Koska objektiivinen totuus ihmeparantumisista tms. lienee vähissä, niin onko kellään subjektiivisia kokemuksia joistain "ihmejutuista"?
Aloitan itse tällaisella vakiokamalla. En ollut kuullut eräästä ystävästäni moneen kuukauteen ja päätinpä soittaa hänelle. Olin juuri painamassa vihreää luuria, kun tekstiviesti kolahti - ja viesti oli tietysti ko. henkilöltä. Ihme? :)
Aloitan itse tällaisella vakiokamalla. En ollut kuullut eräästä ystävästäni moneen kuukauteen ja päätinpä soittaa hänelle. Olin juuri painamassa vihreää luuria, kun tekstiviesti kolahti - ja viesti oli tietysti ko. henkilöltä. Ihme? :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
tapahtui tässä samassa lahkossa missä mua myös manattiin. Siellä oli tarkoituksena lähteä suoraan ja nopeasti taivaaseen. Päätin sitten eräänä aamuna singota, ja lensin kohti kattoa, kolautin pään kattoon,alas tullessa kalautin pääni yhden hepun kalloon ja varvas murtui. Kaikkein demonimaisinta oli se että seurakuntalaiset vespereissä aina vittumaisesti hymyillen astuivat sen murtuneen varpaan päälle. Ne aina syytti mua kaikesta. Aiheutin hyökyaaltoja, ja tein kaikki tihutyöt. He kutsuivat minua myös Eevaksi. Mulle yritettiin uskotella että mä olin se alkuperäinen Eeva jonka takia kaikki meni vituiks. Kyllä mua vihattiin.
yks intialainen tantrikko myös huvitteli kustannuksellani loitsumalla minusta Kalin. Oli todella voimakas raivoisa tunne, ja hirveä himo juoda verta ja syödä raakaa lihaa. Tämä ehkä paransi minut kasvissyönniltä.En ole kyllä varma. Mutta sen jälkeen ei ole raadot eikä veri paljon hetkauttanut. Nehän ovat vain osa elämää.
kaikki tuo mitä kirjoitit! Mistä oli kyse noissa jutuissa? Onko kyse jostain uskonnosta vai mistä?
Kuinka sä olet kestänyt kaiken ton? Mulla on paska jäykkänä jo tässä lukiessani,saati jos pitäsi itse käydä tollasta läpi!!
vai joko näistä kirjan oot julkaissut
se olikin jännä juttu kun näin sellaista tosi liveä unta missä mulla oli kaks naisenruumista kaapissa, ja sit mietin vaan et mitä hittoa teen niille, et vienkö matossa ulos vai mitä, mut päätin lähteä vaan kävelylle unessa, ja sit parin päivän päästä iltsikas oli et sillä yhdellä kaverilla oli ne kaks kuollutta
naista asunnossaan =O
Minulla käy just vastaavanlainen "ihme" lähes päivittäin. Minun kihlattu jos ei ole kotona tai minä en ole, ja jos on jotain asiaa, soittaa, toinen sanoo että just olin soittamassa sinulle:) mitä lie alitajusta hommaa.
tiedän paljonkin ihmeparantumisia, joita en osaa selittää, tosin olen vain tyhmä immeinen.
vai oletko kuullut muilta "parantumisista".
Onko joku sinun sukulaisesi/lähiystäväsi kokenut jotain sellaista?
vai oletko kuullut muilta "parantumisista".
Onko joku sinun sukulaisesi/lähiystäväsi kokenut jotain sellaista?"
On juu muutama ihan lähipiirissä oleva "ihme" tapahtunut. tosin aina saman henkilön kohdalla, joka on syvästi uskova....esim nähnyt jeesuksen livenä jne, kuulemma(sen jälkeen oli shokissa muutaman viikon syömättä ja juomatta, eikä laihtunut tai kokenut mitään fyysisiä ongelmia). en halua pilkata koska arvostan häntä ihmisenä paljon, hieno mies. noh, minun pappani..
elin monta vuotta tuon uskomuksen varassa mitä olin kuullut, ja osittain myös nähnyt, en enää usko siihen täysin....uskon universaaliin mieleen tms. emmie tiiä:)
Kun tarpeeksi kauan elää, niin eiköhän jokaiselle ainakin muutamaan kertaan satu jokin äärimmäisen epätodennäköinen tapahtumien yhteensattuma ihan sen takia, että elämän aikana niitä tapahtumia on niin paljon. ;)
Omaan kokemukseesi verrattava oli minulla kerran, kun kotimatkalla kävellessäni ajattelin erästä suomalaista huippu-urheilijaa ja hänestä aatokseni harhailivat veljeni saman sukunimiseen hyvään kaveriin, niin eikös vaan seuraavasta kadunkulmasta vastaan pölähdä tämä samainen kaveri iltakävelyllä. Koskaan aikaisemmin en häntä ollut kävelyllä ajatellut enkä ikinä ennen enkä jälkeen kävelyllä tavannut.
Jos näitä sattuisi jatkuvasti, olisi syytä huolestua . . . ;)
reumalla törmäsin saman nimiseen ihmiseen kuin minä. Siis etunimi ja sukunimi olivat identtiset!
Tuntui oudolta jutella saman nimiselle ihmiselle :)Sukunimi on vielläpä kohtalaisen harvinainen olevinaan.Siis entinen tyttönimeni.
oli kumbha melaan osallistuminen prayagissa. Olin siellä viikon kalenterin mukaan, en syönyt, juonut, en kussu enkä paskannut koko viikon aikana. Enkä vieläkään tiedä missä oikein olin.
kumbha mela? Mitä se tarkoittaa?
Juhla 12 vuoden välein prayagissa Uttar Pradesh Intia. Sinne putos aikoinaan jotain kuolemattomuuden nectaria jumalien ja demonien välisessä tappelussa. Kumbha Melaan osallistuminen tekee ihmisestä puolijumalan. Sinne kokoontuu joku 4 miljoonaa intialaista.
en ollut ennen kuullut tuosta. Googlella hain jotain tietoa. Eli hindulaisuudesta on kyse?
mm. kaikki himalayan tantrikot,joogit, ynnä muut poppamiehet. Hindulaisuus on vähän laimee sana kuvailemaan sitä sekahedelmä soppaa. Ei heikko hermoisille.
mun ei kannata sellaselle lähteä ;) On silleen aika epärohkee kokeilemaan mitään extremiä.
Ja kovasti aina tykkään et ohjat on omissa käsissä niin pitkälle kun se ikinä on mahdollista.En osaisi rennoin mielin heittäytyä mukaan mihinkään manaukseen tms.toisen ihmisen tekemään juttuun.
Ellei kyseessä olis mulle entuudestaan todella tuttuja ihmisiä,jotka päästän liki ja mun mieleeni asti.
oli tiibetiläisessä nagpa rituaalissa. Jossa nagpa soitti reisiluusta tehtyä huilua. Sinkosin päälaen kautta ulos kehosta. Nagpa antoi ohjeet että minun piti tarjota vereni juotavaksi, lihani syötäväksi, ja luuni kaluttaviksi kaikille niille joille olin jotain velkaa. Se oli vähän pakko, kun ei ollut edes kehossaan enään. Lopulta jokin tuli ja imi verta käsivarrestani. Lopuksi nagpa puhalsi päälaelleni, ja se oli tosiaan kolkko tunne, pääkallo tuntui olevan tulessa ja jääkylmä samaan aikaan, ja tunne jatkui vielä palattuani kehoon. Kaiken kaikkiaan se oli vapauttava kokemus. En tunne olevani velkaa kenellekään enää. Jälkeenpäin nagpa kommunikoi ja tsekkaili vointiani viikon hattunsa kautta, jonka se oli jättänyt mulle pehmoleluksi.
Jos joku muu selittää minulle että hänelle on käynyt näin, niin ajattelen kyllä heti "humpuukia",
"huomionkipeää" tms.
mutta törmään silloin tällöin itse sellaiseen seikkaan, että olen tilanteessa paikassa, jossa en ennen ole käynyt, ja josta nähnyt unta esim. vuosi sitten (kirjoitettuna ja kuvailtuna yksityiskohtaisesti unipäiväkirjaani),
ja huomaan äkkiä olevani esim. 10 sekuntia kestävän hetken täysin untani vastaavassa tilanteessa, jossa kaikki oudot yksityiskohdatkin tästmäävät :-I
ei sen puoleen, nuo uneni ovat todella tyhmiä eikä tietoa voisi käyttää yhtään mihinkään:
esim. joku tilanne, jossa kävelen tietyn talon ohitse, ja sieltä juoksee lapsia tietyssä järjestyksessä ohitseni, yksi kompastuu ja juoksee sitten muut kiinni.
Niissä ei ole yhtään mitään merkityksellistä tms. Mutta hassu juttu kuitenkin.
ainakaan minusta. Mulla ollut samanlaisia tilanteita.
Niiden tilanteiden jälkeen on ollut ihan hämmentynyt olo,että mitä tää oikeen tarkottaa.
Ei mulle usein ole sellasta sattunut,mutta on kyllä muutamia kertoja.
Sitten ihmettelen kovasti sitäkin,että olen saattanut nähdä jonkun unen useita kertoja toistuvasti joko ihan peräkkäisinä öinä tai niin et on ollut useita päiviä,jopa kuukausia väliä ja taas se uni palaa.
Sitten on tapahtunut jotain unessa esiintyville ihmisille. Saman suuntaista mistä olen unta nähnyt sekä hyvää,että pahaa.Aika kelju fiilis aina jos jotain ikävää on tapahtunut.
Varmasti vaan silkkaa sattumaa,mutta muistuu aina mieleen kyllä kun unen mukaan onkin tapahtunut jotain ko. ihmiselle oikeasti.
mulla oli kans aluksi tällaisia enne unia. Nykyisellään näen vain suoraan valveilla ollessa jotain tulevia tapahtumia tai sitten vain yksinkertaisesti tiedän etukäteen. Suomalaisilla näyttää olevan geneettinen kyky tähän. Meditointi ja mielenhallinta tekniikat kehittävät kykyä.Ja kynnysten ylittäminen, tee niitä asioita joita pelkäät,kunnes olet päässyt pelon yli. Turvallisinta on itse työskennellä mielensä kanssa. Päiväkirja on hyvä olla olemassa, koska muisti ei ole pitkä ja paljon unohtuu nopeasti.
Olen joskus nuorempana pitänyt unipäiväkirjaa ja käynyt kurssin unientulkinnasta.
En vaan enään jaksa muistaa kovin paljoa siitä kurssista mitään.
Meditointia olen harjoitellut,sen on kerrottu auttavan myös kivunhallintaan ja minusta se toimii aika kivasti.Ei tietysti 100%,mutta paljon kumminkin.
Näen hirmu usein olevani jossain todella korkean rakennuksen tai kallion päällä ja kurkkivani ihan reunalta alas. Unessakin voin tuntea kuinka sydän takoo ja olen ihan kauhuissani.Pelkään älyttömästi kaikkia korkeita paikkoja.
En kykene kiipeemään edes tohon (ok-talo)tikapuille maalatakseni räystäslautoja tai puhdistaakseni räystäskouruja pelkäämättä.
Ja jos yritänkin alkaa unet taas vaivata. :(
selväunen katselua Carlos Castanedan kirjan innostamana. Tai en oikeastaan opetellut. Aluksi vaan katsoin unessa käsiäni, kuten kirjassa neuvottiin, mikä oli ekoilla kerroilla vähän vaikeaa. Myöhemmiin tuli ihan itsestään helpoksi havinnoida ja käyttää omaa unikehoaan. En tiedä, että oliko siitä mitään hyötyä, mutta ihan hauskaa nyt kumminkin.
Enneunia olen nähnyt lapsesta asti, mutta ne eivät ole olleet mitenkään tärkeitä asioita. Tuttavien sairastumiset pukkaavat mulle uniin ikäänkuin telepaattisesti. Lottonumeroitakin sain kerran 4 kappaletta. En yleensä lottoa, kuin enintään kerran parissa vuodessa, kun joku pakottaa piirtämään rukseja. Silloin kyllä lottosin kaverini kanssa. Saamani 4 numeroa olivat kyllä oikein: Kolme lisänumeroa ja yksi varsinainen numero. Arvatut numerot menivät tietysti ohi. Silloin arvottiin 3 lisänumeroa, nyt niitä on kai joku muu määrä. Kaverini ovat jonkun kerran hyötyneet ruletissa minun ennakkoaavistuksistani. Itse jätän ruletit väliin.
Mieki koen välillä tommosia "enneunia". Niissä nyt ei sinällään ole mitään ihmeellistä. Johtuvat aivotoiminnasta. Täytyy myös ottaa huomioon se, että emme tiedä aivotoiminnasta läheskään kaikkea. Siksi nuo kokemukset tuntuvat niin oudoilta ja mystisiltä.
vaikka olen väkisin käynyt korkeilla paikoilla, se ei ole hävinnyt. Sen pystyy turruttamaan, mutta ei ole vielä poistunut. En tykkää myöskään tikkaista, ja liian korkeat parvekkeetkin saa joskus jalat spagetiksi.
mulla kans näen vain korkeintaan 4 numeroa. Sittemmin olen luovuttanut. Olen kans tutustunut Castanedaan nuoruudessani. Nyt on aikaa kulunut sen verran etten enää muista mikä oli se keino jolla alkoi matkaamaan, tai sitten se oli vain kaikki yhteensä. Jokin ilmeisesti laukaisee vain sen alun. Se voi olla eri juttu eri tyypille. Kai se on loppujen lopuksi tärkein se halu.
paikkoja!! Asuttiin joskus kerrostalossa komanessa kerroksessa. Parvekkeelle menin,mutta kaiteen yli katsominen oli ihan kauheaa.
Joku ihme tunne,että kaide kaatuu tai putoo ja mä menen sen mukana.
Kavereilla kun käyn,niin pysyn parvekkeen oven lähellä.Kaiteen luokse en mene.
Tikkaat on jotenkin huterat,etenkin jos ne vaan lepää seinää vasten.Kauhee jännitys päällä jos niitä lähtee kiipeemään. :(
Joskus ärsyttää oma pelko korkeita paikkoja kohtaan.Luonnossakin on todella upeita paikkoja,joissa olisi ihana käydä ihailemassa näkymää.Mutta kapuaminen pelottaa.
Askolassa käytiin hiidenkirnuja katsomassa ja vaikka sielläkin oli kaiteita jokapuolella kulkureittiä,niin silti oli jalat ihan soosia reissun jälkeen ja vapisutti koko kroppaa.Kallioinen paikka oli liukas sateen jälkeen ja aika hankalissakin paikoissa oli niitä kirnuja.
käynyt, siellä on aika vaikea liikkua. Äidin koira putos kirnuun joka oli täynnä vettä. Siinä oli pakko unohtaa oma pelko pelastaessa sitä, että kyllä rohkeutta on hädän hetkellä.
Kait saitte koiran ehjänä pois sieltä kirnusta?
Niistä osa on aika syviä ja siellä alempana on se suurin,mihkä saa heittää kolikon ja toivoa.
Ei sen puoleen,jos on pakko mennä hätiin,niin menen kyllä.Meillä jo edesmennyt Milla kissa kiipesi korkealle mäntyyn ja ei päässyt alas.
Se karkasi valjaissa sinne ja ne valjaat jäi oksien ympärille silleen ettei se olisi ikinä itse sieltä alas tullut.Silloin oli ihan pakko kiivetä puuhun ja hakea se kissa pois.
Satutin itseni silloin aika ikävästi alas tullessani.Mutta kisu selvisi järkytyksellä :)Ja se oli tärkeintä.
on kaksi usein toistuvaa teemaa. Toinen on korkeat paikat, (koskaan en niissä kuitenkaan putoa) ja toinen on se, että en saa jotain hommaa tehtyä ajoissa tai en ehdi minne pitäisi.
Nämä jutut ovat oman elämäni elementtejä ja ne vaan tunkevat uniin. En pysty televisiostakaan katsomaan, jos joku seisoo korkean kielekkeen reunalla. Menen niin sanotusti perseettömäksi. Tiedätkö tunteen kun kauhusta kankeana menee takapuoli tunnottomaksi.
Toinen asia arjessani on se, että huusholli on sotkussa, työ jota etätyönä teen valmistuu yleensä viime tipassa ja tottakai se heijastuu uniin.
Erään unen muistan yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Heräsin kaverini luona hirveään painajaiseen, jossa saksalainen entinen poikaystäväni tappoi äitini. Sanoin kaverilleni, että nyt mennään äkkiä kotiin. Pari kilometriä ennen kotia tämän saksalaisen auto tuli tiellä vastaan (en edes tiennyt hänen olevan Suomessa. Äiti sitten ihmetteli miksi minä sillä tavalla sisälle ryntään ja sanoi, että Martin kävi tervehtimässä. Outoa, outoa.
Onkohan sanonta "siinä paha mista mainitaan" juuri tuollaisesta tullut. On minullekin usein käynyt niin, että olen kaverille ihmetellyt baarissa, että eipä ole sitäkään tyyppiä aikoihin näkynyt ja sitten saman tien se samainen tyyppi saapastelee sisään.
Tuli mieleen että minulla vielä vanhempieni luona asuessa oli joku ihme kyky pikkusiskoani kohtaan(hän on lievästi kehitysvammainen, ja oli silloin vielä pieni lapsonen).
esim. Heräsin aamulla syvästä unesta, näin unta että siskoni seisoo lumimyräkässä ulkona, paikassa mistä taksi hakee kouluun. mutta unessa taksi olikin jo ehtinyt mennä, ja siskoni vaan oli tunnin seisonut umpijäässä eikä tajunnut tulla takas kotiin.
Noh, säpsähin ylös, pistin vaatteet päälle ja hain siskoni tien laidasta kotiin, lumimyräkästä, taksi ehtinyt mennä lähes tunti sitten, eli täydellisesti vastasi untani.
En edes sillä hetkellä ihmetellyt asiaa, mutta jälkeenpäin meinas vellit mennä housuun...
ohan noita ihmejuttuja vaikka miten...