Vanhempani erosivat aikoinaan ev. luterilaisesta kirkosta. En ole koskaan kuulunut mihinkään kirkkoon enkä aiemmin tuntenut tarvetta sellaiseen liittyä. Uskonnolliset kysymykset ovat kuitenkin askarruttaneet minua aina. En tähän asti ole katsonut voivani sitoutua mihinkään uskonnolliseen doktriiniin, ja koska minulta puuttuu kokemus Jumalasta, olen pitänyt itseäni ateistina - mutta Jeesuksen sanoma on jäänyt vaivaamaan, iän myötä (nyt liki 30) yhä enemmän. Onko hänessä avain elämän ja koko maailmankaikkeuden mysteeriin?
Viime aikoina olen alkanut kiinnostua erityisesti katolilaisuudesta. Sen opit ja argumentit tuntuvat paremmin perustellulta kuin muiden kristinuskon suuntausten. Lisäksi liki 2000 vuoden katkeamaton traditio tekee vaikutuksen. Olisi hienoa olla osa uskovien yhteisöä, johon ovat kuuluneet niinkin erilaiset ihmiset kuin Augustinus, Dante, Michelangelo, Descartes, Mozart, Mendel, Chesterton, Tolkien. Mutta sellainen peruste on tietysti pinnallinen.
Mitä ihminen tekee liittyessään katoliseen kirkkoon? Mitä häneltä senjälkeisessä elämässä edellytetään? Katolilainen teologia ja teoria on kiinnostavaa, uskonelämän käytännöstä en ole vaivautunut ottamaan selvää. Voisin sen tietysti tehdä koska tahansa. Mutta ajattelin ensin kysyä täältä. Vastauksista voi ilmetä jotain mitä en muuten tulisi havainneeksi.
Yleistuntemukseni, intuitioni on tämä: kristinuskossa, erityisesti katolilaisuudessa, on JOTAIN tärkeää ja erityistä. Katolinen kirkko on perustellut dogminsa huolellisesti ja ainakin pyrkii toteuttamaan ajatustaan, että järki ja usko ovat sopusoinnussa ja tukevat toisiaan. Mutta usko, tunne, varmuus, Jumala-kokemus pakenee minua. Olen kuin ritari Bergmanin elokuvassa Seitsemäs sinetti: en kuule Jumalaa.
Viime aikoina olen alkanut kiinnostua erityisesti katolilaisuudesta. Sen opit ja argumentit tuntuvat paremmin perustellulta kuin muiden kristinuskon suuntausten. Lisäksi liki 2000 vuoden katkeamaton traditio tekee vaikutuksen. Olisi hienoa olla osa uskovien yhteisöä, johon ovat kuuluneet niinkin erilaiset ihmiset kuin Augustinus, Dante, Michelangelo, Descartes, Mozart, Mendel, Chesterton, Tolkien. Mutta sellainen peruste on tietysti pinnallinen.
Mitä ihminen tekee liittyessään katoliseen kirkkoon? Mitä häneltä senjälkeisessä elämässä edellytetään? Katolilainen teologia ja teoria on kiinnostavaa, uskonelämän käytännöstä en ole vaivautunut ottamaan selvää. Voisin sen tietysti tehdä koska tahansa. Mutta ajattelin ensin kysyä täältä. Vastauksista voi ilmetä jotain mitä en muuten tulisi havainneeksi.
Yleistuntemukseni, intuitioni on tämä: kristinuskossa, erityisesti katolilaisuudessa, on JOTAIN tärkeää ja erityistä. Katolinen kirkko on perustellut dogminsa huolellisesti ja ainakin pyrkii toteuttamaan ajatustaan, että järki ja usko ovat sopusoinnussa ja tukevat toisiaan. Mutta usko, tunne, varmuus, Jumala-kokemus pakenee minua. Olen kuin ritari Bergmanin elokuvassa Seitsemäs sinetti: en kuule Jumalaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Mitä ihminen tekee liittyessään katoliseen kirkkoon? Mitä häneltä senjälkeisessä elämässä edellytetään?"
- Ihminen tekee tietoisen, vapaaehtoisen, vastuullisen ja omatuntonsa mukaisen valinnan liittyessään katoliseen kirkkoon.
- Ehkä tarkoitit miten liitytään? Ensin pitää saada opetusta katol. uskosta. Informaatiokurssi on alkanut juuri Helsingissä, joka toinen ma on opetusta, ks. www.catholic.fi. Vielä voi mennä mukaan.
"Mutta usko, tunne, varmuus, Jumala-kokemus pakenee minua. Olen kuin ritari Bergmanin elokuvassa Seitsemäs sinetti: en kuule Jumalaa."
- Et ehkä nyt kuule Jumalaa (tai siltä sinusta tuntuu), mutta Hän kuulee sinua!
- Rupea rohkeasti rukoilemaan ja puhumaan Jumalalle kaikkea sitä, mitä puhuisit parhaimmalle ystävällesikin. Luulen, että moni kaipaamasi asia seuraa perässä.
- Infokurssilla voisit jutella muiden katol. uskosta kiinnostuneiden - ja papin - kanssa.
Itse sain aikoinani kurssilla ollessani papilta aina avun. Hän vaan jotenkin osasi auttaa. Tietysti voi pettyäkin, ihmisiä kaikki ollaan.
Hauska lukea, että on ihmisiä (nuoriakin), jotka ovat kiinnostuneita katolisesta uskosta ja kirkosta. Se antaa tulevaisuuden toivoa minullekin: tänään viimeksi surin sitä valtavaa maallistumista, mikä vallitsee kaikkialla. Kirkoissa, myös katolisessa. Sinä ilahdutit minua. Kiitos.
On olemassa vain kolme vaihtoehtoa:
1. Kristuksen kirkko on säilynyt maan päällä. Silloin Roomalaiskatolinen kirkko on ainoa oikea, koska kaikki muut ovat siitä lähtöisin.
2. Mikään kirkko ei ole oikea, koska alkukirkosta tapahtui luopumus samalla, kun luovuttiin apostolisesta johdosta.
3. Kristuksen Kirkko on palautettu.
Lentolehtisessä "Mormonismin aseman vahvuus" kertoo edesmennyt vanhin Orson F. Whitney seuraavan tapahtuman;
"Vuosia sitten tuli Utahiin muuan roomalaiskatollisen kirkon jäsen ja puhui Suolajärven tabernaakkelissa. Hän oli oppinut, tusinan verran kieliä osaava, vilpitön mies. Hän tuntui tietävän kaiken lakiasioista, teologista, kirjallisuudesta, tieteen ja filosofian aloilta. Eräänä päivänä hän sanoi minulle: "Te mormonit olette kaikki tietämättömiä. Te ette tiedä edes oman asemanne vahvuutta. Se on niin luja, että koko kristillisessä maailmassa on vain yksi toinen yhtä kestävä, ja se on katollisen kirkon asema. Ratkaisu on tapahtuva katolilaisuuden ja mormonismin välillä.
Jos me olemme oikeassa, te olette väärässä; jos te olette oikeassa, me olemme väärässä, ja siinä kaikki. Protestanteilla ei ole edes yhtä jalkaa, jolla he voisivat seisoa. Sillä jos me olemme väärässä, niin hekin ovat väärässä, koska ovat osa meistä ja ovat meistä lähteneet; jos taas me olemme oikeassa, niin he ovat luopiota, jotka me olemme erottaneet kauan sitten.
Jos meillä on Pietarista lähtien apostolinen seuraanto(successio apostolica), kuten me väitämme, niin mormonismia ei tarvita; mutta jos meillä ei sitä ole, niin silloin sellainen mies kuin Joseph Smith oli välttämätön, ja mormonismin asenne on ainoa oikea. On olemassa joko evankeliumin jatkuminen muinaisista ajoista alkaen tai sitten evankeliumin palauttaminen myöhempinä aikoina."
Oikeita tietoja saat:
http://www.mormon.org ja http://www.mormonit.fi
Kuule, eikös nyt voisi jättää nuo mormooni-jutut sinne mormoonien palstoille? En tosiaan usko, että katolilaisten ja katolisesta opista/uskosta kiinnostuneitten palsta on oikea sinun mormoonipromootioillesi!
Henkilökohtaisena mielpiteenäni saanen sanoa, että mormonismi se vasta humpuukia on. Islam monelta osin on samassa kategoriassa. Mutta sekään ei ole tämän palstan aihe.
Sinulle, joka kyselit -hanki ihmeessä katolisen kirkon katekismus! Sen saat vaikkapa katolisesta tiedotuskeskuksesta, Henrikin kirkon pihalta (raput alas siitä kirkon takaoven vierestä).
Onnea ja siunausta etsintääsi. Rukous on avainsana hengelliseen elämään, ja vilpittömyys. Myös suhteessa lähimmäisiin. Toisaalta emme todella ole kukaan täydellisiä. Sitä kohti on kuitenkin hyvä pyrkiä.
http://www.exmormon.org/finnish.htm