että olenko oikeassa paikassa, mutta on pakko kysyä.. Heinäkuun 20.päivä ollessamme mieheni kummitädin luona joka on ortodoksiuskovainen.. Tuli hänen kanssa puhetta uskon asioista.. Aloin siinä sitten miettimään kaikenlaisia... Itkin kun aloimme puhumaan mummostani joka kuoli yllättäen kesäkuussa.. Ja hän kysyi kun jeesuksesta tuli puhetta että haluatko että siunaan sinut, että päästät Jeesuksen sydämeesi niin vastasin vaan, että joo.. Itkin vielä enemmän hysteerisemmin kun tuo asia jotenkin pelotti minua.. mutta hän siunasi minut, että olen nyt sitten mitä ilmeisimminkin uskossa.. mutta tarkoittaako se nyt sitten että minun pitäisi joka sunnuntai olla kirkon jumalanpalveluksessa ja muutenkin käyttäytyä eri tavalla kuin ennen..?? koska en ole sen jälkeen ehtoollisella käynyt kuin kerran ja serkkuni rippijuhlissa.. On huono omatunto siitä, että olenko laiminlyönyt sitä siunausta jonka mieheni kummitäti minulle antoi... Se ei todellakaan ollut turhaa kun hän siunasi minut.. Haluaisin jonkun apua tässä asiassa, koska haluan todellakin että Jeesus asuu sydämessäni..
En nyt tiedä,
mummonkulta<3
11321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos edes ymmärtäisi sen mitä tehdään ennenkuin tehdään mitään.
No jos haluat olla uskovainen niin varmaan saat lisätietoja miehesi kummitädiltä.
Älä sure, ei usko ole suorittamista, että pitäisi stressata kokoajan tekemättäjättämisistä. Eikä varsinkaan niin, että yrittäisit olla ulkokultainen. Usko kasvaa sinussa pikkuhiljaa, niin että tunnet tarvetta ottaa selvää uskonasioista ja käydä eri tilaisuuksissa ja rukoilla. Se menee ihan luonnollisesti. Tavallaan sulle muodostuu sellanen kiinteä ystävyys/rakkaussuhde Jeesukseen.
Ja saat olla ihan omana itsenäsi, Jeesus kyllä tietää millainen juuri sinä olet. Hän sitten ohjaa sinua siihen suuntaan mikä on sinulle hyväksi ja parhaaksi. Eikä se tarkoita mitään tylsää ja väkinäistä.
Tässä linkki Matteuksen evankeliumiin: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.6.html#o23
Siunausta sinulle
erittäin paljon, että autoit minua..
Olen iloinen, jos minusta vain oli jotain apua. Niinhän se tahtoo nykyään olla, että kiire on. Olisi hyvä jos jotenkin voisi järjestää itselleen aikaa ja hiljaisuutta. Sellaisessa tilassa tulee tutkiskeltua paremmin sisintään.
Kts. nämä linkit - saat papilta vastauksia kysymyksiisi!
http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/?deptid=4540
http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/?newsid=5802&deptid=2836&languageid=3&NEWS=1
olen iloinen siitä jos joku vaan pystyy minua auttamaan tässä näin tärkeässä asiassa.. Minulla on niin suuri kaipaus kun menetin mummoni ja siksi haluan Jeesuksen ohjaavan elämääni..
Moi... ihana nimimerkki sulla! Puutun nyt hiukan tähän kahden väliseen keskusteluun, kun ajattelin, että ehkä osaisin sanoa tähän jotain. Jos uskot, että Jeesus on Jumalan Poika ja kuolemallaan sovittanut syntisi, niin silloin ainakin olet varmasti uskossa. Sellaisen käsityksen olen saanut, että olet. Jumalanpalveluksessa ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa käyminen on tärkeää, koska siellä tapaa muita uskovia. Kristitty ei pysy uskossa yksin, vaan tarvitaan muiden tukea. Ja kyllä Raamattua varmasti ehtii lukea. Vaikka luku päivässä Uudesta Testamentista alkaen. Jos ei muutamaa minuuttia ole aikaa, niin sitten on liian kiireinen elämä. Evankeliumit, varsinkin Johannes, on hyvä paikka aloittaa. Kirjeet myös kärkipäässä, ja Vanhasta Testamentista psalmeja. Pyhä Henki kirkastaa sinulle kyllä, mikä on syntiä. Kiroileminen pitäisi kyllä lopettaa. Tutki kymmentä käskyä, kultaista sääntöä ja rakkauden kaksoiskäskyä. Se voi tuntua siltä, että olet tehnyt ihan mahdottomasti syntiä, mutta muista että Jeesus on kuollut puolestasi ja saat hänen nimessään ja sovintoveressään aina uskoa kaikki synnit anteeksi!
nyt valkeni jo vähäsen, että mitä pitää tehdä... :-) en ole kovinkaan helppo ihminen siihen, että jaksaisin nousta joka sunnuntai aamu kymmeneksi jumalanpalvelukseen.. :-) siksi mietinkin jos uskovainen voisi olla ihan muutenkin ilman, että kävisi jumalanpalveluksissa.. Minun tarviikin varmasti joka päivä pyytää syntiäni anteeksi Jeesukselta, koska pinnani on hyvin lyhyt ja sitten kun se katkeaa niin kuuluu kyllä ja kauas..
Kyllä niitä jumalanpalveluksia järjestetään iltaisinkin, ainakin mun kaupungissa. Iltaehtoollisia ja messuja. Sitten on kaikenlaisia raamattupiirejä ja vaikka minkälaisia seurakunnan tapahtumia. Rohkeasti mukaan vain!
Suosittelen kyllä käymään, muiden uskovaisten seura vahvistaa uskoasi. :)
Älä anna uskovaisten hörhöjen aivopestä sinua, siintä ei seuraa mitään hyvää.
Usko minua ja ajattele omilla aivoilla, kukaan ei niin jeesus kuin jumalakaan vaadi sinua liittymään mihinkään uskonto kuntaan, tai sen paremmin käymään joka sunnuntai kirkossakaan. Heille riittää että uskot ja kunnioitat heitä ja muiden uskoa.
Jeesus asuu sydämmessäsi ei missään kirkossa tai kolehtihaavissa.
mietin, että ei sitä minun mielestäni tarvitse käydä kirkossa muuta kuin silloin kun on asiaa sinne (häät/rippijuhlat).. En ole mikään sosiaalinen ihminen.. haluan olla ihan niin kuin tähänkin asti.. eikä minulla olisi muutenkaan aikaa kun se on niin kortilla.. Kiitos, että annoit oman näkemyksesi tähän..
Tapauskovaiset käyvät kirkossa vain esim. joulukirkossa..sellaiset ihmiset saattavat myös liittyä kirkkoon saadakseen kirkkohäät ja erota sen jälkeen.
Haluatko todella uskoa? Kyllä se sitten vaatii sinulta aikaa ja sitoumusta. Kaikki ei voi jatkua ennallaan elämässäsi. Tiedän että se saattaa pelottaa sinua, mutta usko pois: saat moniverroin takaisin iloa, rakkautta ja rauhan sydämeesi!!