Olen 22-vuotias miehenalku joka kärsii yleisestä jännittämisestä ja huonosta itsetunnosta. Lähes kaikkien asioiden hoitaminen vaatii suuria ponnisteluja ja mitään ei tule tehtyä ennenkuin on pakko. Edes parturiin en pysty kuvitella meneväni, se on liian sosiaalinen tapahtuma.
Tämä alkaa todella häiritä elämääni.
Haluaisin seurustella mutta siitä ei tässä elämäntilanteessa tule mitään, kun enhän voi edes tutustua uusiin ihmisiin, saatikka sitten treffeille mennä.
Alkoholia käytän reippaasti koska silloin kehtaa edes liikkua ihmisten ilmoilla. Onko tähän mahdollista saada jonkunlaisia lääkkeitä, vai joudunko eristäytymään lopullisesti?
Uskoisin että beetasalpaajat auttaisivat edes hieman kun vain uskaltaisi niitä mennä hakemaan. Millaista lääkitystä olisi mahdollista saada ja saako lääkkeitä helposti? Mihinkään tukiryhmään tai psygologille en suostu menemään.
Tämä alkaa todella häiritä elämääni.
Haluaisin seurustella mutta siitä ei tässä elämäntilanteessa tule mitään, kun enhän voi edes tutustua uusiin ihmisiin, saatikka sitten treffeille mennä.
Alkoholia käytän reippaasti koska silloin kehtaa edes liikkua ihmisten ilmoilla. Onko tähän mahdollista saada jonkunlaisia lääkkeitä, vai joudunko eristäytymään lopullisesti?
Uskoisin että beetasalpaajat auttaisivat edes hieman kun vain uskaltaisi niitä mennä hakemaan. Millaista lääkitystä olisi mahdollista saada ja saako lääkkeitä helposti? Mihinkään tukiryhmään tai psygologille en suostu menemään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jo valmiina.
Mitään tukiryhmää et tarvitse,siihen riittää joku ihminen,joka kokee samoin tai ainakin tajuaa.
Et suostu menemään...Olet vanhanaikainen nuori mies..pakko sanoa.
Psykologille meneminen ei tänä päivänä ole mikään kummajainen.Eikä siitä tarvitse laulaa muille,jos ei halua.
Tunnen monia nuoria ihmisiä joita juttuhetki psykologin kanssa on jeesannut tosi paljon.
Muuten et valitettavasti saa lääkkeitä.
Itseasiassa se on psykiatri,joka voi määrätä lääkkeet,mutta jotain saa terveyskeskuksestakin,ainakin alkuun.
Juuri huonon itsetunnon kohottamiseen tarvitset sitä terapiaa,johon et suostu menemään....
Ällös hyvä kaveri lääkäripelon takia menetä hyvää mahdollisuutta vahvistua ja kasvaa henkisesti tasapainoon.
Mene,niinkauan kuin olet noinkin hyvässä kondiksessa,eristyminen tuppaa pahenemaan.
Taatusti et ole ainoa nuori,joka kokee samoja.
Alkoholi on pahin lääke tässä kohtaa.
Ota vauhtia ja soita itsellesi aika juttutuokioon asiantuntijan kanssa!Tsemppiä!
Kiitos vastauksestasi, jonkin minussa pistää niin kovasti hanttiin että psykiatrin juttusille en voi edes kuvitella meneväni, ja jos menisin tuskin saisin edes asiaani siellä esitettyä =\. Pitäisi olla jo jonkinlaiset lääkkeet ennen kuin edes pystyisin menemään.
Siinä sinulle yksi kasvun paikka, pieni sellainen. Nimittäin niitähän sinä tarvitset ja asenteen muutosta, on mentävä, vaikka ei haluttaisi lainkaan. Yleensä ei haluta, kun on pelko takataskussa.
Se on siinä se ongelma, joka vain paisuu, jos et tee jotain.
Ihan kokemuksesta kirjoitan ja ystävällisyydellä :)
En edes tiedä onko seudullani psykiatria ja kuinka kyseisen henkilön juttusille pääsee, ja täytyykö siellä käydä useasti vai riittääkö kerta? Lääkäri ei siis pysty lääkkeitä määräämään vai pystyykö ja onko tähän vaivaan edes kunnollisia sellaisia? Hävettää olla sellainen kuin on, ja puhua omista asioista vieraalle ihmisille kasvokkain :-(
Voithan tilata terveyskeskuslääkärille ajan tai mennä terveyskeskuksen mielenterveystoimistoon. Soittele sinne ja kerro ongelmasi. Luulenpa, että yllätyt lopultakin millainen helpotus se on. Nimittäin et ole ollenkaan yksin ongelmasi kanssa, meitä on paljon. Tutuissasikin voi olla samanlaisia jännittäjiä, et ehkä vaan tajua sitä. Näitä asioita peitellään, kuten sinäkin. Käytät valtavasti energiaa jännittämisesi ja pelkojesi piilottamiseen. Sitten yksi juttu, minä löysin perhepiiristäni aika monta sellaista, joka panikoi.. ja suvussani. Luulen, että eräskin sai apua siitä, kun kerroin itsestäni.
Niin, vielä, terveyskeskuslääkärikin voi määrätä sinulle lääkkeitä, hän tekee sitä jatkuvasti. Varmasti melkoinen osa ihmisistä on sellaisia, jotka joskus pyytää tuollaisiin ongelmiin reseptejä.
Armahda itseäsi ja mene hakemaan helpotusta ..
Minulle lääkäri aikoi määrätä Xanor-nimistä lääkettä, kun minulle tuli hirveä paniikki, ja ahdistava ja jännittynyt olo sellaisesta asiasta, kun olen muuttamassa uuteen asuntoon, josta ei kuitenkaan taida tulla mitään, kun panikoin niin kovasti. Mutta sitten lääkäri katsoi kirjastaan ja sanoi että laitetaan halvempi versio siitä eli Alprazolam Merck 0,5mg. Osaatko sanoa tuosta lääkkeestä mitään, ja voiko muuttamisesta tulla paniikkikohtaus, vai olenko "pöpi"?
Sinulla vain on tuo oma vammasi mistä kärsit.
Lääkkeet ovat varmasti samaa vahvuutta ja samalla lailla auttavat,siinä ei ole eroa.
Oletko ensimmäistä kertaa muuttamassa?Esim kotoa?
Paniikki on tosi kurja juttu,se invalidisoi elämää.
Se ei ole kuolettavaa,mutta ahdistavaa.
Haluaisin sanoa kovasti,että pystyt muuttamaan,mutta en voi varmasti vannoa.
Vieraat paikat voivat laukaista paniikin,mutta toisaalta itselleni on ollut suuri vapauden tunne muuttaa pois aikoinaan kotoa,enkä panikoinut ollenkaan,päin vastoin.Mutta on käynyt myös toisin.
Riippuu sen hetkisestä voimavarasta.
"Pöpi"et ole,olet herkkä,tunteva ihminen.
Lohduksi kerron,että olen parantunut paniikista lähes täydellisesti.
Juttele vielä lääkärin kanssa jos mahdollista.
Jos on joku henkilö,joka voi tukea sinua,se voisi antaa voimaa.
Tsemppiä.
osaat varmaan kirjoittamalla ilmaista mitä tunnet.
Tiedän tapauksia hyvinkin monta,jossa ko.asiakas on mennyt lääkärille nippu kirjoittamiaan papereita mukanaan,kun ei ole pystynyt aluksi puhumaan asiasta.
Tulet selviytymään.Kun alkuun pääsee..siitä se lähtee....;)
Kiitos kannustuksesta, olen ajatellut asiaa ja yritän psyykata itseäni lähiaikoina vaaraamaan ajan lääkärille, helppoa se ei tule olemaan koska pelkkä ajan varaus tuottaa tuskaa. Pelkään vain että lääkäri ei ota tosissaan ja vähättelee asiaa, tai sitten pitää minua friikkinä. Olen aina ollut ujo, mutta en enää laske tätä kyllä pelkän ujouden piikkiin. Hermoilen asiasta jo nyt vaikka en ole edes aikaa tilannu, en kyllä ymmärrä miten asiat ovat tähän menneet :(.
Onko muuten tietoa minkälaista lääkitystä olisi mahdollista saada ja ovatko kyseiset lääkkeet kovinkin tyyriitä?
lääkkeitä.
Lääkärit eivät mielellään anna rauhoittavia,koska niihin voi jäädäkoukkuun,mutta akuuttina ja nyt esim.sinä voit alkuun saada niitä,esim.Diapam,Oximin tms.ovat aika edullisia.
Muutama euro...7 ekua???Oletan.
On olemassa iso joukko vaihtoehtoja Seroxat,Optipar,Seronil,Cipralex ym.riippuen lääkkeestä ja määrästä.Edm.täytyy käyttää tietyn ajan ennekuin vaikuttaa,jotain 2-3 viikkoa.
Katsele hintoja tuolta muualta psyk.palstalta.Löydät varmaan tai kysy.
Käsittääkseni lääkkeet ovat halventuneet hyvinkin paljon,kilpailun,(lääkefirmojen)takia.
Sinun tapauksessasi on varmaan myös ns.aivojen välittäjä-aineissa,serotoniinin liikkumisessa vajaus.
Se on todella aika yleistä,eikä liity millään lailla mihinkään "pöpiyteen";).
Keskustelu lääkärin kanssa on ihan mukavaa ja helpottavaa.
Vaikka sydän takoisi kuinka,ota känny käteen ja soita!Selviät hienosti.
lääkkeitä.
Esim.rauhoittavia,Diapam (100kpl= n.7euroa )ja Oximin,ei lääkäri yleensä anna kuin ehkä alkuun,kun ovat helposti koukuttavia.
Kysy.
Lääkäri osaa arvioida.
Oletan,että sinulla on serotoniinin liikkumisvajetta.
Siihen on olemassa mm.Seroxat (60 kpl=n.16 euroa),
Seronil,>Xanor(joka on monia auttanut),Cipralex,Optipar.
Noita edm.pitää 2-3 viikkoa käyttää,ennenkuin apu löytyy.
Varmaa on,että avun saat kun otat sen kännyn käteen ja soitat.
Soita silti vaikka kuinka pelottaisi.
Sinunkaltaisiasi on tosi paljon,niistä oloista vain pitäisi avoimesti puhua.
Se ei ole mitään "pöpiyttä".
Suvussasi voi olla muitakin,mutta kun kukaan ei puhu asiasta,kärsii vaan itse yksinään ja pelkää leimautumista.
Tsemppiä...olen ajatuksin kanssasi ja iloitaan kun olo helpottaa!;)
Itse kärsin samanlaisista oireista parikymmentä vuotta. Nyt menin lääkäriin niskavaivojen vuoksi. Lääkäri ehdotti jotain jumpparyhmää, mutta sanoin, että sellaisiin liittyminen on minulle vaikeaa. Lääkäri totesi, että minulla on sosiaalinen ahdistushäiriö.
No enpä ollut kuvitellutkaan, että tälle epämukavalle tunteelle on oikein nimi, sillä olen mielestäni aina ollut tällainen ja mielestäni jotenkuten selvinnyt, vaikkakin välillä horjuen.
Huomenna aloitan Cipralexin käytön, aiemmin en ole juuri syönyt mitään Buranaa kummempaa lääkettä.
En siis käynyt psykologilla enkä psykiatrilla. Tavallinen työterveyslääkäri määräsi lääkkeen. Minun ei tarvinnut levitellä kipeitä asioitani vieraalle ihmiselle, vaan hän tuntui ymmärtävän muutenkin, miltä minusta tuntui.
vaan kaikille se ei käy ihan samalla lailla helposti.
Levittelemisestä ei ole kyse.
Jollekin on parempi,että saa puhua ja puhua sellaiselle,jolla on vaitiolovelvollisuus.