Sain entiseltä poikaystävältäni herpeksen, mun on ollu todella vaikeaa hyväksyä sitä ja nyt olen vielä tavannu todella ihanan ihmisen,jonka kanssa haluisin olla vähän pitempäänkin.olis kiva kuulla miten muut on kertoneet siitä toiselle? miten on reagoitu? Olen kuullut ettei kondomikaan välttämättä suojaa siltä..Haaveena on aina ollut,et saisin paljon lapsia,mut niihinkin se voi kuulemma tarttua.
miten elää herpeksen kanssa..
pelokas..
72041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Herpeksen kanssa ei ole ihan helppoa elää, ainakaan sinkkuna. Kannattaa valmistautua myös ikäviin yllätyksiin kun kertoo asiasta seurustelun alussa. Jotkut kohtelevat kuin olisit saanut ruton, toiset ovat muka ymmärtäväisiä, mutta katoavat vähin äänin, mutta onneksi löytyy niitäkin joille asia ei ole ongelma. Jos joutuu kokemaan monta hylkäämistä, se on kieltämättä masentavaa, mutta olen sitä mieltä että suhde joka kaatuu herpekseen ei olisi kestänyt kuitenkaan. Genitaaliherpes on useimpien ihmisten mielestä vastenmielinen ja hävettävä asia ja se sinun kannattaa muistaa. Jotenkin kornia kun ajattelee että 80 % kantaa huuliherpestä ja kuinka moni kertoo siitä seurustelus alussa - ei kukaan. Ja kun sekin voi tarttua genitaalialueelle.
Kannattaa olla tosi tarkka kenelle kertoo asiasta, mutta se kannattaa tehdä ennen seksin harrastamista.
Voimia sinulle ja toivon että jonakin päivänä löydät ihanan ihmisen jonka kanssa saat monta lasta. Ei elämä kaadu herpekseen ja sen oppii hyväksymään ajan kanssa, vaikka se ottaakin välillä tosi koville.
Tämä viestisi on aika tarkkaan kopio oma viestistäni jokunen vuosi sitten samalla palstalla. Maailmani oli ”pirstaleina” ja pähkäilin miten kertoa asiasta uudelle kumppanilleni. Kyseessä oli juuri se ainoa oikea elämäni suurin rakkaus” NO kerroin kuitenkin ja se oli tulevaisuuden kannalta se paras ja oikea päätös. Asiasta ei syntynyt suurempaan kohua vaikka olin siihen itse valmistautunut. Saman tien kun oli kertonut asiasta partnerilleni passitin hänet testeihin, Hänelle kerrottiin, jos kerran oireita ei ole, niin ei kannata testata. Kaikki tämä ”julkituominen” on tavallaan vienyt kaiken uutisarvon koko asiasta. Itse oireilen pari kertaa vuodessa, enkä silloinaan kovin runsaasti. Osaan tulkita omaa kroppaani aika hyvin ja kerron myös partnerilleni aina milloin tuntuu siltä, että virus on tuloillaan.
Nyt on tulevaisuudensuunnitelmissa hankkia perheenlisäystä ja herpes ei ainakaan meidän ajatusmaailmassa rajoita sitä mitenkään.
Joten jos tästä vuodatuksesta olisi jotain tulkittavaa, niin se on että meitä on paljon, jotka elävät aivan normaalia elämää herpeksen kanssa. Parisuhteen kannalta on toki elintärkeää, että partnerisi tietää koko totuuden.
Minulla oli Herpes yli 15 v sitten, se penslattiin kuntoon, hävisi eikä ole sen jälkeen kuulunut mitään. Ei ole oireillut näkynyt, eikä tuntunut mitään, suorastaan ihmettelen, mistä tässä puhutaan, taidanpa vähän googletella... Naimisissa ja lapsia on, yhdelläkään kaverilla ei ole myöskään ollut mitään oireita, eli ei kannata hätäillä.
Puhut ilmeisesti kondyloomasta... Herpestä ei voi penslata
otan takaisin sanani, tautini oli väärä!
KONDYLOOMAN toisiinsa, herpestä hoidella penslaamalla, eikä herpes-virus myöskään KOSKAAN parane, virus on ja pysyy AINA, lopun elämää, elimistössä!
Kuulostaa todella tutulta asialta ja itselläni g.herpes on ollut jo 10 v. kiitos silloisen poikaystäväni. alussa tuntui että maailma kaatuu siihen ja että miten voin elää sen asian kanssa ja kaikkialla sanottiin että voi tarttua myös oireettomana, mutta olen asiassa eri mieltä. tapasin myöhemmin ihanan pojan jonka kanssa olimme 6 vuotta yhdessä ja kerroin hänelle asiasta heti alussa ja hän oli todella ymmärtäväinen asian suhteen joka suuresti helpotti elämääni. herpes oireili jatkuvasti mutta opin tunnistamaan oireet ja saimme lapsenkin eikä hänellä ole mitään koskaan ollut. Ainoa vaara mikä piilee lapsen saannissa mikäli herpestä sairastaa on se että jos herpes on aktiivinen synnytyksen aikana se joudutaan tekemään sektiona lapsen turvallisuuden vuoksi, joten älä suotta pelkää :) sen kanssa oppii elämään hyvin ja lääkityksellä pysyy myös yleensä hyvin kurissa ! Voimia sinne :)