannettavaksi, ja että ainoa mistä yritysten omistajat ovat kiinnostuneita on osingonjako.

Kokonaiskuvaksi jäi, ettei mitään varsinaista yksityistä elinkeinoelämää taida meillä olla. Sääntönä on se, että mitä suuremmasta toimijasta on kyse, sitä suurempaa valtion tukea se nauttii.

Se mikä jäi sanomatta oli, että yritysten ja yhteisöjen koko maassa maksama yhteisöveron tuotto on BKT:een verrattuna samaa suuruusluokkaa kuin pelkästään TEKES:in kautta teollisuudelle maksetut tuet. Kun muut tukimuodot otetaan huomioon, ei liene epäilystä siitä, etteikö yritystoiminta meillä olisi saajapuolena. Veronmaksajat tukevat sitä rajusti.

Nämä tosiseikat eivät sitten mitenkään näytä vaikuttavan teollisuusjohtajien asenteisiin. Silmää räpäyttämättä he sanovat, että köyhien ihmisten saamat sosiaalituet ovat "aivan eri asia" kuin rahantekomasiinoiden nauttimat tuet.

Eivät ne ole. Kummassakin tapauksessa rahaa annetaan sillä tarkoitetuksella että elämä jatkuisi ja pyörät pyörisivät. Jos yritysjohtajat perustelevat suhteettomia palkkioitaan ja yritystensä voittoja sillä, että yritystoimintaan sisältyvä riski ne oikeuttaisi, se on tässä systeemissä kukkua. Se on paljon vakavampaa huijaamista kuin köyhien tekemät sosiaalitukihuijaukset.