"Du hast Diamanten, und Perlen, Mein Liebchen, was willst du mehr?"
"Rakkaani, sinulla on jo kaikkea, mitä vielä tahtoisit?"
Moni mies huokaa kun naisten valta kasvaa. Lapuallakin.
"Rakkaani, sinulla on jo kaikkea, mitä vielä tahtoisit?"
Moni mies huokaa kun naisten valta kasvaa. Lapuallakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
he väsyi ja matkaan ei hanki.
Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan:
Peri hukka jo voittajanki,
oli lyöty ja pirstattu armeija maan, –
ja keisari, keisari vanki..
Heinrich Heine: Kaksi krenatööriä
Suom. Yrjö Jylhä
Lapuan ystävyyskaupunki on Hohenlockstedt ja missäpä muuallakaan kuin Saksassa.
SOTAVEIKOT
Päin Ranskaa urhoa kaks samoaa,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Majapaikan kun Saksassa kerran he saa,
alas painuu pää molemmanki.
Sanan kuulivat: Kuollut on Ranska, sen
jo hautoja kattaa hanki,
on voitettu armeija urhoollinen
ja keisari, keisari vanki!
He kauan yhdessä itkevät, kun
tuon murhesanoman saavat.
Yks lausuu: »Ah, taas sairastun,
taas vuotaa vanhat haavat.»
Näin toinen: »Täss’ on laulun pää,
ma tahdon kanssas kuolla,
mut vaimo, lapset multa jää,
ei heitä kenkään huolla.»
Heinrich Heine
Suom. Eino Leino
Sota-urhoa kaks käy matkahan
Pois vanginta Venäjänmaalta.
Mut ennenkun ehtivät Ranskahan,
Tie tuntuvi tuskikkaalta.
Heill’ ilmasi ihmiset surkein suin
Nyt Ranskan hukkaantuvanki,
Kun on kera joukkojen voitettuin
Myös keisari, keisari vanki.
Täst’ itkevät kumppanit huolissaan,
Kun sainehen sanoman saavat.
Yks’ oihkivi: ”Voi mua! arvistaan
Taas aukesi entiset haavat!”
Ja toinen lausuvi: ””Mieleni sois
Mun myöskin kanssasi kuolla,
Jos mull’ ei vaimoa, lapsia ois,
Joit’ eivät vierahat huolla.””
Heinrich Heine: Sotaurhot
Suom. Oskaro Uotila
ich kann auch deutsch sprechen. ich will der ganzen weldt...
Nous ylös, knaapi, sukkelaan!
– Sa ratsus satuloit,
Kautt’ alhon linnaan Duncanin
Sa ajat, minkä voit.
Siell’ ennät talliin, odotat,
Siks’ että rengin näät,
Ja kysyt: ”kumman tyttären
On tänään teillä häät?”
Jos renki vastaa: ”tumman on,”
Niin viesti joutuun tuo.
Mut jos hän vastaa: ”vaalakan,”
Niin ratsus syödä suo.
Ja sitten poikkeet punojaan,
Ja ostat nuorasen,
Ja ajat vaiti, verkkaan vaan,
Ja saatat mulle sen.
Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila