Jokaisella on varmaan omakohtaisia kokemuksia perusasteen koulunkäynnistä. Alle kolmekymppisten kokemukset eivät kovin paljoa eroa siitä, mitä koulunkäynti on nykyisin. Oppiaineet ovat pysyneet suht samoina, kuten myös käsitys siitä miten oppiminen tapahtuu. Oppimisesta on saatu huomattavan paljon uutta tietoa, mutta käytäntöön se siirtyy valitettavan hitaasti. Onpahan kuitenkin koko ajan siirtymässä.
Mutta itse asiasisältö. Veikkaisin, että palstan ateistit ovat suht yksimielisiä siitä ettei koulun tehtävä ole opettaa satuja totena, joten ainakin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta olisi luovuttava. Kouluissa kuitenkin käytetään muutenkin tarpeettoman paljon aikaa sellaisen nippelitiedon opettamiseen, jonka oppilaat pänttäävät ulkomuistiin ymmärtämättä sisältöä välttämättä lainkaan, ja joka pysyy mielessä vain kokeeseen asti. Oppimis- ja tiedonetsintätaitojen kannalta olennaisia asioita ei alaluokilla käsitellä lainkaan, ja esim. logiikan teoriat ja tilastolukutaito tulevat vasta lukiossa. Kaikki eivät edes mene lukioon, joten onko ihme jos suurin osa kansasta ei ymmärrä korrelaation ja kausaliteetin eroa, eivätkä tajua milloin väittämät ovat/eivät ole toisensa pois sulkevia?
Mielestäni juuri kaksi edellä mainittua olisivat aivan ensiarvoisen tärkeitä, ja ne tulisi sisällyttää kaikkeen muuhun opetukseen. Niillä on käyttöä kaikessa mahdollisessa arkielämässä, ja niiden hallinta auttaa arvioimaan kaikkea tarjolla olevaa informaatiota kriittisesti. Logiikan perusteiden tunteminen vähentäisi varmasti irrationaalista uskonnollisuutta ja auttaisi soveltamaan yhtä elämän osa-aluetta koskevaa lähestymistapaa myös muissa asioissa.
Mitä itse lisäisin opetukseen alusta asti (tietysti oppilaan iän opetustavan valinnassa huomioiden):
Tilastolukutaito. Lisääkö jäätelön syönti lämpimien päivien määrää kesällä? Miten voi päätellä syyn ja seurauksen välisen suhteen? Mikä on tilastollisesti merkittävä poikkeama ja mikä ei? Onko tilastollisen tutkimuksen aineisto koottu niin, että tuloksia voi pitää luotettavina? Henkilöä, joka osaa tulkita tilastoja, on vaikeaa kusettaa niiden avulla. Jos maailmassa on vain kaksi X-mallin lentokonetta ja toiselle niistä sattuu onnettomuus, kyseisen mallin turvallisuudesta ei voi vielä päätellä mitään vaikka tilastollisesti X-mallin koneista puolet ovat pudonneet taivaalta.
Logiikka. Voiko "varikset ovat mustia"-väitteen avulla perustella nurin väittämän "kissat ovat valkoisia"? Milloin väittämät ovat yhteismitattomia, milloin riippumattomia? Miksi "tiede ei kerro elämän tarkoitusta joten tieteestä ei ole mitään hyötyä"-väite on virheellinen (tai tosi)? Tämä on varmaan kaikkein perustavanlaatuisin asia, koska looginen päättely on juuri se työkalu jolla löydetään ristiriitoja ja karsitaan hölynpöly pois tarjolla olevan tiedon joukosta.
Todennäköisyys. Kulkee käsi kädessä tilastotieteen kanssa, mutta on silti eri asia. Kannattaako lottoaminen todennäköisyyksien perusteella? Kuinka todennäköisesti Jumala on olemassa? Jos naapurin söpö poika vie koiransa ulos joka ilta kuuden ja kahdeksan välillä, milloin kannattaa viedä roskat että kaikkein todennäköisimmin pääsisi juttelemaan?
Filosofia. Vaikka tässä ei käytäisi läpi kuuluisien filosofien ajatuksia, alan termistö on syytä oppia (pikkuhiljaa, vuosien saatossa - ei ulkomuistiin pänttäämistä!). Lapset ovat luonnostaan filosofeja ja kysyvät paljon; miksi ampiaisia on olemassa? Onko kuoleminen vaarallista? Lapsi olettaa helposti että aikuinen tietää vastaukset kaikkiin hänen kysymyksiinsä, ja valitettavan moni aikuinen itsekin suhtautuu näin ("no höh, tietysti se on vaarallista, olipa naurettava kysymys"). Vastausten saamista tärkeämpää on ajattelun mallin kehittäminen: kysymykset ovat haaste, ja vastausten omatoiminen etsiminen kivaa. Kivempaa kuin 24/7 disney-kanavan seurassa (ai että inhoan sitä turhaketta joka näkyy mainoskampanjan takia!). Elämänkatsomus- ja uskontotietokin menisivät tämän kokonaisuuden sisälle, ja tunnustuksellinen "satuja totena" opetus kävisi mahdottomaksi.
Luonnontieteiden perusteet. Sen sijaan että matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, maantieto ja astronomia (ei siis -logia!!) hajotettaisiin omiksi tarpeettoman erillisiksi oppiaineikseen, niitä tulisi käsitellä kokonaisuutena, yhteen asiaan kerralla keskittyen ja oppilaiden iän huomioon ottaen. Mitä matemaattisia kaavoja luonnonlait noudattavat? Miten gravitaatio vaikuttaa kasvien ja eläinten rakenteeseen?
Mitä tarkoittaa universaali darwinismi, ja mistä muualta se on löydettävissä kuin biologisesta evoluutiosta? Miten pinnanmuodot vaikuttavat sadevyöhykkeisiin ja siitä edelleen paikallisten kulttuurien piirteisiin? Kun tässä mennään pintaa syvemmälle, katsotaan mekaanisen empirismin alle miksi-kysymyksiin, filosofian tuntemuksesta on huomattava apu luonnontieteiden syvällisessä sisäistämisessä, so. oppimisen tapahtumisessa.
Siinä jotakin, kommentoikaa ja keksikää lisää! Pistetään peruskoulu remonttiin virtuaalisesti (paino viimeisellä sanalla, en halua yllyttää ketään ilkivaltaan). Uskovaisilta en erityisesti odota vastauksia, syy on varmaan helppo arvata...
Mutta itse asiasisältö. Veikkaisin, että palstan ateistit ovat suht yksimielisiä siitä ettei koulun tehtävä ole opettaa satuja totena, joten ainakin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta olisi luovuttava. Kouluissa kuitenkin käytetään muutenkin tarpeettoman paljon aikaa sellaisen nippelitiedon opettamiseen, jonka oppilaat pänttäävät ulkomuistiin ymmärtämättä sisältöä välttämättä lainkaan, ja joka pysyy mielessä vain kokeeseen asti. Oppimis- ja tiedonetsintätaitojen kannalta olennaisia asioita ei alaluokilla käsitellä lainkaan, ja esim. logiikan teoriat ja tilastolukutaito tulevat vasta lukiossa. Kaikki eivät edes mene lukioon, joten onko ihme jos suurin osa kansasta ei ymmärrä korrelaation ja kausaliteetin eroa, eivätkä tajua milloin väittämät ovat/eivät ole toisensa pois sulkevia?
Mielestäni juuri kaksi edellä mainittua olisivat aivan ensiarvoisen tärkeitä, ja ne tulisi sisällyttää kaikkeen muuhun opetukseen. Niillä on käyttöä kaikessa mahdollisessa arkielämässä, ja niiden hallinta auttaa arvioimaan kaikkea tarjolla olevaa informaatiota kriittisesti. Logiikan perusteiden tunteminen vähentäisi varmasti irrationaalista uskonnollisuutta ja auttaisi soveltamaan yhtä elämän osa-aluetta koskevaa lähestymistapaa myös muissa asioissa.
Mitä itse lisäisin opetukseen alusta asti (tietysti oppilaan iän opetustavan valinnassa huomioiden):
Tilastolukutaito. Lisääkö jäätelön syönti lämpimien päivien määrää kesällä? Miten voi päätellä syyn ja seurauksen välisen suhteen? Mikä on tilastollisesti merkittävä poikkeama ja mikä ei? Onko tilastollisen tutkimuksen aineisto koottu niin, että tuloksia voi pitää luotettavina? Henkilöä, joka osaa tulkita tilastoja, on vaikeaa kusettaa niiden avulla. Jos maailmassa on vain kaksi X-mallin lentokonetta ja toiselle niistä sattuu onnettomuus, kyseisen mallin turvallisuudesta ei voi vielä päätellä mitään vaikka tilastollisesti X-mallin koneista puolet ovat pudonneet taivaalta.
Logiikka. Voiko "varikset ovat mustia"-väitteen avulla perustella nurin väittämän "kissat ovat valkoisia"? Milloin väittämät ovat yhteismitattomia, milloin riippumattomia? Miksi "tiede ei kerro elämän tarkoitusta joten tieteestä ei ole mitään hyötyä"-väite on virheellinen (tai tosi)? Tämä on varmaan kaikkein perustavanlaatuisin asia, koska looginen päättely on juuri se työkalu jolla löydetään ristiriitoja ja karsitaan hölynpöly pois tarjolla olevan tiedon joukosta.
Todennäköisyys. Kulkee käsi kädessä tilastotieteen kanssa, mutta on silti eri asia. Kannattaako lottoaminen todennäköisyyksien perusteella? Kuinka todennäköisesti Jumala on olemassa? Jos naapurin söpö poika vie koiransa ulos joka ilta kuuden ja kahdeksan välillä, milloin kannattaa viedä roskat että kaikkein todennäköisimmin pääsisi juttelemaan?
Filosofia. Vaikka tässä ei käytäisi läpi kuuluisien filosofien ajatuksia, alan termistö on syytä oppia (pikkuhiljaa, vuosien saatossa - ei ulkomuistiin pänttäämistä!). Lapset ovat luonnostaan filosofeja ja kysyvät paljon; miksi ampiaisia on olemassa? Onko kuoleminen vaarallista? Lapsi olettaa helposti että aikuinen tietää vastaukset kaikkiin hänen kysymyksiinsä, ja valitettavan moni aikuinen itsekin suhtautuu näin ("no höh, tietysti se on vaarallista, olipa naurettava kysymys"). Vastausten saamista tärkeämpää on ajattelun mallin kehittäminen: kysymykset ovat haaste, ja vastausten omatoiminen etsiminen kivaa. Kivempaa kuin 24/7 disney-kanavan seurassa (ai että inhoan sitä turhaketta joka näkyy mainoskampanjan takia!). Elämänkatsomus- ja uskontotietokin menisivät tämän kokonaisuuden sisälle, ja tunnustuksellinen "satuja totena" opetus kävisi mahdottomaksi.
Luonnontieteiden perusteet. Sen sijaan että matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, maantieto ja astronomia (ei siis -logia!!) hajotettaisiin omiksi tarpeettoman erillisiksi oppiaineikseen, niitä tulisi käsitellä kokonaisuutena, yhteen asiaan kerralla keskittyen ja oppilaiden iän huomioon ottaen. Mitä matemaattisia kaavoja luonnonlait noudattavat? Miten gravitaatio vaikuttaa kasvien ja eläinten rakenteeseen?
Mitä tarkoittaa universaali darwinismi, ja mistä muualta se on löydettävissä kuin biologisesta evoluutiosta? Miten pinnanmuodot vaikuttavat sadevyöhykkeisiin ja siitä edelleen paikallisten kulttuurien piirteisiin? Kun tässä mennään pintaa syvemmälle, katsotaan mekaanisen empirismin alle miksi-kysymyksiin, filosofian tuntemuksesta on huomattava apu luonnontieteiden syvällisessä sisäistämisessä, so. oppimisen tapahtumisessa.
Siinä jotakin, kommentoikaa ja keksikää lisää! Pistetään peruskoulu remonttiin virtuaalisesti (paino viimeisellä sanalla, en halua yllyttää ketään ilkivaltaan). Uskovaisilta en erityisesti odota vastauksia, syy on varmaan helppo arvata...
Vastaukset 55
Vanhimmat
Loogisen ajattelun tukemista koulujen opetustyössä kannatan minäkin. Erityisen paljon kannatan filosofiaa ja juuri sen ajattelun mallin kehittämissyistä. Tilastollinen ajattelu auttaa myös ymmärtämään systeemisiä syitä ja erottamaan ne erityissyistä. Senkin opiskelu olisi mielestäni todella kannatettavaa.
Uskoisin, että näillä ajattelun työkaluilla ja ilman mitään tunnustuksellista sitoutumista yhä useampi lapsi, joka kasvaa koulujärjestelmän läpi, olisi valmiimpi valitsemaan paremmin loogisin ja rationaalisin perustein sen uskomuksen mihin sitten päätyykin.
Varmaan tajusit kuitenkin mitä tarkoitin sillä "uskovaisten kommenteilla"... Niitä "olet väärässä koska Jumala, piste". Ne ovat rasittavia.
>> Uskoisin, että näillä ajattelun työkaluilla ja ilman mitään tunnustuksellista sitoutumista yhä useampi lapsi, joka kasvaa koulujärjestelmän läpi, olisi valmiimpi valitsemaan paremmin loogisin ja rationaalisin perustein sen uskomuksen mihin sitten päätyykin.
isolla kädellä. Täällä porukka tuntuu olevan veroistaäyreistä huolissaan, joten läskiys olisi saatava kuriin. Tuo läskiys syö kuntien terveydenhuollon rahoja kiitettävästi.
liikunta, ravinto-oppi, akkaritunnit ja matikkaa...siinäpä ne.
Ei siellä ruottissa mitään ihmeellistä kumminkaan ole ;)
Samaa mieltä siitä että lasten ja nuorten pitäisi harrastaa huomattavasti enemmän liikuntaa. Muistan kuitenkin itse varsin hyvin minkälaista koululiikunta oli käytännössä ja mikä siitä teki niin vastenmielistä - valitettavasti myös 14v. pikkusisko ja pari vuotta nuorempi ei-ihan-siskopuoli-mutta-melkeen ovat samoilla linjoilla kuin minä siinä iässä. Omalla kohdalla kyllä vaikutti yläasteella myös liikunnanopettaja, jonka menetelmät olisivat tuoneet rikossyytteen jos ko. täti olisi ollut alokkaita rääkkäämässä armeijassa... (sai sitten lopulta fudut satojen valituksien jälkeen, en edes uskalla arvata miten paha se "viimeinen niitti" on ollut)
Koska liikunnan opetuksen tavoite on saada oppilaat liikkumaan enemmän, sellaiset opetusmenetelmät eivät ole tarkoituksenmukaisia jotka vievät kauemmas tavoitteesta. Uskoisin etten ole ainoa jolla koulun pakolliset joukkuepelit ovat kasvattaneet lähinnä sohvaperuna-olotilan arvostusta. Vastenmieliseen toimintaan pakottaminen ei takuulla lisää kenenkään innostusta aiheeseen.
Olisi varmasti syytä kehittää liikunnan opetuksen sisältöä. Jos luokka haluaa pelata polttopalloa, miksi ihmeessä silloin olisi pakko olla telinevoimistelua? Polttopallon pelaaminen saisi em. luokan liikkumaan ja ennen kaikkea nauttimaan fyysisestä rasituksesta.
Silloin kun tavoite mahdollisimman moneen eri lajiin tutustumisesta saa oppilaan inhoamaan niistä jokaista, kannattaisi arvioida tuota tavoitetta kriittisesti; miettiä, onko se sittenkään niin olennaista saada oppilas kammoksumaan mohdollisimman monta liikuntamuotoa :p
Tästä pitää vielä varmuuden vuoksi kysyä:
>> akkaritunnit
oppikoulun liikuntatunteja 60-luvulla.
Tamburiinin tahdissa juostiin ympyrää pitkin voimistelusalia, hiihtokilpailuihin oli pakko osallistua, vaikka meikäläinen joutui ensin hiihtämään kouluun 10 kilometriä, koska bussiin ei saanut ottaa suksia ja sitten hiihdettiin kilpaa ja sitten taas se sama matka kotiin.
Luistella olisin halunnut, mutta perheellä ei ollut rahaa luistimiin.
Ainoa mistä todella pidin oli pesäpallo.
Suunnistus oli kamalaa. Tietysti sekin olisi voinut olla kivaa, jos joku olisi kunnolla selittänyt ne kartat ja kompassit, mutta kun ei. Pystymetsästä kipattiin porukka suunnistamaan ja sinne melkein jäätiinkin. Ei ollut koulussa kuin siivooja paikalla, kun meikäläinen raahusti sinne.
Olen aina inhonnut kilpailemista, mutta siihen se koulun liikunta ainakin silloin perustui. En tiedä miten on tänä päivänä.
Ainoa muistoni kivasta liikunnanopesta on kansakoulun ajoilta. Luokanopettaja oli sellainen vähän filosofin oloinen tyyppi. Hänen kanssaan talvella käveltiin siististi tietä pitkin ja juteltiin vaikka mistä mieltä askarruttavasta asiasta. Nimenkin muistan vielä.
Hehe, uusi aine "elämäntaito-oppi". Ikäkehitys huomioonottaen käydään läpi elämyksiä ja suuria tunnetiloja (vaatisi toki jonkun joka jaksaa innostua ja järjestää) ja opetellaan käsittelemään niitä, jakamaan ja nauttimaan. Teini-iän lähestyessä samaan nippuun ihmissuhdeopetus, itsetuntemuksen ja omanarvontunnon harjoittelua, kiperien tilanteiden harjoittelua etukäteen. Jokainen tietää että se ensimmäinen poikaystävä sanoo "jätän sut jos et anna", mutta harva ymmärtää mitä se tarkoittaa molempien osapuolten kannalta.
Niin paljon pieniä asioita joita jää niin monelta oppimatta!
Järkeispuolelta puhut niin asiaa kuin puhua voi, tiedonhankinta on mittaamattomasti tärkeämpää nykypäivänä kuin ulkoluku. Käsitteen ymmärtäminen äärettömästi merkityksellismpää kuin tietää kuka kehitti teorian tai järjestelmän jota tietty sana kuvaa, ja hitto vieköön minä vuonna. *vuosilukuallergia*
Talousmatematiikan kurssin pitäisi olla kaikille pakollinen ja verotuslaskennan perusteet ja peruskirjanpidolliset toimenpiteet sisällyttää jo peruskoulun viime metreille. Ei niitä ilman selviä!
Logiikka ja tilastolukutaito. Lähdekriittisyys, kaikki...
***
Ei tullut äsken edes mieleen tuo talousmatematiikka. Hitto, sen kun olisi oppinut jo teini-iässä, se ei olisi niin tuskallista nyt merkkukoulutuksessa. Talousmatematiikan perusteiden ymmärtäminen vähentää aina riskiä tulla mainosmiesten ja poliitikkojen vedättämäksi.
t: kannattavuuslaskelmat edelleen yhtä hepreaa
(vuosiluvuista: sen verran on hyvä tietää että *suunnilleen* hahmottaa mihin maailmanaikaan joku tapahtuma sijoittuu, mutta tapahtuman ajankohdasta riippuen 10-1000 vuoden likiarvo riittää - joskus jopa kymmenien tuhansien vuosien. ketä oikeasti kiinnostaa minä vuonna pähkinäsaaren rauha tarkalleen solmittiin, varsinkin jos ei edes muista kuka sopi mitä ja missä? minä en ainakaan muista vaikka sen olen joskus ihan oikein kokeeseen kirjoittanut.)
ymmärtää matematiikka, mutta siihen ei aivokapasiteettini riittänyt iltalukiossa. Vai oliko vika opettajissa.
Kerran saimme koko vuodeksi hyvän opettajan. Ensi alkuun en tietenkään ymmärtänyt mitään, mutta kun nelonen uhkasi tulla todistukseen, niin panostin kyseisen aineen opiskeluun tosissani. Olin yhtä hämmästynyt kuin opettajakin, kun hän antoi koepaperin takaisin. Sain kokeesta 8 vaikka en yhtään tajunnut mitä olin laskemassa.
juu eikös se ollut 1917 se pähkinäsaaren rauha, mutta ei tosiaan mitään hajua kuka missä ja mitä. Missä on pähkinäsaari?
***
Alkoi sen verran kiinnostaa että piti tarkistaa googlella:
"Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin holhoojahallituksen ja Novgorodin kauppatasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittu rauhansopimus. Se on vanhin Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus, josta on olemassa kirjallisia tietoja. Varsinaista alkuperäistä rauhansopimusta ei ole säilynyt nykyaikoihin, ainoastaan erikielisiä, myöhäisempiä versioita, jotka eroavat jossain määrin toisistaan.
Sopimus sai nimensä solmimispaikkansa, Pähkinälinnan (ruots. Nöteborg, ven. Орешек, Orešek) linnoituksesta, joka sijaitsee Pähkinäsaarella Nevajoen Laatokan-puoleisessa suussa. Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson näiden kahden valtion välillä.
Rauhankirjan perusteella Novgorod luovutti Ruotsille Äyräpään, Jääsken ja Savon pogostat, joista ruotsalaisessa hallinnossa muodostettiin kihlakuntia."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pähkinäsaaren_rauha
Oivoi. Näin paljon siitä itku kurkussa pänttäämisestä on ollut hyötyä :D Senkin ajan olisi voinut käyttää opiskelemalla omatoimisesti jotakin sellaista, jossa oma sisäinen motivaatio olisi auttanut oikeasti sisäistämään luettua.
Koitin lähettää viestin, mutta jostain syystä foorumi katkaisi kirjautumisen ja tuli vaan ilmoitus että nimimerkki on jo rekisteröity... Varmuuden vuoksi, tässä itse viesti:
---
Alkoi sen verran kiinnostaa että piti tarkistaa googlella:
"Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin holhoojahallituksen ja Novgorodin kauppatasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittu rauhansopimus. Se on vanhin Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus, josta on olemassa kirjallisia tietoja. Varsinaista alkuperäistä rauhansopimusta ei ole säilynyt nykyaikoihin, ainoastaan erikielisiä, myöhäisempiä versioita, jotka eroavat jossain määrin toisistaan.
Sopimus sai nimensä solmimispaikkansa, Pähkinälinnan (ruots. Nöteborg, ven. Орешек, Orešek) linnoituksesta, joka sijaitsee Pähkinäsaarella Nevajoen Laatokan-puoleisessa suussa. Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson näiden kahden valtion välillä.
Rauhankirjan perusteella Novgorod luovutti Ruotsille Äyräpään, Jääsken ja Savon pogostat, joista ruotsalaisessa hallinnossa muodostettiin kihlakuntia."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pähkinäsaaren_rauha
Oivoi. Näin paljon siitä itku kurkussa pänttäämisestä on ollut hyötyä :D Senkin ajan olisi voinut käyttää opiskelemalla omatoimisesti jotakin sellaista, jossa oma sisäinen motivaatio olisi auttanut oikeasti sisäistämään luettua.
Tulipa todistettua etten muista piiruakaan sellaisesta historiasta joka ei kiinnostanut. Tuli muuten nolo olo, 1323 oli toinen niistä vuosiluvuista joita päntättiin koko hemmetin kouluaika, toinen se oli se 1917, tosiaan se itsenäistymisvuosi... *NOLOUS*
"Senkin ajan olisi voinut käyttää opiskelemalla omatoimisesti jotakin sellaista, jossa oma sisäinen motivaatio olisi auttanut oikeasti sisäistämään luettua. "
Jeps, näiltäkin tunneilta sitä kirmattiin riemusta hihkuen sinne matematiikanluolaan ja tietokonekursseille. On meinaan tullut tarpeeseen.
***
Koulun pitäisi mielestäni kannustaa oppilaita rehelliseen ajatteluun.
Kun omista ideologioihin tms perustuvista käsityksistä tulee totuutta tärkeämpiä, niin ihmisen mieli ei ole avoin ja vapaa (esim omaksumaan uutta).
On olemassa lukuisia asioita, joista ei ole olemassa kahta totuutta, mutta siitä huolimatta monet, jotka eivät tiedä, luulevat tietävänsä, ja puolustavat virheellisiä käsityksiään tosiasoista välittämättä.
>> On olemassa lukuisia asioita, joista ei ole olemassa kahta totuutta, mutta siitä huolimatta monet, jotka eivät tiedä, luulevat tietävänsä, ja puolustavat virheellisiä käsityksiään tosiasoista välittämättä.
"Kaikki eivät edes mene lukioon, joten onko ihme jos suurin osa kansasta ei ymmärrä korrelaation ja kausaliteetin eroa, eivätkä tajua milloin väittämät ovat/eivät ole toisensa pois sulkevia?"
Lukioon menee jo nytkin liikaa porukkaa, joilla ei ole kognitiivisia kykyjä selviytyä kunnolla lukion oppimäärästä. Seurauksena vaatimustasoa on jouduttu madaltamaan. Meillä on lisäksi toivoton tungos korkeakouluissa ja liian vähän duunareita.
Abstraktista ajattelusta ei koskaan voi tulla väestön yhteistä harrastusta eikä suurin osa kansasta tule koskaan ymmärtämään korrelaation ja kausaliteetin eroa, ellei sitten eugeniikan tai muiden keinojen avulla ryhdytä parantamaan ihmisten perimää.
Uskonnot eivät muutenkaan katoa kehittämällä ihmisten älykkyyden ja ajattelun tasoa, vaan siten että poistetaan ihmisten emotionaalinen tarve kuulua uskonnollisiin yhteisöihin ja kokea uskonnollisia elämyksiä. Uskonto ei ole tieteellinen teoria, vaan yhteisöllinen elämysmaailma.
>> Lukioon menee jo nytkin liikaa porukkaa, joilla ei ole kognitiivisia kykyjä selviytyä kunnolla lukion oppimäärästä. Seurauksena vaatimustasoa on jouduttu madaltamaan. Meillä on lisäksi toivoton tungos korkeakouluissa ja liian vähän duunareita. > Abstraktista ajattelusta ei koskaan voi tulla väestön yhteistä harrastusta eikä suurin osa kansasta tule koskaan ymmärtämään korrelaation ja kausaliteetin eroa, ellei sitten eugeniikan tai muiden keinojen avulla ryhdytä parantamaan ihmisten perimää. > Uskonnot eivät muutenkaan katoa kehittämällä ihmisten älykkyyden ja ajattelun tasoa, vaan siten että poistetaan ihmisten emotionaalinen tarve kuulua uskonnollisiin yhteisöihin ja kokea uskonnollisia elämyksiä. Uskonto ei ole tieteellinen teoria, vaan yhteisöllinen elämysmaailma.
Aika täydellisesti kuvasit vallitsevan tosiasian.
Ehkä vaihtaisin kuitenkin "ei ole kognitiivisia kykyjä" muotoon "ei ole riittävää motivaatiota". Uskoisin kuitenkin, että motivoivalla opetuksella vaatimustasoa voitaisiin hilata ylöspäin.
Resurssit & motivaatio kohdilleen -> kaikki voittavat loppupeleissä.
Ensinnäkin kouluille saatava lisää voima-varoja, luokat oppilas-määriltään pienemmiksi, pompottajille työ-rauha ja 'rattaan-pyöräksi' toisten 'rattaan-pyörien' tilalle ajattelu vähemmäksi.
Asiat tuotava asioina esille, ei ole pompottajien tai koulun asia mitä kukin pitää lopulta tiedon saatuaan totena vai pitääkö mitään.
Ihminen ei ole koskaan valmis, ikä tuo kokemuksen lisääntyessä hiukan varmuutta siihen missä mennään, mutta silti ihminen on aina oppimassa.
Jos jotain oleellista tulevaisuutta silmällä-pitäen voisi ehdottaa niin--> sosiaalisten taitojen ja kommunikaatio kykyjen opettaminen niin kotimaassa kuin ulkolaisten kanssa kansainvälisesti olisi suotavaa, näyttää nimittäin siltä että ihmiskunta ei tästä vähene ja maatahan ei enää lisää valmisteta.
"Jos jotain oleellista tulevaisuutta silmällä-pitäen voisi ehdottaa niin--> sosiaalisten taitojen ja kommunikaatio kykyjen opettaminen"
Pään avaaminen on suotavaa.
Ps. Mitä sitä kirjoitustaitoa niinkään stressaamaan? Armeijassa opin sen "merkityksettömyyden"; Terv: taistelulähetti, joka ei ymmärrä kompassin ja kartan yhteistyöstä hevon humppaaakaan.
Juu, itsellä tuo koulu-osasto on jäänyt 'vähän' käytännön kokemuksen jalkoihin.
Koulujen voidaan yleisesti todeten olevan oppimistehtaita, joissa ei oteta huomioon ihmisen kehityksen kaarta.
Asioita päntätään kiihtyvällä vaudilla kiihtyvän maailman tarpeisiin ja näin noidankehä on valmis. Sen sijaan arvot ja taidot jotka edesauttávat onnellisuutta-->niin omaa kuin sitä kautta läheisten on työnnetty tehokkuuden ja 'rattaanpyöräksi rattaanpyörien paikalle-ajattelun' myötä mabbi ööööö;hön.
Yhteisöllisyys, yhdessä toimiminen enenevässä määrin, ratkaisujen pohtiminen, harrastaminen yhdessä--> kaikki tämä lasten yhteisen leikin varjolla oppimisen lisäksi olisi tavattoman erillainen ja lapsen huomioon ottava tapa opettaa lapsia kohtaamaan maailman.
Kehityksen myöhemmässä vaiheessa kuvioihin voisi saattaa tiukemman asiapohjaisen opiskelun, siis sitten kun leikit on leikitty ja on aika astua aikuisuuden kynnykselle.
Tässä mallissa kokonaivaltaisempi kuva yhteisestä ihmisenä olosta olisi jo muovautunut nuoren 'selkärankaan', tällöin myös aikuisuudessa nämä asiat heijastuisivat näihin tulevaisuuden päättäjiin, edellytyksellä että koko koulutus-systeemi noudattaisi pehmeämpää linjaa.
käyttämään nettiä ja sitten ammikseen sitä mukaa kun osaa lukea ja kirjottaa. Kaikki muu oli paskaa mitä koulussa oppi.
Pelkkä lukutaito ilman kykyä arvioida kriittisesti lukemaansa kyllä mahdollistaa minkä tahansa roskan levittämisen täytenä totuutena.
Jos kaikki muu oli paskaa mitä koulussa sinulle opetettiin, niin eikö se ole riittävä syy kehittää opetuksen sisältöä ja menetelmiä sellaisiksi etteivät ne olisi pelkkää paskaa?
Joukko oppilaitokset vetävät puoleensa pervoja jotka haluavat manipuloida lapsia henkisesti. Antakaa lasten olla rauhassa, ne jotka haluavat oppia jotain, oppivat omien valintojensa kautta.
Ensinnäkin jos on pakko olla olemassa jokin pakko-joukko-oppilaitos niin eikös se olisi reilua että se olisi vapaa ehtoinen, ei pakollinen? Yksilön tarpeita ei voi yleistää pelkän iän perusteella. Jos joku kakara haluaa olla lakaisin lakaisukoneen kuljettaja viisi vuotiaana, niin voihan se aina vaihtaa ammattia myöhemmin, jos lakaisin lakaisu koneen kuljettajan homma ei ole enää kivaa? Häh? Melkein joka kakaralla on unelma-ammatti jo viisi vuotiaana. Miksi pitäisi opiskella 15 vuotta huuhaata? Päästäkää lapset töihin jos ne haluaa.
>> Antakaa lasten olla rauhassa, ne jotka haluavat oppia jotain, oppivat omien valintojensa kautta. > Ensinnäkin jos on pakko olla olemassa jokin pakko-joukko-oppilaitos niin eikös se olisi reilua että se olisi vapaa ehtoinen, ei pakollinen? > Yksilön tarpeita ei voi yleistää pelkän iän perusteella. > Miksi pitäisi opiskella 15 vuotta huuhaata?
tallensin myöhempää lukuhetkeä varten. Nyt jomottaa päätä että menen nukkumaan ja näen satuja päivän tapahtumista ;).
Kannattaisin, että 9. luokalla olisi jonkinlainen, edes yksi, filosofian kurssi jossa käsiteltäisiin moraalikysymyksiä (abortti, eutanasia yms..), elämäntarkoitusta, tärkeitä filosofisia kysymyksiä ja olisi hieman keskustelua. Sen ikäiset jo osaa ajattella hyvin.
Lisäksi yrittäisin tehdä lukion pakollisesta filosofian kurssista jotenkin mieluisamman; kaikki tuntuvat inhoavan sitä :( Enkä oikein syytä heitä: ketä kiinnostaa Aristoteleen syyt ja Platonin ideat yms. nykyaikana kumotut asiat.. Tosin Platonin luolavertausta voitaisiin käsitellä hyvin. Tietenkin perusasiat pitää käydä (induktio, deduktio..) mutta voisi edes jotain modernia filosofiaa ujuttaa mukaan eikä vain tylsiä ja käsittämättömiä juttuja jotka ei kosketa tän ikäisiä..
"Luonnontieteiden perusteet. Sen sijaan että matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, maantieto ja astronomia (ei siis -logia!!) hajotettaisiin omiksi tarpeettoman erillisiksi oppiaineikseen, niitä tulisi käsitellä kokonaisuutena, yhteen asiaan kerralla keskittyen ja oppilaiden iän huomioon ottaen. Mitä matemaattisia kaavoja luonnonlait noudattavat? Miten gravitaatio vaikuttaa kasvien ja eläinten rakenteeseen?"
-Minusta tämä ei olisi toimivaa ja asiat menisivät liian vaikeiksi. Lukiossa jo muutenkin intoillaan niistä oppiainerajat ylittävistä kysymyksistä..
vaan kun en saa, niin silti toivoisin kouluopetukseen enemmän humanismia ja syy-seuraussuhteiden pohtimista ja miten kaikki liittyy kaikkeen. Saattaisi olla vaikeaa laittaa opetussuunnitelmaan ainetta jossa mietitään miksi ihmiset kuolevat nälkään, vaikka toisilla on yli oman tarpeen, miten eri maailmanlaajuiset (esim. Maailmanpankki) järjestöt toimivat ja mikä niiden motiivi, mitkä ovat todelliset syyt köyhyyteen, mikä on maapallon tulevaisuus, jos ei nyt jo lopultakin aleta tehokkaisiin toimenpiteisiin jne.
>> Minusta tämä ei olisi toimivaa ja asiat menisivät liian vaikeiksi. Lukiossa jo muutenkin intoillaan niistä oppiainerajat ylittävistä kysymyksistä..
Kun jos vaikka fysiikasta opettelet interferenssiä tai resistanssia niin et sä voi niitä liittää oikein muihin aineisiin.. Fysiikka fysiikkana, sähköoppi sähköoppina, niin pysyy koealue ja _kurssit_ järkevänä, se sotkee jos ottaa ihan KAIKEN mukaan. Fysiikka ja matikka on jo ihan tarpeeksi yhdessä, kun fysiikka on suunnilleen koko ajan laskemista, "opetellaan näitä uusia fysiikan laskukaavoja", esim. "käytä tässä logaritmeja tähän".. Matikassakin tulee välillä laskettavaksi fysiikan termeillä.
Tietenkin rajat on keinotekoiset mutta eihän siitä tulisi tolkkua, jos haluat ja tarvitset juuri matikan kurssia ja siellä aletaan selostamaan fysiikkaa. Ja hyvä olla erilleen jos joku sattuu olemaan huono toisessa aineessa mutta hyvä toisessa. Biologiaan liittyy juuri elolliset,evoluutio, metsät.. on parempi että tulivuoret, pinnanmuodot ja väestönkasvut pysyy eri kurssissa. Se miksi kielioppi ja kirjallisuus on samoissa kursseissa on varmaan se, ettei ole järkevää pitää montaa kielioppia testaavaa koetta, eikä oppilaita kiinnostaisi päntätä kielioppia yhteen menoon.
Onhan se täysin järkevää jos terveystiedon YO-kokeessa olisi että filosofoi priorisoinnin merkitystä terveydenhuollossa, mutta ei nyt kaikkea kannata läntätä yhteen. Tietysti painotetaan aina kokonaisuuksien hahmottamista mutta ei luokionkaan tarkoitus ole ihan kaikkea opettaa, melko peruskauraa. Voi sitten itse erikoistua.
>> Kun jos vaikka fysiikasta opettelet interferenssiä tai resistanssia niin et sä voi niitä liittää oikein muihin aineisiin.. Fysiikka fysiikkana, sähköoppi sähköoppina, niin pysyy koealue ja _kurssit_ järkevänä, se sotkee jos ottaa ihan KAIKEN mukaan. > Tietenkin rajat on keinotekoiset mutta eihän siitä tulisi tolkkua, jos haluat ja tarvitset juuri matikan kurssia ja siellä aletaan selostamaan fysiikkaa. > Ja hyvä olla erilleen jos joku sattuu olemaan huono toisessa aineessa mutta hyvä toisessa. > Biologiaan liittyy juuri elolliset,evoluutio, metsät.. on parempi että tulivuoret, pinnanmuodot ja väestönkasvut pysyy eri kurssissa. > Onhan se täysin järkevää jos terveystiedon YO-kokeessa olisi että filosofoi priorisoinnin merkitystä terveydenhuollossa, mutta ei nyt kaikkea kannata läntätä yhteen.
Joo minä puhuin korkeammasta asteesta..
Mutta on yläasteellakin oppiaineet erikseen, minusta tämä on hyvä ja selkeää. Kunhan ei liikaa lapsien päitä pyörälle laiteta.. (Eikä fysiikkaa olekaan kuin vähän yläasteella, eikä filosofiaa yleensä ollenkaan, ainakaan meillä.)
>> Eikä fysiikkaa olekaan kuin vähän yläasteella, eikä filosofiaa yleensä ollenkaan, ainakaan meillä. syvempi ymmärrys, nopeampi oppimaan uutta.
Älä aliarvioi lasten älykkyyttä. Kohta kuuden vuoden kokemuksella ;)
"Ei viisivuotiaskaan jaksaisi kuunnella luentoa geenien vaikutuksesta perimään, mutta haluaa kyllä tietää mistä vauvat tulevat."
nyt voisitkin sitten samaan syssyyn selittää miksi vaikkapa kolmekymppisen pitäisi olla kiinostunut muusta kuin naisen synnytystien ominaisuuksista.
että sinulla on lapsi/a, jotka ehkäpä opiskeluaikoina ilmentävät sinulle koulun moninaisuutta hyötyineen.
"Lukiotasolla ei sitten enää tarvitsisi yrittää opetella perusasioita"
Mitä nämä "perusasasiasi" ikinä ovatkaan, toivon että lapsesi kokevat ne koulutusohjelman mukaisesti.
>> opiskeluaikoina ilmentävät sinulle koulun moninaisuutta hyötyineen > Mitä nämä "perusasasiasi" ikinä ovatkaan, toivon että lapsesi kokevat ne koulutusohjelman mukaisesti.
Koulutus ei koskaan ole täydellistä. Sitä voisi aina parantaa, mutta aina on joku/jotkut jota koulutuksen taso ei jollain asteikolla tyydytä.
Itse useamman koulun läpi taplanneena tiedän tämän seikan. Aina löytyy sakkia joka purnaa, vaikka kyseinen koulu/opettaja yrittäisi parhaansa mahdollisuuksiensa rajoissa. Ihmisten pitäisi mielestäni lopettaa turha kitinä ja itse opiskella lisää niistä asioista mitkä kiinnostavat. Itse kartutan tietojani milloin mistäkin asiasta (pääosin tiede, taide, historia). Itseni kun taiteellani elätän niin koko ajan on oppimista, jotta minusta tulisi mahdollisimman hyvä ja monipuolinen kädentaitaja. Mestariksi tulen noin vuoden päästä (siis titteliltä), mutta itseäni en huippu mestarina voi pitää vasta muutaman vuoden työkokemuksella.
Taitoja ja lahjakuuksia on jokaisella ihmisellä ja kaikkia näitä ei voida hioa minkään koulutuksen kautta. Koulutus niihin asioihin mihin se on mahdollista vain opettaa perus asiat ja loppu on opittava itse.
Kaikkea ei voi tietää kaikesta ja aina on joku sinuakin parempi siinä asiassa missä kuvittelet olevasi paras.
Mikä oli viestisi keskeinen sisältö? Vaikuttaisi siltä, että pyrit kumoamaan jonkun väitteeni - minkä?
Tarkoititko, että kun täydellisyyteen ei koskaan voida päästä, on ihan ok jatkaa lasten ja nuorten ajan tuhlaamista faktojen ulkoa opetteluun, eikä siihen tarvitse kiinnittää huomiota, ymmärtääkö oppija faktuaaliseen lopputulokseen johtanutta loogista päättelyketjua lainkaan?
Tarkoititko, ettei koulutuksessa pidä yrittää määritellä haluttuja tavotteita tarkemmin tai pyrkiä aktiivisesti edistämään tiedonhaun ja prosessoinnin taitoja?
Mikä on koulutuksesta saatu hyöty, jos vastaanotettua informaatiota ei ole sisäistetty, laitettu oppijan mielessä oikeaan kontekstiin eikä kokonaisuutta ymmärretty? Juuri silloin kun laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen ei suju, on mahdollista muodostaa ristiriitainen maailmankuva: tieteen tarjoama informaatio hyväksytään yhtäaikaa kristillisten dogmien kanssa, kun ensimmäistä koskevaa logiikkaa ja metodiikkaa ei osata hyödyntää jälkimmäisessä.
Jos halutaan kasvattaa oppilaista itsenäisesti pärjääviä kansalaisia jotka pyrkivät itse kyseenalaistamaan sekä tunnistamaan omien tavoitteidensa vaikuttimet, pitäisi koulun toimia niin että tavoite tulee lähemmäksi. Tällä hetkellä oppilaan ei odoteta, oikeastaan edes sallita, esittävän kysymyksiä itse: opettaja (ja opetussuunnitelmasta vastaava epäpätevä maallikkohallitus) antaa kysymyksen valmiina, oppilaan tehtäväksi jää ainoastaan vastauksen etsiminen. Tässäkään omaa pohdintaa ei käytännössä arvosteta varsinkaan peruskoulutasolla; hyväksyttävä vastaus on jo valmiiksi opettajan tiedossa, eikä sen kyseenalaistaminen ole suotavaa.
Jos purnaaminen on turhaa ja pitäisi vain itse opiskella, minkä takia verovaroja ja sekä oppilaiden että opettajien aikaa tuhlataan tuloksettomaan kouluformaattiin? Oppimisesta ja tiedonmuodostuksesta on huomattavan paljon tutkimustietoa, joka ei edelleenkään näy käytännön koulutyössä. Miksi ei? Mihin tällä pyritään? Miksi kiirehtiä jollei tiedä mihin on menossa?
Aika on rajallista ja päiviä ei voi liiaksi venyttää. Oleellisena tehtävänä koululla on myös jakaa "raakaa" tietoa oppimaan ja ajattelemaan oppimisen ohella.
>> Aika on rajallista ja päiviä ei voi liiaksi venyttää.
"Oikeastaan jo "opetus" lähtee virheellisistä käsityksistä, parempi rooli "opettajalle" olisi oppilaan ohjaus ja avustaminen - ei raa'an tiedon kaataminen tabula rasa-mieleen."
Molempia pitää olla oikeassa suhteessa. Ilman tarvittavia perustietoja oppilasta on turhan työläs ohjata ja avustaa. Joskus on jopa parempia toimia päinvastoin. Ensin opitaan tieto ja vasta sitten opitaan ymmärtämään sen tiedon perusteet.
"Kuka on pätevä määrittelemään, mikä "raaka tieto" on tarpeellista?"
Jotenkinhan sekin on määriteltävä. Lienee nykyisin opetusministeriön heiniä.
"Onko pienintäkään syytä olettaa että lapset oppisivat tämän tarpeelliseksi määritellyn tiedon parhaiten pakottamalla, tai yleensäkään ilman omaa sisäistä motivaatiota?"
Onko pienintäkään sytä olettaa, että heiltä löytyisi motivaatio itse oppia se tarpeelliseksi määritelty tieto?
Jos tieto on hankittu itsenäisesti, kuinka helppo on testata, onko tarvittava omaksuttu?
"Mitä edes tarkoitat "raa'an tiedon oppimisella"?"
1. luokalla se alkaa aakkosten opettelusta, näin esimerkkinä.
"Pitääkö se sisällään vastaanotetun informaation todellisen sisäistämisen vai pelkän ulkoa muistamisen?"
Niillä ei ole välttämättä edes eroa. Riippuu hyvin paljon tiedon laadusta ja mihin sitä on tarkoitus käyttää.
"Jos tarkoitat ensin mainittua, niin oletko samaa mieltä siitä että oppimiskäsitystä ja koulujen käytäntöjä tulisi muuttaa paremmin tavoitetta vastaaviksi?"
Mikä on tavoite? Tietoa on niin monenlaista, että kysymyksesi on liian laaja tässä vastattavaksi, koska lähes kaikki opintosuunnitelmissa oleva pitäisi käydä tässä läpi.
"Jos jälkimmäinen, niin mitä helkkarin hyötyä siitä on kenellekään?"
Kun kertotaulua opetellaan ulkoa, niin olisiko mielestäsi ehkäpä parempi vaihtoehto, että aloitettaisiinkin aksioomista ja niistä siirryttäisiin todistusten kautta yhteenlaskuun jne?
>> Ensin opitaan tieto ja vasta sitten opitaan ymmärtämään sen tiedon perusteet. > Jotenkinhan sekin on määriteltävä. > Onko pienintäkään sytä olettaa, että heiltä löytyisi motivaatio itse oppia se tarpeelliseksi määritelty tieto? > Jos tieto on hankittu itsenäisesti, kuinka helppo on testata, onko tarvittava omaksuttu? > Niillä ei ole välttämättä edes eroa. > Mikä on tavoite? Tietoa on niin monenlaista, että kysymyksesi on liian laaja tässä vastattavaksi, koska lähes kaikki opintosuunnitelmissa oleva pitäisi käydä tässä läpi. > Kun kertotaulua opetellaan ulkoa, niin olisiko mielestäsi ehkäpä parempi vaihtoehto, että aloitettaisiinkin aksioomista ja niistä siirryttäisiin todistusten kautta yhteenlaskuun jne?
Olen samaa mieltä monessa kohdassa kanssasi.
Minun mielestäni koulusysteemissä on paljon muutakin valittamista, esim:
Opettajat eivät usein tiedä riittävästi, opettamistaan asioista. Opettajat eivät itsekkään tunnu ajattelevan, mistä tässä on kyse, mitä tämä tarkoittaa jne.
Koko koulu systeemi tuntuu valmistavan ihmisiä vain suorittamaan, eikä ymmärtämään tai oppimaan.
Ja synkintä on se, että korkeakoulussakin, kursseilla joilla ei ole edes tarkoitus "opettaa" ateismia, saa kuulla intopäisiä ateistisia manifesteja.
"Opettajat eivät usein tiedä riittävästi, opettamistaan asioista."
Mikähän auktoriteetti sinä olet sitä arvioimaan?
"Koko koulu systeemi tuntuu valmistavan ihmisiä vain suorittamaan, eikä ymmärtämään tai oppimaan."
Lauseesi on ristiriitainen. Jos opetetaan suorittamaan, niin siihen oleellisena osana kuuluu ymmärtäminen.
"Ja synkintä on se, että korkeakoulussakin, kursseilla joilla ei ole edes tarkoitus "opettaa" ateismia, saa kuulla intopäisiä ateistisia manifesteja."
Mikähän sellainen manifesti mahtaisi olla ja missä yhteydessä?
tuosta mistä miffy taisikin puhua..
"Lauseesi on ristiriitainen. Jos opetetaan suorittamaan, niin siihen oleellisena osana kuuluu ymmärtäminen. "
- Kysymys kuuluukin: minkä ymmärtäminen ja minkä suorittaminen?
- Voiko olla, että jokin itse kyseessä olevaa suorittamista haittaamaton tieto johtaisi joissakin tilanteissa esim. siihen, että henkilö valitsisi ollakin vaikkapa kokonaan suorittamatta kyseistä toimenpidettä tai muuttaisi sitä, koska henkilö havaitsisi sen olevan ristiriidassa toisen "suorituksen" (esim. eettinen ristiriita) kanssa?
- Jos tiedät vain osakokonaisuuksien
miten, muttet tiedä muita vaikutuksia,
niin voiko sellainen tietämättömyys olla (erityisesti gobaalissa mittakaavassa) joskus haitallista tai epätoivottua? Keksitkö mitään tilanteita?
...
- Tässä hyvin yksinkertainen esimerkki, jos ei jo hoksottimet raksuta =)
:
A.
- Mattia on opetettu niin, että hän muistaa ulkoa erään numerosarjan.
- Matti ei tiedä, että numerosarjan syöttämisestä saa kuolettavan sähköiskun.
- Mattia pyydetään syöttämään numerosarja laitteeseen.
B.
- Mattia on opetettu niin, että hän muistaa ulkoa erään numerosarjan.
- Matti saa tietää, että numerosarjan syöttämisestä saa kuolettavan sähköiskun.
- Mattia pyydetään syöttämään numerosarja laitteeseen.
---
Kysymys yksi:
- Onko toiminto opittu suorittamaan samalla tavalla molemmissa kohdissa?
Kysymys kaksi:
- Onko numerosarja mahdollista
syöttää laitteeseen ulkomuistista molemmissa kohdissa?
Kysymys kolme:
- Onko tehtävä ymmärretty samalla tavalla molemmissa kohdissa?
>> Opettajat eivät usein tiedä riittävästi, opettamistaan asioista. Opettajat eivät itsekkään tunnu ajattelevan, mistä tässä on kyse, mitä tämä tarkoittaa jne. > Koko koulu systeemi tuntuu valmistavan ihmisiä vain suorittamaan, eikä ymmärtämään tai oppimaan.
>> Lauseesi on ristiriitainen. Jos opetetaan suorittamaan, niin siihen oleellisena osana kuuluu ymmärtäminen.
Informaation muistamisesta ja tiedon sisäistämisestä. Musta tämä keskustelu on jotenkin surullisen osuva esimerkki näiden kahden erosta.
"Koulunkäynti on tärkeää" on oikeasti vain ulkoa opittu mantra, jollei se saa konkreettista sisältöä. Ihmettelen suuresti, miten samat henkilöt jotka korostavat Aidon Tiedon(tm), kriittisen arvioinnin ja kyseenalaistamisen merkitystä, eivät osaa kyseenalaistaa peruskoulun käytäntöjä ja sisältöjä. Ne eivät opeta kyseenalaistamaan edes vastausta, saati sitten kysymystä!
Jos kysymys on ulkoa annettu ja tehtävänä on etsiä siihen hyväksyttävä vastaus, miten voidaan olettaa että homma jaksaisi aidosti oppilasta kiinnostaa tai että hänellä olisi sisäistä motivaatiota aidosti pohtia kysymystä? Sinänsä kysymyksen ei tarvitse lähteä oppilaalta itseltään, mutta kysymyksen kuultuaan hänen tulisi itse alkaa pohtia sitä - siis oikein todella, kritisoiden ja kyseenalaistaen, vastausten etsinnästä tyydytyksensä saaden. Hyvä koenumero ei anna edes lähelle sitä tyydytystä minkä asian todellisesta ymmärtämisestä saa.
Omalla kohdalla, kun tajuan välillä jotakin todella mullistavaa tai keksin Sen Jutun joka jonkun ilmiön takana on, ts. löydän oikean kysymyksen vaikken tietäisi vielä vastausta, olo on kuin saisi monen minuutin sarjaorgasmin ja jään hämmästyneenä tuijottamaan eteeni. Tuota tunnetta ei voi kukaan toinen ulkopuolelta antaa, "nyt olet oppinut sen minkä halusin sinun oppivan, lahjoitan sinulle henkisen tyydytyksen". Oppimisen riemu tulee vain todellisesta oppimisesta ja sisäistämisestä.
Jatkan aiheesta myöhemmin, pitää mennä ->
tuli mieleen omat kouluajat. Luokassa oli muutama pojan nulikka,jotka oli aika rasittaviakin aika ajoin sohlatessaan kaikilla tunneilla omiaan ja provosoidessaan opeja.
Kumpikin pääty yläasteella tarkkikselle.Kummallakin oli ihan hevetisti älyllistä kapasiteettiä pollassaa,siitä huolimatta et pojat käyttäyty peeloillen.
Nyttemmin aikuisena kun olen nähnyt poikia kylillä,näyttää pojat olevan Jari Sarasvuo tyylisiä heeboja. Ennen aika heverin oloisia ja ulkoinen olemus oli suttuinen.
Ja jätkät osaa käyttäytyä. Nyt varmaan vaan on elämässä enemmän sisältöä,kun kouluaikaan tunneissa ;)
Mä en voi kyllä kovin montaa opea morkata huonoiksi opettajiksi.Valtaosa on ollut todella kekseliäitä ja monipuolisia opeja,jotka on osanneet puhua asioista isommassa mittakaavassa ja antaneet kysellä vaikka kuinka tyhmän tuntuisia kysymyksiä nauramatta tai vaientamatta.
Ehkä ne on olleet aikaansa edellä.En tiedä.
Useimpien kanssa kuitenkin tuli sellanen fiilis,et jee nyt tää asia alkaa valottumaan.
Ainahan niitäkin oli,jotka ei osanneet itsekkään kertoa mistä tieto oli peräisin ja oliko siihen uskomista.Hyvä ope osaa neuvoa tiedon luo eikä torju lapsen intoa saada tietoa,vaan kannustaa ottamaan asioista selvää.Ja antaa tipsejä mistä niitä voi etsiä.
Netti on aika hyvä,mutta täälläkin on valitettavan paljon sellasta mutu tietoon perustuvaa juttua,jota ei aina osaa erottaa faktoista.Onneksi nykyään on kirjakaupat monipuolisia ja cd-romppuja yms. on saatavilla missä opetetaan aikas kivasti uusia asioita ja herätellään pikku filosofien ajatuksia.
>> Kumpikin pääty yläasteella tarkkikselle.Kummallakin oli ihan hevetisti älyllistä kapasiteettiä pollassaa,siitä huolimatta et pojat käyttäyty peeloillen. > Mä en voi kyllä kovin montaa opea morkata huonoiksi opettajiksi. > Netti on aika hyvä,mutta täälläkin on valitettavan paljon sellasta mutu tietoon perustuvaa juttua,jota ei aina osaa erottaa faktoista.
"Mikähän auktoriteetti sinä olet sitä arvioimaan?"
Niinpä niin, en mikään.
Olisin ollut iloinen, jos koulussa olisi saanut enemmän tietoa, mutta täytyy tietenkin muistaa, opettajatkin ovat vain ihmisiä. Ja usein voi olla myös niin, että ei edes ole mahdollista kertoa kaikkea.
Ja koska vähän kohtuuttomasti syytin opettajia, haluan antaa myös tunnustusta, on myös laadukkaita opettajia, jotka ajattelevat hienosti, myös sitä mitä tekevät ja opettavat. Suosikki opettajissani on eräs yhteinen hyvä piirre, he ovat pyrkineet auttamaan ymmärtämään.
"Mikähän sellainen manifesti mahtaisi olla ja missä yhteydessä?"
Manifesti on tietenkin turhan hieno sana tähän, mutta tekniikan alalla saa kuulla esim. evoluutioteoriasta ja jos joku ei sitä usko, on vähän hölmö. Tuon tyylinen juttu ei mielestäni kuulu asiaan jos opetetaan esim. eri materiaaleista.
Mutta ei tuo nyt niin vakava asia ole. Ei minua haittaa myöskään itseni takia se, jos opettaja ei minun mielestäni tiedä riittävästi. Osaan itsekkin etsiä tietoa ja päätellä asioita, kunhan tässä vaan purin hiukan turhautumisa, kun vasta näin myöhään paljastuu kaikkea mielenkiintoista, mitä olisi ollut kiva tietää ja ymmärtää jo aiemmin.
"Mun mielestä opettajan ei olisi välttämätöntä tietää itse kaikista asioista"
Olen samaa mieltä ja haluan vielä tässä vähän pehmentää kantaani. On myös paljon laadukkaita opettajia ja kaikki ei edes aina ole mahdollista opettajalle, vaikka haluaisi.
Harmittaa vaan, kun olisi ollut muava saada jo koulussa enemmän tietoa.
Usein ongelma minun mielestäni näyttää olevan myös siinä, ettei muut edes haluaisi tietää, joten miksi opettaja edes yrittäisi, voin olla kyllä väärässä tässäkin.
Toivoisin kuitenkin, että "se vaan on näin"-tyyli ei olisi niin vallitseva.
ja ymmärrettävää. Sä yleensäkin osaat kertoa asioita tosi hyvin ja perustella niitä. Se on sen merkki,että asioita on todellakin pohdittu.
Kyllä sä ihan oikeessa olet.Ulkoa opettelu on tavallaan plus miinus nolla. Se kun ei pidemmän päälle hyödytä mitenkään ja asiat unohtaa.
Huomaa itsekin,kuinka monet asiat on unohtuneet,kun ei niitä ollut alun alkajaankaan tajunnut.
Sitten taas omasta puolesta voin sanoa,että olen nyt aikuisena ollut huomattavasti kykenevämpi ja kuin kidinä oppimaan.Ja sellaset asiat kuten matematiikka on alkanut kiinnostaa vasta aikuisena. Ja oikeesti oppinutkin ihan vaan itse asioihin perehtymällä.
Koulussa oli niin kova tahti,etten matemaattisesti heikkona saanut otetta juuri mistään.Ja opella oli vaan ivaaminen päällimmäisenä,kun apua kysyi. :o/
Kyllä mun mielestä noi sun kirjoitukset tässä ketjussa on olleet ihan asiaa.Ei siinä mitää,pitäisi vaan saada opetustoimelle asia perille.Toivottavasti siellä opetustoimen parissa pyörii freshejä ja uudistusta kaipaavia ihmisiä,jotka kykenee vaikuttamaan ja tuomaan koulujen penkeille uusia tuulia.
Miksi jäädä vain rutiineihin kiinni. :)
Nyt alkaa simmut painuu kiinni,ei johdu seurasta vaan univelasta :)
Tuota noin - ajattelin vähän toppuutella :)
Eikös lähemmäs pari miljoonaa kansalaistamme katsele päivittäin televisiosta salattuja elämiä tms. Eli onko ihmisillä edes halua käyttää ja kehittää omaa aivokapasiteettiaan? Voisiko olla niin, että koulussa "hakataan" päähän tietyt perusfaktat, joita ilman elämässä pärjääminen on hankalaa. Näin yksinkertaista?
Toiseksi mistä saataisiin tarvittavat resurssit esittämällesi koulutusmuodolle ( = päteviä opettajia & opintomateriaalit ).
Olen ihan satavarma myös siitä, että vastavalmistunut opettaja "pursuaa" intoa päästä opettamaan, mutta parin kolmen vuoden päästä hän huomaakin kasvattamisen vievän ajasta suurimman ajan. (Varmaan sama laulu lääkäreillä muutaman terveyskeskusvuoden jälkeen - aika ei riitä kaikille, eikä töitä voi eikä saisikaan viedä kotiin).
Olen muuten oikeassa :), mutta voisi pohtia jatkossa sitä, miten ihmisen saisi motivoitumaan paremmin uuden oppimiseen?
hip hip..
hip hip..
hip hip..
"Mitä matemaattisia kaavoja luonnonlait noudattavat? Miten gravitaatio vaikuttaa kasvien ja eläinten rakenteeseen?
Mitä tarkoittaa universaali darwinismi, ja mistä muualta se on löydettävissä kuin biologisesta evoluutiosta? Miten pinnanmuodot vaikuttavat sadevyöhykkeisiin ja siitä edelleen paikallisten kulttuurien piirteisiin? Kun tässä mennään pintaa syvemmälle, katsotaan mekaanisen empirismin alle miksi-kysymyksiin, filosofian tuntemuksesta on huomattava apu luonnontieteiden syvällisessä sisäistämisessä, so. oppimisen tapahtumisessa. "
Ja jos ei lapsukainen välty siltä että hänelle kehittyy silti jonkinlainen katsomus, niin ainakin oikeanlaisella opetuksella ja kasvatuksella hän voisi säilyttää sellaisen luontevan hajuraon OMAAN uskoonsa, ettei hän koe itsetuntonsa horjuvan heti kun hänen uskonsa asetetaan kyseenalaiseksi. Minusta on perin mielenkiintoinen juttu että niin moni ei-kristitty pystyy keskustelemaan katsomuksestaan kriittiseenkin sävyyn hermostumatta, mutta ns. laitosuskovaiset (suuruskontojen kannattajat) eivät kestä ensimmäistä vaikeampaa lausetta, vaan vihastuvat toisenuskoiseen syyttäen tätä sitten milloin mistäkin.
Mutta asiaan! Eniten minua kiinnostaa tällä hetkellä sellainen ilmeisesti eettinen kysymys, että mistä ihmeestä ihmiset ovat saaneet päähänsä että on oikeampaa tappaa ihminen esmes Magnum-käsiaseella (oli sillä joku numerokin, mutten muista kun en ole tussarifani) kuin veitsellä. Jos siis oletetaan että periaatteessa kummallakin aseella tulee yhtä nopea raato, eikä sillä veitsellä aleta harjoittelun tai huvin vuoksi piirrellä hässäkänkuvia uhrin pötsinahkaan, tai pyssyllä ammuta ensin polvilumpioita paskaksi.
Nimittäin olen ihmetyksellä seurannut sitä tekopyhää viserrystä mikä on alkanut uuden tv-sarjan Dexter myötä. Nau'utaan sitä että kamala sarja, yritetään tehdä murhia hyväksyttäväksi, tai vielä pahempaa: yritetään tehdä sarjamurhaajan tekemiä murhia hyväksyttäväksi. Herranjestas, fiktiostahan vain on kyse! Mistä lähtien yksikään fiktiivinen murha on ollut hyväksyttävä tai sitten ei, tehtiin se miten hyvänsä?
Minkä vuoksi vuosikymmeniä pyssyillä roistoja rätkineet ja näitä välillä hieman räjäytelleetkin tai elävältä polttaneet tai happoon potkaisseet poliisit ovat tehneet mukamas "hyväksyttäviä" murhia?
Ehkäpä nämä Dexteriä arvostelleet ovat katsoneet lähinnä Pik Protheria missä suurinta draamaa lehtiotsikon perusteella on näemmä repiä toiselta letti päästä tai nytkytellä lantioitaan päällekkäin, mahdollisesti myös naamansa tapiseeraaminen talouspaperilla on kaiketikin suurta tragediaa tai mitä lie onkaan. Sitten kun tältä Isoveli valvoo hohhoijaa -kanavalta on siirrytty seuraamaan Dexteriä niin sitten on mennyt öylätit väärään kurkkuun kun siinä tapahtuu HURJIA JUTTUJA. Joita tosi-tv:n fanittaja ei enää tajua fiktioksi.
"Ossi, hurtta väänsi taas paskan sohvaan!"
"No voi saatana, (epäselvää muminaa)..."
...siinä kai sitä matskua mitä tosi(kko)tv:n fanit kestävät vielä joten kuten hjärtslaagia saamatta?