Erosin jokunen vuosi sitten kirkosta. Eipä siinä mitään. En ole asiaa kieltänyt mutten erikoisemmin mainostanutkaan.
Mutta jos sattuu puhetta jonkun kanssa niin alkanut väsyttää kun joutuu selittämään:
- että en ole pakana, olen uskonnoton.
- että en ole saatananpalvoja.
- että viisveisaan raamatusta ja muusta
- että annan jokaisen uskoa mihin haluaa, vaikka leikkuupuimuriin, ei se minua haittaa.
- että joo, minut todellakin haudataan muualle kuin kirkkomaahan.
- jnejne.
Oli muuten aika ahdistavanoloista tuttavan hautajaisissa. Isä meidän rukous. Pääsi vähän yllättämään. Nousin ylös kun pitäähän sitä muitten uskoa kunnioittaa. Mutta kun en ristinyt käsiä vaan laitoin ne penkin selälle. Siis se lestadiolaisen papin murhaava tuijotus suoraan minuun rukouksen aikana....
En ollut ajatellut asiaa aiemmin. Vastedes menen istumaan sellaiseeen paikkaan että ei kiinnitä kenenkään huomiota. Mutta käsittääkseni minulla on kuitenkin oikeus käydä kirkossa jos haluan. Saavathan nuo uskovaisetkin olla jokapaikassa.
Sellainen juttu tosin että en tiedä saisinko olla kummina. Satuin kummiksi parille natiaiselle aikoinani. sen tiedän että kummiksi ei eronneena pääse. Mutta miten ihmeessä vaihtaa kummeja kymmenvuotiaalle? No onhan niillä muitakin kummeja jos en kelpaa. Vaan vanhemmillensa en ole uskonnottomuttani maininnut. Ajattelin että helpompaa kaikille.
Jonkinasteisesta alkoholiongelmasta kärsivänä tuli myös eräs ongelma. A-klinikan pitäisi olla ihan normaali terveydenhoitolaitos. No kaiketi rahapulassaan siellä oltiin välittömästi tunkemassa AA-han. Koitin selittää että olen uskonnoton jne.... Useamman kerran kun kuuntelin sitä lässytystä niin jätin A-klinikan pois. Pakko ollut pärjäillä itsekseen. Ja AA.han minu ei saa haulikolla uhkaamallakaan, on ne sen verran sekaisin uskonsa kanssa. Ajatella, ihmisiä jotka eivät ole juoneet pisaraakaan ehkä useampaan kymmeneen vuoteen marssii palavereihinsa pari kertaa viikossa. Ja jokapäivä pitää julistaa raittiuttaan esim tämän portaalin juoppopalstalla. Normaalisti uskovaisetkaan eivät käy kirkossa kuin sunnuntaisin.
Mutta eipä tässä sen kummenpia ongelmia asioissa ole ilmennyt. Mutta miksihän niitä pitää ilmestyä ollenkaan, sitä en ymmärrä lain.
Mutta jos sattuu puhetta jonkun kanssa niin alkanut väsyttää kun joutuu selittämään:
- että en ole pakana, olen uskonnoton.
- että en ole saatananpalvoja.
- että viisveisaan raamatusta ja muusta
- että annan jokaisen uskoa mihin haluaa, vaikka leikkuupuimuriin, ei se minua haittaa.
- että joo, minut todellakin haudataan muualle kuin kirkkomaahan.
- jnejne.
Oli muuten aika ahdistavanoloista tuttavan hautajaisissa. Isä meidän rukous. Pääsi vähän yllättämään. Nousin ylös kun pitäähän sitä muitten uskoa kunnioittaa. Mutta kun en ristinyt käsiä vaan laitoin ne penkin selälle. Siis se lestadiolaisen papin murhaava tuijotus suoraan minuun rukouksen aikana....
En ollut ajatellut asiaa aiemmin. Vastedes menen istumaan sellaiseeen paikkaan että ei kiinnitä kenenkään huomiota. Mutta käsittääkseni minulla on kuitenkin oikeus käydä kirkossa jos haluan. Saavathan nuo uskovaisetkin olla jokapaikassa.
Sellainen juttu tosin että en tiedä saisinko olla kummina. Satuin kummiksi parille natiaiselle aikoinani. sen tiedän että kummiksi ei eronneena pääse. Mutta miten ihmeessä vaihtaa kummeja kymmenvuotiaalle? No onhan niillä muitakin kummeja jos en kelpaa. Vaan vanhemmillensa en ole uskonnottomuttani maininnut. Ajattelin että helpompaa kaikille.
Jonkinasteisesta alkoholiongelmasta kärsivänä tuli myös eräs ongelma. A-klinikan pitäisi olla ihan normaali terveydenhoitolaitos. No kaiketi rahapulassaan siellä oltiin välittömästi tunkemassa AA-han. Koitin selittää että olen uskonnoton jne.... Useamman kerran kun kuuntelin sitä lässytystä niin jätin A-klinikan pois. Pakko ollut pärjäillä itsekseen. Ja AA.han minu ei saa haulikolla uhkaamallakaan, on ne sen verran sekaisin uskonsa kanssa. Ajatella, ihmisiä jotka eivät ole juoneet pisaraakaan ehkä useampaan kymmeneen vuoteen marssii palavereihinsa pari kertaa viikossa. Ja jokapäivä pitää julistaa raittiuttaan esim tämän portaalin juoppopalstalla. Normaalisti uskovaisetkaan eivät käy kirkossa kuin sunnuntaisin.
Mutta eipä tässä sen kummenpia ongelmia asioissa ole ilmennyt. Mutta miksihän niitä pitää ilmestyä ollenkaan, sitä en ymmärrä lain.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun parikymmentä vuotta sitten tapasin pitkän ajan jälkeen vanhan ystäväni ja hän kertoi sen metodeista.
Uskonnollisuus on kuulemma vahvasti läsnä ja ihmisen pitää aina hokea puhuessaan, että olen sejase ja olen alkoholisti. Tosiaan näin, vaikka ei olisi vuosiin juonut.
Siellä ihmiset jotenkin manipuloidaan uskomaan, että yksikin saunaolut on tie turmioon.
Katselin televisiosta ohjelmaa alkohostien (tai alkoholikkojen, kuten Juice itsensä määritteli) hoidosta Suomessa. Ihmettelin miksi erään miehen, joka oli ollut raittiina vuosikausia ja oli töissä parantolassa, nimen perään laitettiin ikäänkuin ammatiksi alkoholisti.
Tuntuu siltä, että ihmisen ei anneta muuttaa alkoholistin statustaan.
Ei voi välttyä ajattelemasta, että näinhän kristinuskokin toimii. Kun jumala sanoo, että olet perisyntinen, niin sinun pitää joka päivä kilvoitella, että pääset taivaaseen. Siis ei sitä yhtä "saunaolutta" edes, koska muuten joudut helvettiin.