Riittääkö rohkeus- taidatko termistön
Osaatko auttaa uskonnonuhria?
On lauantaiaamupäivä. Takana on rankka työviikko. Kasapäittäin erilaisia asiakkaita ongelmineen, kotikäyntejä ja ties mitä. Varsinkin perjantai on ollut kova päivä. Vasta illan suussa kotiuduin. Olen nukkunut pitkään ja juuri aamupalan syötyäni aloittanut huushollin siivouksen. Ovikello soi. Avaan. Vastaani puskee kaksi nuorehkoa naista hyvin puettuina jakuissaan ja hameissaan olkalaukut mukanaan."Hyvääpäivää", toinen toivottaa. "Päivää",vastaan tunnistaen heidät Jehovan todistajiksija jatkan: "Olen pahoillani, minulla hieman kiire." Puheen aloittanut nainen jatkaa: "Ikävää, että tulimme sopimattomaan aikaan. Kuten ehkä tiedätte, olemme
Jehovantodistajia. Halusimme kertoa teille erään tärkeän ajatuksen Raamatusta. Mutta koska teillä ei ole nyt aikaa kuunnella, haluan antaa teille tämän traktaatin,
joka käsittelee väärän uskonnon loppua. Sen lukeminen ei vie kauan, mutta se on hyvin kiinnostava."Sitten he toivottavat hyvää päivänjatkoa. Oven painautuessa kiinni seison traktaatti kädessäni hieman hölmistyneenä.
Mitä on tapahtunut? Olen kohdannut kaksi Jehovan todistajaa - vai olenko? Itse asiassa en ole. Olen kohdannut kaksi Jehovan todistajien hyvin kouluttamaa robottia pepsodent-hymyineen, valmiine keskustelunavauksineen valmiina käännyttämään minua, etukäteen suunnitellulla ohjelmallaan ovelta-ovelle- työssään. Jehovan todistajaa ihmisenä en ole kohdannut. En tiedä hänen taustoistaan, tehtävästään, käännytystyötuntien täyttämisvelvollisuudestaan, raportointivaatimuksestaan, yhteisönsä teokraattisesta ohjauksesta, joka koskee koko hänen olemuksensa pienimpiäkin piirteitä, aina mahdollisen perhe-elämän intiimeimpiin asioihin asti. En tiedä hänen olevan yhteisönsä vanki. Hän on vilpitön uskossaan, rehellinen julistuksessaan, mutta en tiedä, että hänellä on yhteisönsä asettamat velvoitteet, jotka tulee täsmällisesti täyttää. Ainakin hänen pitää teeskennellä tätä, vaikka ei sitä haluaisikaan. Tiedänkö edes, mikä hänen yhteisönsä on. Tiedänkö, että viime kädessä kaikkea hänen tekemistään, sanomistaan, käyttäytymistään, koko hänen persoonallisuuttaan ohjataan New Yorkin Brooklynista käsin Suomen haaratoimiston, paikallisen seurakunnan ja toisten Jehovan todistajien valvonnassa. Hän ei saa ajatella itsenäisesti. Kaikki hänen ajatuksensa kulkevat yhteisön tiukan seulan kautta. Hän on yhteisön-
sä ja sen mielenhallinnan tuote, vaikka ei sitä välttämättä vielä tiedostakaan, mutta monet hänen kaltaisensa naiset ja miehet tiedostavat, nuorista puhumattakaan. Oma yhteisö on ainoa oikea
Mikä pitää henkilön kiinni yhteisössä, jossa hän ei itse asiassa haluaisi olla. Syitä on monia. Mielenhallinnan kautta hänet on saatu uskomaan, että ulkopuolinen maailma on Saatanan vallassa, siitä on pysyttävä mahdollisimman etäällä. Vain oma yhteisö on ainoa oikea ja tosikristillinen. Yhteisö pyrkii eristämään jäsenensä kuristusotteeseen. Kaikentasoinen seurustelu vapaa-ajalla tulisi rajoittaa ainoastaan yhteisöön kuuluviin, avioliittoa myöten. Tämä koskee myös lapsia, mistä aiheutuu jatkuvaa koulukiusaamista. Sisäinen kontrolli
ei ole pahinta. Pahinta on karttaminen. Eronnutta tai erotettua ei saa puhutella, häntä ei saa tervehtiä, häneen ei saa pitää mitään yhteyttä, ellei se ole erityisen välttämätöntä. Kartettu on yhteisölleen kuollut, eikä karttaminen rajoitu ainoastaan yhteisön tilaisuuksiin vaan kartetun koko elämään. Näin lapset eristetään vanhemmistaan, vanhemmat lapsistaan, aviopuolisot hengellisesti toisistaan. Edes välttämättä samassa pöydässä ei saa ruokailla. Kaikki entiset ja ainoat ystävät menetetään. Liiallisen yhteyden pitäminen kartettuun on erottamisperuste. Kuka tällaista kohdalleen haluaisi! Erään Alistair Macleanin kirjan nimenä on: "Pelko on aseeni". Samaa keinoa käyttää yhteisö jäsenistöään kohtaan eri tavoin, muun muassa demonisoimalla lähes minkä tahansa "maailmallisen" esineistä alkaen. Ev.lut kirkko, kuten muutkin kirkot, on varsinainen demonipesä sinänsä. Monet näkevät öisin painajaisia. Syyllisyys, masennus, ahdistuneisuus, riittämättömyyden tunne ja huono itsetunto ovat hyvin tyypillisiä. Mielenterveysongelmat ja alttius itsemurhiin ovat yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin.
Eroavat ovat luopioita
Silti monet eroavat. He ovat rohkeita ihmisiä, mutta monet heistä tarvitsevat konkreettista apua. Yhteiskunnasta eristettyinä he eivät tunne sen tarjoamia palveluita tai avunlähteitä eivätkä välttämättä omatoimisesti osaa hakeutua niiden piiriin. Monet ovat hakeutuneet mielenterveyspoliklinikoille tai psykoterapiaan, mutta jonotus saattaa muodostua kohtuuttomaksi. Eronneista Jehovan todistajat käyttävät termiä "luopio". Se tarkoittaa ennen kaikkea, että he ovat Jehovan to-
distajien näkökulmasta katkeria valehtelijoita. Yhteisö soveltaa heihin ns. "teokraattista sodankäyntiä", kuten moneen muuhunkin asiaan julkisuudessa. Suomennettuna: "tarkoitus pyhittää keinot". Sosiaalitoimen palveluita ei tunneta, kirkon tekemästä diakoniatyöstä puhumattakaan. Avun lähteille ei osata hakeutua omin toimin. Lisäksi niitä pelätään. Seurakunnan diakoniatyö ei tuo mieleen holistista asiakaskeskeistä auttamistyötä vaan uuden raamatullalyömisen. Yhteisössä saatu maailmankuva puree, ja pelko tulla uudelleen sidotuksi jonkin uskonnon tai ismin hirttoköyteen on ajanut useat entiset Jehovan todistajat valitsemaan ateismin tai agnostismin. Myös ammattiauttajat kokevat oman voimattomuutensa. Puuttuu yhteinen kieli. Lahkoslangi eroaa arkikielestä siksi paljon, ettei yhteistä käsitteistöä heti löydy. Ammatillisella puolella ei tunneta yhteisön tapoja ja kulttuuria. Apua hakeva kokee turhautuneisuutta yrittäessään uudelleen ja uudelleen yrittää opettaa oman viestintänsä mekanismeja auttajalleen, joka yhä uudelleen ja uudelleen on täysin pihalla siitä, mitä hänelle yritetään viestiä.
Koulutusta uskonnon uhrien
auttamiseen
Uskonnon uhreille ei ole olemassa koko maan kattavaa tukiverkostoa, jossa ammattihenkilö ja apua hakeva voisivat kohdata kasvokkain. Tavallinen seurakuntadiakonia voisi olla pienellä lisäkoulutuksella tähän sopiva apu, mutta kuinka moni uskaltaa kohdata entisen
todistajan ja hänen asettamansa haasteet. Löytyykö diakonia-ammattikorkeakouluista valmiutta tarkistaa opintosuunnitelmiaan uskontojen uhreja palveleviksi? Jos koulutus saadaan päivitettyä,
ongelmaksi ei muodostu tiedottaminen avun lähteistä seurakuntadiakonian puitteissa. Kanavina voitaneen hyvinkin käyttää jo olemassa olevia vertaistukiverkostoja, kuten Uskontojen Uhri-
en Tuki, Jt-tuki tai viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä Veljesseura.org. Sivuihin kannattaa tutustua netissä. Olen käsitellyt uskontojen uhreja jehovantodistajuudesta käsin. Näitä uhreja tulee toki muistakin uskonnollisista yhteisöistä. Edes omaa kirkkoamme
kauemmas ei tarvitse mennä. Tänä päivänä ei riitä sanoa" jotain tarttis tehdä". On sanottava: me teemme jotain nyt. Se jotain on huomion kiinnittäminen tähän problematiikkaan ja ja käytännön
toimenpiteiden aloittaminen. Otetaanko kirkossa tämä haaste vastaan ansaitsemallaan vakavuudella? Vai pistämmekö päämme pensaaseen!
- JAAKKOAHVENAINEN
Lieksanseurakunnan
eläkkeellä oleva diakoni
Osaatko auttaa uskonnonuhria?
On lauantaiaamupäivä. Takana on rankka työviikko. Kasapäittäin erilaisia asiakkaita ongelmineen, kotikäyntejä ja ties mitä. Varsinkin perjantai on ollut kova päivä. Vasta illan suussa kotiuduin. Olen nukkunut pitkään ja juuri aamupalan syötyäni aloittanut huushollin siivouksen. Ovikello soi. Avaan. Vastaani puskee kaksi nuorehkoa naista hyvin puettuina jakuissaan ja hameissaan olkalaukut mukanaan."Hyvääpäivää", toinen toivottaa. "Päivää",vastaan tunnistaen heidät Jehovan todistajiksija jatkan: "Olen pahoillani, minulla hieman kiire." Puheen aloittanut nainen jatkaa: "Ikävää, että tulimme sopimattomaan aikaan. Kuten ehkä tiedätte, olemme
Jehovantodistajia. Halusimme kertoa teille erään tärkeän ajatuksen Raamatusta. Mutta koska teillä ei ole nyt aikaa kuunnella, haluan antaa teille tämän traktaatin,
joka käsittelee väärän uskonnon loppua. Sen lukeminen ei vie kauan, mutta se on hyvin kiinnostava."Sitten he toivottavat hyvää päivänjatkoa. Oven painautuessa kiinni seison traktaatti kädessäni hieman hölmistyneenä.
Mitä on tapahtunut? Olen kohdannut kaksi Jehovan todistajaa - vai olenko? Itse asiassa en ole. Olen kohdannut kaksi Jehovan todistajien hyvin kouluttamaa robottia pepsodent-hymyineen, valmiine keskustelunavauksineen valmiina käännyttämään minua, etukäteen suunnitellulla ohjelmallaan ovelta-ovelle- työssään. Jehovan todistajaa ihmisenä en ole kohdannut. En tiedä hänen taustoistaan, tehtävästään, käännytystyötuntien täyttämisvelvollisuudestaan, raportointivaatimuksestaan, yhteisönsä teokraattisesta ohjauksesta, joka koskee koko hänen olemuksensa pienimpiäkin piirteitä, aina mahdollisen perhe-elämän intiimeimpiin asioihin asti. En tiedä hänen olevan yhteisönsä vanki. Hän on vilpitön uskossaan, rehellinen julistuksessaan, mutta en tiedä, että hänellä on yhteisönsä asettamat velvoitteet, jotka tulee täsmällisesti täyttää. Ainakin hänen pitää teeskennellä tätä, vaikka ei sitä haluaisikaan. Tiedänkö edes, mikä hänen yhteisönsä on. Tiedänkö, että viime kädessä kaikkea hänen tekemistään, sanomistaan, käyttäytymistään, koko hänen persoonallisuuttaan ohjataan New Yorkin Brooklynista käsin Suomen haaratoimiston, paikallisen seurakunnan ja toisten Jehovan todistajien valvonnassa. Hän ei saa ajatella itsenäisesti. Kaikki hänen ajatuksensa kulkevat yhteisön tiukan seulan kautta. Hän on yhteisön-
sä ja sen mielenhallinnan tuote, vaikka ei sitä välttämättä vielä tiedostakaan, mutta monet hänen kaltaisensa naiset ja miehet tiedostavat, nuorista puhumattakaan. Oma yhteisö on ainoa oikea
Mikä pitää henkilön kiinni yhteisössä, jossa hän ei itse asiassa haluaisi olla. Syitä on monia. Mielenhallinnan kautta hänet on saatu uskomaan, että ulkopuolinen maailma on Saatanan vallassa, siitä on pysyttävä mahdollisimman etäällä. Vain oma yhteisö on ainoa oikea ja tosikristillinen. Yhteisö pyrkii eristämään jäsenensä kuristusotteeseen. Kaikentasoinen seurustelu vapaa-ajalla tulisi rajoittaa ainoastaan yhteisöön kuuluviin, avioliittoa myöten. Tämä koskee myös lapsia, mistä aiheutuu jatkuvaa koulukiusaamista. Sisäinen kontrolli
ei ole pahinta. Pahinta on karttaminen. Eronnutta tai erotettua ei saa puhutella, häntä ei saa tervehtiä, häneen ei saa pitää mitään yhteyttä, ellei se ole erityisen välttämätöntä. Kartettu on yhteisölleen kuollut, eikä karttaminen rajoitu ainoastaan yhteisön tilaisuuksiin vaan kartetun koko elämään. Näin lapset eristetään vanhemmistaan, vanhemmat lapsistaan, aviopuolisot hengellisesti toisistaan. Edes välttämättä samassa pöydässä ei saa ruokailla. Kaikki entiset ja ainoat ystävät menetetään. Liiallisen yhteyden pitäminen kartettuun on erottamisperuste. Kuka tällaista kohdalleen haluaisi! Erään Alistair Macleanin kirjan nimenä on: "Pelko on aseeni". Samaa keinoa käyttää yhteisö jäsenistöään kohtaan eri tavoin, muun muassa demonisoimalla lähes minkä tahansa "maailmallisen" esineistä alkaen. Ev.lut kirkko, kuten muutkin kirkot, on varsinainen demonipesä sinänsä. Monet näkevät öisin painajaisia. Syyllisyys, masennus, ahdistuneisuus, riittämättömyyden tunne ja huono itsetunto ovat hyvin tyypillisiä. Mielenterveysongelmat ja alttius itsemurhiin ovat yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin.
Eroavat ovat luopioita
Silti monet eroavat. He ovat rohkeita ihmisiä, mutta monet heistä tarvitsevat konkreettista apua. Yhteiskunnasta eristettyinä he eivät tunne sen tarjoamia palveluita tai avunlähteitä eivätkä välttämättä omatoimisesti osaa hakeutua niiden piiriin. Monet ovat hakeutuneet mielenterveyspoliklinikoille tai psykoterapiaan, mutta jonotus saattaa muodostua kohtuuttomaksi. Eronneista Jehovan todistajat käyttävät termiä "luopio". Se tarkoittaa ennen kaikkea, että he ovat Jehovan to-
distajien näkökulmasta katkeria valehtelijoita. Yhteisö soveltaa heihin ns. "teokraattista sodankäyntiä", kuten moneen muuhunkin asiaan julkisuudessa. Suomennettuna: "tarkoitus pyhittää keinot". Sosiaalitoimen palveluita ei tunneta, kirkon tekemästä diakoniatyöstä puhumattakaan. Avun lähteille ei osata hakeutua omin toimin. Lisäksi niitä pelätään. Seurakunnan diakoniatyö ei tuo mieleen holistista asiakaskeskeistä auttamistyötä vaan uuden raamatullalyömisen. Yhteisössä saatu maailmankuva puree, ja pelko tulla uudelleen sidotuksi jonkin uskonnon tai ismin hirttoköyteen on ajanut useat entiset Jehovan todistajat valitsemaan ateismin tai agnostismin. Myös ammattiauttajat kokevat oman voimattomuutensa. Puuttuu yhteinen kieli. Lahkoslangi eroaa arkikielestä siksi paljon, ettei yhteistä käsitteistöä heti löydy. Ammatillisella puolella ei tunneta yhteisön tapoja ja kulttuuria. Apua hakeva kokee turhautuneisuutta yrittäessään uudelleen ja uudelleen yrittää opettaa oman viestintänsä mekanismeja auttajalleen, joka yhä uudelleen ja uudelleen on täysin pihalla siitä, mitä hänelle yritetään viestiä.
Koulutusta uskonnon uhrien
auttamiseen
Uskonnon uhreille ei ole olemassa koko maan kattavaa tukiverkostoa, jossa ammattihenkilö ja apua hakeva voisivat kohdata kasvokkain. Tavallinen seurakuntadiakonia voisi olla pienellä lisäkoulutuksella tähän sopiva apu, mutta kuinka moni uskaltaa kohdata entisen
todistajan ja hänen asettamansa haasteet. Löytyykö diakonia-ammattikorkeakouluista valmiutta tarkistaa opintosuunnitelmiaan uskontojen uhreja palveleviksi? Jos koulutus saadaan päivitettyä,
ongelmaksi ei muodostu tiedottaminen avun lähteistä seurakuntadiakonian puitteissa. Kanavina voitaneen hyvinkin käyttää jo olemassa olevia vertaistukiverkostoja, kuten Uskontojen Uhri-
en Tuki, Jt-tuki tai viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä Veljesseura.org. Sivuihin kannattaa tutustua netissä. Olen käsitellyt uskontojen uhreja jehovantodistajuudesta käsin. Näitä uhreja tulee toki muistakin uskonnollisista yhteisöistä. Edes omaa kirkkoamme
kauemmas ei tarvitse mennä. Tänä päivänä ei riitä sanoa" jotain tarttis tehdä". On sanottava: me teemme jotain nyt. Se jotain on huomion kiinnittäminen tähän problematiikkaan ja ja käytännön
toimenpiteiden aloittaminen. Otetaanko kirkossa tämä haaste vastaan ansaitsemallaan vakavuudella? Vai pistämmekö päämme pensaaseen!
- JAAKKOAHVENAINEN
Lieksanseurakunnan
eläkkeellä oleva diakoni
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jaakon kirjoitus on erinomainen. Se sisältää ytimekkäästi tiivistettynä kaiken sen, mitä tavallisen ihmisen tulee Jehovantodistajista tietää, ymmärtääkseen pysytellä erossa ko lahkosta.
..Onneksi Lut. papisto ei ole pannut päätä pensaaseen, eikä lakannut hakkaamasta kirvestä kiveen, vaan on vakaasti päättänyt ryhtyä tämänkin Uskonnon uudeksi Mullahiksi.
Niillä Iranissa kun on niin hienot Turbaanitkin . Ja silkkiviitat.
Mistä moinen lapsellinen kiukuttelu,Pidätkö itseäsi liian hyvänä vastaamaan asiallisesti Käskeekö uskontosi käyttäytymään noin ylimielisesti, vai onko se vain synnynnäistä tyhmyyttä?
-Sitä se on , Tässä asiassa olen samaa mieltä kuin Nummisuutarin Esko, ;.. tyhmyydelle Minä olen vihainen, kuin...
Miten se nyt menikään, on se siellä Kiven kirjassa.
Olen sen oppinut rakennuksilla, jossa Arkkitehti piirustuksiaan tuodessaan aina kysyy, että ymmärrätkö näistä jotain;
"..En, minä teen vaan."
Tuon tyhmyyden olen oppinut Lutherin aikalaisen, Erasmus Rotterdamilaisen kirjasta;Tyhmyyden Ylistys." Katolinen Kirkko osoitti ymmärtäneensä lukemansa ja poltatti roviolla kirjan Ranskalaisen kustantajan. Kannattaa lukea; On se kirjastossa.
.. Muuta puuhaa välillä:
Piti sanomani, että olen minä saanut aiemminkin Pyyhkeitä painetun sanan tulkinnasta: ensi k. -5-v, kun silloin -17-v . tätini oli tullut käymään, ja toi lasten kirjan, jonka runossa possuäiti pesi pikku possukaista puhtaaksi;
Tätini itkeskeli aikuisille pieleen mennyttä "Riiusteluaan," ja minä avasin suuni , ja luin elämäni ensimmäisen lauseen;
" ..Oma syy, oma vika. Kukas käski olla Sika; sen sanoi possuisä sorkkaansa heristäen possukaiselle, joka oli rypenyt uudelleen.
Silloin olin saada oikein emäselkäsaunan, muut saivat estellä tätiäni, niin hän kimmastui.
siitä opin, että suun avaaminen johtaa aina siihen , että päin "pläsiä" tulee, useimmiten jo ennen k. ehdin mitään kysyä.
Nytkin tuli niin liikuttunut olo, kun luin valtauskonnon papin niin sentim. kirjoituksen toisen uskonnon vääryyksistä; oli juuri menossa "Kauniit ja rohkeat" TV;Sarja, ja yritin mennä nyyhkimään -Brooken olkaa vasten ;
En päässyt Satuun, en.
JT;Oppihan on -Teokratia; myös Iranin Oppi on sellainen: kun Lut.Kirkko nyt kiinnostuu näistä, niin kannattaa pukeutua sen mukaan ; Shiia; Papeilla on tosi arvokkaat silkkiviitat yllänsä.
Eikös todistajien lahkon emolahko raamatuntutkijat käyttäneet muinaisuskonnon pyramidi-monumenttia laskeakseen maailmanlopun ajaksi vuoden 1914 ?
Ovatko jehovantodistajat sanoneet raamatuntutkijoille, että heidän kirjansa kertoo että raamatuntutkijat tunnetaan nykyään jehovantodistajina ?
Raamatuntutkijain yhteystiedot sivulla http://www.jttuki.info
.. Puhuja, joka sanoi kysyttäessä;
" Tähän vastaan viittaamalla kaikkeen siihen, mitä liikkeessämme on sadan vuoden aikana kirjoitettu:"
Joka Uskonnossa on näitä sadan tai tuhannen vuoden jaksoja, jolloin on puhutu paljon ja pitkään;
Tämä ..Raamatuntutkijat ei ole -JT;Opin ensimmäinen "ilmestys". Kyllä se oli Presbyteeriksi syntyneen -Russelin kiinnostuminen -Adventismista. Ja sen seurauksena sen joukoissa toimiminen.
Se -Pyramiditapaus nyt oli Napoleonin syytä; Kellään maailmassa ei ollut niin mitään kiinnostusta jonkun kummallisen Egyptin kummallisia kivihautoja kohtaan. Abukirin meritaistelun hävittyään Hän kävi Niitä hämmästelemässä, ja kas; viikon päästä kaikki tiede- -julkkis - - Ja Uskontokoohot höyrysivät pyramideilla koettaen keksiä niiden naarmuista joitain uusia "Merkityksiä."
Juttua voidaan verrata tähän nykyiseen -Dianan- palvontaan- Kaikki mahd. Julkaisut myy tuotettaan
Julkkiskuvaajien telomalla Prinsessalla.
se J- Todistajat- on siepattu Jesajan Kirjan lauseesta "..mutta te.. Te olette
Minun Todistajani..
Raamattu on yhteinen kirja; jos joku tuntee tarvetta "Lainailla" siitä jotain, niin siitä vain.
Kun en ole Uskonnoissa, en tähän oikein voi muuta todeta:
nimim. Jesajassa tarkoittanee, että nykyjehovantodistajien oppien mukaan tuolloin sata vuotta sitten yleensä kaikki kristilliset kirkot olivat enemmän oikeassa kuin jehovantodistajain emolahko raamatuntutkijat ?
Mutta kuitenkin jehovantodistajain nykyoppiin sisältyy väitteitä että lahko emolahkoineen on ainut totuudenkantaja ja on aina ollut oikeassa ja että opit sen kuin vain tarkentuvat päivä päivältä.
..mitä tarkoitat "kristillisillä Kirkoilla,"-1800- luvun puolivälissä?
-Olivatko - milleriläisyyteen perustuva Ad ventismi, -tai toisaalta esim, -Helluntailaisuus- Kristillisiä?"
Nämähän , niink. -JT;Oppi ja esim, Mormonismi,olivat Euroopasta, Saksasta saapuneiden siirtolaisten oppeja. Valtauskonnot määrittelivät "Kristillisyyden" sen mukaan, tunnustiko >Kolminaisuuden ." Siinä on se kysymys, että -JT;Oppi on näistä opillisesti lähimpänä Katolilaisuutta. Islam on
taas paljon lähempänä juutalaisuutta kuin nämä "kristilliset". Kominaisuusoppi itse on taas kovasti epäselvä nimenomaan Raamatun suhteen, josta ehkä johtuu tietty kiivasuskoisuus "Oikean Opin tulkintaan.
..Raamatun ilmoituksen kannalta ns,Kristilliset -kolminaisuus - opit olivat väärässä; siellä ei ole -kolminaisuusoppia;
Uskontojen- -Tai uskonlahkojen ennustelu, -jota on ollut muulloinkin,- taas tekee sen että kaikki nämä ovat olleet väärässä: ..He eivät halua tarkistaa, mikä on ollut tod tilanne esim. ennen vuotta -1914-, kun suurvallat kutoivat suursodan verkkoa. siihen menee, historioitsija >Stevensonin;" Julma sota"- historian-tutkimuksen mukaan, yli - 10- vuotta,; kuka todellisuudessa kertoi, mitä Politiikan - -ja Uskonnon päättäjien tuli sanoa:
Oliko se Jumala, tätä Maata hallitseva "Jumala, vai esim,( ( Venäjän tapauksessa, ) keisarillisen Saksan Armeijan Yleis-esikunta?
Tuo -1- Suursodan " Historiantutkimus on hyödyllinen Kirja, kannattaa lukea, vaikka onkin "Järkäle,"
..Eli heillä, ( Ennustelijoilla, )
ei ole tietoa, vaan ns. Oikeassa-olemisen pakko; jos mikä tahansa selitys lipsuu, niin ei se mitään;
Uusi selitys kehiin.
...Eikös he odota nykyäänkin, että "Vanhat arvokkaat" palaavat Maata hallitsemaan?
Käsittääkseni Russel laski, että v. - 1925- "Vanhat parrat.. öh siis -Arvokkaat Palaavat hallitsemaaan maata;
-Kommenttia tuskin tarvii antaa;
Toinen kysymys on , jos nyt kysytään, miksi olen eri mieltä, on "- Jehova-" Nimi. Jhwh;sta vokalisoitu. Vanhin Tetragrammi Heprean kielessä on -Hwhy-.